Talvisodan venäläinen tausta
Sattuipa käteeni Timo Vihavaisen kirja Marssi Helsinkiin. Suomen talvisota neuvostolehdistössä (Tammi, Helsinki 1990), joka nimensä mukaisesti esittelee lähinnä Pravdassa julkaistujen Suomi-aiheisten pilapiirrosten kautta sitä, miten Suomi ja suomalaiset nähtiin neuvostoliittolaisessa julkisuudessa ennen talvisodan syttymistä. Aloin ihmeekseni ymmärtää, miksi venäläisten käsitykset Suomesta olivat niin omituisia ja miksi rivimiehet toimivat kuten toimivat. Venäläisten kuvaa Suomesta oli muokattu häikäilemättömän määrätietoisesti, jotta jo suunnitelmissa oleva sota voitiin selittää omasta näkökulmasta parhain päin.
Mitä venäläinen kadunmies saattoi Suomen oloista maailmansotien välillä tietää? Ainakin sen, että maassa oli käyty verinen sisällissota, jossa voitokas valkoinen puoli oli murskannut punaiset. Neuvostomaassa oleskeli lisäksi suuri joukko näkyviäkin punapakolaisia, jotka saattoivat ”omin sanoin” kertoa Suomessa vallitsevista oloista. Lisäksi media ei antanut kenenkään unohtaa, miten neuvostoimperiumi oli kapitalististen maiden piirittämä, jotka vain odottivat sen heikkoa hetkeä päästäkseen iskemään sen maan rakoon.
Näiden enemmän tai vähemmän tunnettujen tosiasioiden ympärille oli varmaan jopa helppoa kehittää tarina valkoisen klikin Suomessa ylläpitämästä diktatuurista, joka piti ikeessään vuonna 1918 alistettua köyhälistöä. Lisäksi luotiin vielä mielikuva siitä, että tämä Suomea hallitseva oli ailahteleva ja aggressiivinen ja sen ulkopoliittinen linja oli parhaimmillaankin tempoileva. Tarina oli niin hyvä, että eläytyminen siihen on vaikeaa vain, koska tosiasiat ovat paremmin tiedossa.
Kuin ihanteellisena vastineena tälle väitetylle sotakiihkoilijoiden joukolle esitettiin sen vaarallisista leikeistä huolestunut Kreml, joka seurasi Suomen touhuja kuin villiä lapsestaan huolestunut vanhempi. Kuin vaivihkaa lehdistö toi esiin sen, kuinka Suomea aina varoitettiin niistä vaaroista, joihin rauhantahtoisenkin suurvallan sietokyvyn koetteleminen voi johtaa.
Vihavaisen kirjan kautta Mainilan laukaukset alkavat vaikuttaa ihan loogiselta jaksolta tässä uskomattomassa jatkokertomuksessa. Olihan se nyt odotettavissa, että cajanderien ja tannerien uhittelu menisi jossakin vaiheessa liian pitkälle! Ja tästä suurvallalle syntyi moraalinen oikeus tuon pienen valtaa pitävän ryhmän kurittamiseen niin, että Suomen sorretulle työväestölle koittaisivat samalla paremmat ajat. Pravdassa pääministeri Aimo Cajanderin toimintaa esitettiin aivan sodan aluspäivinä tavalla, joka kirkui tulevasta enemmän kuin mikään muu olisi voinut. Kirjallisesti ansiokkaan ja jopa viihdyttävän tekstin on vaikea kuvitella saaneen alkunsa Cajanderin Messuhallissa pitämästä puheesta, jossa kannettiin suurta huolta pienten valtioiden vaikeutuneesta asemasta Euroopassa, jossa sota oli jälleen läsnä.
Kaiken tämän jälkeen ei enää näytäkään irrationaaliselta se perimätiedon välittämä tarina, että joissakin paikoissa Laatokan pohjoispuolella venäläinen soittokunta ylitti rajan ensimmäisenä. Olisi kuulunut tarinaan, että Suomen sorrettu massa olisi syöksynyt kukittamaan vapauttajansa! Vain ”Suomen tarinan” kautta voi käsittää senkin, mikä yllätys valloittajalle olikaan, että haltuun saadut alueet olivatkin väestöstä tyhjiä.
Vihavaisen katsausta voi suositella silmät avaavana kokemuksina kaikille, joille Suomen käsittely rajantakaisessa mediassa ei vielä ole kovin tuttua. Laajemminkin se panee miettimään, miten viestinnän portinvartijat voivat ohjailla suurenkin väestömassan käsityksiä maailman tapahtumista. Ja onhan niin, ettei tuo aika enää palaa? Maailma on muuttunut, eikö vain? Mainilan pelto, jolle kranaatit iskeytyivät 26.11.1939, on ainakin muuttumassa: sen luoteiskulmassa alkunsa on saamassa uusi, uljas Mainilan kylä. Alkuperäinen kun meni sodassa niin, ettei kiveä jäänyt kiven päälle.
http://valihuomioita.blogspot.com/
Sattuipa käteeni Timo Vihavaisen kirja Marssi Helsinkiin. Suomen talvisota neuvostolehdistössä (Tammi, Helsinki 1990), joka nimensä mukaisesti esittelee lähinnä Pravdassa julkaistujen Suomi-aiheisten pilapiirrosten kautta sitä, miten Suomi ja suomalaiset nähtiin neuvostoliittolaisessa julkisuudessa ennen talvisodan syttymistä. Aloin ihmeekseni ymmärtää, miksi venäläisten käsitykset Suomesta olivat niin omituisia ja miksi rivimiehet toimivat kuten toimivat. Venäläisten kuvaa Suomesta oli muokattu häikäilemättömän määrätietoisesti, jotta jo suunnitelmissa oleva sota voitiin selittää omasta näkökulmasta parhain päin.
Mitä venäläinen kadunmies saattoi Suomen oloista maailmansotien välillä tietää? Ainakin sen, että maassa oli käyty verinen sisällissota, jossa voitokas valkoinen puoli oli murskannut punaiset. Neuvostomaassa oleskeli lisäksi suuri joukko näkyviäkin punapakolaisia, jotka saattoivat ”omin sanoin” kertoa Suomessa vallitsevista oloista. Lisäksi media ei antanut kenenkään unohtaa, miten neuvostoimperiumi oli kapitalististen maiden piirittämä, jotka vain odottivat sen heikkoa hetkeä päästäkseen iskemään sen maan rakoon.
Näiden enemmän tai vähemmän tunnettujen tosiasioiden ympärille oli varmaan jopa helppoa kehittää tarina valkoisen klikin Suomessa ylläpitämästä diktatuurista, joka piti ikeessään vuonna 1918 alistettua köyhälistöä. Lisäksi luotiin vielä mielikuva siitä, että tämä Suomea hallitseva oli ailahteleva ja aggressiivinen ja sen ulkopoliittinen linja oli parhaimmillaankin tempoileva. Tarina oli niin hyvä, että eläytyminen siihen on vaikeaa vain, koska tosiasiat ovat paremmin tiedossa.
Kuin ihanteellisena vastineena tälle väitetylle sotakiihkoilijoiden joukolle esitettiin sen vaarallisista leikeistä huolestunut Kreml, joka seurasi Suomen touhuja kuin villiä lapsestaan huolestunut vanhempi. Kuin vaivihkaa lehdistö toi esiin sen, kuinka Suomea aina varoitettiin niistä vaaroista, joihin rauhantahtoisenkin suurvallan sietokyvyn koetteleminen voi johtaa.
Vihavaisen kirjan kautta Mainilan laukaukset alkavat vaikuttaa ihan loogiselta jaksolta tässä uskomattomassa jatkokertomuksessa. Olihan se nyt odotettavissa, että cajanderien ja tannerien uhittelu menisi jossakin vaiheessa liian pitkälle! Ja tästä suurvallalle syntyi moraalinen oikeus tuon pienen valtaa pitävän ryhmän kurittamiseen niin, että Suomen sorretulle työväestölle koittaisivat samalla paremmat ajat. Pravdassa pääministeri Aimo Cajanderin toimintaa esitettiin aivan sodan aluspäivinä tavalla, joka kirkui tulevasta enemmän kuin mikään muu olisi voinut. Kirjallisesti ansiokkaan ja jopa viihdyttävän tekstin on vaikea kuvitella saaneen alkunsa Cajanderin Messuhallissa pitämästä puheesta, jossa kannettiin suurta huolta pienten valtioiden vaikeutuneesta asemasta Euroopassa, jossa sota oli jälleen läsnä.
Kaiken tämän jälkeen ei enää näytäkään irrationaaliselta se perimätiedon välittämä tarina, että joissakin paikoissa Laatokan pohjoispuolella venäläinen soittokunta ylitti rajan ensimmäisenä. Olisi kuulunut tarinaan, että Suomen sorrettu massa olisi syöksynyt kukittamaan vapauttajansa! Vain ”Suomen tarinan” kautta voi käsittää senkin, mikä yllätys valloittajalle olikaan, että haltuun saadut alueet olivatkin väestöstä tyhjiä.
Vihavaisen katsausta voi suositella silmät avaavana kokemuksina kaikille, joille Suomen käsittely rajantakaisessa mediassa ei vielä ole kovin tuttua. Laajemminkin se panee miettimään, miten viestinnän portinvartijat voivat ohjailla suurenkin väestömassan käsityksiä maailman tapahtumista. Ja onhan niin, ettei tuo aika enää palaa? Maailma on muuttunut, eikö vain? Mainilan pelto, jolle kranaatit iskeytyivät 26.11.1939, on ainakin muuttumassa: sen luoteiskulmassa alkunsa on saamassa uusi, uljas Mainilan kylä. Alkuperäinen kun meni sodassa niin, ettei kiveä jäänyt kiven päälle.
http://valihuomioita.blogspot.com/
Vastaukset 7
Vanhimmat
neuvostoryssät varastivat Suomelta suuret maaomaisuudet ja tuhosivat irtainta omaisuutta sekä tappoivat suomensukuisia ja suomalaisia yli 100000 ihmistä.
Lisäksi neuvostoryssät aiheuttivat kymmenientuhansien suomalaisten kotieläimien menehtymisen, joten idästä päin on paljon saatavia ja ryssien rahapussi tyhjenee kun tulee laskujen maksun aika.
merkinnyt laskuun eräpäivän. Jos laskua ei makseta eräpäivään mennessä, niin mitä perintätoimistoa olet ajatellut käyttää hyväksesi perinnän onnistumiseksi.
"joten idästä päin on paljon saatavia ja ryssien rahapussi tyhjenee kun tulee laskujen maksun aika."
maaomaisuutemme takaisin, nyt neuvotellaan vielä irtaimen ja metsäomaisuuden korvauksista.
puhuu vähän muunnettua totuutta. Ei ole isoisäkään Karjalan poikia. Siitä oikein kehuskelee kirkonkylän keskikaljakuppilassa. Semmoinen on "Käsnäselän ?"
Käsnäselän maisemia?
Oletko koskaan käynyt Käsnäselässä?
Venäjän kaikkein ylimpien akateemisten uuden historian experttien lopullisten analyysien mukaan Suomen fasistinen armeija hyökkäsi rauhaa rakastavan Neuvostoliiton kimppuun ilman sodanjulistusta tappaen viattomia neuvotokansalaisia tuhansia mm. Mainilan kaupungissa 30.11.1939 kello 5 aamulla.
olivat tehokkaampia kuin naApurin teurastajat.
neon isoja ruumiskasoja näin pienessä maassa mitä meitin lahtarit tekivät kevääällä ja kevätkesällä v.18.
tehokkat saksmannitkin ihmettelivät ja toppuuttelivat innokkaampia kun kymmen vuotiaat pikkupojatkin tunkivat osallistumaan teloituksiin. lahtari-ämmät hurrasivat vieressä kun punikkeja julkisesti teloitettiin.
saksalaiset lopettivat käytännön.