Kun haluan sukupuolineutraalin avioliittolain toteutuvan niin äänestän edeskuntavaaleissa sellaista ehdokasta, joka on tämän lain puolella. Siellä nämä lait säädetään.
Kun haluan, että kirkon ilmapiiri muuttuu suvaitsevaiseksi niin vuorovaikutan kirkossa ja äänestän kirkollisvaaleissa ehdokkaan puolesta, joka kannattaa samaa sukupuolta olevien vihkimistä.
Tällä hetkellä nykyisistä piispoista Wille Riekkinen, Irja Askola, Mikko Heikka, Björn Vikström sekä arkkipiispa Kari Mäkinen ovat ilmaisseet myönteisen kantansa samaa sukupuolta olevien vihkimiseen. Mutta lisää kannatusta tarvitaan.
Jos EN VÄLITTÄISI en vaikuttaisi. En ole valmis KÄÄNTÄMÄÄN SELKÄÄNI niille vähemmistöryhmille, jotka tarvitsisivat myös minun tukeani. En ole valmis kääntämään selkääni rakkaille ystävilleni.
Olen surullinen siitä välinpitämättömyydestä, jota kirkostaeroajat osoittavat tämmöisellä hetkellä valinnallaan. Kirkon tekemä työ painottuu pitkälti diakoniaan, se järjestää iltapäiväkerhoja lapsille jne. Jos kirkkoa ei olisi, mikä muu organisaatio pitäisi huolta niistä vahuksista ja lapsista, jotka ovat nyt saaneet apua sekä turvaa kirkolta? Ovatko eroajat ajatelleet VASTUUTAAN heistä, kun eroavat tästä instituutiosta, joka auttaa työllään heikoimpia.
Kun haluan, että kirkon ilmapiiri muuttuu suvaitsevaiseksi niin vuorovaikutan kirkossa ja äänestän kirkollisvaaleissa ehdokkaan puolesta, joka kannattaa samaa sukupuolta olevien vihkimistä.
Tällä hetkellä nykyisistä piispoista Wille Riekkinen, Irja Askola, Mikko Heikka, Björn Vikström sekä arkkipiispa Kari Mäkinen ovat ilmaisseet myönteisen kantansa samaa sukupuolta olevien vihkimiseen. Mutta lisää kannatusta tarvitaan.
Jos EN VÄLITTÄISI en vaikuttaisi. En ole valmis KÄÄNTÄMÄÄN SELKÄÄNI niille vähemmistöryhmille, jotka tarvitsisivat myös minun tukeani. En ole valmis kääntämään selkääni rakkaille ystävilleni.
Olen surullinen siitä välinpitämättömyydestä, jota kirkostaeroajat osoittavat tämmöisellä hetkellä valinnallaan. Kirkon tekemä työ painottuu pitkälti diakoniaan, se järjestää iltapäiväkerhoja lapsille jne. Jos kirkkoa ei olisi, mikä muu organisaatio pitäisi huolta niistä vahuksista ja lapsista, jotka ovat nyt saaneet apua sekä turvaa kirkolta? Ovatko eroajat ajatelleet VASTUUTAAN heistä, kun eroavat tästä instituutiosta, joka auttaa työllään heikoimpia.
Vastaukset 67
Vanhimmat
"Kirkon tekemä työ painottuu pitkälti diakoniaan"
Eikä painotu vaan rituaalien ylläpitämiseen kirkollisverojen maksimointiin.
"Jos kirkkoa ei olisi, mikä muu organisaatio pitäisi huolta niistä vahuksista ja lapsista"
Kunta, vanhainkodit, kunnan päiväkodit jne. Juuri niin kuin sen asian pitäisikin olla. Kunta toimittaa nämä palvelut paljon kirkkoa halvemmalla, kun siltä ei mene sitten rahaa taikauskon ja satujen ylläpitoon suurin osa varoista.
kansalle rehellisesti, ettei sitä teidän jumalaanne ole olemassakaan, ja ettei Jeesus tule koskaan takaisin, jos on koskaan elänytkään, ja ettei tule viimeistä tuomiota, jonka jälkeen siirrytään taivaaseen tai kadotukseen.
Kun olette rehellisesti julkistanut nämä asiat, niin harkitsen, teettekö niin paljon hyvää, että se on tukeni arvoista.
Totta, että kirkko tekee paljon laaja-alaista ja monimuotoista diakonia työtä. Sen puuttuminen yhteiskunnastamme aiheuttaisi välitöntä ja vakavaa pahoinvointia. Diakonityö antaa tukea sekä apua hengellisesti, henkisesti, fyysisesti ja taloudellisesti. Se kohtaa ihmisen tavalla, joka olisi vaikeasti korvattavissa...
Kyllä, jokaisella on oikeus erota kirkosta, mutta on totta että mikäli he tekivät sen puolustaakseen tasa-arvon toteutumista kirkossa ja yhteiskunnassamme niin pieleen meni...
Mietin myös, että minkälainen olisi Suomi ilman kirkkoa? Mitä tulisi tilalle? Itse en ole erityisen uskovainen, mutta pidän Suomen evankelisluterilaisen kansankirkosta, jossa on avoin keskustelu on mahdollista. Kokemukseni ja näkemykseni mukaan kirkko on kaikkinensa hyvä olla olemassa ja se tuo välillisesti tai välittömästi perusturvaa meille kaikille.
Homoillan mukaan tämmöinen avoimuus ei ole mahdollista esimerkiksi urheilupiireissä. Onko tästä huolestuttu? Voisiko olla, että kirkon piirissä ei olekaan olekaan ne suvaitsimattomimmat suomen kansalaiset...?
*Lainaus osoitteesta http://www.eroakirkosta.fi/eroakirkosta/miksiero
"Jotkut arvelevat kirkon tekevän paljon hyväntekeväisyyttä. Todellisuudessa pääosa kirkollisveroista kuluu henkilöstö- ja kiinteistökuluihin.
Kymmenestä eurosta kirkko käyttää vain euron hyväntekeväisyyteen. Vuoden 2005 seurakuntien tilinpäätösten mukaan diakonian osuus kirkon menoista oli 10,6 %. Summa on laskettu vyöryttämällä, eli mm. hallinnon menoista tietty osa on laskettu mukaan diakoniamenoihin. Ja vaikka kirkko käyttäisi diakoniatyöhön 99 prosenttia tuloistaan, on parempi antaa rahaa järjestölle jonka tavoite on 100-prosenttisesti hyväntekeväisyys.
Sitäpaitsi miksi auttaisit aatteellisen kanavan kautta, jos et aatteeseen usko? Neutraaleja kanavia on olemassa."
Uskominen (ja uskonto) on osa ihmisen ihmisyyttä. Ateisteilla on sama oikeus olla uskomatta Jumalaan kuin toisilla taas uskoa Jumalaan (joka esimerkiksi minulle on yhtäkuin meidät KAIKKI, tasapuolisesti, läpäisevä rakkaus).
Nyt meneillään olevassa keskustelussa puhutaan ja päätetään pitkälti siitä, että onko kansankirkolla sijaa Suomessa vai ollaanko valmiita luovuttamaan kirkko enemmän tai vähemmän fundamisteille. Se on surullista, jos näin käy sillä nykyinen kirkko on paikka johon voi rauhassa kuulua, vaikka siellä kävisikin vain harvoin. Se on paikka, joka luo pelkällä olemassa olemisellaan vahvaa turvallisuuden tunnetta. Paikka jossa voin hiljentyä. Tarpeen tullen se on myös paikka, josta voin hakea yhteyttä sekä ihmistä keskustelemaan.
Tunnustus kirkon tekemälle avustustyölle.
Kaiken tämän voi tosin tehdä muutenkin.
En jaksa vain ymmärtää, miksi aikuisten pitää elää ikuisessa joulupukkisadussa, kun lastenkaan ei tarvitse.
Kirkko tekee hyvääkin, ei siinä mitään, mutta nykyihminen näkee sen teologisen sisällön magioineen olevan menneen maailman asioita.
Mihin sen kansankirkon usko ja oppi sitten perustuu? Perustuuko se Raamattuun vai ei? Jos se perustuu Raamattuun, niin mihin osiin sitä? Ja jos ei, niin mihin sitten? Onko jotain tunnustusta käytännössä olemassakaan? Jos kirkossa käydään vain kerran kymmenessä vuodessa hakemassa turvallisuuden tunnetta tai sukulaisten häissä ja hautajaisissa ja pääpaino olisi diakoniatyöllä ja perhejuhlien järjestämisessä ja hautaustoimessa, niin onko kyseessä enää uskonto ollenkaan?
Vai oletko eri mieltä? Jos en usko kirkon perusagendaan, en tietenkään kuulu kirkkoon. Kyllähän kirkko pyrkii hyvää tekemään, en sitä kiellä. Jos kirkkko olisikin vain yleishyödyllinen maailmankuvaltaan neutraali yhteisö, voisin jopa harkitä jäsenyyttä. Mikään ei kuitenkaan viittaa edes sinnepäin. Ajatus jumalasta ja siihen liittyvät riitit ovat edelleen enemmän tai vähemmän kirkon keskiössä.
Vetäistään tässä nyt vielä analogian vuoksi kommunismikortti. Onko sinusta perusteltua kuulua kommunistiseen puolueeseen pelkästään sen takia, että kommunistit pyrkivät naisten ja miesten tasa-arvoon? Olisitko innokas liittymään kommunistipuolueen jäseneksi, jos muussa jäsenistössä nousisi tasa-ravon vastaisia mielipiteitä. Tuskin. Etköhän sinäkin vain sanoisi tutuille sorretuille kommunistipuolueen jäsenille, että mitä te siellä jäseninä roikutte, kun eivät edes hyväksy teitä tasavertaisina.
Heh, ymmärrän täysin että et halua kuulua kirkkoon jos et löydä sieltä mitään tärkeää itsellesi. Joku muu voi kuitenkin löytää.
Tämä mediamyllytys vääristää kuvaa siitä kirkosta, jonka minä tunnen. Esimerkiksi arkkipiispa puhuu sen kirkon äänellä, jonka tunnistan omakseni.
onneksi.
Mä olen harkinnut ateistiksi ryhtymistä, mutta kun tätä palstaa vähän selailee niin huomaa, että uskonnoton ihminen on lopulta asenteissaan vähintään yhtä suvaitsematon kuin uskova.
Mitä sä Atte tarkoitat tolla "nykyihminen"? Eikö sun mielestä jonkun uskontokunnan jäsen ole "nykyihminen"?
Kirkko ei ole aikeissa ottaa askelia syrjimisen kieltävään suuntaan, siitä kirkon oma kirkkolaki pitää huolen. Kirkko ei ole missään vaiheessa edes vihjannut luopuvansa kirkolakinsa syrjivästä sisällöstä.
Kirkko itse syrjii ihmisiä kirkkolain antaessa siihen mahdollisuuden Suomen perustuslain ylitse.
Kiitos seuraavasta lainauksesta Päivi Räsäselle, jonka Luther-säätiölle tekemästä pamfletista seuraava otos kokonaisuudessaan on:
"Suomen perustuslain 18 § edellyttää, ettei ketään saa ilman lakiin
perustuvaa syytä erottaa työstä. Jos kirkko haluaa rajoittaa perusoikeuksia,
rajoitukset tulee kirjata kirkkolakiin. Tämän vuoksi kirkkolaissa on
esimerkiksi säädös, jonka mukaan kirkon viranhaltijan on oltava kirkon
jäsen. Muutoin muslimiksi kääntyneen suntion tai kirkosta eronneen
virastotyöntekijän erottaminen virasta voisi olla perustuslain vastaista.
Kirkon saatettaisiin tulkita rikkovan perusoikeuksien mukaista työntekijöidensä
uskonnonvapautta."
Luther-säätiötä ollaan mitä suuremmalla todennäköisyydellä erottamassa kirkosta. Kirkon ovet ovat laveat, mutta jotkin sen sisälle syntyneet herätysliikkeet ovat selvästi poikenneet kristillisestä rakkaus-käsityksestä.
Eija Riitta Korhonen määrittää kolumnissaan fundamentalistisuuden ja kirjoittaa kristillisyydestä tavalla, jonka koen myös omakseni:
"Kyseessä on asenne, jota kuvaa parhaiten ilmaisu ”haltuun otettu totuus”. Fundamentalisti on ihminen, jonka tulkinta todellisuudesta on niin ahdas, ettei kapeasta näkökulmasta pysty tulkitsemaan edes tulkitsevansa. Tuskin koskaan fundamentalisti ottaa vakavissaan edes huomioon sitä inhimillistä mahdollisuutta, että olisi tulkinnoissaan erehtynyt. Koska hän on saanut totuuden haltuunsa, juuri hänellä on valta määritellä se. Näin määritelty totuus on ikään kuin lamppu, ja se mitä lamppu ei valaise, on silkkaa pimeyttä. Kaikki keinot varjoon jääneen pimeyden torjumiseksi ovat luvallisia – totuuden haltijan rooli oikeuttaa sen.
Se rooli pelottaa minua, ilman muuta. Siksi minusta kristittynä on hienoa, että uskoa kuvataan raamatussa tiellä kulkemisena. Tällä tiellä totuutta etsitään mutta sitä ei ole saatu haltuun, sillä totuus on Persoona. Ja persoonaa ei kukaan voi kuvitella ottavansa haltuun – sitä rakastetaan ja kaivataan, mutta sitä ei hallita. Samasta syystä ei voi tuomita ketään".
Parempi keino on toimia sen puolesta, että kirkko erotettaisiin kokonaan valtiosta, ja sen vaikutusvalta yhteiskunnassa olisi mahdollisimman pieni. Fundikset saavat siellä sitten keskenään puhua seksiasioista niin paljon kuin haluavat, eivätkä haittaa muiden elämää. Ihan niin kuin muutkin pienet uskonlahkot nykyään tekevät.
Ne muutaman prosentin muruset jonka kirkko armollisesti - ja siitä kovaa meteliä pitäen - tiputtelee hyväntekeväisyyteen, eivät kansantaloutta hirveästi hetkauta. Minun puolestani veroja voi nostaa sen verran, että julkishallinto voi järjestää samat palvelut ilman taikauskopropagandaa ja tasa-arvovihaa.
Tässä vielä linkki Eija-Riitan kirjoitukseen:
http://eijariitta.puheenvuoro.uusisuomi.fi/49441-fundamentalisteja-joka-lahtoon
Jos kirkko jätettäisiin fundamisteille, nimimerkki Schlechterwisser, niin entäs sitten minun kaltaiseni kirkkokansa, jotka olemme kuitenkin enemmistö? Me emme ole tasa-arvon vihaajia ja meillä on myös oikeus kirkkoomme. Samoin meillä on oikeus, meteliä pitämättä, pitää kirkkoa yllä kirkollisveroja maksamalla ja jakaa omastamme muutenkin hyvän tekeväisyyteen. Itse tuen esimerkiksi Unicefia.
Samalla ajattelen, että usko lähimmäisen rakkauteen kumpuaa nimenomaan uskostani. Koska uskon kaikkia rakastavaan Jumalaan (ja koen hänen rakastavan myös minua, vaikka olenkin omassa rakastamisessani valitettavasti vajavainen) niin haluan jakaa myös omaisuuttani sitä tarvitseville.
Usko voi synnyttää myös rakkauden tekoja, eikä sitä ole syytä mielestäni ajaa pois yhteiskunnastamme.
Eikö kirkossa toimi demokratia? Jos liberalit ovat enemmistössä, ei kai pitäisi olla mitään ongelmaa. Miksi kirkko ei sitten kerro selkeästi mikä on sen kanta esimerkiksi homoihin? Syrjitäänkö kunnolla vai ihan vain pikkuisen? Vai ollaanko oikeasti tasavertaisia ja lopetetaan "homojen puolesta rukoilu"-puheet ja suhtaudutaan homoseksuaaliseeen parisuhteeseen tasan samalla tavalla kuin heteroseksuaaliseen parisuhteeseen.
"Usko voi synnyttää myös rakkauden tekoja, eikä sitä ole syytä mielestäni ajaa pois yhteiskunnastamme."
Niin voi synnyttää, vaan ei se ole rakkauden tekojen edellytys. Tämä ei ole mikään peruste kuulua kirkkoon. Kirkon sisältä kuuluu jopa ääniä joiden mukaan usko on nimenomaan rakkauden tekojen edellytys. Tämä taas on hyvä syy pysyä poissa kirkosta.
Nyt on niin, että demokraattinen Suomi ei ole vielä pystynyt toteuttamaan lakia sukupuolineutraalista avioliitosta. Uskoakseni kirkko tulee vihkimään myös homopareja sitten kun laki on saatu tehtyä.
Esimerkiksi itse suhtaudun käytännön elämässä toki positiivisesti homo- ja heterosuhteisiin.
Olen samaa mieltä kanssasi, että usko ei ole rakkauden tekojen edellytys. Koen kuitenkin, että minulle usko antaa rohkeutta ajatella niin silloinkin kun koen muualta tulevia paineita ajatella vain itsekkäästi. Mutta en väitä, että usko tekisi minua tai muitakaan varsinaisesti paremmiksi ihmiseksi. Silloin sulkisin samalla esimerkiksi sinut jollain tapaa huonommaksi. Näin ei ole.. Itseasiassa, olen kokenut että usko pitää minut tietyllä tavalla hyvinkin nöyränä ja tietoisena vajavaisuudestani. Ja silti, voin kokea olevani rakastettu ja hyväksytty Jumalan taholta. Eli voisimmeko päätellä, että minulla on kenties myös suurempi tarve kokea rakkautta kuin sinulla? Tavallaan olen jopa iloinen tästä "heikkoudestani". Mutta missään nimessä ihmisiä arvottavana asiana tätä en pidä.
Totta on, että lakikaan ei vielä tunne sukupuolineutraalia avioliittoa. Mistäköhän päin aktiivisin vastustus on kotoisin? Kirkon liberaalimmatkaan kannanotot eivät kovin tasavertaiseen ajatteluun viittaa. Odotettavissa on siis varsinainen kiemurtelun mestarinäytös kun kirkon pitäisi kantansa selkeästi esittää.
Itse koen olevani myös vajavainen ja nöyrä maailman ja luonnon ihmeitä kohtaan. Itsetuntoni rohkaisee kuitenkin nostamaan pääni pystyyn ja hyväksymään itseni ja lähimmäiseni sellaisena kuin ovat. Tähän en tarvitse mitään ajatelmaa minkään jumalan olemassaolosta. Jos palaamme ketjun aloitukseen en edelleenkään tarvitse kirkkoa mihinkään, mutta en tietenkään kiellä kirkkoonkuulumista heiltä, jotka sen sanaan uskovat.
Arkkipiispa on onneksi viisas mies ja hän kyllä viittaa hyvin tasavertaiseen ajatteluun kaikkia ihmisiä kohtaan, sanomalla mm. että "kaikille ihmisille kuuluu sukupuolisesta suuntauksesta huolimatta kaikki ihmisen perusoikeudet". :)
Toki siihen menee vielä aikaa, että käytännössä tämä tulee toteutumaan, mutta ainakin hänellä on tahtotila kohdallaan.
http://www.katsomo.fi/?progId=50522
"Jos kirkko jätettäisiin fundamisteille, nimimerkki Schlechterwisser, niin entäs sitten minun kaltaiseni kirkkokansa, jotka olemme kuitenkin enemmistö?"
No jos te olette enemmistö, niin sitten kirkko jää tietenkin teille. Olen pahoillani erehdyksestä, olin käsittänyt että kirkosta on nyt eronnut pääasiassa juuri heitä, jotka kannattavat tasa-arvoa ja ihmisten inhimillistä kohtelua, eli Raamatun vapaata tulkintaa.
Mutta sinänsä minua henkilökohtaisesti ei oikeastaan kiinnosta ollenkaan ketkä kirkkoon jäävät, kunhan vain perustelemattomaan taikauskoon pohjautuvien oppien vaikutus yhteiskuntaan saadaan mahdollisimman pieneksi.
..kun keretään.
Oliko arkkipiispa jo valmis rinnastamaan homosuhteet samaksi kuin heterosuhteet. Vai pysyikö hän edelleen samalla vain pikkuisen syrjivällä linjalla eli rukoillaan puolesta eikä tuomita ihmistä ihmisenä, mutta homoliittoa ei siunata. Ihmiset ovat siis edelleen eriarvoisessa asemassa synnynnäisten ominaisuuksiensa perusteella. Kirkon änkyräpuoli ei tietenkään ole mieltään miksikään muuttanut.
Sinänsä aivan sama, jos kirkko vain erotetaan kokonaan valtion yhteydestä. Jokainenhan saa keksiä omalle kerholleen omat säännöt.
Lakia ei ole edelleenkään olemassa homojen vihkimiseen, mutta kyllä piispa nyt ihan selkeästi "ojentaa" niitä jotka syrjivät vähemmistöryhmiä. Hän tekee sen viisaan lempeästi, tuomalla kristillisen perussanoman kirkkaasti näkyville. Siis toivossa eletään, että piispan sana kuuluu uskovaisille ja ateisteille eduskuntaan asti ja keskinäinen kunnioitus kasvaa keskellämme.
Hyvällä linjallahan näyttää arkkipiispa olevan. Mielenkiintoista nähdä mitä änkyräsiipi sanoo. Kyllä minä voin elää Mäkisen tavalla luotsatun kirkon kanssa rauhanomaista rinnakkaiseloa. Edelleenkään en usko jumalan olemassoloon, joten kirkkoon kuulumiseen ei ole mitään syytä.
:D Mukavaa päivän jatkoa sinulle Break_!
Toisaalta nämä "taikauskoon pohjautuvat opit" kannattavat rakkautta ja rauhaa ja myös tuovat sitä monen ihmisen elämään, joten niiden vaikutukset saattavat olla jopa positiivisia yhteiskunnassa?
Rakkautta ja rauhaa voi kannattaa ilman taikauskojakin. Miksi pitäisi olettaa jonkin yliluonnollisen taikaolion olemassaolo, ennen kuin voi ymmärtää että meillä kaikilla on täällä parempi olla jos olemme toisillemme kilttejä? Tuntuu sitäpaitsi olevan hyvin tulkinnanvaraista keihin rakkautta Raamatun mukaan saa kohdistaa, ja sekin päätös tehdään näköjään ihan Raamatun ulkopuolisilla perusteilla.
"Jos kirkko jätettäisiin fundamisteille, nimimerkki Schlechterwisser, niin entäs sitten minun kaltaiseni kirkkokansa, jotka olemme kuitenkin enemmistö? Me emme ole tasa-arvon vihaajia ja meillä on myös oikeus kirkkoomme."
Minkälaiseen kirkkoon sinulla mielestäsi on oikeus? Meidän kaikkien rahoilla? Valitse toki uskomuskerhosi makusi mukaan ja jos et löydä sopivaa niin perusta oma. Jos kuulut mielestäsi enemmistöön niin silloinhan se on varmaan helppoa. Mutta miksi ihmeessä tämän valtion lippulaivana kannateltaisiin joillekin turvallisuutta ja kivoja fiiliksiä tarjoavaa ei-niin-kovin-tarkkaan-minkään-opin-mukaista sekamelskaa joka kuitenkin haluaa kylkeensä mairittelevan "Jumalan totuus" -leiman?
Jos uskot siihen jumalaan ja haluat palvoa häntä yhdessä muiden samalla tavalla uskovien kanssa niin pidä huoli siitä, että sinun kantasi voittaa seuraavissa seurakuntavaaleissa tms.
TAI voit vaihtoehtoisesti lukea kaikenlaisia kirjoja, perehtyä maailmanuskontoihin ja niiden operuksiin ja LUKEA RAAMATUN KANNESTA KANTEEN.
Jos sinulla nimittäin on yhtään jyviä kupissa jäljellä, lähtee taikausko kuin kuppa Töölöstä ;o)
Ymmärrän, että sinä et halua kuulua kirkkoon ja sinulla on siihen oikeus. Samoin minulla on oikeus kuulua nykyiseen kirkkoon, en tarvitse uutta kirkkoa. Lisäksi oppi on mielestäni siellä aika selkeä: "Rakasta lähimmäistä niinkuin itseäsi".
Voisiko tästä nyt olettaa, että sinä olet lukenut raamatun kannesta kanteen ja tutustunut syvästi maailman uskontoihin? Minä olen nimittäin tehnyt kummatkin asiat... Ja suosittelen tosiaan sinullekin, ihan kaikenlaisen muunkin sivistävän ohella. :)
Vakavasti ottaen, on mielestäni toki jokaisen tärkeää ymmärtää vähän enemmänkin uskontonsa historiallisia lähtökohtia jne. sekä säilyttää terve kriittisyys sillä onhan se valitettavasti niinkin, että kovin fundamentalistiset uskonkäsitykset voivat olla vaarallisia aseita. Väittäisin, että näin on ihan minkätahansa mustavalkoisen idean kohdalla.
Jos sinä et kuulu mustavalkoisiin ateisteihin niin saatat kenties myös joskus "heikkona hetkenäsi" pohtia, että olisiko olemassa jotain ihmistä suurempaa. Minun uskoni mukaan nyt sattuu olemaan, ihmisen rakkautta suurempi rakkaus, ja sen edessä pysyy kyllä nöyränä....
Jos viittaat tuossa lopussa siihen, että arkkipiispaa myöten nyt sanotaan, että kyllä myös homoseksuaalinen ihminen on ihminen ja aivan yhtä tärkeä kuin sinä (huh, onhan tämä naurettavaa ja niin surullista miten ihminen on julma, miksi tämmöistä pitää edes todistella???) niin hänen mielipiteensä perustuu nimenomaan raamattuun. Arkkipiispa, niinkuin monet muutkin kristityt, ovat ymmärtäneet ja sisäistäneet rakkauden kaksoiskäskyn eivätkä yritä nostaa pieniä, Paavalin kirjoittamia, tekstin kappaleita täysin irti kontekstistaan. Ei nyt mennä tässä asiassa syvällisemmälle tasolle, mutta tiedätkö sinä kenelle ja miksi Paavali kirjoitti kirjeensä? Oliko hänellä mielessä jotkin tietyt ihmiset, tietystä seurakunnasta? Mikä oli hänen aikansa maailmankuva, ihmiskäsitys? Mikä oli hänen kirjoituksensa PERUSTA? Puolustaa kenties jotakuta?Minä en tiedä vastauksia näihin kysymyksiin..mutta voin kertoa, että raamatun tulkinta ei ole yksin kertaista.
Vartaat uskoani taikauskoon. Sen voisi ottaa myös loukkauksena. Ja toki moraali voi ja on olemassa ihmisellä, vaikka hän ei uskoisi Jumalaan. Tarvitseeko sitä nyt todeta, että moraalikäsityksemme muovatuvat pitkälti kasvatuksemme tuloksena. Länsimaissa, moraalikäsityksemme perustuu tosin pitkälti juuri kristinuskon oppeihin. En kuitenkaan väitä, että usko tekisi ihmisen jotenkin paremmaksi. Joillekin, kuten minulle se antaa kuitenkin elämän sisältöä, pohjaa, turvaa, toivoa.
Miksiköhän oletat, etten olisi lukenut raamattua? Sääli, jos tosiaan olet lukenut raamatun kokonaisuudessaan, etkä poiminut sitä sun tätä sieltä sun täältä, että olet edelleen uskovainen.
Tottakai on olemassa ihmistä suurempia voimia. Luonto, myrskyt, tulivuoret, maanjäristykset. Mikä ihme on mustavalkoinen ateisti? Taas joku uusi määritelmä? Ateisti on sellainen, joka ei usko jumaliin. Jos uskot, et ole ateisti.
No pitää sanoa, että sun asenne kuulostaa vihaiselta. Tarkoitatko, että susta kaikki ihmiset jotka eivät ole ateisteja ovat säälittäviä? Pidätkö siis itseäsi viisaampana koska olet ateisti? Musta toi on tuomitsevaa.. sitä tarkoitin mustavalkoisuudella. Mustavalkoisia mielipiteitä omaavien ihmisten on vaikea hyväksyä toisten erilaisuutta ja kunnioittaa sitä.
"Usko voi synnyttää myös rakkauden tekoja"
Lienee mahdollista. Mutta aivan varmasti tiedetään että usko synnyttää aivan päinvastaistakin ja toisaalta tiedetään että rakkauden tekoja syntyy myös ilman uskoa. Uskon hyötysuhde on tavattoman huono, miksi sellaista täytyisi ylläpitää ja varjella?
Mielenkiintoinen tulkinta. Kyllä minä säälin ihmisiä, jotka uskovat kaikenmaailman hölynpölyyn. Muuten ihan fiksun oloiset tyypit sekaantuvat uskontoihin ja ihan tosissaan luulevat kuoleman "jälkeen" olevan jotain.
Se, että säälii jotakuta ei minusta kuulosta kovin vihaiselta. Pikemminkin surullinen olen näiden ihmisten puolesta. Minulle tulee samanlainen olo, kuin ajattelen pikkulasta, joka yrittää selittää äidilleen jotain tai näyttää piirustustaan tai jotain muuta tekelettään, luottaen siihen, että äiti kyllä kuuntelee. Sitten äiti tokaisee kylmästi, että pidäs nyt turpas kiinni, mä en jaksa kuunnella sun hölötystäs.
...
Se on aika hirveä kokemus sille pienelle ja minä säälin häntä. Miten saat tuosta väännettyä jotain vihaa?
Mitens itse? Säälitkö ateisteja, jotka on tuomittu helvettiin, eivätkä raukat tajua, mihin jumalanpilkkansa johtaa...
No, henkilökohtaisesti mä ajattelen, että se on kyllä ihan sun oma valinta mihin uskot. En siis sääli sinua.
Mun mielestä se on tosin mielenkiintoista ja luotaan työntävääkin, että olet niin kiinno omassa todellisuudessasi, että et voi ymmärtää sitä, että muut voivat uskoa eritavalla kuin sinä. Eivätkä he välttämättä ole "pikkulapsia" ja hänellä saattaa olla jopa "jyviä kupissa".
Mulla on ollut ilo tutustua elämässäni muslimeihin, budhalaisiin, kristittyihin ja myös ateisteihin. Eikä erilaiset uskomme ole olleet estämässä sitä, ettemmekö olisi läheisiä ystäviä. Kunnioitan heidän näkemyksiään enkä koe niiden uhkaavan omaani. Kunnioitan myös heitä täysinä ihmisinä, vaikka he uskovat eritavoin.
En tiedä taustojasi, mutta ehkä jostain syystä haluat kokea itsesi nyt ylemmäksi, koska et usko mihinkään (tosin ateismikin on uskon asia).
Rauhaa, jokatapauksessa... :)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Äiti_Teresa
Onko sinulla mielestäsi oikeus kuulua nykyiseen kirkkoon jota rahoitetaan myös yhteiskunnan ja kaikkien veronmaksajien - myös kirkkoon kuulumattomien - varoilla? Miksi minulla on sinun mielestäsi velvollisuus rahoittaa sinun harhojasi mutta ei esimerkiksi wicca-uskoisten harrastusta?
Onko tuo "Rakasta lähimmäistä niinkuin itseäsi" todellakin kirkon ainoa oppi? Jos on niin mistä nämä väittelyt homojen ja naisten oikeuksista oikein tulevat? Miksi kirkossa luetaan vuoden jokaisena sunnuntaina katkelmia Raamatusta kuin ne olisivat totta? Eivätkö ne olekaan? Sinäkö sen tiedät mutta papit eivät - tai jos papitkin tietävät niin miksi he kertovat näitä asioita totena? Mihin tarvitaan Raamattua jos ainoa oppi onkin "Rakasta lähimmäistä niinkuin itseäsi"?
Onko mielestäsi jokaisella suomalaisella oikeus kuulua juuri sellaiseen kirkkoon jollaiseen haluaa? Mikä niistä puhuu totta? Vai onko totuuksia monta - Jumala hyväksyy homoliitot ja Jumala ei hyväksy homoliittoja - ovatko molemmat totta? Eikö Jumala itsekään tiedä?
Todellista lähimmäisenrakkautta. Ensin väkisin vääntelet jokaisen kirjoittamani lauseen joksikin kieroutuneeksi vihanlietsonnaksi. Sen jälkeen nostatat itseäsi kertomalla kuinka paljon parempi sinä olet minusta rakentamaasi, valheelliseen kuvaan verrattuna. Lopuksi heität yhden yleisimmistä olkiukoista ja annat ymmärtää, että et aio enää jatkaa keskustelua...
Kuten itsekin vahingossa totesit, ateisti ei usko mihinkään. Minä olen sitä mieltä, että kuka tahansa, mihin tahansa uskova joko huijaa muita, huijaa itseään, on tullut huijatuksi tai on melko yksinkertainen.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Äiti_Teresa#Kritiikki.C3.A4
Pyydän anteeksi, sitä että olin tosiaan loukkaava. Mun suvaitsevaisuus ei vain meinaa riittää silloin, kun kohtaan suvaitsemattomia ihmisiä, jotka arvottavat toisia esimerkiksi nyt heidän uskontonsa perusteella. Olen pahoillani jos leimasin sinut sellaiseksi... mutta toisaalta annat kyllä ymmärtää edelleen, että pidät itseäsi ihmisenä, joka omaa oikean "tiedon" ja muut ovat huijattuja. No, sinulla on toki oikeus ajatella niin, mutta se voi tosiaan olla aika luotaan työntävää.
Joka tapauksessa, ihan aidosti toivon sinulle hyvää jatkoa. :)
Ehkä vain sanon rehellisesti mitä mieltä olen. Tuskin uskovainenkaan itse ajattelee väärässä olevansa vaan ihmettelee, kuinka joku voi uskoa toisin, tai olla tyystin uskomatta ;o)
Vaan hyvä jatkoa myös sinne ;o)
Voin puhua tietysti vain omasta puolestani, mutta mulle usko on lahjaa, jonka olen saanut ilman omaa ansiotani. En ole myöskään aina uskonut Jumalaan, joten pystyn hyvin samaistumaan myös ateisteihin. En väheksy myöskään toisia uskoja tai uskontoja ja pidän dialogia lähinnä mielenkiintoisena eritavoin uskovien kanssa. Näistä asioista puhuttaessa mennään myös usein ihmisen yksityisimmälle alueelle, jota en halua loukata, kunnioituksesta ihmistä kohtaan. Lisäksi kokemukseni mukaan, olemme kaikki yhtä rakastattettuja sekä tärkeitä, eikä rakkaus ole sidottu uskon määrään.
Tässä muutama syy, miksi ajattelen eritavoin kuin ajattelet minun ajattelevan... :D
Tämä sama avaus oli jo jollain palstalla hiukan aikaisemmin. Edelleen, ole huoleti. Kirkko on miljoonabisnestä pyörittävä organisaatio. Jos kirkko ei jatkossa tarjoa palveluja vanhuksille ja lapsille, se johtuu siitä, että kirkon johto on näin päättänyt priorisoida rahankäyttöään.
Vastaan sinulle Juutas:
"Mihin sen kansankirkon usko ja oppi sitten perustuu? Perustuuko se Raamattuun vai ei? Jos se perustuu Raamattuun, niin mihin osiin sitä? Ja jos ei, niin mihin sitten? Onko jotain tunnustusta käytännössä olemassakaan? Jos kirkossa käydään vain kerran kymmenessä vuodessa hakemassa turvallisuuden tunnetta tai sukulaisten häissä ja hautajaisissa ja pääpaino olisi diakoniatyöllä ja perhejuhlien järjestämisessä ja hautaustoimessa, niin onko kyseessä enää uskonto ollenkaan?"
Raamattu on ristiriitainen kirja. Siitä ei pääse mihinkään. Minulle (ja monille miljoonille muille kristityille) siitä nousee päällimmäiseksi sanomaksi kuitenkin nimenomaan Jumalan rakkaus heikkoa ihmistä kohtaan. Lisäksi pitää muistaa, että Jumala on elävä Jumala eikä siis elä ainoastaan kirjan lehdillä vaan näkyy nimenomaan rakkauden tekoina. Koen, että uskossa eläminen on kamppailua ja oikean tien etsimistä, nöyränä olemista jonkin suuren ja pyhän äärellä. En siis millään muotoa, en edes raamatun auktoriteetilla (mitä se ei onneksi anna, mutta valitettavasti osa inhimillisistä ihmisistä on valmiita sieltä lukemaan) olisi valmis väittämään että toinen ihminen olisi toista rakastetumpi. Olemme täysin saman arvoisia, Jumalalle yhtä rakkaita, myös ateistit ja uskovaiset, homot ja heterot.
Tunnustus on kyllä olemassa, en viitsi sitä nyt kopioida tähän, löydät helposti esimerkiksi googlesta. :)
Nähdäkseni monet Jumalaan uskovat eivät näe tarpeellisena osallistumista aktiiviseen seurakuntaelämään (kuulun tähän osaan kristittyjä), mutta kirkon olemassa oleminen on silti tärkeää. Ehkä elämässäni tulee vielä aika, jolloin kaipaan enemmän seurakuntaa. En usko, että Jumalan rakkaus on tästäkään riippuvainen, että osallistunko riitteihin usein vain en... Mutta kyllä, minulla on tästä epäaktiivisuudesta huolimatta uskonto.
"Arkkipiispa Kari Mäkinen toivoo nopeaa muutosta kirkon julkiseen ihmiskuvaan, jotta homokeskustelun kaltaiset kriisit voitaisiin välttää. Homoseksuaalisuus on osa ihmisen identiteettiä eikä se ole minkäänlainen synti eikä eheytystä vaativa asia, sanoo arkkipiispa MTV3:n uutisten haastattelussa. Minkään ihmisryhmän syrjintää ei voida hyväksyä kirkossa".
Arkkipiispa ja muut kirkon työntekijät vastaavat kysymyksiin toisella kanavalla täällä suomi24:ssa:
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9408462
"Minkään ihmisryhmän syrjintää ei voida hyväksyä kirkossa."
Kirkkolain mukaan voi ja pitääkin syrjiä.
Kirkkolain mukaan kirkon virkoihin pääsemisen edellytys on kirkon jäsenyys. Tämä on ristiriidassa Suomen perustuslain 18§ syrjimiskieltoa vastaan. Työnantaja ei saisi syrjiä työntekijää tämän poliittisten, aatteellisten, uskonnollisten mielipiteiden tai sukupuolisuuntauksen mukaan.
Tiedän tapauksia, että hautausmaa-apulaisena ollutta ei palkattu uudelleen tämän erottua kirkosta.
Milloin Mäkinen aikoo ehdottaa kirkkolain alistamista Suomen perustuslaille ja näin seistä sanojensa takana: "Minkään ihmisryhmän syrjintää ei voida hyväksyä kirkossa."?
Piispa on viisas. Silti niitä sydämettömiä kristittyjäkin löytyy! Liitän tähän vielä tekstin, joka löytyy toisestakin ketjusta täällä...
***
Hei te homouden vastustajat.
Vetoatte yksittäisiin, pieniin lausahduksiin raamatussa. Mihin koko muu kirja unohtui? Lähimmäisen rakkaus? Ketä Jeesus siunasi??? Kenelle hän osoitti armonsa? Ketkä olivatkaan niitä viimeisiä ja ensimmäisiä?
Paavalin tekstit ovat vaikeasti tulkittavia. Parilla lauseella ei voida sentään mitätöidä koko Jeesuksen elämäntyötä, hänen perussanomaansa.
Eikö juuri teidän tuomitseva asenteenne ole se minkä rakkaus tuomitsisi?
Olen surullinen, miten helposti ajatellaan nyt homoseksuaaleista kolmannessa persoonassa. On todettu, että homoseksuaalisuus on ensinnäkin perinnöllistä, geneettistä. Jos et tätä usko, niin silti... Entä jos sinä olisitkin homo? Entä jos lapsesi olisi homo? Paljastuisikin, että paras ystäväsi olisi homoseksuaali, mutta ei olisi koskaan uskaltanut sitä sinulle sanoa, tuomitsevan asenteesi pelossa?
TÄMÄ ON TODELLISUUTTA! Niitä lapsia on, jotka kasvavat pelossa myös teidän perheissänne. Oletteko TODELLA valmiita tuomitsemaan heidät tuolla tavalla ja kertomaan, että "Jumalan valtakunta ei ole heille"? Tekisikö Jeesus niin??? Katsoisi SINUN lastasi silmiin ja sanoisi, että hänellä on syntisen ihmisen identiteetti, huonomman ihmisen identiteetti hänen seksuaalisen suuntautuneisuutensa takia???
Minun uskomani Jeesus ei niin tekisi. Hän rakastaisi lastaan ja siunaisi häntä. Kertoisi, että hän on Jumalan ainutlaatuinen ihme. Kehoittaisi olemaan uskossa vahva ja rakastamaan lähimmäistään. Rakastamaan myös niitä, jotka eivät pienuutensa ja heikkoutensa tähden kykene osoittamaan joskus muuta kuin vihaa ja halveksuntaa.
"Kun haluan sukupuolineutraalin avioliittolain toteutuvan niin äänestän edeskuntavaaleissa sellaista ehdokasta, joka on tämän lain puolella. Siellä nämä lait säädetään.
Kun haluan, että kirkon ilmapiiri muuttuu suvaitsevaiseksi niin vuorovaikutan kirkossa ja äänestän kirkollisvaaleissa ehdokkaan puolesta, joka kannattaa samaa sukupuolta olevien vihkimistä."
Listasta puuttui, että kun haluan äänestää Venäjällä Putinin tukijoineen pois vallasta, äänestän Venäjän duuman vaaleissa. Sitä ennen minun tosin täytyy ottaa Venäjän kansalaisuus.
Ateistilla voi olla monenlaisia mielipiteitä kirkosta, mutta miten ne tulisivat kirkossa huomioiduiksi? Ateisteilla ei ole kirkolliskokouksessa edustusta. Edes kirkon virkoihin (vahtimestariksi, hautausmaan
haravoijaksi) ei pääse ilman kirkon jäsenyyttä. Tämän vaatii kirkkolaki, joka tässä suhteessa menee Suomen perustuslain sisältämän poliittis-aaatteellisen syrjimiskiellon ylitse.
Niin... no mutta kirkkoon saa kuulua myös ateistit. :) Että siinä mielessä, kirkko ei sulje oviaan "etsijöiltä"...
Totta, että kirkon virkoihin vaaditaan kirkon jäsenyys, mutta kyllä kirkossa on työntekijöitä jotka eivät usko Jumalaan (ainakaan kirkon oppien mukaan).
Luulisi muuten, että papitkin ovat ihmisiä.. Eiköhän heilläkin ole hetkiä jolloin miettivät, että tyhjääkö tässä vain puhutaan?
Valaisepa muuten vähän, että onko ateisteilla joku järjestö tai instituutio..? Jos on niin miten siellä on asianlaita, voisinko minä esimerkiksi mennä sinne äänestämään toimintaperiaatteiden puolesta, vaikka en olisi varsinaisesti aatteen takana..?
(Avaukseni koski muuten ihan vain ihmetystä siihen, että miten tasa-arvon koetaan menevän kirkossa paremmin eteenpäin jos sen puolesta puhujat eroavat ja luopuvat vaikutusmahdollisuuksistaan.. Itse en nimittäin jättäisi ystäviäni sinne yksin..sillä kyllä, myös homoseksuaaleja on kirkon jäsenenä ja viroissa).
Jukka Relander oli kolumnissaan aikalailla samaa mieltä:
"En ole koskaan äänestänyt seurakuntavaaleissa, mutta seuraavissa aion tehdä sen. Kirkkoa ei saa jättää vain niille, jotka tulkitsevat koko kristillisen tradition omista ennakkoluuloistaan käsin.
Maltillinen, lempeä ja salliva kirkko voisi parhaimmillaan olla mahtava foorumi sellaisille keskusteluille, joita emme tieteen ja rahan käsitteistöllä osaa käydä. Jos kirkko jätetään lahkolaisille, juuri me maltilliset ja vähemmän uskonnolliset ihmiset menetämme eniten, tai ainakin toiseksi eniten niiden homojen jälkeen, jotka kokevat kirkon omakseen. Heitä haluan tukea".
http://jukkarelander.puheenvuoro.uusisuomi.fi/49401-kirkko-ja-kadonneet-lampaat
Irja Askola puhui A-talkissa siitä, miten yhteiskuntamme on eriarvoistunut, mutta kirkossa, ehtoollispöydän ääressä voimme olla yhdessä, erilaisina. :)
En ole käynyt kirkossa piiiiiitkään aikaan, mutta voisin mennä kuuntelemaan hänen pitämää messuaan... Ehkä siellä voisi jopa saada enemmän selkeyttä siihen mitä tämän päivän kirkko oikeasti edustaa.
...miks ihmiset tekee tärkeitä päätöksiä elämässään televisio-ohjelman perusteella...?
No ei olla kovin älykkään kansan keskelle synnytty, kun yksi ohjelma voi provosoida niin montaa ihmistä. Haloo! Se on toimittajien järjestämää teatteria.
niinpä, niinpä......
"Tällä hetkellä nykyisistä piispoista Wille Riekkinen, Irja Askola, Mikko Heikka, Björn Vikström sekä arkkipiispa Kari Mäkinen ovat ilmaisseet myönteisen kantansa samaa sukupuolta olevien vihkimiseen. Mutta lisää kannatusta tarvitaan."
Eivät ole. Se mitä minä olen lukenut on, että suhtautuvat varovaisen myönteisesti johonkin siunaukseen tai rukoukseen, eivät vihkimiseen.
Niin no... eikös tästä ole ollut jo aikapaljon keskustelua, että sellaista lakia ei ole olemassa vielä Suomessa. Eduskunnassa tehtiin vasta kesällä lakialoite.
Ruotsissa on olemassa sukupuolivapaa avioliittolaki ja myös kirkot vihkivät samaa sukupuolta olevia pariskuntia.
Yhdistyksissä jo 15-vuotias voi vaikuttaa yhdistyksen asioihin. Moni yhdistys ajaa monia hyviä asioita, joten vaikuttajilla on paikoja ja toimintamahdollisuuksia kirkon ulkopuolella. Monet yhdistykset kaipaavat lisää nuoria ja kaikenikäisiä toimijoita. Elvistely 16 vuoden ikärajalla on perusteetonta sillin, kun yli 10000 muussa yhteisöissä ikäraja on 15 vuotta.
On paljon hyviä yhdistyksiä, joiden toimintaan kannattaa mennä jo 15 vuotiaana!!!!! :)
Miksei tosin samalla kirkonkin toiminnassa voisi olla mukana vaikuttamassa sitten vuoden päästä?
(Sulla taitaa olla kirkkoa vastaan tosin jotain muuta..? ;)
15-18 -vuotias jonkun muun yhdistyksen jäsen voi olla maksamatta jäsenmaksua ja täten erota yhdistyksestä. Kirkon jäsen ei voi. Hän ei ole myöskään itse päättänyt liittyä jäseneksi.
Josta valtiovallan lakien- ja säädösten erityissuojelussa, kristittynä esiintyvä uskonnollinen yhteisö, nimeltä Luterilaisuus, pyrkii toteuttamaan keskiaikaista monopoliasemaansa, turmellen sekä käsityksen terveestä kristinuskosta että myöskin todellisesti ja tasa-arvoisesta yhteiskunasta. Kirkko pyrkii hallitsemaan arvojohtana Isännän paikalla, yhteiskuntaa; sen pakkokristillisyyden perustalta, jossa kirkko oli aina keskeinen vaikuttaja yhteiskunnassa: "keskellä kylää". Kirkon arvokriisi on seurausta tämän aseman menttämisen pelosta, ja siitä sen maailmajasyleilevä rakkaudenjulistus kumpuaa.
Olen samaa mieltä kanssasi, että pelosta nouseva rakkaus ei sitä voi oikeasti olla. Ei myöskään pakosta. Ei ainakaan kestävää sellaista. Inhimmillisessä toiminnassa menettämisen pelko on tosiaan vaikuttamassa moneen ja näin on epäilemättä myös kirkon piirissä. Voi olla, että perusta vaatii osaltaan korjausta.
Emme kuitenkaan jaa samaa kuvaa "pahasta kuninkaasta", sillä minulle seurakunta on yhden mahdin sijaan yhteisö ja lempeä paikka, vastavoima kylmyyteen. Kokeilin vallalla jäsennettyä kuvaasi ja mietin mitä sinä asettaisit isännän paikalle, että siellä olisi lämmin sinulle olla?
Minun kuvassani, kirkottomassa maassa vapaa markkinatalous saisi lisää tilaa ja yhteisöllisyyden rippeet tuhoutuisivat entistä pahemmin.. Mitä siinä kasvaisi?
Kyse on mistä välitän. Lapseni on minulle tärkeä, samoin työ ja opiskelu. Uskonnosta tai kirkosta en välitä pätkääkään.