Voi, kun tämä maailma olisi vapaa uskondogmista ja eläisimme Jeesuksen sanoman mukaista elämää: rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi. Rakkaus on universaali ja uskonnoista riippumaton. Sitähän me kaikki ihmiset kaipaamme: rakkautta, ystävällisyyttä ja hyviä tekoja. Ei peloittelua: jos et elä kuten sanoimme, niin et pääse selestiseen tahi paratiisiin.
Olemme lopulta jokainen vain sielu, joka pyrkii kehittymään. Ei kehittymiseen tarvita instituutioita uskon dogmakäsitteineen. Tai otan sanani takaisin. Jotkut tarvitsevat, mutta toiset eivät. Jokainen on eri sielun tasolla kehityspolullaan.
Mormonismissa on ehdottomasti paljon hyvää ja auttaa ihmistä kehittymään, mutta se myös asettaa suvaitsemattomuuden rajat, jossa näkemys on melko mustavalkoinen. Ihminen ei voi kehittyä ilman heidän kirkkoaan ja päästä ykköspalkintoon (selestiseen) ilman heidän uskontoaan. Tämä ei ole hyvä asia. Tähän liittyy myös mainitsemani pelottelu.
Itse ymmärsin tämän elämännäkemyksen vasta, kun jätin taakse mormonikirkon. Rakkauden tärkeyttä ja ihmisen kehittymistä sen kautta en oikeasti koskaan sisäistänyt kirkossa ollessani. Jos laitan vaakakuppiin elämäni hyvät ja huonot asiat mormonina ollessani, niin vaakakuppi on aika tasoissa. Minusta ne, jotka mollaavat kirkkoa eivät näe hyviä asioita, joita kirkko tuo ihmisten elämään. Vastaavasti ne, jotka puolustavat kirkkoaan raivoisasti, eivät näe maailmankaikkeutta isommassa perspektiivissä.
Luopukaamme vihasta ja etsikäämme hyvää toisistamme. Rakastakaa toisianne niin kuin itseänne.
Olemme lopulta jokainen vain sielu, joka pyrkii kehittymään. Ei kehittymiseen tarvita instituutioita uskon dogmakäsitteineen. Tai otan sanani takaisin. Jotkut tarvitsevat, mutta toiset eivät. Jokainen on eri sielun tasolla kehityspolullaan.
Mormonismissa on ehdottomasti paljon hyvää ja auttaa ihmistä kehittymään, mutta se myös asettaa suvaitsemattomuuden rajat, jossa näkemys on melko mustavalkoinen. Ihminen ei voi kehittyä ilman heidän kirkkoaan ja päästä ykköspalkintoon (selestiseen) ilman heidän uskontoaan. Tämä ei ole hyvä asia. Tähän liittyy myös mainitsemani pelottelu.
Itse ymmärsin tämän elämännäkemyksen vasta, kun jätin taakse mormonikirkon. Rakkauden tärkeyttä ja ihmisen kehittymistä sen kautta en oikeasti koskaan sisäistänyt kirkossa ollessani. Jos laitan vaakakuppiin elämäni hyvät ja huonot asiat mormonina ollessani, niin vaakakuppi on aika tasoissa. Minusta ne, jotka mollaavat kirkkoa eivät näe hyviä asioita, joita kirkko tuo ihmisten elämään. Vastaavasti ne, jotka puolustavat kirkkoaan raivoisasti, eivät näe maailmankaikkeutta isommassa perspektiivissä.
Luopukaamme vihasta ja etsikäämme hyvää toisistamme. Rakastakaa toisianne niin kuin itseänne.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Puhut kauniisti, olet nähtävästi kasvanut MAP kirkon vaikutuksessa, eli perheesi kuluu tähän uskontokuntaan. Olen kanssasi yhtämieltä.
Kiitos kauniista vastauksestasi.
Kyllä, olet oikeassa. Perheeni on edelleen kirkossa ja hyvä niin. Lapset (teini-ikäisiä) nauttivat kirkon sosiaalisesta verkosta ja ystävistä kuten minä aikoinaan.
Sallikaamme jokaiselle oikeus harrastaa uskontoaan/ajatusmaailmaansa kuten haluaa. Jos lapseni ovat onnellisia mormonismissa, niin olen onnellinen heidän puolesta. Jos luopuvat siitä ja etsivät onnea/totuutta/tasapainoa muualta, hyvä niinkin. Kehittyköön meistä jokainen oman polkunsa mukaan.
Tilanteesi ei ole lainkaan helppo silti uskon, että rakkaus voittaa.
... sitä jokainen haluaisi, että perhe seuraisi perässä, mutta elämä ei mene niin. Olen oppinut nyt sen, että ei kaikki ajattele niinkuin sinä.
Uskon, että minun elämänsuunnitelmaan oli kirjoitettu tuolla puolen suvaitsevaisuuden päämäärä. Se lienee minun oppitunti tälle elämälle. :)
Mikä on pointisi? Mitä tässä yhteydessä merkitsee sanat "rakkaus voittaa"?
Minusta on ihan OK, jos perheessä säilyy sopu isän tekemän ratkaisun jälkeen. Toivottavasti se säilyy jatkossakin.
Ei tässä sen kummempaa pointtia ole, tunteisiin perustuva rakkaus voittaa niin, että sopu säilyy ja perheen sisäiset opilliset näkemykset eivät muodostuisi kompastuskiviksi.
Voin yhtyä siinä, että vihan pitäisi kadota. Mutta käsky rakastaa lähimäistä niin kuin itseä löytyy Raamatusta. Minulla on Koraani, mutta en ole löytänyt sieltä samaa käskyä. Joten siinä suhteessa sanoisin lähimmäisen rakkauden olevan kristillisyyteen sidottu arvo.
On hyvä muistaa, että kyseinen käsky kuuluu: "Rakasta herraa sinun Jumalaasi koko sydämeltäsi, koko sielustasi ja mielsestäsi." Toinen:"Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi."
Eli lähimmäisen rakastamista koskeva käsky on sidoksissa Jumalan olemassaoloon - joka sen antoi - ja Hänen rakastamiseen.
Jos ei usko taivaaseen ja eri kirkkaden valtakuntiin, niin silloin niistä puhuminen ei pitäisi tuntua pelotelulta. Jos jostain syystä kuitenkin tuntuu, niin silloin kyseinen henkilö uskoo sisimissään jollakin tavoin näihin asioihin.
Myönnät itsekin, että jokainen ihminen on kehitymään pyrkivä sielu. Olisi hyvä pohtia, mistä tämä halu on lähtöisin. Olisiko siinä jokin tarkoitus?
Sanoit: "Myönnät itsekin, että jokainen ihminen on kehittymään pyrkivä sielu. Olisi hyvä pohtia, mistä tämä halu on lähtöisin. Olisiko siinä jokin tarkoitus? "
Kyllä tuo halu on ollut minuun sisäsyntyinen ominaisuus. Uskon, että se on meissä kaikissa syvällä sisällä riippumatta uskonkäsityksestämme. Jokaisessa meissä on uskonnosta riippumaton hyve. Hyve, joka pyrkii hyvään ja rakastamiseen. Jopa rikollisilla on syvällä sisimmässään oma hyvyyden siemen, jota he eivät useinkaan kerro muille. Jokainen ihminen tarvitsee rakkautta ja on kykenevä sellaista osoittamaan myös ulospäin halutessaan. Useimmiten me ihmiset kuitenkin kätketään tuo hyvä siemen ympäristön painostuksesta. TV-kanava Jimiltä tuli aikoinaan hyvä dokkari eräästä sarjamurhaajasta. Hän murhasi monta naista ja toki hän rangaistuksensa ansaitsi. Se mikä minua liikutti dokkarissa oli se, että oikeusistuimessa astui eräs mies pulpetin taakse ja sanoi, että "vaikka murhasit minun siskoni, niin annan sinulle anteeksi". Tuolloin tuo sarjamurhaaja purskahti itkuun. Oli edes joku, joka antoi anteeksi. Kaikki muut haukkuivat hänet pystyyn ja toivottivat hänelle helvetin tuomioita. Hän kuunteli noiden "tuomiot" ilman tunteiden väräystä, mutta kun tuli tuo rakkauden osoittama henkilö, niin jopa hänkin murtui. Rakkaudella ja anteeksiannolla on iso voima.
Tästä elämässämme on kyse. Anna anteeksi ja älä tuomitse. Sen, kun oppisimme, olisimme pitkällä kehityksessämme. Tuolloin dogmat tuntuu kaukaisilta höpinöiltä, turhilta väittelyiltä. Uskon, että tämän ajatusmaailman Jeesus pyrki meille tuomaan, mutta Katolinen kirkko vääristeli hänen sanomaansa muuttamalla Raamattua ja hänen lauseitaan oman edun tavoittelun takia.
Uskon, että meillä kaikilla on tuo hyvyyden siemen. Toimikaamme sen mukaan. Älkäämme tuomitko toisiamme. Minusta väittely täällä mormonismin vääryydestä on turhaa. Jokaisen mormonin, jonka tunnen, niin en voi muuta kuin kunnioittaa heidän elämänarvoja ja vilpittömyyttä. Ja tunnen todella monta mormonia... :)
Kiitos hyvistä ajatuksista. Tarkoitin juuri ihmisen synnynäistä halua edistyä. Minusta olisi hyvä pohtia, mistä tämä sisäinen pyrkimys kehitymään on saanut alun. Minusta se on Jumalan ihmiseen asettama ominaisuus. Mutta jokainenhan voi muodostaa jonkinlaisen käsityksen itse.
Minä itse koen, että elämä ilman nykyistä uskontoa olisi tyhjä. Vaika uskon, että jokaisella on jonkinlainen aavistus tai muistuma aikaisemmassa olemassaolossa laaditusta onnensuunitelmasta, niin kuitenkin elämän tarkoituksen täydellinen ymmärtäminen ei olisi mielestäni mahdollista ilman Jumalalta saatua ilmoitusta, johon uskon.
Arvostan sitä, että annat perheesi säilyttää vapauden pysyä kirkossa.
Rakkaus on suurin käsky, mutta se ei ole ainoa, mitä tarvitaan. Kristus perusti kirkkonsa ja antoi sille valtuuden ja tietyt toimitukset. Kirkkojen ja suuntien moninaisuus ei ollut Hänen tahtonsa mukaista, vaan kaikkien meidän tulisi olla yhtä:
Joh. 10:30
Minä ja Isä olemme yhtä."
Joh. 17:11
"Minä en enää ole maailmassa, mutta he jäävät maailmaan, kun tulen luoksesi. Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla, sen nimen, jonka olet minulle antanut, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä. [Joh. 10:30]
Joh. 17:21
Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. [Ef. 4:3-6]
Joh. 17:22
"Sen kirkkauden, jonka sinä olet antanut minulle, olen minä antanut heille, jotta he olisivat yhtä, niin kuin me olemme yhtä.
Joh. 17:23
Kun minä olen heissä ja sinä olet minussa, he ovat täydellisesti yhtä, ja silloin maailma ymmärtää, että sinä olet lähettänyt minut ja että olet rakastanut heitä niin kuin olet rakastanut minua.
Tässä on tiivistetyksi se, mitä evankeliumiin kuuluu:
Ap.t. 2
37 Kuullessaan tämän kaikki tunsivat piston sydämessään, ja he sanoivat Pietarille ja muille apostoleille: "Veljet, mitä meidän pitää tehdä?" [Hepr. 4:12]
38 Pietari vastasi: "Kääntykää ja ottakaa itse kukin kaste Jeesuksen Kristuksen nimeen, jotta syntinne annettaisiin anteeksi. Silloin te saatte lahjaksi Pyhän Hengen. [Matt. 3:11 ]
Pelastumme armosta parhaammekin tehtyämme, mutta emme ilman parannusta (kääntymystä) ja uskovana tehtyä kasteen liittoa (upotuskaste oikealla valtuudella). Lisäksi meidän on otettava vastaan Pyhä Henki kätten päällepanon kautta kuten alkukirkon aikanakin tehtiin:
Ap.t. 8
14 Kun Jerusalemissa olevat apostolit kuulivat samarialaisten ottaneen vastaan Jumalan sanan, he lähettivät Pietarin ja Johanneksen heidän luokseen.
15 Perille tultuaan nämä rukoilivat Samarian uskovien puolesta, että he saisivat Pyhän Hengen.
16 Henki näet ei ollut vielä laskeutunut kehenkään heistä; heidät oli ainoastaan kastettu Herran Jeesuksen nimeen. [Ap. t. 19:2]
17 Pietari ja Johannes panivat kätensä heidän päälleen, ja he saivat Pyhän Hengen. [Ap. t. 19:6]
Ilman evankeliumin vastaanottamista ja sen mukaan elämistä meille ei ole luvattu taivaan osuutta taivaan valtakuntaan. Kaikki saavat kyllä ruumiin ylösnousemuksen ja useimmat lopulta pääsyn johonkin kirkkauden valtakunnista.