elämä nimittäin. Joo, minulla on miesystävä, asunto, työpaikka jne. Päällisin puolin kaikki on ok. Mieheni, koko elämäni suuri rakkaus kuoli 3 v ja 9 kk sitten. Edelleen rakastan häntä, tunnen rakkauteni häntä kohtaan päivittäin. Ensimmäinen asia, kun herään tai viimeinen käydessäni nukkumaan, on hänen kasvonsa, kätensä, tuoksunsa, äänensä... Esitän teatteria, Oscarin ansaitsisin, kaikki luulevat, että asiat ovat ihan hyvin, minä seurustelen, käyn töissä ja sitä rataa. Joka helvetin yksinäinen hetki ajattelen miestäni, kaipaan niin, että kipu tuntuu lähes fyysisenä. Itkemään en pysty enää, hänen kuoltuaan itkin kyynelkanavani tyhjiksi.
Minulla ei ole mitään itsemurhahaluja, en usko jumaliin, en näe mitään mahdollisuutta päästä enää yhteyteen elämäni rakkauden kanssa - ei vain enää ole mitään odotettavaa tai mitään hyvää syytä elää. Elän vain tavan vuoksi.
Tunnen vielä rakkkauden miestäni kohtaan, se on ainut asia mikä minua lämmittää.
Minulla ei ole mitään itsemurhahaluja, en usko jumaliin, en näe mitään mahdollisuutta päästä enää yhteyteen elämäni rakkauden kanssa - ei vain enää ole mitään odotettavaa tai mitään hyvää syytä elää. Elän vain tavan vuoksi.
Tunnen vielä rakkkauden miestäni kohtaan, se on ainut asia mikä minua lämmittää.
Vastaukset 1
Vanhimmat
minkä ikäinen olet.mihin hän kuoli.onko teillä yhteisiä lapsia.olitteko naimisissa,yhdessä kauankin.käytkö haudalla.miten teit surutyötä.sinulla on voimakas tunne-side häneen.auttaako sinua yhteinen musiikkikappale.olen jäänyt leskeksi 4kk sitten,ja pelottaa jos elämä on noin tyhjää eteenpäin.