Aliisa ja Hattivatti.

................ kirjoitti:

Aliisa katseli ovea marketin tuulikaapista. Kaikenlaisia ihmisiä näytti menevän ja tulevan, kyltti lasisten ovien päällä ilmoitti Aliisan tähystävän sosiaalitoimistoa. Ehkäpä Aliisa olisi kokonaan kääntynyt takaisin ellei äkillinen kouristus mahassa olisi saanut silmiä sumenemaan, silloin Aliisa, 91, totesi että haukkukoon, ruokaa on saatava. Ottaessaan nuo muutamat askeleet Aliisa muisteli kevättä -40, silloin oli Pehtoori laittanut pottua ja sylttyä jakoon ja Aliisakin tyttärensä kanssa oli ihanana aamuna Pehtoorin tupaan kävellyt, ihana oli se aamu, kortti oli tullut sieltä jostakin, pieni nyytti oli nuoren Aliisan kainalossa, elämä oli köyhää mutta oikeaa elämää. Työteliästä naista ei mikään ollut silloin pelottanut, nuorena riitti voimaa. Näitä ja muitakin Aliisa mietti, tuota ainoaa kertaa jolloin oli kerjuulle joutunut.

Aliisa ei talon tapoja tuntenut eikä huomannut vuoronumeroa ottaa, jää vain kirkkaiden valojen alle seisoksimaan ja istahtikin kohta vähän pöllämysteneenä kaikesta hälinästä.

Hattivatti astui lätäkköön, ei huomannut miten varikset rääkkyivät ostarin taivaalla, krapula painoi. Rutistunut sähkölasku tippui Hattivatin tärisevästä kädestä hänen yrittäessään sytyttää tupakkaa, saateri kun ei tupakkakaan maistunut, auringonsäde osui Hattivatin silmään. Se kirosi. Saakelin sosku, jaksa jauhaa haistakoon vitun, mutta sukulaistäti ja tuttu kööri odotti Peran Pupissa ja kyllä tässä on saatava, s'tana ruokaakin, pitsaa ja kepappia kunhan ensin saa pari olutta juotua ja ehkä tiukan viinapaukun. Ensimmäistä kertaa Hattivattia nauratti, melkein, sinä päivänä, juomiseksi taitaa kääntyä. Hattivatti repäisi sossun oven auki ja yritti painua suoraan luukulle mutta vahtimestari tunsi kaikki metkut ja käski ottaa vuoronumeron, sähkölaskun sentään otti Hattivatin suunnatessa vesikannun luo.

Vahtimestari vilkaisi Aliisaan. Aliisa tuijotti sivupöydällä olevaa termoskannua. Olisiko teetä, ehkä kahviakin, sokuria joka tapauksessa ja Aliisa kyllä tiesi miltä sokuri nyt maistuisi, kolme päivää hän oli juonut lämmintä vettä, herneet olivat loppuneet jo perjantaina. Tämänkin tapauksen vahtimestari tunsi, joskus tuntui että hän tunsi kaikkien kurjuuden muotojen kaikki vivahteet, nytpähän asteli Aliisan luo pyytäen naista mukaansa, suoraan kuljettiin käytävälle sosiaaliettuskäsittelijän oven luo, sen herttaisimman ja Aliisa autettiin istumaan, mehulasi laitettiin käden ulottuville ja siitä Aliisa pienesti maistoikin. Mitenkän tämä tästä, ajatteli etuuskäsittelijä Raili ja alkoi hiljaisesti kysellä Aliisalta. Pian koko tarina olikin kerrottu. Kansaneläke, vuokra ja nyt tämä Ongelma. Ei pidä luulla, ei ollenkaan ajatella, tapaili Aliisa, kyllä pärjättäisiin ja pärjätäänkin, minäpä tästä, voisi jo lähteä, minä pärjään ja pärjäisi kissakin mutta kun, no tämä Seura. Niin keväällä kun olin siinäs kaakkua ja muuta ja soitti tyttärenpoika ja sitten soitti tämä Anneliisi sieltä Seurazsta ja minä, huvitti kertoa Anneliisille kun oli niin kaunis ääni tällä tytöllä niin tyttärenpojasta ja jotenkin kun ilta jo oli niin panivat sen Seuran tulemaan, en minä sillä hyvä lehti ja halusinkin sen mutta kun tuo näkö, sen Seuran olen vienyt tuonne terveyskeskukseen, ei minulla sinne asiaa ole mutta on nuhraantuneet ne lehdet siellä, ei häiritse ketään eikä tarvitse heidän nolostua kun ihan huomaamatta sen siihen jätän, toki osoitelappu on pois otettu kotona. Tottuneesti Raili tekee laskelmansa, Aliisa ajattelee että nyt on kuullut väärin tuolla summallahan jouluun, ihmetys on suuri kun Raili naurahtaa ja snoo että täksi kuuksi tuotte sitten vuokrapaerit ja varataan aika. Aliisan mieleen tulee kaakku, kaakkua vaikka joka illaksi- ei, mutta lauantaiksi ja Sohville keuhkoa marketista. Onhan Aliisa tämän tiennyt, nämä sossut, aina on äänestänyt ja ratio on ollut viidettäkymmenettä vuotta mutta ei ole se tarve ennen ollut näin suurensuuri, aina on osannut sen menon ja tulon pitää mitoissaan, näitä selvittäen tekee lähtöä suomalainen kansannainen...

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä