Mä en oikeesti enää jaksa rumaa naamaani. Oon ihan lopussa. Niin monta vuotta kulunut hukkaan. Kunpa ihmiset ympärilläni, joilta olen kysynyt mielipiteitä olisivat olleet rehellisiä. ja tukeneet mua menemään leikkauksiin..mutta kuin ihmisillä on taipumus sanoa nätisti sen sijaan, että sanoisivat rehellisesti....
Jos olisin jo heti 18-vuotiaana mennyt leikkauttaman silmäni, nenäni, leukani, huuleni....voi kuinka onnellista elämää eläisinkään nyt 27 vuotiaana... Mulla saattaisi olla jo lapsia, olisin saanut opintoni loppuun ajallaan ja mikä tärkeintä olisin rakastamisen arvoinen ja voisin seurustella. Mutta tällaisen hyväuskoisena typeryksenä olen kuvitellut, että meikeillä yms saa kasvoista kauniit.....mutta niin se ei mene.
Mulla ei ole mitään. Mulla on vain rumat kasvoni, joista pitkä kyömynenä törröttää vammaisesti ja lähellä toisiaan syvällä päässä olevat silmäni tekevät musta väsyneen ja oksettavan näköisen. Näytän epäsiistiltä vaikka pukeutuisinkin siististi, koska kasvoni ovat niin epämiellyttävät. Häpeän niin tätä rumuuttani..En vain kestä tätä enää....En usko enää että monilla leikkauksillakaan musta vois saada kaunista...olen umpikujassa. Vailla toivoa..
Parhaat vuoteni ovat menneet. Rumat kasvoni pilasivat elämäni. Tiesin jo lapsena, että olen erilainen kuin muut...luokkakuvissa kaikki muut näyttivät suloisilta ja mä näytin raskaiden luomieni ja pitkän ison nenäni kanssa kuolleelta kalalta..rumalta ja oksettavalta..vammaiselta...
En halua enää mitään muuta kuin vain kuolla ja päästä täältä pois. Ja tiedän jo miten sen teen ilman kipua. Kun pakkaset tulevat, puen päälleni mustan ohuen paidan ja ohuet mustat housut. Kävelen yllä kaupungin laidalle järven rannalle..annan hypotermian viedä mut mukanaan ikuiseen uneen, etten enää koskaan joudu heräämään ja näkemään näitä sairaan kuvottavia rumia oksettavia kasvojani.
En kaipaa mielipiteitä. Jos pidät minua pinnallisena..mieti miltä tuntuis katsoa päivästä päivään peilistä rumia kasvoja joita et tunnista omiksesi..
Jos olisin jo heti 18-vuotiaana mennyt leikkauttaman silmäni, nenäni, leukani, huuleni....voi kuinka onnellista elämää eläisinkään nyt 27 vuotiaana... Mulla saattaisi olla jo lapsia, olisin saanut opintoni loppuun ajallaan ja mikä tärkeintä olisin rakastamisen arvoinen ja voisin seurustella. Mutta tällaisen hyväuskoisena typeryksenä olen kuvitellut, että meikeillä yms saa kasvoista kauniit.....mutta niin se ei mene.
Mulla ei ole mitään. Mulla on vain rumat kasvoni, joista pitkä kyömynenä törröttää vammaisesti ja lähellä toisiaan syvällä päässä olevat silmäni tekevät musta väsyneen ja oksettavan näköisen. Näytän epäsiistiltä vaikka pukeutuisinkin siististi, koska kasvoni ovat niin epämiellyttävät. Häpeän niin tätä rumuuttani..En vain kestä tätä enää....En usko enää että monilla leikkauksillakaan musta vois saada kaunista...olen umpikujassa. Vailla toivoa..
Parhaat vuoteni ovat menneet. Rumat kasvoni pilasivat elämäni. Tiesin jo lapsena, että olen erilainen kuin muut...luokkakuvissa kaikki muut näyttivät suloisilta ja mä näytin raskaiden luomieni ja pitkän ison nenäni kanssa kuolleelta kalalta..rumalta ja oksettavalta..vammaiselta...
En halua enää mitään muuta kuin vain kuolla ja päästä täältä pois. Ja tiedän jo miten sen teen ilman kipua. Kun pakkaset tulevat, puen päälleni mustan ohuen paidan ja ohuet mustat housut. Kävelen yllä kaupungin laidalle järven rannalle..annan hypotermian viedä mut mukanaan ikuiseen uneen, etten enää koskaan joudu heräämään ja näkemään näitä sairaan kuvottavia rumia oksettavia kasvojani.
En kaipaa mielipiteitä. Jos pidät minua pinnallisena..mieti miltä tuntuis katsoa päivästä päivään peilistä rumia kasvoja joita et tunnista omiksesi..
Vastaukset 3
Vanhimmat
En halua vähätellä ongelmaasi.
Muista kuitenkin, että olet muuten terve, sekä toiset ovat menettäneet ulkonäkönsä esim. onnettomuuksissa.
Heidänkin on jatkettava elämäänsä.
Olet masentunut selvästi, silloin asiat näyttävät toivottomilta, tiedän itse kokemuksesta.
Oletko käynyt plastiikkakirurgilla näyttämässä kasvojasi, kyllähän nyt melkein aina jotain voi tehdä.
Miten niin parhaat vuotesi ovat menneet?
Olet vielä nuori, alle 30 vuotias.
Oletko käynyt plastiikkakirurgilla näyttämässä naamaasi, olisi kiva tietää?
Hei Rumuuden vanki, itsekin olen sitä mieltä, kuin aikaisempi kirjoittaja, että älä luota pelkästään omaan subjektiiviseen näkemykseesi, vaan käy vaikka kerran jonkun kokeneen plastiikkakirurgin luona, voisin suositella vaikka Antti Ryynästä (Eira) tai jos naisplastiikkakirurgi, niin vaikka Hilkka Peltoniemeä. Olet nuori nainen, ja minusta sinulle olisi tärkeää, että joku asiansa hyvin osaava, vuosikymmeniä kokenut, kypsä, esteettinen plastiikkakirurgi juttelee kanssasi. Mikäli todellista aihetta on, saatatte päätyä johonkin ulkonäköä parantavaan toimenpiteeseen. Toisaalta kokenut plastiikkakirurgi myös osaa nähdä, milloin asiaan ei ole tarvetta ja voit luottaa siihen, että heillä on objektiivinen käsitys.
Minulle on tehty nenäleikkaus ja kokonaisuus kaunistui kertaheitolla. En usko, että kasvoissasi on "kaikki pielessä". Jokin yksityiskohta voi usein muuttaa koko kasvojen harmonian "rumaksi", kuten sanot. Suomalaiset kokeneemman polven plastiikkakirurgit ovat vastuullisia lääkäreitä. Siksi voisi olla tärkeää, että saisit ulkopuolisen mielipiteen. Yleensä ihminen kun yksin arvostelee jotain yksityiskohtaa itsessään, se on hyvin subjektiivista ja ihminen itse voi sokeutua itse itselleen, ei näe ikään kuin "metsää puilta". En silti ole ollenkaan sitäkään mieltä, mitä monet palstalla usein toitottvat, että "kyllä se siitä, itsetunto se vaan täytyy saada kuntoon, että komea aristokraattinen klyyvari on kaunis tai muuta vastaavaa jne." Se on yleensä tekstiä ihmisiltä, joilla ei ole omakohtaista kokemusta olemisesta vähän erilainen. Sinulla saattaa olla ihan perusteltu syy olla masentunut, myös ulkonäkösi vuoksi ja siksi on hyvä kuulla ns. second opinion, ammattilaisen suusta.
Ihan totta, olet vielä nuori, sinulla on aikaa jos johonkin. Nyt tartut härkää sarvista ja varaat ajan jollekin tunnetulle plastiikkakirurgille, joka tekee kasvoleikkauksia. Sinulla on vielä vuosikymmeniä aikaa nauttia elämästä ja "kauniimmista" kasvoista.
Se ensimmäinen askel on aina vaikea, mutta sitten se lähtee siitä eteenpäin. Nykyään on niin hyvät toimenpiteet ja tekniikka esim. juuri sinun ongelmasi korjaamiseen.
Tsemppiä sulle nyt ja ajattele, että ensi kesänä voisi ongelmasi olla jo ehkä poissa.