Olen tehnyt metsätöitä tänäkin syksynä ja kun voimien rajoilla kiskon pinotavaraa kasoihin, tulee mieleen entiset savotoiden julmat pedot, jotka rääkkäsivät hevosia näännyksiin. Meillä vanhemman polven ihmisillä on nuo muistot kulkeneet läpi elämän. Miten tuntuisikaan kohtuulliselta, että heidät olisi laitettu itse reen eteen ja vedelty raipoilla selät verille.
Kerron erään tapauksen, koska se sattui läheiselle sukulaiselle 60 luvun alkupuolella. Mies ajoi päivällä sanottaa hevosellaan ja kun oli taipuvainen viinaan, saattoi ajaa yöllä viinanhakureissuja. Ja tietysti koko ajan hevosta seisten pieksäen. Samaa toistui tietysti viikonloppuisinkin. Mies loukkaantui auto-onnettomuudessa siten, että oli halvaantunut kaulasta alaspäin. Ilmeisesti hän joutui tunnontuskiin, koska hänet piti viedä sairaalasta kotiin tervehtimään hevostaan. Olin tuolloin vielä lapsi ja kuinka olisinkaan halunnut huutaa, että pieksäpä nyt hevosta. Onneksi en sitä tehnyt.
Nyt tekemäni puut ajaa traktori, ja kuinka kiitollinen olen siitä tilanteesta
Hevosten julmat pieksäjät
18
511
Vastaukset
- tuohon
aikaan moni s..tanan asia oli todellakin paljon paremmin mitä nyt.
- Nyt paremmin
oli paremmin? En muista
- tulevaisuus parempaa
Nyt paremmin kirjoitti:
oli paremmin? En muista
on 50 mittarissa ja ihmettelen kun mua vanhemmat puhuu vanhoista hyvistä ajoista. Mielee nousee vain vanhoja pahoja aikoja. Päivääkän en haluaisi takaisin! Ei ennen mikään paremmin ollut!
- tuottajatar
tulevaisuus parempaa kirjoitti:
on 50 mittarissa ja ihmettelen kun mua vanhemmat puhuu vanhoista hyvistä ajoista. Mielee nousee vain vanhoja pahoja aikoja. Päivääkän en haluaisi takaisin! Ei ennen mikään paremmin ollut!
itsekkin olen päässyt sen viisikymppisen paremmalle puolelle ja niin se vain on, että aika kultaa muistot. Mutta olinhan itsekkin silloin kaunis ja nuori! Nyt vaan kaunis. HEH.
Kyllä ´minusta ennenmaailmassa oli kuitenkin jotain ihmisen kokoista. Ennen työelämässä oli kaikenlaisille sijaa, mutta nyt kaikkien pitäisi olla nuoria ja tehokkaita ja myyviä. Erilaiset vajaakuntoiset jäävät auttamatta jalkoihin. Ennen heikompikin sai työtä, mutta asian toisena puolena on se, että kaikkien oli tehtävä työtä elantonsa eteen. Noin subjektiivisesti ajatellen ajat ovat toki paremmat. Onhan elinaikaennuste paljon korkeampi ja yleinen terveystilanne parempi.
Minua kosketti tuo aloittajan kertomus. Ihmisten piti raataa yli voimiensa ja siitä seurauksena vaativat elukoiltakin epäinhimillisesti. Voisi ajatella niinkin, että sodankäyneet ihmiset olivat jo kokeneet niin paljon, että heidän kestokykynsä oli ylitetty. Vaikka niin ei välttämättä tarvinnut olla. Muistan oman isäni erityisen lempeänä ihmi´senä: niin eläimille kuin ihmisillekin. Sodassa hänkin joutui olemaan sen viisi vuotta. Mutta nuó traumaattisen vuodet voivat paljon selittää ja luulen, että niiden vaikutus on jatkunut näihin päiviin asti! Kuin myös vuodet 1918 tapahtumat ovat vielä kansakunnan "muisti´ssa". - Vieläkin särkee sydä
tuottajatar kirjoitti:
itsekkin olen päässyt sen viisikymppisen paremmalle puolelle ja niin se vain on, että aika kultaa muistot. Mutta olinhan itsekkin silloin kaunis ja nuori! Nyt vaan kaunis. HEH.
Kyllä ´minusta ennenmaailmassa oli kuitenkin jotain ihmisen kokoista. Ennen työelämässä oli kaikenlaisille sijaa, mutta nyt kaikkien pitäisi olla nuoria ja tehokkaita ja myyviä. Erilaiset vajaakuntoiset jäävät auttamatta jalkoihin. Ennen heikompikin sai työtä, mutta asian toisena puolena on se, että kaikkien oli tehtävä työtä elantonsa eteen. Noin subjektiivisesti ajatellen ajat ovat toki paremmat. Onhan elinaikaennuste paljon korkeampi ja yleinen terveystilanne parempi.
Minua kosketti tuo aloittajan kertomus. Ihmisten piti raataa yli voimiensa ja siitä seurauksena vaativat elukoiltakin epäinhimillisesti. Voisi ajatella niinkin, että sodankäyneet ihmiset olivat jo kokeneet niin paljon, että heidän kestokykynsä oli ylitetty. Vaikka niin ei välttämättä tarvinnut olla. Muistan oman isäni erityisen lempeänä ihmi´senä: niin eläimille kuin ihmisillekin. Sodassa hänkin joutui olemaan sen viisi vuotta. Mutta nuó traumaattisen vuodet voivat paljon selittää ja luulen, että niiden vaikutus on jatkunut näihin päiviin asti! Kuin myös vuodet 1918 tapahtumat ovat vielä kansakunnan "muisti´ssa".Kyllä analyysissäsi on paljon totta. Sota vei monien hermot, josta elukkaparatkin saivat kärsiä. Mutta ei yksin siitä syystä, vaan jotkut ihmiset ovat alistamisessa todellisia petoja. Tuo tapaus, josta kerroin, on prikulleen totta. Mainittu mies sai perheessä rellestää mielin määrin, kunnes sisarusparven ainoa poika kasvoi ja vahvistui siihen ikään, jolloin isä kävi kevyeksi pojan rinnalla. Hevonenkin sai tuntea muutoksen. kerrankin kun isä oli valjastanut hevosen lähteäkseen ryyppyreissulle, poika oli mennyt paikalle ja sanonut vain kolme sanaa: "Riisu tuo hevonen!" Ja niin loppuivat sellaiset ajot. Halvaantumiseen meni vielä puolenkymmentä vuotta ja mies kuoli melko pian.
Meidänkin isä oli sodassa, mutta kyllä hän käsitteli hevosta hellästi. - isoisä.
Vieläkin särkee sydä kirjoitti:
Kyllä analyysissäsi on paljon totta. Sota vei monien hermot, josta elukkaparatkin saivat kärsiä. Mutta ei yksin siitä syystä, vaan jotkut ihmiset ovat alistamisessa todellisia petoja. Tuo tapaus, josta kerroin, on prikulleen totta. Mainittu mies sai perheessä rellestää mielin määrin, kunnes sisarusparven ainoa poika kasvoi ja vahvistui siihen ikään, jolloin isä kävi kevyeksi pojan rinnalla. Hevonenkin sai tuntea muutoksen. kerrankin kun isä oli valjastanut hevosen lähteäkseen ryyppyreissulle, poika oli mennyt paikalle ja sanonut vain kolme sanaa: "Riisu tuo hevonen!" Ja niin loppuivat sellaiset ajot. Halvaantumiseen meni vielä puolenkymmentä vuotta ja mies kuoli melko pian.
Meidänkin isä oli sodassa, mutta kyllä hän käsitteli hevosta hellästi.oli sodassa mutta ei se sieltä koskaan takasin tullu.
- paremmin....
tulevaisuus parempaa kirjoitti:
on 50 mittarissa ja ihmettelen kun mua vanhemmat puhuu vanhoista hyvistä ajoista. Mielee nousee vain vanhoja pahoja aikoja. Päivääkän en haluaisi takaisin! Ei ennen mikään paremmin ollut!
Enpä muista, mikä olisi ennen ollut paremmin. Köyhyyttä, ankaraa työtä lapsesta alkaen, lapsuutta ei oikeasti edes ollut, epävarmuutta tulevaisuudesta. Mikään ei ollut paremmin kuin nykyään.
En vaihtaisi mitään. - Muamuija
paremmin.... kirjoitti:
Enpä muista, mikä olisi ennen ollut paremmin. Köyhyyttä, ankaraa työtä lapsesta alkaen, lapsuutta ei oikeasti edes ollut, epävarmuutta tulevaisuudesta. Mikään ei ollut paremmin kuin nykyään.
En vaihtaisi mitään.Varsinkin sota-ajan kokeneet nykyiset seniorieläkeikäisten ikäluokka on muistanut myös ikänsä korostaa, miten nykyisistä tai yleensä kenestäkään heidän jälkeensä syntyneestä ei samaan olisi kuin mitä itse ovat kestäneet. Paljon on kuultu vertailua miten kolmetoistakesäisenä piti tehdä täysi silloinen miehen työpäivä, nostella käsin 50 kiloisia säkkejä ym. Toisena päivänä toivotaan jälkeläisille kaikkea hyvää, ja seuraavana uhotaan miten vieläkin kahdeksannella kymmenennellä ollaan paremmassa kunnossa kuin tämä "vellihoususukupolvi". Mitä nyt kuulo mennyt jo ennen keski-ikää, selkä tohjona, pituuskasvu pysähtynyt ennen teinivuosia ja hartiat kumarassa jo omien lasten piennä ollessa, että siinäpä tavoitetta jälkipolville kerrakseen.
- huutanut!!
Eläinten huono kohtelu on hullun hommaa.
- Tyhjää täynnä
Ihmsen pieksäjä mattilaakso painijamestaaja sellainen,nyrkkikyllikkiä hulvattomasti viljelijä sittenkin yksi meistä.
niin kuin minäkin.Onneton. - Enpä kaipaa takasi
Joo, kyllä tuo aloittajan tarina saa ajattelemaan, ettei niissä vanhoissa ajoissa ole paljonkaan sellaista, jota haluaisi takaisin. Tuntuu tosi sydäntä lämmittävältä seurata, kun koneet tekevät metsätyöt, eikä eläinparat joudu enää rääkätyiksi. Paljonhan niitä oli oikeamielisiäkin hevosmiehiä, jotka ymmärsivät, että hevosen hyvällä kohtelulla ja hoidolla on merkitystä työn tulokseen. Mutta taisi siihen savotta-ajoon suuren enemmistön osalta sisältyä jonkin asteista eläinrääkkäystä ainakin ajoittain ja joidenkin kuskien toimesta päivittäin. Hyvä, että näistä ajoista ollaan eroon päästy.
Muistellaanpas sitten vaikka sellaista ihmisten vitsausta, kuin hampaiden huonoa kuntoa. Lähes kaikki aikuiset ihmiset kärsivät päivittäin rikkinäisten hampaiden aiheuttamasta särystä. Huonokuntoiset hampaat estivät ruuan kunnollisen puremisen ja raskaiden ruumiillisten töiden vaatimat suuret ruokamäärät aiheuttivat huonosti hienonnettuina pahoja peräpukamia. Monet nuoret naiset hymyilivät jo teini-ikäisinä ruskeareikäisillä etuhampaillaan; sikäli kun kehtasivat suutaan raottaen hymyillä ollenkaan.
Maalaiskylien ihmisten välinen yhteisöllisyys lienee niitä ainoita asioita, joiden olisi toivonut säilyvän nykyajan elämäntyyliin.- juupa juu
Joo kun katsoin jotain vanhaa lehdenkantta, niin siinä nätti ja hehkeä nuori nainen pesee hymyillen lypsykoneen kannuja, muuten hyvä, mutta ne varmasti hyvin ruskeansävyiset hampaat! Ei tunnettu kunnollisia hammasharjoja, huonohampaisia oli niin paljon että hammaslääkärien täytyi "toivottoman" hammaskaluston omistajille ehdottaa kaikkien hampaitten repimistä ja vaihtoa tekohampaisiin, oli hammaslääkärikävijällä ikää vaikka vain kaksikymmentä... Siksi Hilmassa ja Onnissa riimit "tekohampaat sammaan lasiin, yöksi laitethiin..." ei viittaa siihen että laulun henkilöt olisi olleet mitään kasikymppisiä vaan ihan nuoria ihmisiä jolla edellämainitun epäkohdan vuoksi oli tekohampaat.
Ja mitä tulee yhteisöllisyyteen, olipa hyvä että ennen puhelimien automaattikeskuksia oli kylässä vähintään yksi joka tiesi kaikki mahdolliset asiat, sentraalisantra! Osa hoiti varmasti tehtävänsä kunnolla ja asiallisesti mutta aika yleisesti puheluita kuunneltiin, ainakin useampi silloinen sentraalin neiti on nykyään paljastanut kuunnelleensa joskus, eikä ollut ainoa! - Lettumuistoja
juupa juu kirjoitti:
Joo kun katsoin jotain vanhaa lehdenkantta, niin siinä nätti ja hehkeä nuori nainen pesee hymyillen lypsykoneen kannuja, muuten hyvä, mutta ne varmasti hyvin ruskeansävyiset hampaat! Ei tunnettu kunnollisia hammasharjoja, huonohampaisia oli niin paljon että hammaslääkärien täytyi "toivottoman" hammaskaluston omistajille ehdottaa kaikkien hampaitten repimistä ja vaihtoa tekohampaisiin, oli hammaslääkärikävijällä ikää vaikka vain kaksikymmentä... Siksi Hilmassa ja Onnissa riimit "tekohampaat sammaan lasiin, yöksi laitethiin..." ei viittaa siihen että laulun henkilöt olisi olleet mitään kasikymppisiä vaan ihan nuoria ihmisiä jolla edellämainitun epäkohdan vuoksi oli tekohampaat.
Ja mitä tulee yhteisöllisyyteen, olipa hyvä että ennen puhelimien automaattikeskuksia oli kylässä vähintään yksi joka tiesi kaikki mahdolliset asiat, sentraalisantra! Osa hoiti varmasti tehtävänsä kunnolla ja asiallisesti mutta aika yleisesti puheluita kuunneltiin, ainakin useampi silloinen sentraalin neiti on nykyään paljastanut kuunnelleensa joskus, eikä ollut ainoa!Joo, ja muistattekos sitä entisajan elämän ruokavaliota!
Monesti tuli lapsena käytyä vaikkapa tädin luona muutaman kilometrin päässä kyläreissulla. No, täti ilahtui vierailusta ja päätti tarjota sukulaispojille jotain parempaa suuhunpantavaa. Kun kauppoja ei syrjäseudulla ollut, oli tarjottavatkin niitä, mitä kotoa irti saatiin, ja niin lapsille, kuin aikuisillekin samoja antimia.
Niinpä täti sitten ajan tavan mukaan päätti paistaa lettuja. Lettujen päälle ei tietenkään ollut mitään hilloa laittaa, vaan siihen ripoteltiin sokerijauhoa. Juomisena oli tietenkin kahvia, joka useissa talouksissa oli keitetty vanhojen jauhojen päälle kaadetusta vedestä, tosin uusia jauhoja lisäten. Siitä huolimatta tämä juoma maistui lapsen suussa melko kitkerälle.
Mainittakoon, että minustakin paljastui aikuisiällä vehnäallergia, eivätkä vehnäjauhoista valmistetut letut ehkä senkään takia ole olleet minulle herkkuruokaa. Mutta sellaista, kuin vehnätuotteiden nirsoilua ei tänä aikana kukaan olisi ymmärtänyt, lettujen nirsoilusta puhumattakaan. Niinpä minäkin söin kiltisti sunnuntaiaamun juhla-ateriaksi keitetyn mannapuuron, siitäkin huolimatta, että lähes joka lusikallisen jälkeen tuli yökkäysreaktio.
- akka taas
se kylien yhteisöllisyyskin oli enimmäkseen juoruilua, panettelua ja toisten kyttäämistä
- Vieläkin särkee sydä
Kuin sattumalta huomasin neljä vuotta sitten aloittamani keskustelun jatkuvan. Tosin näyttää käyneen kuten kunnanvaltuuston kokouksissa, joissa puhutaan kaikesta muusta paitsi käsiteltävästä asiasta.
Hiljattain tuli ohjelma sota-ajasta, jossa sivuttiin hevosten ratkaisevaa merkitystä sodan kulussa. Ohjelma antoi kuvan kuin eläinparkoja olisi kohdeltu hyvin. Kuitenkin suurin osa muisteluksista kertoo aivan muuta. Kuin kaiken julmuuden huipuksi, tuhansia sodassa vammautuneita hevosia lähetettiin laivakyydeissä Italiaan teurastettaviksi. Voi vain arvata millaiset olot sodassa kaikkensa antaneilla elukoilla oli kuljetuksen viikkojen kuljetuksissa! Armollinen laukaus ja maan poveen kätkeminen olisi ollut kunniakkaampaa. Olisipa kuljetuksen keksinyt vielä elossa niin kysäistäisiin muutama kysymys. - Hyvä, ettei enää
"Hiljattain tuli ohjelma sota-ajasta, jossa sivuttiin hevosten ratkaisevaa merkitystä sodan kulussa."
Ehkä yksi hurjimmista sota-aikaisista operaatioista lienee se Muurmannin radalla sijaitsevan Mai Guban asemanseudun tuhoamisretki.
Osastoon kuuluneet 200 hevosta ajettiin 40:n asteen pakkasessa kohteeseen, metrin umpihangessa sadan kilometrin metsätaival raskaita kuormia kiskoen. Riuskaliikkeisimmät hevoset kahlasivat vuorollaan jälkeä perässätulijoille. Lepotauot tapahtuivat tietenkin koko matkan pakkasessa taivasalla.
Meidänkin suvun emätamma palasi sotareissulta pahasti reumatismin runtelemana, ja oli vaikea enää kengittää, kun takajalkoja ei tahtonut saada nostettua. - Vieläkin särkee sydä
Monet uskolliset palvelijat palasivat sodasta pahoin vammautuneina, joita otettiin kotona vastaan hyvin lämpimästi. Sellaiset eläinystävät ansaitsevat ikuisen arvostuksen. Sille taas en voi mitään, että kymmenien vuosien jälkeenkin tunnen inhoa niitä julmureita kohtaan, jotka käsittelivät eläimiä kuin jotakin arvotonta konetta.
- Toukolahti
"Ehkä yksi hurjimmista sota-aikaisista operaatioista lienee se Muurmannin radalla sijaitsevan Mai Guban asemanseudun tuhoamisretki."
Sehän oli muistaakseni yli viikon kestänyt partioretki 40:n asteen pakkasessa, joten on siinä hevosparat saaneet vilua kokea. Jo ennen varsinaista retken alkamista suuri hevosmäärä jouduttiin keräämään rintamalohkon eri tukikohdista kuorman lastukseen ja lähtökynnykselle matkantekoa taivasalla värjötellen päiväkausia odottelemaan.
Nehän eivät ilmeisesti ole saaneet koko operaation aikana makuullaan levätä, koska on seisotettu valjaissa paksussa lumessa taukojen aikana. Voi myös kuvitella, että kovassa rasituksessa nestehukkaa kärsineet hevoset on juotettu jäisellä avantovedellä.
Niitä hevosia oli uponnut laajoja suoalueita ylitettäessä rimpien suliin silmäkkeisiin ja jouduttu sinne lopettamaan; osin siitäkin syystä, että olivat rikkoneet teutaroidessaan jalkojaan tai muuten loukkaantuneet liikuntarajoitteisiksi.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu51669Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)261483- 131149
- 61111
Tähdet, tähdet -tippuja Kake Randelin tilittää avoimena: "Tämä on viihdyttämistä, eikä sitä..."
ISO kiitos Kake lauluistasi!Nyt ei vaan studioyleisö lämmennyt. Olet legenda! Lue Kake Randelinin mietteet: https://w201082- 5991
- 6964
- 6960
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais2960- 6954