Kirkon edustajat esiintyvät nyt vilpillisesti väittäessään, että kirkkoa edustivat keskustelussa väärät henkilöt. Kirkossa on käsitellyn asian suhteen nimittäin kaksi leiriä. Toista niistä viranhaltijoiden puolelta edusti pastori Leena Huovinen, toista Tampereen piispa Matti Repo. Maallikkoiden osallistumismahdollisuutta korostavan kirkkomme maallikoiden puolella oli myös molempien leirien väkeä. Mitä sen enempää kirkolla on kohtuudella oikeus edellyttää? Keskustelu olikin hyvä ja avasi monen silmät molemmissa leireissä. Siitä meidän kaikkien pitäisi olla iloisia: on vain hyvä, että kukaan ei jää harhaluulojen valtaan.
En ymmärrä Räsäsen kimppuun käymistä kun (jos asiaan ei liittyisi muita ambitioita) olisi luultavampaa, että juuri piispa Repo olisi saanut tuollaisen myrskyn päälleen homousmyönteisiltä ja pastori Huovinen homousvastaisilta. Arkkipiispan pitäisi reagoida tähän naisen sortoon heti!
Keskustelun erikoisuuksiin kuuluu myös ei-uskovaisten ja vapaiden suuntien edustajien mukana olo. Toki kummatkin edustavat maallikoita, tavallisia suomalaisia, joten asia on sikäli OK.
YLE epäonnistui kahdessa asiassa: 1) Sotkettiin ansiokkaasti kaksi keskustelun aihetta (homot vs. valtio, homot vs. kirkko), jotka kumpikin erikseen ansaitsevat oman laajan käsittelynsä, 2) keskusteluun oli otettu liian monta keskustelijaa. Voihan toki olla, että toimittajat onnistuivat omissa tavoitteissaan. Missä oli muuten Helsingin piispa Irja Askola, erimielisyyden etiikan asiantuntija? Eikö keskustelun aihe ollut myös niin tärekä, että arkkipiispan olisi pitänyt olla paikalla?
Kirkko pitää kolminaisuusoppiaan tärkeänä. Sen mukaan Jumala oli Jeesuksessa ja Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat yhtä. Jos tämä todella uskotaan ja hyväksytään, niin Jumalan Vanhassa Testamentissa ilmaisema tahto ja mielipide homoudesta on myös Jeesuksen tahto ja mielipide, joten väittely Jeesuksen mahdollisista homouspuheista tai semmoisten puuttumisesta Uudessa Testamentissa ei ole tarpeen. Samasta syystä on itse asiassa ymmärrettävää, että Jeesus ei UT:ssa puhunut aiheesta ollenkaan tai puhui vain vähän tai vain epäsuorasti: olihan Hän sitäpaitsi keskellä juutalaista kulttuuri ja uskonnonharjoitusta, jossa rabbit olivat kaikille homoudesta opettaneet, kaikki tiesivät asian laidan ilman Jeesuksen puheitakin. Leif Nummela on muuten kirjoittanut kirjan, jossa hän kertoo Jeesuksen esiintymisestä Vanhan Testamentin tapahtumissa. Suosittelen sen lukemista jokaiselle, jonka mielestä VT ja UT ovat muka eri puusta.
Elsa Saision (vau, kuinka viehättävä ja kaunis nainen!) käyttäminen esimerkkinä, josta pitäisi vetää yleisiä johtopäätöksiä, on kahdessakin mielessä hämmentävää:
1) Kaikenlaiset yksittäistapaukset ovat mahdollisia ilmiöissä, joissa kuitenkin useimmat tapaukset asettuvat jonkin keskiarvon tai keskiverron tai tyyppiarvon ympärille. Viime viikolla uutisoitiin maailamn lyhyimmästä aikuisesta, mutta ei kai kukaan sen kaverin pituuden perusteella kuvittele, että ihmisten aikuisten keskimitta on reilusti alle metrin?
2) Psykologisen ja terapeuttisen kirjallisuuden mukaan lapsuuden traumat nousevat esiin usein vasta 40-50 vuoden iässä, jopa myöhemmin. Elsa on 28-vuotias, joten hänen tämänhetkisestä tilastaan ja puheistaan ei voi päätellä hyvää tai pahaa hänen kokemuksistaan ja niiden vaikutuksista myöhempään elämään. Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan varhaislapsuudessaan insestin kokeneista 40% ei parikymppisistä muista insestikokemuksiaan (en tietenkään viitannut insestiin ES:n osalta).
Lopuksi: Arkkipiispan tehtävä ei ole maksimoida kirkon jäsenmäärää mediapaineeseen mukautuvilla puheilla. "Vähän mutta hyvää" on Raamtun mukaan OK. Laadulla on merkitys. Jumala ei halua miljoonia ihmisiä, jotka huulillaan sanovat "Herra, Herra" mutta sydämessään eivät ole kuuliaisia Jumalan tahdolle. Jumala muuten kielsi kuningas Davidilta väenlaskun. Lukumäärillä elvistely on niin maallista, niin maallista. Jäsenmäärä määräytyköön kirkon johdon ryhdikkäistä toimista. Kelvottomiin toimiin ei pidä ryhtyä jäsenmääräodotusten perusteella. Humanistinen puhe ja psykologinen kirkon työ kannattaa jättää niiden ammattilaisille eikä syödä heidän leipäänsä. Niiden sijaan kirkon tulee panostaa ihmisten iankaikkisen kohtalon hyväksi.
En ymmärrä Räsäsen kimppuun käymistä kun (jos asiaan ei liittyisi muita ambitioita) olisi luultavampaa, että juuri piispa Repo olisi saanut tuollaisen myrskyn päälleen homousmyönteisiltä ja pastori Huovinen homousvastaisilta. Arkkipiispan pitäisi reagoida tähän naisen sortoon heti!
Keskustelun erikoisuuksiin kuuluu myös ei-uskovaisten ja vapaiden suuntien edustajien mukana olo. Toki kummatkin edustavat maallikoita, tavallisia suomalaisia, joten asia on sikäli OK.
YLE epäonnistui kahdessa asiassa: 1) Sotkettiin ansiokkaasti kaksi keskustelun aihetta (homot vs. valtio, homot vs. kirkko), jotka kumpikin erikseen ansaitsevat oman laajan käsittelynsä, 2) keskusteluun oli otettu liian monta keskustelijaa. Voihan toki olla, että toimittajat onnistuivat omissa tavoitteissaan. Missä oli muuten Helsingin piispa Irja Askola, erimielisyyden etiikan asiantuntija? Eikö keskustelun aihe ollut myös niin tärekä, että arkkipiispan olisi pitänyt olla paikalla?
Kirkko pitää kolminaisuusoppiaan tärkeänä. Sen mukaan Jumala oli Jeesuksessa ja Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat yhtä. Jos tämä todella uskotaan ja hyväksytään, niin Jumalan Vanhassa Testamentissa ilmaisema tahto ja mielipide homoudesta on myös Jeesuksen tahto ja mielipide, joten väittely Jeesuksen mahdollisista homouspuheista tai semmoisten puuttumisesta Uudessa Testamentissa ei ole tarpeen. Samasta syystä on itse asiassa ymmärrettävää, että Jeesus ei UT:ssa puhunut aiheesta ollenkaan tai puhui vain vähän tai vain epäsuorasti: olihan Hän sitäpaitsi keskellä juutalaista kulttuuri ja uskonnonharjoitusta, jossa rabbit olivat kaikille homoudesta opettaneet, kaikki tiesivät asian laidan ilman Jeesuksen puheitakin. Leif Nummela on muuten kirjoittanut kirjan, jossa hän kertoo Jeesuksen esiintymisestä Vanhan Testamentin tapahtumissa. Suosittelen sen lukemista jokaiselle, jonka mielestä VT ja UT ovat muka eri puusta.
Elsa Saision (vau, kuinka viehättävä ja kaunis nainen!) käyttäminen esimerkkinä, josta pitäisi vetää yleisiä johtopäätöksiä, on kahdessakin mielessä hämmentävää:
1) Kaikenlaiset yksittäistapaukset ovat mahdollisia ilmiöissä, joissa kuitenkin useimmat tapaukset asettuvat jonkin keskiarvon tai keskiverron tai tyyppiarvon ympärille. Viime viikolla uutisoitiin maailamn lyhyimmästä aikuisesta, mutta ei kai kukaan sen kaverin pituuden perusteella kuvittele, että ihmisten aikuisten keskimitta on reilusti alle metrin?
2) Psykologisen ja terapeuttisen kirjallisuuden mukaan lapsuuden traumat nousevat esiin usein vasta 40-50 vuoden iässä, jopa myöhemmin. Elsa on 28-vuotias, joten hänen tämänhetkisestä tilastaan ja puheistaan ei voi päätellä hyvää tai pahaa hänen kokemuksistaan ja niiden vaikutuksista myöhempään elämään. Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan varhaislapsuudessaan insestin kokeneista 40% ei parikymppisistä muista insestikokemuksiaan (en tietenkään viitannut insestiin ES:n osalta).
Lopuksi: Arkkipiispan tehtävä ei ole maksimoida kirkon jäsenmäärää mediapaineeseen mukautuvilla puheilla. "Vähän mutta hyvää" on Raamtun mukaan OK. Laadulla on merkitys. Jumala ei halua miljoonia ihmisiä, jotka huulillaan sanovat "Herra, Herra" mutta sydämessään eivät ole kuuliaisia Jumalan tahdolle. Jumala muuten kielsi kuningas Davidilta väenlaskun. Lukumäärillä elvistely on niin maallista, niin maallista. Jäsenmäärä määräytyköön kirkon johdon ryhdikkäistä toimista. Kelvottomiin toimiin ei pidä ryhtyä jäsenmääräodotusten perusteella. Humanistinen puhe ja psykologinen kirkon työ kannattaa jättää niiden ammattilaisille eikä syödä heidän leipäänsä. Niiden sijaan kirkon tulee panostaa ihmisten iankaikkisen kohtalon hyväksi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.