SITÄ PÄIVÄÄ EN UNOHTAISI

- Join neljätoista vuotta putkeen. Elämä tuntui tarkoituksettomalta! Suoraan sanoen välillä meni viinaakin.
Äitipuoli hakkasi iltaisin. Myöhemmin illalla isäpuoli ei tyytynyt pelkkään hakkaamiseen. Oletettavasti tästä syvähkösti masentuneena antauduin irtosuhteisiin ja löin naapureitani! Mulukkuja ovat masentumattakin. Töin tuskin jaksoin lukea ainutta iltapäivälehteäni, jonka perin isoäidiltäni vuonna -84 tahi -84. Televisiota en katsellut, koska rehellisenä ihmisenä olin jättänyt lupamaksun maksamatta! Nyt olen YLElle velkaa noin sataseitsemäntoistatuhatta euroa. Vaikka humussa ja sumussanikin tiesin, että siellä televisiossa voi näkyä monta rikasta ja kuuluisaa ihmistä, ja jopa sellaisia, jotka ovat päässeet televisioon! Mutta Sinä samaisena päivänä televisioni peri ulosottomies! Tai joku muu mies.
Sitten törmäsin Suomi24:ään! Elämäni koki täyskäännöksen! Sitä päivää en unohtaisi, jos muistaisin mikä päivä se oli. Vihdoinkin asiaa: minä, ja minun minuuteni! Vihdoinkin ihmisiä, jotka puhuivat mieliaiheestani minä-minä-minä!
Enää en juo. Nykyään käytän suonensisäisiä huumeita. Suoraan sanoen joskus tulee mietittyä, että onko olemassa myös suonen ulkoisia huumeita? Tietääkö kukaan teistä rakkaista minuista miten niitä käytetään? Entä mitenkä ne voivat vaikuttaa suonen ulkopuolelta? Kun niin monenlaista huijaria on nykyään liikkeellä, että hirvittää ajatellakin jos pääsisivät meille vilpittömästi minusta kiinnostuneitten palstoille...