...Siis tarkoittaen siinä tapauksessa, jos tai kun elämä on alkanut tuntua siltä, että ei se oikein tunnu enää edes elämältä, vaan että ihminen tuntee itsensä aivan kuin pystyyn kuolleelta. Auttaisiko joku uusi, vaikkapa todella viimeisen päälle trendikäs harrastus...? Jos se olisi vaikkapa niin uusi, että kun sen kertoisi naapurille, niin sen pitäisi heti kotikoneelle päästyään kiiruusti googlettaa, että mitäs se nyt sitten onkaan. Kun eihän sitä voi suoraan kysyä, ettei vain paljastaisi olevansa tietämätön uusimmista trendeistä...
Moni etsii ja hakee jotain –sisältöä elämäänsä. Sitä etsitään, kuka mistäkin. Joku harrastaa kovasti jotain, jos ei muuten, niin ainakin naapureiden takia, tai ehkä pitäen sitä oikeasti kovin tärkeänä . Ja onhan se toki tärkeää, että ihmisellä on harrastetta, jos kuka sellaista tarvitsee. Moni ei kuitenkaan edes ymmärrä, mistä ihmisellä se ”elämän sisällön” hakeminen oikein kumpuaa...? Ihminen kaipaa, yhteyttä Jumalaan, sitä yhteyttä jonka synti on kerran katkaissut, yhteyttä Häneen, joka on ihmisen luonutkin –ja kaipaus on lopulta päästä Hänen luokseen...
Moni onnistuukin oikein hyvin, sinänsä muuten ehkä ihan hyvillä harrastuksillaan ja jatkuvalla itsensä liikkeellä pitämisellä, kuitenkin vain pettämään itseään. Kun vain pysyy liikkeellä, voi sillä pettää itseään ehkä loppuun saakka, niin että saattaa ”onnistua” välttämään sen, että pysähtyisi joskus ja tarkastelisi oman sisimpänsä tilaa.
Oman sisimpänsä tarkastelun ”ikävänä” seurauksena kun saattaakin olla se, että tulee kysyneeksi itseltään: –onko minun suhteeni Jumalaan kunnossa? Vai onko se ikävä seuraus. Onko se ikävä seuraus, jos esim. autom katsastuksen yhteydessä todetaan auton jarruissa vakava ja vaarallinen vika...?
Kyllä se muuten onnistuu ihmiseltä, itsensä ”liikkeellä pitäminen”, tai voisi kai yhtä hyvin sanoa, Jumalaa karkuun juokseminen, ihan vaikkapa vain sohvalla lojuen, televisiotakin kaikki illat, tai joskus jopa päivätkin tuijottamalla, lehtiä ja kirjoja lukemalla, pelejä pelaamalla, tai vaikka tietokoneelle, nettiin tms. itsensä kiinnittämällä...
Mutta loppujen lopuksi me kaikki olemme kerran Hänen edessään, jossa joudumme toteamaan, että vaikka olisimme sitä yrittäneet, emme kuitenksaan päässeet Häntä pakoon...
Moni etsii ja hakee jotain –sisältöä elämäänsä. Sitä etsitään, kuka mistäkin. Joku harrastaa kovasti jotain, jos ei muuten, niin ainakin naapureiden takia, tai ehkä pitäen sitä oikeasti kovin tärkeänä . Ja onhan se toki tärkeää, että ihmisellä on harrastetta, jos kuka sellaista tarvitsee. Moni ei kuitenkaan edes ymmärrä, mistä ihmisellä se ”elämän sisällön” hakeminen oikein kumpuaa...? Ihminen kaipaa, yhteyttä Jumalaan, sitä yhteyttä jonka synti on kerran katkaissut, yhteyttä Häneen, joka on ihmisen luonutkin –ja kaipaus on lopulta päästä Hänen luokseen...
Moni onnistuukin oikein hyvin, sinänsä muuten ehkä ihan hyvillä harrastuksillaan ja jatkuvalla itsensä liikkeellä pitämisellä, kuitenkin vain pettämään itseään. Kun vain pysyy liikkeellä, voi sillä pettää itseään ehkä loppuun saakka, niin että saattaa ”onnistua” välttämään sen, että pysähtyisi joskus ja tarkastelisi oman sisimpänsä tilaa.
Oman sisimpänsä tarkastelun ”ikävänä” seurauksena kun saattaakin olla se, että tulee kysyneeksi itseltään: –onko minun suhteeni Jumalaan kunnossa? Vai onko se ikävä seuraus. Onko se ikävä seuraus, jos esim. autom katsastuksen yhteydessä todetaan auton jarruissa vakava ja vaarallinen vika...?
Kyllä se muuten onnistuu ihmiseltä, itsensä ”liikkeellä pitäminen”, tai voisi kai yhtä hyvin sanoa, Jumalaa karkuun juokseminen, ihan vaikkapa vain sohvalla lojuen, televisiotakin kaikki illat, tai joskus jopa päivätkin tuijottamalla, lehtiä ja kirjoja lukemalla, pelejä pelaamalla, tai vaikka tietokoneelle, nettiin tms. itsensä kiinnittämällä...
Mutta loppujen lopuksi me kaikki olemme kerran Hänen edessään, jossa joudumme toteamaan, että vaikka olisimme sitä yrittäneet, emme kuitenksaan päässeet Häntä pakoon...
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.