Kirkon menoja katsellessa ja kuunnellessa huomaa kyselevänsä itseltään onko kirkon opetus vain jotain yleisinhimillistä arkifilosofiaa, karismaattista magiaa, onko kirkko eräänlainen supermarket jossa on tarjolla monenlaista ideologiaa ja moneen makuun, vai onko kirkolla jokin luovuttamaton tunnustus, mihin sen nimi luterilaisena ja kristillisenä kirkkona viittaa? Myös kirkon virkaan vaadittavassa pappislupauksessa tahdotaan pysyä Jumalan pyhässä sanassa ja siihen perustuvassa evankelis-luterilaisen kirkon tunnustuksessa? Mikä se on, moni kysyy? Ja entä Jeesuksen puhe suolasta joka on käynyt mauttomaksi, eikä se silloin kelpaa muuhun kuin pois heitettäväksi?
Apostolinen uskontunnustus luetaan joka sunnuntaina kirkon jumalanpalveluksissa, mutta nykyihmiselle se merkitsee useimmiten vain liturgiaa sen enempää ajattelematta. Jotkut ovat ajatelleet sen runoutena joka kuulostaisi laulettuna paremmalta. Uskontunnustuksella oli selvä sanoma aikansa ihmisille jotka halusivat torjua ”harhaoppeja”. Se kantaa myös selvästi menneen ajan maailmankuvaa minkä nykyinen tietomme on osoittanut vääräksi. Minusta tämän päivän harhaoppeja voisivat olla erilaiset ”Raamatulla päähän”-suuntaukset kuten äärikarismaattisuus ja fundamentalismi jossa Raamattua käytetään oman ahdasmielisyyden kristallipallona. Martti Lutherin pääteos oli hänen omasta mielestään ”Sidottu ratkaisuvalta” mikä yksiselitteisesti torjuu myös vapaakirkollisen uskon ihmisen omaan ratkaisuun kaiken mittana, mutta kirkkomme viidesläisyydessä tätä ideologiaa viljellään kuitenkin ahkerasti.
Kriittiseen tutkimukseen perustuva uskontotieto kuuluu mielestäni yleissivistykseen mutta näitä tutkimustuloksia on kuitenkin kartettu kirkossa ja tiedot jäävätkin vain yliopiston seinien sisäpuolelle. Kun kirkko kumartaa joka suuntaan, sitä kutsutaan kauniisti moniarvoisuudeksi ja suvaitsevaksi ymmärtämiseksi, mutta sellainen kirkko, jolle kaikki käy, ei ole enää uskottava, eikä sammutetuin lyhdyin ajaminen kunnioita myöskään kirkon jäseniä. Minusta tuntuu myös että kirkossa karsastetaan ajattelevia ihmisiä ikäänkuin pelättäisiin että heidän kysymyksiinsä ei osata vastata. Hyväksytyin kirkon jäsen on sellainen joka ei kysele mitään, ei ajattele mitään ja uskoo kaiken mitä hänelle uskotellaan. Siis kun kunnioitat auktoriteetteja ja maksat kirkollisverosi ole hyväksytty. Kokemuksesta olenkin oppinut olemaan seurakunnan tilaisuuksissa hiljaa ettei minua koettaisi häirikkönä.
Toiveeni kohdistuu koulujen uudistettavaan elämänkatsomustiedon opiskeluun jossa tasa-arvoisesti annetaa yleissivistävää tietoa eri uskonnoista kaikille. Tämä voisi lisätä todellista ymmärtämystä ja suvaitsevaisuutta erilaisia uskontoja kohtaan. Tämä ei kuitenkaan merkitse kriittisyyden unohtamista, sananvapauden rajoittamista ja uskontojen arvostelun kieltämistä. Sellaisia uskontoja pitää voida myös tarkastella kriittisesti jotka synnyttävät uskonnollista fanaattisuutta, henkistä väkivaltaa ja terroritekoja.
Mielestäni kristillisen kirkon uskontunnustuksen keskeisin sisältö pitäisi olla tänäänkin evankeliumi johon sisältyy selkeä uskonpuhdistuksen julistus ”yksin armosta” ja raamatullisen laaja käsitys pelastuksesta joka koskettaa myös tämänpuoleista elämää Jeesuksen rakkauden etiikan mukaisesti. On tiedettävä että Jumalaa ei voi kahlehtia mihinkään oppeihin eikä uskontunnustuksiin, mutta ihminen tarvitsee niitä.
Apostolinen uskontunnustus luetaan joka sunnuntaina kirkon jumalanpalveluksissa, mutta nykyihmiselle se merkitsee useimmiten vain liturgiaa sen enempää ajattelematta. Jotkut ovat ajatelleet sen runoutena joka kuulostaisi laulettuna paremmalta. Uskontunnustuksella oli selvä sanoma aikansa ihmisille jotka halusivat torjua ”harhaoppeja”. Se kantaa myös selvästi menneen ajan maailmankuvaa minkä nykyinen tietomme on osoittanut vääräksi. Minusta tämän päivän harhaoppeja voisivat olla erilaiset ”Raamatulla päähän”-suuntaukset kuten äärikarismaattisuus ja fundamentalismi jossa Raamattua käytetään oman ahdasmielisyyden kristallipallona. Martti Lutherin pääteos oli hänen omasta mielestään ”Sidottu ratkaisuvalta” mikä yksiselitteisesti torjuu myös vapaakirkollisen uskon ihmisen omaan ratkaisuun kaiken mittana, mutta kirkkomme viidesläisyydessä tätä ideologiaa viljellään kuitenkin ahkerasti.
Kriittiseen tutkimukseen perustuva uskontotieto kuuluu mielestäni yleissivistykseen mutta näitä tutkimustuloksia on kuitenkin kartettu kirkossa ja tiedot jäävätkin vain yliopiston seinien sisäpuolelle. Kun kirkko kumartaa joka suuntaan, sitä kutsutaan kauniisti moniarvoisuudeksi ja suvaitsevaksi ymmärtämiseksi, mutta sellainen kirkko, jolle kaikki käy, ei ole enää uskottava, eikä sammutetuin lyhdyin ajaminen kunnioita myöskään kirkon jäseniä. Minusta tuntuu myös että kirkossa karsastetaan ajattelevia ihmisiä ikäänkuin pelättäisiin että heidän kysymyksiinsä ei osata vastata. Hyväksytyin kirkon jäsen on sellainen joka ei kysele mitään, ei ajattele mitään ja uskoo kaiken mitä hänelle uskotellaan. Siis kun kunnioitat auktoriteetteja ja maksat kirkollisverosi ole hyväksytty. Kokemuksesta olenkin oppinut olemaan seurakunnan tilaisuuksissa hiljaa ettei minua koettaisi häirikkönä.
Toiveeni kohdistuu koulujen uudistettavaan elämänkatsomustiedon opiskeluun jossa tasa-arvoisesti annetaa yleissivistävää tietoa eri uskonnoista kaikille. Tämä voisi lisätä todellista ymmärtämystä ja suvaitsevaisuutta erilaisia uskontoja kohtaan. Tämä ei kuitenkaan merkitse kriittisyyden unohtamista, sananvapauden rajoittamista ja uskontojen arvostelun kieltämistä. Sellaisia uskontoja pitää voida myös tarkastella kriittisesti jotka synnyttävät uskonnollista fanaattisuutta, henkistä väkivaltaa ja terroritekoja.
Mielestäni kristillisen kirkon uskontunnustuksen keskeisin sisältö pitäisi olla tänäänkin evankeliumi johon sisältyy selkeä uskonpuhdistuksen julistus ”yksin armosta” ja raamatullisen laaja käsitys pelastuksesta joka koskettaa myös tämänpuoleista elämää Jeesuksen rakkauden etiikan mukaisesti. On tiedettävä että Jumalaa ei voi kahlehtia mihinkään oppeihin eikä uskontunnustuksiin, mutta ihminen tarvitsee niitä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.