Tähän asti luterilaisuuden vahvuus on ollut moniäänisyyden salliminen. On siedetty liberaaleja ja fundamentalisteja ja meitä siltä väliltä. On herätysliikkeitä suuntaan ja toiseen, jokaiselle jotakin. Ja niitäkin, jotka vain hapuilevat uskonsa kanssa on siedetty. Upeaa on ollut myös se, että asioista on voitu keskustella oikeilla nimillä, olla eri mieltä ja silti sietää toisiamme.
Erosin aikoinaan ortodoksisesta kirkosta ja liityin luterialaiseen kirkkoon juuri tämän moniäänisen sekametelikuoron takia. Toista oli ortoksisessa kirkossa: naispappeutta ei hyväksytä, ei edes diakonaattia naisille. Homous on virallisesti ort. kirkon opin mukaan syntiä, mutta sitä harjoitetaan kirkon siipien suojissa luostareissa ja kirkon korkeilla virkapaikoilla. Asioista ei vain saanut puhua. Kanonien mukaan jopa näyttelijän työ on kirottua ja silti ort. kirkkoon on hankkiutunut suuri joukko maan johtavaa kulttuuriväkeä.
Ihmettelen siis, mitä me luterilaiset oikeasti haluamme. Joukkopako kirkosta silloin, kun asioista puhutaan avoimesti ja eri mieltä ollen, on mielestäni raukkamaista ja johtaa kirkon yksiäänistymiseen: joko fundamentalistien voittoon tai sitten yltiöliberalismiin.
Miksi emme voi vain olla asioista eri mieltä? Sitä on kansan kirkko parhaimmillaan. Niinhän demokratiassakin voidaan olla asioista eri mieltä ja silti rakentaa yhteistä yhteiskuntaa. Herra minua varjelkoon tiukasta opillisesta tulkinnasta, suuntaan tai toiseen! Rakkautta on sietää toisen erilaisuutta ja ärsyttäviä mielipiteitä. Todella suvaitsevainen ihminen sietää myös suvaitsemattomuutta, tulkoon se sitten kummalta suunnalta tahansa.
Saakoot homot siis siunauksensa, mutta älkäämme viekö samalla heteroilta oikeutta entisen kaltaiseen avioliittoon. Biologialle (erityisesti lisääntymisbiologialle) ei valitettavasti voi mitään edes Oras Tynkkynen!
Erosin aikoinaan ortodoksisesta kirkosta ja liityin luterialaiseen kirkkoon juuri tämän moniäänisen sekametelikuoron takia. Toista oli ortoksisessa kirkossa: naispappeutta ei hyväksytä, ei edes diakonaattia naisille. Homous on virallisesti ort. kirkon opin mukaan syntiä, mutta sitä harjoitetaan kirkon siipien suojissa luostareissa ja kirkon korkeilla virkapaikoilla. Asioista ei vain saanut puhua. Kanonien mukaan jopa näyttelijän työ on kirottua ja silti ort. kirkkoon on hankkiutunut suuri joukko maan johtavaa kulttuuriväkeä.
Ihmettelen siis, mitä me luterilaiset oikeasti haluamme. Joukkopako kirkosta silloin, kun asioista puhutaan avoimesti ja eri mieltä ollen, on mielestäni raukkamaista ja johtaa kirkon yksiäänistymiseen: joko fundamentalistien voittoon tai sitten yltiöliberalismiin.
Miksi emme voi vain olla asioista eri mieltä? Sitä on kansan kirkko parhaimmillaan. Niinhän demokratiassakin voidaan olla asioista eri mieltä ja silti rakentaa yhteistä yhteiskuntaa. Herra minua varjelkoon tiukasta opillisesta tulkinnasta, suuntaan tai toiseen! Rakkautta on sietää toisen erilaisuutta ja ärsyttäviä mielipiteitä. Todella suvaitsevainen ihminen sietää myös suvaitsemattomuutta, tulkoon se sitten kummalta suunnalta tahansa.
Saakoot homot siis siunauksensa, mutta älkäämme viekö samalla heteroilta oikeutta entisen kaltaiseen avioliittoon. Biologialle (erityisesti lisääntymisbiologialle) ei valitettavasti voi mitään edes Oras Tynkkynen!
Vastaukset 1
Vanhimmat
tuollaisten hihhuleiden kirkkoon en halua kuulua missään nimessä! täysin absurdia että piti erota satukerhosta mihin en itse ole koskaan liittynytkään