syntynyt ateistiksi(ko)

Olen aina ollut avoin uskontoja ja uskomuksia kohtaan, vaikkakaan en siedä sitä että mennään muitten uskontojen foorumeille saarnaamaan, koska se on loukkaamista. Mutta kummiskin, olen nyt lukenut uuden testamentin alusta loppuun kalenterin mukaan, ja ilman kalenteria, siinä lukemisen ohella kun on tuntunut esim. surulliselta olen lukenut testamentista kohtia, jotka näitä tunteita käsittelevät. Mutta en ole kokenut minkäänlaista valaistusta, vaikka elämäni on ollut sieltä pahimmasta päästä, huono lapsuus, väkivaltainen elämä, huono peruskoulu (koulukiusattu yms. yms). Ja jatkoin näistä elämääni eikä ne häiritse, koska mielestäni menneisyydestä tulee ottaa oppia, ei takertua. En ole kokenut mitään syytä, minkä takia minun tulisi jatkaa raamatun lukemista, koska suurin osa siitä oli "Jumalan sana on laki jne jne." Luulin että raamattu, uusi testamentti on sellainen johon voi turvautua ja luottaa (ainakin näin olen kuullut). Mutta selvästi kaikkialla maailmassa on todisteita siitä että "Jumala" ei ole tunteva, ihmisiä auttava olento. Katsokaa lapsia afrikassa, maahanmuutajia, pakolaisia. Miten voin luottaa raamattuun ja "Jumalan" sanaan, kun en edes uuden testamentin luettuani ja asioita pohtiessani ole löytänyt mitään siihen viittaavaa.

Teoriani on, että raamattu on historian kirja, ja filosofian kirja, johon on sekoitettu taikauskoa. Paljon sieltä sellaista löytyi, johon yhdyn, ja jotka käy järkeen esim. sanonnoista. Mutta en ymmärrä niitä uskovaisia, jotka väittää kiven kovaa että Jumala on "fyysinen", emotionaalisesti tunteva olento. Väitökseni on, että tekstit raamatussa ei ole Jumalan tekemiä, vaan aikamme filosofien ja "nerojen" tekemiä raapustuksia. Se että luottaa johonkin kirjaan, joka on kirjoitettu satoja vuosia sitten, on virhe. Sitä kannattaa tulkita kritisoiden, ja avoimella mielellä myös muitakin, ei vain kristittyjä kohtaan.