Olemme hieman yli 30-kymppinen lapseton aviopari. Jos nyt pitäydytään palstankin osalta vain talousasioissa, niin mietin omalta kohdaltamme tuloja suhteessa asumistyyliin & laatuun. Me asumme perus 80-luvun 3h k s rivitalossa Pirkanmaan keskuksessa, 78 neliötä, normirivari. Ei mitenkään erikoinen, hyvät kulkuyhteydet kyllä ja toimiva 80-luvun asunto muuten tämän hetken elämään. Yhteiset bruttotulomme taloudessa on noin 85 000€. Asuntolainaa noin 90 000€.
Rakennusprojektien tohinoissa, omakotitaloissa tai muuten suht kalliissa asuinratkaisuissa asustelee ihmeen monet tuntemani ikäiseni lapsiperheelliset tai lapsettomat pariskunnat, joiden tulotaso on ammatin perusteellla matalapalkka-alalla tai sitten vain toinen osapuoli työskentelee ja toinen osapuoli pidempään erinäisissä hoitovapaissa yms. pois työelämästä.
Tuleeko tässä vietyä omaa elämää liian varovaisesti eteenpäin? Pitäisikö mennä pankkiin hakemaan lainasumma, mitä alunperin meille oltiin maksimissaan myöntämään. Otimme käytännössä siitä pari vuotta sitten kolmasosan, mitä pankki maksimissaan olisi meille myöntänyt. Meidän elämään on kuitenkin oleellisesti kuulunut myös matkustelut, harrastukset ja varsin huoleton meno.
Erikoista, monet satsaavat rajusti asumiseen, kaikki kaikessa - hinnalla millä hyvänsä?
Rakennusprojektien tohinoissa, omakotitaloissa tai muuten suht kalliissa asuinratkaisuissa asustelee ihmeen monet tuntemani ikäiseni lapsiperheelliset tai lapsettomat pariskunnat, joiden tulotaso on ammatin perusteellla matalapalkka-alalla tai sitten vain toinen osapuoli työskentelee ja toinen osapuoli pidempään erinäisissä hoitovapaissa yms. pois työelämästä.
Tuleeko tässä vietyä omaa elämää liian varovaisesti eteenpäin? Pitäisikö mennä pankkiin hakemaan lainasumma, mitä alunperin meille oltiin maksimissaan myöntämään. Otimme käytännössä siitä pari vuotta sitten kolmasosan, mitä pankki maksimissaan olisi meille myöntänyt. Meidän elämään on kuitenkin oleellisesti kuulunut myös matkustelut, harrastukset ja varsin huoleton meno.
Erikoista, monet satsaavat rajusti asumiseen, kaikki kaikessa - hinnalla millä hyvänsä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Monille on ihan normi ja tavallista, että laina-aika on 20-25 vuotta tai jopa enemmän. Ja kuukausierä sellainen, että siitä just _tällä hetkellä_ selviää. Mahdollisiin tulojen tippumisiin yms. maksuvaikeuksiin varaudutaan lauseilla "aina voi ottaa lyhennysvapaata pariksi vuodeksi" tai "ainahan sen asunnon voi myydä".
Tällainen ajattelutapa tuntuu luonnollisesti meistä varovaisemmista rahan käyttäjistä aivan järjettömältä, ja siksi niin sinä kuin minäkin joskus mietimme onko tässä jotain "suurempaa viisautta" takana. Ja onko omassa vaatimattomammassa asunnossa ja viiden vuoden laina-ajassa sittenkin jotain vialla...
Itse vastaisin, että ei - vaikka iso/näkyvin osa lainanottajista menisikin omilla äärirajoillaan ilman riskienhallinnan hiventäkään, ei se silti tarkoita että tuo olisi OIKEA tapa. Kyllä minäkin asuisin mielelläni upouudessa designomakotitalossa ja ajaisin uudella sporttiautolla. MUTTA (tottakai siinä on se mutta): tämä tarkoittaisi sitä, että olisin velkavankeudessa sen 25 vuotta. 25 vuotta olisi PAKKO käydä töissä, olisi PAKKO maksaa joka kuukausi velkaa. Työttömyys tai avioero, tai jo pidempiaikainen sairauslomakin tietäisivät katastrofia. Eikun ainiin, se lyhennysvapaa ja/tai asunnon myynti... Mutta kun ei vaan pysty ummistamaan silmiään mahdollisuudelta 6% korkotasoon (sitä ei makseta työttömänä tuollaisista lainoista) tai asuntojen hinnan tippumiseen.
SIIS: Mutta on niin iso, että turvallisuus, viiden vuoden laina-aika ja tietoisuus siitä että edes yhtäaikainen ero ja työttömäksi jäänti sekä asuntojen hinnan tippuminen 50% JA korkojen nousu 6%:iin ei kaada taloutta ovat minulle mieluisampia kuin se "unelma-asuminen". Nykyinenkin asuintaso on erittäin hyvä, joten miksi ottaisin hirveät riskit ja stressin että pääsisin "erittäin hyvästä" "unelmaan"? Ei se vain ole sen arvoista, ja riskeiltä ei pysty ummistamaan silmiään. Ne pystyvät, jotka moisia lainoja ottavat.
Ps: odotapa 10 vuotta, niin elintasot alkavat näyttää ulospäin ihan erilaisilta. Nyt te olette "köyhiä" ja velkaiset perheet "rikkaista". 10 vuoden päästä teillä on velaton asunto ja pari velatonta autoa ja matkustelette, remppaatte ja käytte ravintoloissa. Olette ehkä hommanneet sijoitusasunnon tai pari. Heillä on 15 vuotta velkaa jäljellä, vanhat autot ja vieläkään ei pääse viroa pidemmälle. Se unelmatalokin on ränsistynyt kun ei ole kunnolla varaa ylläpitoon - moni on myöskin menettänyt talonsa, kun ei enää avioeron tai työttömyyden sattuessa ollut siihen varaa. Eli kyllä se säästäväisyys ja järkevä rahankäyttö palkitaan, viimeistään myöhemmin ;).
periaatteessahan tuo on noin, mutta kerranhan täällä toisaalta vain eletään. Tottakai isoon asuntolainaan sisältyy riskinsä, muutokset elämässä yms. lukkoon kahlittu elämäntilanne ei kaikkia houkuta. Korot juoksevat ja asunnosta maksaa lopulta todella suolaisen hinnan. Toisaalta tiedetäänhän noita tapauksia, joissa aikuisia nuoria perheitä tuetaan taloudellisesti eri tahoilta, erilaisten perintöjen yms. muodossa. Ne on niitä aikamoisia kurjimuksia, kaikki ostetaan valmiiksi. Sellaisten ihmisten kanssa ei juuri halua olla edes tekemisissä. Naristaan, valitetaan, jätetään koulut kesken ja sitä rataa koko elämä jumputtelua ja asenne elämään lähes poikkeuksetta huono.
Toisaalta, asuntojen hinnat on pilvissä. Monet joutuvat lähes pakosta ottamaan liikaa omaa asuntoa varten lainaa, erityisesti lapsiperheet jotka nyt vaativat tilaankin arjen toimivuuteen. Keskivertosuomalaisen vuosiansiot taitavat olla siinä 30 000€ bruttona vuodessa, joten kyllä sitä helposti sen 20v joutuu asuntoa maksamaan.
Köyhät köyhtyy ja rikkaat rikastuu. Työttömyys ja epävarmuus vaan lisääntyy ja vain vahvat pärjäävät.
Nykysuuntauksena on ollut selvästi ottaa niin paljon velkaa, kuin vain saa. Se sitten laitetaan asuntoon kiinni ja leikitään onnellista. Kun jättää ne isot lainat ottamatta ja sijoittaa ylimääräistä rahaa, on ennemmin/myöhemmin etuoikeutetussa asemassa näihin velkaraha-elvistelijöihin nähden.
Siihen menee varmasti aikaa, mutta se päivä tulee jokatapauksessa vastaan, jolloin kohtuullisuus palkitaan.
http://www.bingoon.fi/?i=henrit1
Käykäähän rekisteröitymässä tonne. Suosittelijana henrit1 saa 10€ ilmaista pelirahaa.Voitot kotiin 2 pvässä ostokortteina joko k tai s-ryhmään.
Näin olen itsellenikin asian järkeillyt. Nykyisellä tulotasolla saan noin 10 000 euroa vuodessa laitettua osakesalkkuuni, ja fiilis on aika vapautunut. Ei rahaa mahdottomasti ole ehtinyt kasaantumaan mutta sen verran kuitenkin, ettei tarvitse seuraavan muutaman vuoden tuloista ottaa stressiä.
"Yhteiset bruttotulomme taloudessa on noin 85 000€."
Kuinka suuri osa menee säästöön (asuntolainan lyhennyksiin, sijoituksiin)?
Jos isohkot tulonne menevät kulutukseen, en sellaisessakaan näe juuri järkeä.
Voi vaan miettiä, kuinka kovat tulot tuhlaajat tulevaisuudessa tarvitsevat. Aika suuri osa ostaa juuri niin kalliin kämpän, kuin mitä saa.
Asumiseen panostetaan "kaikki kaikessa", muu harrastaminen ja sijoittaminen jää pois. MUTTA KULISSIT PITÄÄ OLLA KUNNOSSA.
Näitä riittää, eräskin 30v kaveri (ei säästöjä, sijoituksia, ei omista yhtään mitään) hommasi 100% täyslainalla niin ison kämpän, kuin vain pystyi. Mihin mahtaakaan johtaa...
Toki sitten keskustellessa hänen täytyy näpäyttää, että hänellä on hyvä kaksio ym. En kuitenkaan viitsinyt mainita, että hänen ikäisenä minulla olisi halutessa (ei, en halua) sama asunto 100% velattomana.
toki menee elämästä nauttimiseen aika paljon rahaa ja olisi mahdollista lyhentää nykyisestäkin vielä enemmän tuota 90 000€ asuntolainaa 3h k rivitalosta. Jonkin verran osakesijoituksia, pieniä säästöjä. On kuitenkin paljon parempi fiilis, kun ei ole vetänyt itseään liian tiukoille lainojen kanssa, mahdollisia muutostilanteita lasten tms. työpaikankin suhteen voi joskus tulla. Onko iso velkainen omakotitalo hyvä ratkaisu, siellä on hyvä fiilis?
Tällä hektellä muutoksetkaan eivät kaada meidän taloutta, vapaasti voi nauttia asioista joista tykkää, matkustelut, harrastukset yms. Ei liian tiukkaa. Tulot meillä on normaalit kolmekymppiselle, koulutusta vastaavassa työssä 5-7 vuotta työskennelleiden vuosiansioksi 40 000-45 000€ ole ollenkaan edes iso palkka, mutta riittävän toimeentulon se takaa.
Varovaisempaan lainanottoon on johtanut myöskin taloudellisesti köyhät lähtökohdat tähän elämään, ei todellakaan perintöjä tms. Jos joudumme kuseen talouskuvioissa, itse niistä on myös selvittävä. Tietynlainen luonteen lujuus on kyllä tarttunut vuosien mittaan niin työelämässä ja aikoinaan opinnoissa, periaatteessa tunnen itseni tyytäväiseksi kun nuoruusvuosina kaikki oli kiven alla, mihinkään ei ollut varaa ja hommia piti tehdä rajusti opiskelujen ohessa. Kuitenkin ihmettelen nuorten aikuisten lainamääriä ja asumisvaatimuksia suhteessa heidän palkkatasoon / ammattiin / koulutukseen.
En ole ap, vaan toisena kommentoinut ja koska jo sanoinkin olevani suunnilleen samassa tilanteessa, vastaan omasta puolestani kysymykseesi.
Meidän perheessä "säästöön" eli asuntolainojen (oma sijoitus) menee noin 2000 euroa kuussa. Tästä kuitataan sijoitusasunnon vuokralla 300e, eli itse maksettavaa jää 1700. Pakollinen lyhennys on 900e, joten ylimääräistä tulee lyhenneltyä keskimäärin 800 euroa kuussa. Molemmilla on säästössä noin 10t€, joten kaikki ylimääräinen on sama laittaa lainan maksuun (rahastoihin ja osakesijoituksiin tms. ei ole haluttu ainakaan vielä ryhtyä).
Jos jossakin kuussa haluaa ostaa jotain isompaa, voi silloin vain jättää ylimääräisen lyhennyksen tekemättä ja tadaa, heti on 800 euroa käytettävissä. Kuitenkin autottomana ja lapsettomana pariskuntana rahat kyllä riittävät yleensä sekä "tuhlailuun" että ylimääräiseen lyhennykseenkin - jäähän senkin jälkeen vielä yli 2 tonnia kuussa käyttövaraa.
Tällä tahdilla sekä oman että sijoitusasunnon laina on maksettu yhteensä alle 10 vuodessa (omalta osaltani seitsemässä, puolisolla mennee hieman pidempään - lainamme ovat siis erilliset vaikka ne tuossa yhteen laskinkin yksinkertaistuksen vuoksi).