Miksi uskovaiset kokevat ateistit uhkina tai haasteina? Mistä moiset ennakkoluulot nousevat?
Suurin osa ateisteista ymmärtää miksi uskovaiset haluavat uskoa. Miksi asia ei ole yhtä selvä toisin päin?
Samanlaisia ihmisiä tässä kaikki ollaan. Vain ajatusmaailma eroaa hieman. Toiset uskoo jumaliin, toiset ei. Toiset uskoo joulupukkiin, toiset ei.
Suurin osa ateisteista ymmärtää miksi uskovaiset haluavat uskoa. Miksi asia ei ole yhtä selvä toisin päin?
Samanlaisia ihmisiä tässä kaikki ollaan. Vain ajatusmaailma eroaa hieman. Toiset uskoo jumaliin, toiset ei. Toiset uskoo joulupukkiin, toiset ei.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Uskikset pelkää ettei sadut olekaan totta. On niin helppo turvautua satuihin, niin saa ikuisen elämän.
HEH HEH HEH ...
"Suurin osa ateisteista ymmärtää miksi uskovaiset haluavat uskoa. Miksi asia ei ole yhtä selvä toisin päin? Samanlaisia ihmisiä kaikki ollaan. Vain ajatusmaailma eroaa hieman. Toiset uskoo jumaliin, toiset ei. Toiset uskoo joulupukkiin, toiset ei."
Tuon voisi kirjoitttaa myös näin: Suurin osa uskovista ymmärtää, miksi ateistit eivät usko. Miksi asia ei ole yhtä selvä toisinpäin? Samanlaisia ihmisiä kaikki kuitenkin ollaan.
Ehkä olisi kuitenkin parempi, jos jättäisit joulupukit ja muut tämäntyyppiset satuolennot pois, jos haluat keskustella jonkun uskovan kanssa asiallisesti etkä närkästyttää tätä heti alkajaisiksi.
Jos sanotaan, että ateisti ymmärtää, miksi uskova haluaa uskoa, niin minun mielestäni siinä mennään vähän pihalle. Siinä oletetaan, että uskova uskoo siksi, koska hän haluaa uskoa. Minun mielestäni asia on niin, että joku vain uskoo ja joku toinen taas ei, halusta uskoa en puhuisi mitään. Kantani on tietenkin subjektiivinen, mutta en tunne enkä tiedä ketään, joka uskoisi siksi, koska haluaa uskoa.
Vapaa-ajattelijoiden palstalla tosin väitetään, että "uskon taustalla on halu uskoa, jolla taas on syvät psykologiset syynsä, ihmisen varmuuden, turvallisuuden ja lohdutuksen tarpeet". Olisi kiinnostavaa tietää, mistä väittämä on peräisin. Itse en kuitenkaan allekirjoita sitä.
Minä en koe ateisteja uhkina. Siksipä käynkin myös tällä palstalla. Toivon, että myöskään kellään ei ole minun täälläkäyntiäni vastaan mitään.
"Suurin osa uskovista ymmärtää, miksi ateistit eivät usko."
Miksi ateistit sinun mielestäsi eivät usko?
" Minun mielestäni asia on niin, että joku vain uskoo ja joku toinen taas ei, halusta uskoa en puhuisi mitään. "
Mikä uskomisen sitten aiheuttaa, vai eikö siihen ole mitään syytä?
kysymykseen, mikä uskomisen aiheuttaa. En tiedä sitä.
Otan nyt hyvin subjektiivisen esimerkin, jolla havainnollistan omaa käsitystäni, että jotkut vain uskovat ja toiset eivät.
Sisarukseni ovat aikuisiässä eronneet kirkosta. Meillä on ollut samat geenit, sama kasvatus ja sama ympäristö. Miksi me sitten olemme tässä(kin ) suhteessa erilaisia, en tiedä. Sisarukseni vain kokivat jo pienestä uskonnon ja kirkon rajoittavan heidän elämäänsä. No, eipä tästä sen enempää.
Jos sinulla ei ole identtisisä sisaruksia, sisaruksillasi ja sinulla ei ole täysin identtiset geenit, sillä jokaisen erimunaisen lapsen synty samoista vanhemmista on melkoista kromosomirulettia. Jos ihmisen uskomistaipumusta ohjaa jokin geeni, voi olla ettet ole saanut samanlaista kopiota kuin sisaruksesi.
liioittelin vähän, ei meillä tietenkään kirjaimellisesti ottaen ole täysin samat geenit, mutta aika lailla samanlaiset kuitenkin.
Halusin vain sanoa sen, että kun en ymmärrä edes sitä, miksi sisarukseni ja minä ajattelmme eri tavalla, niin vielä vähemmän ymmärrän, miksi jotkut täysin vieraat ajattelevat ja uskovat eri tavalla. Sairauksista selityksen etsiminen on minusta hölmöä, varsinkin jos pitää sitä eri tavalla ajattelevaa sairaana.
aina joko tarve, tai opittu, eli opetettu uskomus.
Tarve syntyy usein kriiseissä kun toivotaan apua ongelmiinsa tai pelot kuolemasta jolloin toivotaan elämän jatkuvutta vaikkapa toisessa muodossa.
Myös stressinsietokyvyn heikkous voi aiheuttaa etsimään voimia henkimaailmasta ja turvautumista jumaluskoihin.
Jos taasen lapsi opetetaan pienestä pitäen uskonnolliseksi ja uskomaan johonkin, saattaa tämä lapsen usko kantaa koko elämän ajan, ellei hän aikuisena kyseenalaista uskoaan ja selvitä itselleen sen tarpeellisuutta ja opinkappaleiden todellisuutta.
aiheuttaa ateistin uskoontulemisen?
kuulin muutama päivä sitten, että eräs tuttavani, luunkova ateisti on pasahtanut uskoon.
mikään noista sinun mainitsemistasi aiheuttajista ei sovi hänen kuvioonsa.
hän on ammatiltaan lääkäri ja työskentelee edelleen stressaavassa ammatissaan, eikä ole siis tällä hetkellä mielisairaalassa potilaana, kuten varmaankin ehdotat.
hänen perheensä on myös "julki-jumalatonta" väkeä , enkä tiedä hänen suvustaan yhtään uskovaa, eikä hän ole käynyt rippikouluakaan, jotta jotakin siementä voisi arvella jääneen sieltä itämään.
mitä arvelet, .pp.?
"hän on ammatiltaan lääkäri ja työskentelee edelleen stressaavassa ammatissaan"
Just. En periaatteessa pistä paljon painoa väitteille että kaikki uskovat olisivat mielisairaita, mutta stressihän altistaa uskovaisuuteen liitetyille psyykensairauksille. Hyvä että sai kanavoitua vaivansa uskontoon, ettei tosiaan joudu suljettujen ovien taa. Muistaisi vaan pitää uskontonsa ja työnsä erillään...
että asialla oli Jumala, eikös vaan. Me muut emme voi tietää, kun emme tunne heppua, kumpaakaan.
Erilaisuus pelottaa. Kun ei ole sama ajatusmaailma, kuin uskovaisilla niin se pelotta. Erilainen ajatusmaailma on uhka uskolle ja se tuo pelkoa. Sama uhka ja pelko pätee eri uskontokuntien välillä eri uskontokuntiin kuuluvien välillä. Erilaisuus on uhka. Ja mitä tämä erilaisuuden sietämättömyys saa aikaan? Sen me tiedämmekin. Raakuudella ei ole rajoja.
kenelle hyvänsä riippumatta siitä, miten uskoo tai ajattelee. Tämä on yhteistä kaikille ihmisille, että pelätään erilaisuutta. Ei ole mitään järkevää perustetta rajoittaa erilaisuuden pelkoa vain uskovia koskevaksi, aivan kuin erilaisuus ei pelottaisi yhtä hyvin ateistia kuin teistiäkin.
Mistä sitten ihmisten raakuus johtuu? Minun selitykseni asialle on se, että evoluution muovaama ihminen on lajina aggressiivinen, koska muuten ihmislaji ei olisi pystynyt säilymään eläinten ja toisten ihmisten uhkaamana vaan olisi hävinnyt olemassaolontaistelussa sukupuuttoon. Eikä ihmistä muuta lempeämmäksiksi tai vähemmän aggressiiviseksi se, että hän vaihtaa teismin ateismiin tai päinvastoin.
Mutta erilainen ajatusmaailma ei ole kuitenkaan uhka uskolle, vaikka vapaa-ajattelijoiden sivuilla näin väitettäisiinkin. Onkohan tämäkin väite kirjasta "Miten väittelet teistin kanssa ja voitat?" Se, joka on noin väittänyt, ei tunne asioita.
Mutta turhaan minä näitä asioita selitän vaikka kymmeneen kertaan uskovien kannalta, sillä jos joku uskoo, että erilainen ajatusmailma on uhka vain uskovalle, niin sehän pysyy uhkana vaikka maaailman loppuun asti.
Minä ainakin panen uskoni koetukselle kaikesta erilaisesta lukemalla. Jos siten menetän uskoni, niin sitten menetän. Ei sitä aikuinen ihminen voi nykymaailmassa pumpulissakaan elää.
on uhka kenelle hyvänsä riippumatta siitä, miten uskoo, luulee tai ajattelee. Tuo usko on useimmiten paremminkin luuloa. Ja kun uskoo johonkin uskonnollisesti niin sen menettämisen pelko on suuri useimmille. Tietysti joitakin poikkeuksiakin on. Edelleenkin erilaisuus pelottaa ja se on uhka ja usko luo tuota erilaisuuden sietämättömyyttä.