Onkohan mitään älykkyystutkimusta ateistien välillä eli
kirkkoon kuulumattomat ateistit vs. kirkkoon kuuluvat ateistit.
Kirkkon voidaan kuulua mm. puolison vuoksi, laiskuuttaan jne.
Minun mutuni on että kirkkoon kuulumattoman älykkyys on suurempi kuin kirkkoon kuuluvan ateistin
(ihan loogikan vuoksi, miksi kuulua jos ei usko)
Muutenhan ateistien älykkyydestä tiedetään paljon eli ateistit ovat älykkäämpiä kuin minkään uskonnon harjoittaja. Antiteistit ovat keskimäärin älykkäämpiä kuin kukkahattuateistit. Positiivi-ateisti on älykkäämpi kuin negatiivi-ateisti.
kirkkoon kuulumattomat ateistit vs. kirkkoon kuuluvat ateistit.
Kirkkon voidaan kuulua mm. puolison vuoksi, laiskuuttaan jne.
Minun mutuni on että kirkkoon kuulumattoman älykkyys on suurempi kuin kirkkoon kuuluvan ateistin
(ihan loogikan vuoksi, miksi kuulua jos ei usko)
Muutenhan ateistien älykkyydestä tiedetään paljon eli ateistit ovat älykkäämpiä kuin minkään uskonnon harjoittaja. Antiteistit ovat keskimäärin älykkäämpiä kuin kukkahattuateistit. Positiivi-ateisti on älykkäämpi kuin negatiivi-ateisti.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minun mutuni on että kirkkoon kuulumattoman älykkyys on suurempi kuin kirkkoon kuuluvan ateistin
(ihan loogikan vuoksi, miksi kuulua jos ei usko)
Kannattaisi ehkä miettiä, että mitä se älykkyys loppujen lopuksi edes tarkoittaa. On rehellistä olla kuulumatta, jos ei usko, mutta mitäpä jos kirkkoon kuulumisella esim. hyötyy jotain? Sattuu olemaan hyvin menestyvä teologi, jonka uskottavuuden vuoksi päättää kuulua kirkkoon? Tai jopa piispa, joka on menettänyt uskonsa, mutta ei halua luopua asemastaan? Eikö silloin ole "älykästä" vaan kuulua kirkkoon? Tai on rivijäsen, joka vaan viihtyy seurakunnan aktiviteeteissa ja siis yksinkertaisesti tykkää kuulua kirkkoon? Eikö silloin ole älykästä vaan olla jäsen ja säilyttää kaikki kivat kaverit ja muu mukava puuhastelu? Minusta älykästä on osata järjestää elämänsä sellaiseksi kuin sen haluaa olevan. Tämä nimittäin ei ihan kaikilta luonnistu.
PS. En muuten itse kuulu kirkkoon, mutta muut saavat minun puolestani toimia ihan niin kuin lystävät. Oma eroamisen liki 20 vuotta sitten oli henkilökohtainen ratkaisu, ei mikään lapsellinen mielenilmaus.