osoitteesta:
http://www.promerit.net/suomalainen_perustuslakinaytelma.phtml
Nimi on
Suomalainen perustuslakinäytelmä ja EU-jäsenyys
http://www.promerit.net/suomalainen_perustuslakinaytelma.phtml
Nimi on
Suomalainen perustuslakinäytelmä ja EU-jäsenyys
Vastaukset 152
Vanhimmat
On asiallista tekstiä!
KUN MAA EI OLE ENÄÄ OMA (8.2.2004)
Tämän nettikirjan tekijänoikeus tekstiin on kirjoittajilla. Tekstiä saa lainata vapaasti, mutta lähde mainittava. Julkaistu alkuperäisenä www.satanen.com - netissä
Kirjoittajat ovat samat, Seppo Sivonen ja Pertti Peltola.
He kirjoittavat mm.:
"Toivomme tämän lukijoilta ymmärrystä lukea asiat asioina ilman ennakkoasennetta esitettyjen tietojen, ei kirjoittajien omien näkemysten perusteella. Totta kai meillä on oma käsityksemme, itse kullakin, emmekä mekään salaa omaamme, se olisi epärehellisyyttä ja lukijan aliarvioimista. Sen sijaan, asennoitumista tarkisteltaessa on syytä korostaa, että lähtökohtamme on päätöksenteon yleinen hyväksyttävyys, -laillisuus, legitimiteetti.
Kysymys ei ole integraatiosta itsestään, vaikkakin sitä sivutaan väistämättä ja siihen on pakko ottaa kantaa, jyrkälläkin tavalla. Kun kaikki asiat ovat julkisia, julkisuudessa esillä olleita ja olevia, ja asioista kiinnostuneiden tiedossa ainakin osiltaan, peruskysymykseksi jää:
Onko kaikki tapahtunut hyväksyttävällä tavalla?
Ovatko päättäjien perustelut kansallisten etujemme turvaamisesta kestäviä historian valossa?
Ovatko menettelytavat siihen nähden oikeutettuja?
Me kirjoitamme itse käsityksemme asioista, emme tarvitse ulkopuolista tahoa selittämään niitä. Vapaa yhteiskunta sallii ja sietää erilaiset mielipiteet ja -katsannot, ilman syyllistämistä. Salliihan?"
ja:
"On aika rohkeaa väittää, näinkin julkisella foorumilla, että kyse on petollisuudesta kansalaisia kohtaan. Kohdistuuhan väitteemme jopa maan ylintä johtoa kohtaan.
Me, nimellämme kirjoittaneet vastaamme siitä, mitä kirjoitamme.
Kuka hyvänsä tämän lukenut voi kumota väitteemme esittämällä samalla tasolla perustellut vastaväitteet. Siinä tapauksessa olemme valmiit muuttamaan näkemyksemme julkisesti tällä samalla foorumilla.
Tässä muutama ote näkemyksemme tueksi:"
Lue koko kirja osoiteesta:
http://www.promerit.net/kunmaa_eioleoma.phtml
Kun tuota vähän lueskelin jäi siitä säälittävään kommaripropagandaan liittyvä tympeä jälkimaku. Neuvostotyyliin laadittu agit-propjuttu jossa ei ole tosiasioita saatika realismia edes siteeksi. Sen sijaan mahtipontisia/mahdottomia väitteitä piisaa. Kaikki vähänkin toiseen tulkintaan liittyvät faktat (joita on paljon) yllätys, yllätys... sivuutetaan totaalisesti. Selittävänä tekijänä voi tietysti olla sekin että ko.tekeleen rahoitus löytyy rajan takaa.
Uskokaa nyt jäsenyyden vastustajat jo ettei meihin koulutettuihin suomalaisiin pure noin yksipuolinen ja osoitteleva propaganda jolla ei ole mitään kiinnekohtaa todellisuuden kanssa.
osoittaa nettikirjan väittämät vääriksi.
P.S. Sinä Gif et ole ainakaan koulutettu:)
Sivonen ja Peltola kirjoittivat
"Me, nimellämme kirjoittaneet vastaamme siitä, mitä kirjoitamme. Kuka hyvänsä tämän lukenut voi kumota väitteemme esittämällä samalla tasolla perustellut vastaväitteet. Siinä tapauksessa olemme valmiit muuttamaan näkemyksemme julkisesti tällä samalla foorumilla."
Sitaatti em. tekstistä Europeanin purtavaksi:
"Kuka hyvänsä tämän lukenut voi kumota väitteemme esittämällä samalla tasolla perustellut vastaväitteet."
Missä Gif 'n samalla tasolla perustellut vastaväitteet ovat?
Kiitokset Sivoselle ja Peltolalle kootuista dokumenteista!
Nuo dokumentit eivät ole mitään kommareiden eu-katkeruuksia.
Mistä sinä tiedät mitä minä olen tai en ole?
En minäkään tiedä sinusta muuta kuin että ilmeisesti uskot mainostamaasi nettikirjaan.
Se taas kertoo enemmän omasta henkisestä tilastasi kuin Suomen EU-jäsenyyden vaiheista.
Nettikirjan väitteet esimerkiksi EU-jäsenyyden laittomuudesta on jo niin moneen kertaan osoitettu paikkansapitämättömiksi etten näe mitään järkeä käydä samaa keskustelua uudestaan ja uudestaan vain sen vuoksi etteivät umpityperät juntit suostu hyväksymään tosiasioita.
Liittymisestä on pian kymmenen vuotta. Suomen jäsenyys EU:ssa on pysyvä tosiasia joka ei muuksi muutu vaikka kuinka asiaa repostelisi. Osoittaa pahaa realiteettitajun puutetta kuvitella että Suomen jäsenyys häviäisi vain sen vuoksi että joku mustavalkoinen mielipidekirja esittää huonosti perusteltuja väitteitä, vieläpä juuri niitä samoja joita jäsenyyden vastustajat kokoajan ovat heittäneet.
Hävisitte taistelun jo kymmenen vuotta sitten, nielkää tappionne.
Gif kirjoitti:
"Nettikirjan väitteet esimerkiksi EU-jäsenyyden laittomuudesta on jo niin moneen kertaan osoitettu paikkansapitämättömiksi etten näe mitään järkeä käydä samaa keskustelua uudestaan ja uudestaan vain sen vuoksi etteivät umpityperät juntit suostu hyväksymään tosiasioita."
Gif ei jaksa käydä samaa keskustelua yhä uudestaan ja uudestaan.
Mutta missä nuo kertomasi Sivosen ja Peltolan "paikkaansapitämättömyydet" on argumentoituna?
Kuinka paljon Sivosen ja Peltolan kirjoituksissa ylipäätään on heidän omaa mielipidettään?
Hehän ovat koonneet dokumenttiaineiston viitteineen.
Se siitä mustavalkoisuudesta.
Opponentin väitteet voi kumota vain osoittamalla ne vääriksi. Ne eivät kumoudu syystä, että ne ovat esitettyjä useaan otteseen.
Gif kirjoitti:
"Nettikirjan väitteet esimerkiksi EU-jäsenyyden laittomuudesta on jo niin moneen kertaan osoitettu paikkansapitämättömiksi etten näe mitään järkeä käydä samaa keskustelua uudestaan ja uudestaan vain sen vuoksi etteivät umpityperät juntit suostu hyväksymään tosiasioita."
Missä nuo osoitetut vastaväitteet ovat luettavissa?
En ole huomannut.
Nämä nettikirjatkin ovat tuoretta tietoa tällä saitilla.
Suurkiitos Sivoselle ja Peltolalle perusteellisesta selvityksestä!
... tosiaan. En tiedä itkeäkö vaiko nauraa. Katkeruus ei ole rakentavaa.
Kirjassa ilmenevät väärät tiedot. Perustele myös.
Missä kohtaa itkisit ja missä nauraisit?
Mikä ei pidä paikkaansa ja mikä pitää?
Mikä kirjassa on katkeraa?
Vastafaktoja kiitos!
Vaiko...
"tyhjät tynnyrit kolisevat..."
"Me, nimellämme kirjoittaneet vastaamme siitä, mitä kirjoitamme. Kuka hyvänsä tämän lukenut voi kumota väitteemme esittämällä samalla tasolla perustellut vastaväitteet. Siinä tapauksessa olemme valmiit muuttamaan näkemyksemme julkisesti tällä samalla foorumilla."
Sitaatti em. tekstistä Europeanin purtavaksi:
"Kuka hyvänsä tämän lukenut voi kumota väitteemme esittämällä samalla tasolla perustellut vastaväitteet."
Missä Europeanin samalla tasolla perustellut vastaväitteet ovat?
Kiitokset Sivoselle ja Peltolalle kootuista dokumenteista!
Nuo dokumentit eivät ole mitään kommareiden eu-katkeruuksia.
osoittamaan, pystyykö siihen kukaan suomessa? Siis osoittamaan nuo kirjoitukset virheellisiksi?
Missä ovat Europeanin samalla tasolla perustellut vastaväitteet?
Sivonen ja Peltola nimittäin lupasivat muuttaa "näkemyksensä":
"...tämän lukenut voi kumota väitteemme esittämällä samalla tasolla perustellut vastaväitteet. Siinä tapauksessa olemme valmiit muuttamaan näkemyksemme julkisesti tällä samalla foorumilla."
löysit vahvempasi, alkavatko mielipiteesi muuttua..?
...todella, että alan lukemaan tuon nettikirjan, jota on tällä palstalla siteerattu satoja kertoja? Siis samoja asioita?
Mutta tässä vaikkapa yksi hauska kohta:
"Tämä maa, Suomi, ei ole enää omamme, sillä eurooppalaiset satelliitit valvovat elämäämme. Euroopan keskushallinnon tarkastajat tutkivat, mitä maallemme teemme ja miten täällä elämme."
=> Niinpä. Onko tämä nettikirja ihan dekkari?
Voi voi. Mitä tuo kirja haluaa meille kertoa?
... kirjan väitteet pitäisi yrittää kumota?
valvota viljelyksiä suomessa satelliiteista, tuohan on jo vanha juttu, myös EU-tarkastajat kiertelevät katsomassa, ettei ole vääränmerkkisiä korsia liikaa tilalla. Jos löytyy, seuraa sanktioita.
Varmaan valvotaan koko Euroopassa, mutta mitä sitten? Tottahan pitääkin valvoa. Jos suomalaiset sitten ovat EU:n kuuliaisin kansa eivätkä osaa/halua kiertää direktiivejä, niin vikahan on pelkästään meidän.
EU-valvonnan Suomen eduskunta on "hyväksynyt" jo 1992 valtioneuvoston selonteossa (9.1. 1992).
Toiset kansanedustajat eivät kuitenkaan muista lukemaansa, koska he väittävät, ettei EU-tarkastajalla ole oikeutta tehdä kotietsinnän mukaista tarkastusta viljelijän paperihin.
Viljelijä kuuluu EU:ssa yrittäjiin, joiden toimet saa epäilyttävissä tapauksissa tarkastaa milloin vain.
Satelliitit valvovat varsinkin viljelyksiä.
Tiedän tapauksia, joissa pellon reunassa kasvanut puu on satellittivalvontakuvassa näkyvän varjonsa vuoksi määrätty kaatamaan.
Ojan reunassa kasvavat pajut on vesakoitava.
Jokainen sateellittikuvassa näkyvä tarkastajaa epäilyttävä yksityiskohta käydään paikalla katsomassa.
TE-keskusten tarkastajat kuuluvat todellakin EU-hallintoon. He tekevät työtään EU-määrysten mukaisesti.
Jorma Jaakkola
[email protected]
...valvotaan. Ja pitääkin valvoa. Ja on valvottu ennenkin.
Asiaa ei muuta mitenkään se, että nyt valvontaa tehdään satelliiteilla, ennen muulla tavalla.
Mitä ihmeellistä tässä nyt on?
"TE-keskusten tarkastajat kuuluvat todellakin EU-hallintoon. He tekevät työtään EU-määrysten mukaisesti. "
=> Aivan. Ja Suomi on mukana EU:ssa niitä määräyksiä antamassa.
... mielipiteet?
EU:n kaikkinaisesta ihanuudesta, joita täällä joka päivä huutelet. Ainiin, ethän sinä voikaan kuluttaa aikaa lukemalla EU:ta kritisoivaa kirjallisuutta,menisi turhan monimutkaiseksi...
Säälittäväksi kykenet tosin kommentoimaan, lukemattakin;)
saisi lisätietoja? Luulisi, että niillä komissiossa ja parlamentissa olisi muutakin tekemistä, kuin pensaikkojen valvominen :P
kolisevat, koli koli....
Ei EU mikään taivaspaikka ole. Onpahan vain parempi vaihtoehto kuin kituutella yksinäisenä saarekkeena täällä periferiassa.
Tuo nettikirja ei tuntunut olevan EU:ta sinänsä kritisoiva, jos sitä tarkoitit. Enemmän se kritisoi Suomea ja Suomen päätöksentekoprosesseja.
Eli peiliin tulisi taas katsoa, ja ihan koto-Suomessa.
Oletko itse lukenut sen ja jos olet oletko ymmärtänyt sen?
VNS (9.1. 1992) ja sen Taustaselvitys.
Tästä eduskunta äänesti VNS:stä vasta juhannuksen edellä 1992.
Monikohan kansanedustaja tuli silloin kyseisiä "papereita" edes lukeneeksi?
Kuten kerroin, TE-keskusten tarkastajat ovat komission määräämissä valvontatöissä.
No niin. European pääsi sittenkin jyvälle nettikirjojen sisällöstä.
Ne todellakin kritisoivat vain suomalaista päätöksentekoa.
Tuo päätöksentekoprosessi pitää vaatia selvitettäväksi.
Nuo nettikirjat eivät ole helppoa tekstiä luettavaksi.
Ajatuksella lukien ne avautuvat.
Kansantaloudellisesti vielä isompaakin asiaa, jota kansalaiset eivät ole ymmärtäneet EY/EU-asiaksi, on tulossa.
Hyvää viikonloppua lukijoille toivotellen
Jorma Jaakkola
[email protected]
... kyttäähän liikkuva Poliisikin pusikoissa tutkiensa kanssa. Luulisi heillä olevan tärkeämpääkin tekemistä kuin.... :-))
Mistäs tästä asiasta oikein saisi lisätietoa?
... netin anonyymipalstat oikea paikka viedä tuota asiaa eteenpäin?
Täällähän sitä on jauhettu jo vuosia - turhaan.
"Tuo päätöksentekoprosessi pitää vaatia selvitettäväksi"
=> Miksi jauhatte asiaa täällä? Jos asia vaivaa sinua, miksi et tee sille mitään?
Minua se ei kiinnosta.
STASI ja KGB kateellisia siitä kuinka "vapaata" länsimaan asukasta/asukkaita todella valvotaan;)
Lainaten>>Minua se ei kiinnosta. >>
Mitäs sitten jauhat täällä EU-propagandaa päivästä toiseen, kun ei kerran kiinnosta...Kerrankin sait vastailtavaa Suomen päätöksenteosta ja tavoista päättää, vaan jostain kumman syystä lukeminen tuntuu Europeanista yht'äkkiä kovin vaikealta, jopa turhalta...
Niinhän se on ollut maailman sivu, että kun järjestelmä on mätä, niin kansalaisten tekemisiä täytyy valvoa.
Ja aina on ollut myös niitä, jotka eivät ole nähneet siinä mitään arveluttavaa.
Onneksi lahot systeemit ovat aina tulleet ennen pitkää tiensä päähän.
Mitä Suomen päätöksentekoprosessin ongelmat kuuluvat EU-palstalle? Nehän ovat Suomen omia ongelmia, ei EU:n.
Siksi niiden lukeminen tuntuu kovin vaikealta, jopa turhalta...
koska joka sana on totta. Jos väittäisin, että ei ole, niin minun pitäisi perustella ja osoittaa se.
Oletetaanpa, että kirjan väitteet todella ovat totta.
Mitä sitten?
"EU:n vastustajat" olivat sitten oikeassa. EU:n kannattajat hävisivät pitkään kestäneessä väittelyssä.
Missä asiassa "EU:n vastustajat" olivat oikeassa?
Palasimme lähtökohtaan: Siis tämän "nettikirjan" sisällön suhteen ovat EU:n vastustajat oikeassa. Se, joka rohekenee muuta väittää, osannee myös perustella väitteensä. Etenemään emme muutoin pääse.
Suomalainen perustuslakinäytelmä ja EU-jäsenyys
Suomalainen perustuslakinäytelmä; miten valtio lakkautetaan – ja vieläpä niin, etteivät edes tiedotusvälineiden toimittajat sitä tajua. Taitaa olla yllätys myös ns. rivi-kansanedustajille.
Tutkimuspäällikkö Teija Tiilikainen (Kouvolan Sanomat 14.11.1999, sivu 26): ”Kansallisvaltioiden aika on ohi ja nyt rakennetaan säätelyjärjestelmää globalisoituvaa maailmaa ja taloutta varten”.
Suomen aika kansallisvaltiona päättyi 1.1.1995 alkaen EU-liittymissopimuksen astuessa voimaan.
Voidaanko valtio lakkauttaa laillisesti?
Kaikkein kiusallisimpia asioita päättäjille olivat vuosina 1992-1994 – tosiasiat. Eihän valtion lakkauttamista toki voinut kansalle kertoa, ei edes sitä, että menetämme oman rahamme.
Olisiko EU-jäsenyys näin merkityksellinen asia, että voidaan Tiilikaisen tavoin puhua valtion lakkauttamisesta? Vastatkoon ulkoasiainministeriön julkaisun kirjoittaja:
”Lainsäädäntövallan, toimeenpanovallan ja tuomiovallan luovuttaminen eräin osin EY:n toimielimille ottaen huomioon myös EY:n tuomioistuimen kehittämät oikeusperiaatteet välittömästä oikeusvaikutuksesta ja ensisijaisuudesta rajoittavat Suomen täysivaltaisuutta. Toisaalta tällainen luovutus on ristiriidassa myös kunkin valtiollisen perustehtävän luovuttamista koskevien sääntöjen ja käytännön kanssa”. (Ora Meres-Wuori: Integraatioratkaisut ja Suomen ulkopoliittinen päätöksentekojärjestelmä, Ulkoasiainministeriö 1994 Helsinki).
ERÄS PÄÄNÄYTELMÄN SIVUJUONI – MIKÄ NIMEKSI UUDELLE KEISARILLE?
Lukija varmaan huomaa – em. julkaisussa puhutaan EU:n sijasta EY:stä! Muistamme vuoden 1994 äänestyksen – ainakin he, ketkä siihen osallistuivat, kyse oli Suomen EU-jäsenyydestä, olihan EY muutettu suomalaisessa viestinnässä EU:ksi, tosin ensin sekoiltiin Euroopan liitto (EL) käsitteen kanssa. Tämä nimikysymys on jo itsessään surkuhupaisa esimerkki siitä, kuinka allergisia päättäjämme ovat tosiasioille. Helsingin Sanomat 1.11.1993, sivu A8: ”Martti Ahtisaari uskoo Suomen olevan Euroopan liiton (EL) jäsen vuoden 1995 alussa”. Artikkeli siteeraa Ahtisaaren sanomisia: ”Euroopan unionin (liiton) on oltava pienen ihmisen, ei suuren byrokratian yhteisö”. Huomaamme, että Ahtisaari puhui unionista, mutta lehti muutti sen liitoksi.
Sivulla C3: ”EY:stä tuli Euroopan liito. Euroopan yhteisö muuttuu tänään virallisesti Euroopan liitoksi, kun Maastrichtin liittosopimus tulee voimaan. EY:n jäsenmaat alkavat nyt yhtenäistää ulko- ja turvallisuuspolitiikkaansa. Yhteistä linjaa vedetään myös pakolaispolitiikassa.
Maastrichtin sopimuksen voimaantulo synnyttää samalla nimien ja lyhenteiden sekamelskan. Brysselin komissio aikoo käyttää jatkossakin rinnan Euroopan yhteisöä ja Euroopan liittoa eli EY:tä ja EL:ää”.
Puheet nimisekoilusta olivat kotimaan politiikkaan tarkoitetut. Mitään nimi sekamelskaa ei ollut olemassa. Brysselissä ei puhuttu Euroopan liitosta, eikä Maastrichtin sopimus, eli sopimus Euroopan unionista moista käsitettä tuntenut. Esimerkkinä edesmennyt Kalevi Sorsa Turun Sanomissa 23.11.1993: ”Helsingin Sanomat ja kielitoimisto (ei suinkaan vaan Turun Sanomatkin?) ovat puolestamme päättäneet, että Euroopan unioni on asuva Suomessa salanimellä Euroopan liitto.
Jos outoutta tavoittelemme, niin näin kyllä se onnistuu. Suomesta tulee ainoa jäsenmaa, jossa unionia ei kutsuta oikealla nimellään”.
Helsingin Sanomat jatkaa Euroopan liitto –hömppää vielä 14.12.1993 esittämällä kaaviokuvana selvityksen EFTA:sta, ETA:sta ja EL:stä.
Kuten muistamme, muun muassa TV-uutisissa vähän myöhemmin tehtiin tästä nimitysasiasta uutinen: Uutistoimitus luopui Euroopan liitosta ja ryhtyi käyttämään Euroopan unionia.
5.3.1992 hallitus antoi eduskunnalle tiedonannon EY-jäsenyyshakemuksesta, josta presidentti teki lopullisen päätöksen 18.3.1992.
“Euroopan yhteisöstä kehittyy Euroopan unioni, jonka ulko- ja turvallisuuspolitiikka kattaa periaatteessa kaikki turvallisuuteen liittyvät kysymykset. Sen tavoitteena on yhteisten arvojen, perusetujen ja itsenäisyyden takaaminen....“.
Varmemmaksi vakuudeksi myös unionin komission tekstiä vuodelta 2000 (Euroopan komission julkaisu vuonna 2000; “Yhteisön oikeuden perusteet“, sivu 8): “Perustettu Euroopan unioni ei korvaa Euroopan yhteisöjä, kuten tiedotusvälineissä toisinaan väitetään, vaan täydentää niitä uusilla politiikoilla ja uusilla yhteistyön muodoilla (EU:sta tehdyn sopimuksen 47 artikla)“.
Olisi epäkorrektia vierittää syy yksinomaan tiedotusvälineille. Myös hallitus harjoitti informatiivista vääristelyä, esimerkkinä edellä mainittu tiedonanto; “Euroopan yhteisöstä kehittyy Euroopan unioni, jonka ulko- ja turvallisuuspolitiikka kattaa periaatteessa kaikki turvallisuuteen liittyvät kysymykset. Sen tavoitteena on yhteisten arvojen, perusetujen ja itsenäisyyden takaaminen....“.
Ote eduskunnan pöytäkirjasta; numero 118. Tiistaina 15.11.1994, sivu numero 4874: ”Suomi liittyy Euroopan unioniin tavalla, joka on häpeäksi suomalaiselle kansanvallalle. Jälkikäteen tätä prosessia tullaan paljon tutkimaan ja siitä tullaan paljon keskustelemaan. Siksi on ollut ja on tärkeää, että kaikki oleellinen on tullut ja tulee kirjatuksi eduskunnan pöytäkirjaan. Vakavinta on se, että liittymisratkaisu tehdään tavalla, joka on maamme valtiosäännön hengen ja periaatteiden, monien asiantuntijoiden mielestä myös sen kirjaimen, vastainen”. Kyseisen lausunnon antoi nykyinen ”meppi”.
Saman asian vahvistaa valtioneuvosto EY-jäsenyyttä koskeneessa selonteossaan vuonna 1992: ”Euroopan yhteisön sopimuksentekovalta pohjautuu yhteisön lainsäädännölliseen toimivaltaan, ja se on kattava erityisesti kauppapoliittisissa kysymyksissä. Suomen sopimuksentekovallan siirtäminen (huomautus: valtion toimivallan siirtäminen Euroopan yhteisöjen toimielimille) ei olisi perustuslakien mukaista”.
Ote em. selonteosta sivulta 45: ”EY:n toimivalta käsittää paitsi ne kysymykset, joista perussopimukset sisältävät nimenomaiset määräykset, myös asiat, jotka ovat välttämättömiä EY:n tai Rooman sopimuksen jonkun tavoitteen saavuttamiseksi. Tästä seuraa, ettei ole mahdollista esittää aivan täsmällistä arviota siitä, missä määrin EY:n toimielimille siirtyy jäsenyyden perusteella lainsäädäntövaltaa eduskunnalta ja tasavallan presidentiltä”.
Suomessa EY muutettiin EU:ksi sisäpoliittisista syistä, jätettiinhän päätös unionin jäsenyydestä myös kansalaisten pohdittavaksi (neuvoa-antava kansanäänestys Suomen EU-jäsenyydestä 16.10.1994).
Rajaamalla keskustelu koskettamaan vain Euroopan unionin jäsenyyttä, rajattiin keskustelusta pois myös jäsenyyden koko oikeudellinen merkitys. Annettiin ymmärtää, että EY oli historiaa, että se oli muuttunut EU:ksi. Tämä menettely oli loogista myös siksi, että EY-jäsenyys oli jo päätetty asia, eikä sitä enää voitu asettaa kansan äänestettäväksi. Taktinen nimisekoilu sopii hyvin tilanteeseen. Häpeäksi kansanvallalle ja kansan luottamuksen hyväksikäyttöä oli ryhtyä puhumaan, että valtio säilyttäisi itsenäisyytensä unionin jäsenenä, saati että valtiollinen itsenäisyytemme jopa vahvistuisi.
Ulkoasiainministeriön Eurooppa-tiedotuksen materiaalista vuonna 1994:
“Suomen itsenäisyys ja Euroopan unioni“
“Suomi on Euroopan unionin jäsenenä itsenäinen valtio“.
Suomen Kuvalehti 5.12.1996
“Presidentin mielestä suomalaisilla on kaikki syy olla tyytyväisiä EU-jäsenyyteen. “Se on ilman muuta vahvistanut Suomen itsenäisyyttä. Olin sitä mieltä ennen, kuin haimme jäsenyyttä, ja olen siitä nyt vielä vakuuttuneempi“, hän arvioi. ...“.
Kouvolan Sanomat 6.12.1998, “Pääkirjoitus“:
“Itsenäisyyspäivä on säilyttänyt edelleen merkityksensä Suomelle ja sen kansalaisille, vaikka taloudelliset vaikeudet ovat aiheuttaneet eriarvoisuutta ja vaikka Euroopan integraatiokehityksen vastustajat ovat yrittäneet maalata kauhukuvia päätösvallan siirtymisestä maamme rajojen ulkopuolelle“.
Uusi Aika 4.10.1994:
“Pääministeri Esko Aho kävi lauantaina Raumalla kertomassa piirin keskustaväelle, miksi hän kannattaa Suomen liittymistä Euroopan unioniin.
Ensimmäisenä Aho nosti esille monien pelon itsenäisyyden menettämisestä. Pääministerin mielestä pelko on turha. EU on ja pysyy itsenäisten valtioiden liittona. Hänen mukaansa Suomen itsenäisyys jopa lisääntyy, jos Suomi pääsee jäsenenä mukaan päättämään meitä jo nyt koskevista asioista“.
Edellä mainitut esimerkit olivat osatotuuksia, joista syntyi täydellinen valhe. Tarvitsi vain jättää unionin jäsenyyden perusehto mainitsematta. Mutta sehän oli jo päätetty asia, eikä sisältynyt keskustelun aiheisiin: Ulkoasiainministeriön julkaisu; “Integraatioratkaisut ja Suomen ulkopoliittinen päätöksentekojärjestelmä 1 . 1994”, sivu 17: “Euroopan unionin jäsenyys edellyttää kuulumista myös Euroopan yhteisöihin“.
POLITIIKKA ASETTUU PERUSTUSLAIN YLÄPUOLELLE
Päätökset oli naamioitu kansanvaltaiseen kaapuun järjestämällä Suomen EU-jäsenyydestä neuvoa-antava kansanäänestys 16.10.1994 ja sen perusteella eduskunta äänesti asiasta 18.11.1994 niin sanotussa supistetussa perustuslain säätämisjärjestyksessä. Kaikki vaikuttaa näin ollen lailliselta ja hyväksyttävältä.
Todella, eduskunta käsitteli asian perustuslakiin kirjatulla tavalla, mutta – teki ennen sitä lakiin muutoksen, joka on jäänyt vaille huomiota. Lakimuutos mahdollisti EU-asian käsittelyn pelkkänä poliittisena enemmistöpäätöksenä. Toinen seikka on, että EU-liittymissopimus saatettiin voimaan poikkeuslakina, sillä olihan se ristiriidassa suvereenin valtion perustehtävien hoitamisen kanssa. Ellei muutosta olisi tehty ja EU-jäsenyyden koko sisältö olisi käsitelty perustuslakien mukaisesti, valtion toimivallan luovuttaminen olisi tullut julki, siis valtion tosiasiallinen lakkauttaminen olisi tullut kansan tietoon. Samalla poliittisen enemmistön valta olisi vaarantunut perustuslain määräenemmistösäännöistä johtuen.
Kauko Sipponen Kansalainen –isäntä vai renki Werner Söderström Lakitieto Oy 2000, s.392:
”Ulkopoliittisesti merkittävin poikkeuslaki on laki Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä (1540/1994). Jäsenyytemme Euroopan unionissa ei ole perustuslain, vaan poikkeuslain varassa.
Kansalaisten syrjäyttäminen kokonaan eräästä 1900-luvun tärkeimmästä päätöksestä häiritsi kuitenkin poliittisen eliitin mielenrauhaa. Eduskunta myöntyi säätämään lain neuvoa-antavasta kansanäänestyksestä Suomen liittymisestä Euroopan unionin jäseneksi (578/1994). Vasta eduskunnan antaman hyväksymisen - yhdistettynä äänestäjien myönteiseen kantaan katsottiin antavan riittävän legitimiteetin unionin jäsenyydelle. (Käsittelystä PeVL 5/1992 vp ja 14/1994 vp, menettelystä Aho 1998, s.89).” Huomaa legitimiteetti: Laillinen, oikeudellisesti hyväksyttävä.
Supistettu perustuslain säätämisjärjestys tarkoitti poikkeuslakimenettelyä!
Perustuslailliset seikat ovat saneet runsaasti tekstitilaa valtionhallinnon asiakirjoissa, mutta silloisen Valtiopäiväjärjestyksen 69 pykälä – poikkeuslakimenettely, muutettiin taloudellisessa paniikkitilassa vuonna 1992 vähin äänin, suorastaan huomaamatta. Muutos toteutettiin säästölakien ohessa.
Kirjasta Jukka Tarkka; Uhan alta unioniin, asennemurros ja sen unilukkari EVA, 2002, Otava, sivu 354: ”Ahon hallituksen ensimmäisen budjetin käsittely syksyllä 1991 johti niin vakaviin ongelmiin, että oppositiokin totesi tilanteen mahdottomaksi. Eduskuntapuolueet kypsyivät keväällä 1992 historialliseen täysremonttiin. Valtiopäiväjärjestyksestä poistettiin lepäämäänjättämistä koskevat määräykset kokonaan, ei vain säästölakien osalta”.
Kesäkuussa 1992 muutettu 69§ on sen verran kiintoisa asia, että siihen on palattava aina kun sen tiimoilta lisää asiaa löytyy. Kyseisellä pykälällä mahdollistettiin roskapankit, sosiaali- ja terveyspalveluiden alasajo ja mikä tärkeintä vähemmistösuojan poisto eduskunnassa. Suomi siirtyi ns. eurooppalaiseen enemmistöparlamentarismiin.
Lepäämäänjättämis -säädöstön purkaminen alkoi jo 1990 ja muotoutui sittemmin lakiesitykseksi – Hallituksen esitys 234/1991 valtiopäivät. Sen sivulla 7 ovat perustelut, jotka kytkevät muutoksen integraatioon ja EU-jäsenyyspäätökseen:
”Tulkintaongelman ohella lepäämäänjättämiskieltojen nykyiset rajaukset vaikeuttavat sellaisia laajoja lainsäädäntöuudistuksia, joihin sisältyy osaksi lepäämäänjättämiskiellon alaisia, osaksi niiden ulkopuolella olevia säännöksiä. Tämä on hankaloittanut erityisesti Euroopan talousalueeseen liittymisen valmistelua. Sama vaikeus koskenee vastaisuudessakin integraatioon liittyviä lainsäädäntöhankkeita”. ”Tavoitteena on korostaa puolueiden ja muiden yhteenliittymien vapaan kilpailun periaatetta ja purkaa enemmistön päätöksenteolle asetetut tarpeettomat esteet”.
Nykypäivä 1.11.1991, sivu 4: VALTIOSÄÄNTÖ : ”Salolaisen mukaan Suomen valtiosääntö on museotavaraa. Suomi on Euroopan valtiosääntömuseo, Salolainen laukoi. Hän painotti, että Suomessa on saatettava eurokuntoon talouden ohella myös parlamentarismi, valtiojärjestelmä ja työmarkkinajärjestelmä”.
Valtiopäiväjärjestyksen 69 §:n 1momentti ennen muutosta:
“69 § 1 mom
Ehdotus, joka koskee Suomen ja ulkovallan väliseen sopimukseen sisältyvien lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten hyväksymistä, sisältyköötpä rauhansopimukseen tai muuhun valtiosopimukseen, käsitellään 66 §:n mukaan sekä, mikäli asia koskee perustuslakia, noudattamalla, mitä 67 §:n 1 momentissa on säädetty. Älköön kuitenkaan lakiehdotusta näissä tapauksissa jätettäkö lepäämään“.
Muutettuna:
”Lakiehdotus rauhansopimukseen tai muuhun valtiosopimukseen sisältyvien lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten hyväksymisestä käsitellään 66 §:n mukaan. Jos asia koskee perustuslakia, lakiehdotus on kuitenkin kiireelliseksi julistamatta hyväksyttävä kolmannessa käsittelyssä päätöksellä, jota on kannattanut kaksi kolmasosaa annetuista äänistä (28.8.1992/818)“. (Tietolähde; Suomen laki).
Eduskunnan silloisen perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä (Perustuslakivaliokunnan mietintö n:o 7/HE 234/1991), nimenomaan koskien esityksen kohtaa VJ 69 §:n muutoksesta on minimaalinen. Valiokunta hyväksyy muutosesityksen lyhyimmällä mahdollisella lausunnolla: “Kuten hallituksen esityksessä“.
Näin vähäeleisesti poistettiin maininta pykälästä 67, eli määräykset menettelystä, kun poikkeuslaki vaikuttaa perustuslakeihin. Samalla muutoksella perustuslakeihin vaikuttava poikkeuslaki voitiin irrottaa omaksi erilliseksi päätökseksi, jossa riitti poliittisen määräenemmistön päätös.
Voidaan siten suoraan todeta, että integraation toteuttamiseksi sorvattiin perustuslain muutos, joka helpotti valtion suvereniteetin luovuttamista. Vuonna 1990 käynnistynyt perustuslain muutos muutti menettelytavan ratkaisevasti. Muutoksella estettiin ”vähemmistöä kikkailemasta perustuslailla”. (Esko Aho, Risto Ryti –sali, Huittinen, 1.12.1999)
Mitä lukikaan hallituksen esityksessä, kun muutos tehtiin? Perusteltiinko VJ 69 §:n 1 momentin muutosta vähemmistön kikkailun estämisellä?
HE 234/1991vp, etusivu:
“Esityksen pääasiallinen sisältö“
“Esityksessä ehdotetaan valtiopäiväjärjestyksen muuttamista siten, että lakiehdotusten lepäämäänjättämismahdollisuudesta ja verolakien erityisestä säätämisjärjestyksestä luovuttaisiin. Ehdotus valtion menojen säästämistä koskevaksi laiksi, joka heikentäisi toimeentulon lakisääteistä perusturvaa, voitaisiin kuitenkin edelleen jättää lepäämään. Tätä poikkeusta lukuun ottamatta eduskunnan enemmistö voisi säätää tavalliset lait ilman, että kolmasosan suuruinen vähemmistö, 67 kansanedustajaa, voisi kuten nykyisin viivyttää lakien lopullista hyväksymistä. Samalla poistetaan verolakien monimutkainen jako eri käsittelyjärjestystä vaativiin ryhmiin niin, että myös veroista säädettäisiin tavallisen lain käsittelyjärjestyksessä. Uudistus toteutettaisiin poistamalla valtiopäiväjärjestyksestä lähes kaikki lepäämäänjättämistä ja kaikki verolakien erityistä säätämisjärjestystä koskevat säännökset.
Uudistus jättäisi ennalleen ne määräenemmistösäännökset, jotka koskevat perustuslain muuttamista tai siitä poikkeamista, Ahvenanmaan itsehallintoa, kirkkolakia ja kansanedustajien palkkiota. (Huomaa: Muutoksen ei esityksen mukaan pitänyt kohdistua poikkeuslakimenettelyyn!)
Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on hyväksytty ja vahvistettu, kuitenkin aikaisintaan 1 päivänä maaliskuuta 1992".
Valtioneuvoston selonteko – 9.1.1992, EY-jäsenyyden vaikutuksista Suomelle:
Perussopimuksien voimaansaattaminen. (Toiselta nimeltään – liittymissopimus).
”EY:n perussopimukset sisältävät määräyksiä, jotka poikkeavat Suomessa useista perustuslain tasoisesta säännöksestä. Valtiosopimuksen määräyksen poiketessa perustuslain tasoisesta säännöksestä, voidaan valtiopäiväjärjestyksen 69 pykälän mukaan soveltaa ns. supistettua perustuslainsäätämisjärjestystä. Voimaansaattamislaki hyväksytään tällöin päätöksellä, jota on kannattanut vähintään kaksi kolmasosaa annetuista äänistä. Ehdotusta ei tarvitse julistaa kiireelliseksi, eikä sitä voida jättää lepäämään.
Valtiosopimusten voimaansaattamisen yhteydessä ei tähän mennessä ole jouduttu samalla muuttamaan perustuslakien sanamuotoa. EY:n jäsenyysvelvoitteista seuraisi sellaisia poikkeuksia perustuslain säännöksistä, että syntyisi tarve muuttaa myös perustuslakien sanamuotoa”.
Vuonna 1994, kun EY oli muutettu edellä selvitetyllä tavalla Euroopan liiton kautta Euroopan unioniksi, käytettiin kyseistä Valtiopäiväjärjestyksen 69 pykälää, sen ensimmäistä momenttia – EU-liittymissopimuksen voimaansaattamisessa (Hallituksen lakiesityksen n:o 135/1994 valtiopäivät pohjalta).
Eduskunnan silloisen perustuslakivaliokunnan lausunto hallituksen esityksestä (Perustuslakivaliokunnan mietintö n:o 7/HE 234/1991), nimenomaan koskien esityksen kohtaa VJ 69 §:n muutoksesta: “Kuten hallituksen esityksessä“.
Näin vähäeleisesti poistettiin perustuslaillinen menettely poikkeuslain koskettaessa perustuslakeja. Sittemmin voitiin päättää, sekä ETA- että EU-jäsenyydestä vuonna ilman keskustelua sen vaikutuksesta perustuslakeihin.
Perustuslakeihin vaikuttava poikkeuslaki voitiin saattaa voimaan muutetulla VJ 69 §:llä menetellen; irrottaen se omaksi erilliseksi päätökseksi, jossa riitti poliittisen määräenemmistön päätös.
Perustuslait jäivät näin näennäisesti koskemattomiksi, vaikkei niillä osiltaan ollut enää oikeudellista sisältöä, esimerkiksi hallitusmuodon 72 §; Suomen markka. Markka oli voimassa siihen asti, kun euro toteutettiin yhteisön tekemällä päätöksellä. Suomi siirtyi euron käyttöön tuon päätöksen perusteella. Lipposen hallitus antoi asiasta eduskunnalle tiedonannon 1998. Tiedonantomenettely tarkoitti, että eduskunta sai päättää, ei eurosta ja markan hylkäämisestä, vaan hallituksen nauttimasta luottamuksesta.
Kansalaisille voitiin syöttää pajunköyttä itsenäisyyden vahvistumisesta tietoisena siitä, että poliittinen enemmistö ajaisi asian läpi eduskunnassa, perustuslaista vähät välittämättä.
On ymmärrettävää, että yhden pykälän muutos, toteutettuna esitetyllä tavalla vähäeleisesti ja suorastaan harhaanjohtavasti, on voinut mennä eduskunnan jäsenistön enemmistön ohi. Lisäksi on huomattava silloinen taloudellinen kakofonia ja että lainmuutosten päämotiivi oli valtion menojen säästäminen ja lainsäädäntömenettelyn helpottaminen säästölakeja koskevissa asioissa.
SÄÄSTÖLAEILLA EUROOPPAAN
Otteita Helsingin sanomien kirjoituksesta 18.1.1992:
”Hallitus esittää siirtymistä enemmistöparlamentarismiin
67 kansanedustajaa voi estää lakisääteisen perusturvan heikentämisen.
Suomi siirtyi perjantaina askeleen kohti enemmistöparlamentarismia, kun hallitus antoi eduskunnalle esityksen lepäämäänjättämissäädösten pysyvästä purkamisesta. Hallitus sopi muutosesityksestä viime vuoden lopulla Sdp:n kanssa.
Esitys merkitsee sitä, että kaikki tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä säädettävät lait hyväksytään suoraan yksinkertaisella enemmistöllä, eikä kolmasosan vähemmistö voi nykyiseen tapaan äänestää niitä lepäämään yli yksien valtiopäivien”.
Verolait mukana
Lepäämäänjättämismahdollisuus jää voimaan sellaisten valtion menoja säästävien lakien osalta, jotka koskevat ”toimeentulon lakisääteistä perusturvaa”. Lakiesityksen perusteluissa tällaisiksi tuloiksi mainitaan muun muassa vammaistuki, rintamamiestuki, ja –lisä, asumistuki, työttömyysturvan peruspäiväraha ja ansion sidotun päivärahan perusosa, opintoraha, toimeentuloraha ja elatustuki.
Perusturvaa koskevia esityksiä ei voida kuitenkaan äänestää lepäämään, jos ne liittyvät eduskunnan hyväksyttäviksi tuleviin valtiosopimuksiin. On mahdollista, että Eta-säännöstö tai EY-direktiivit sisältävät esityksiä, joita ei voi jättää lepäämään”.
Lisää otteita kyseisestä artikkelista.
”Eduskunta hyväksyi kompastellen säästölakeja helpottavan muutoksen.
Keskustan Anttila oli sotkea hallituksen ja Sdp:n sopimuksen. (Lehden toimittaja Anna-Riitta Sippola)
Anttilan ilmoitus melkein pudotti sosiaalidemokraatit penkeiltään. Uusi hallituksen esitys ja sen kiireellinen käsittely olivat nimenomaan ehtona sille, että Sdp suostui hyväksymään väliaikaisen muutoksen. Kolmas ehto oli perusoikeusuudistuksen hyväksyminen lopullisesti seuraavassa eduskunnassa”. Mitä tämä tarkoittaa? Sille on kansanomainen nimitys; lehmänkauppa.
”Eduskunta hyväksyi perjantaina äänin 144-28 valtiopäiväjärjestyksen väliaikaisen muutoksen, joka helpottaa säästölakien säätämistä”.
HE 234/1991:
”Tulkintaongelman ohella lepäämäänjättämiskieltojen nykyiset rajaukset vaikeuttavat sellaisia laajoja lainsäädäntöuudistuksia, joihin sisältyy osaksi lepäämäänjättämiskiellon alaisia, osaksi niiden ulkopuolella olevia säännöksiä. Tämä on hankaloittanut erityisesti Euroopan talousalueeseen liittymisen valmistelua. Sama vaikeus koskenee vastaisuudessakin integraatioon liittyviä lainsäädäntöhankkeita”. ”Tavoitteena on korostaa puolueiden ja muiden yhteenliittymien vapaan kilpailun periaatetta ja purkaa enemmistön päätöksenteolle asetetut tarpeettomat esteet”.
Voidaan siten suoraan todeta, että integraation toteuttamiseksi sorvattiin perustuslain muutos, joka helpotti valtion suvereniteetin luovuttamista. Vuonna 1990 käynnistynyt perustuslain muutos muutti menettelytavan ratkaisevasti. Muutoksella estettiin ”vähemmistöä kikkailemasta perustuslailla”. (Esko Aho, Risto Ryti –sali, Huittinen, 1.12.1999)
Toinen olennainen asia toteutui samalla: Julkisuudessa vältyttiin keskustelemasta perustuslain muuttamisesta. ”Hallitusmuotoa ei tarvitse muuttaa (PeVL 14/94)”. Tehtiin vain poikkeuksia perustuslakeihin - ikään kuin hallitusmuoto ei muuttuisi. Mutta: Poikkeukset mitätöivät kulloisenkin perustuslain kohdan oikeudellisen sisällön (viite PeVL 18/1997 vp).
Nykypäivä 1.11.1991, sivu 4:
VALTIOSÄÄNTÖ
”Salolaisen mukaan Suomen valtiosääntö on museotavaraa.
Suomi on Euroopan valtiosääntömuseo, Salolainen laukoi. Hän painotti, että Suomessa on saatettava eurokuntoon talouden ohella myös parlamentarismi, valtiojärjestelmä ja työmarkkinajärjestelmä”.
Kirjasta Huomisen mahdollisuus, 1993, WSOY. Kirjan tekstit ovat useammalta kirjoittajalta, eräs heistä Heidi Hautala. Hautala on laatinut kuuden kohdan ohjelman Suomen demokratisoimiseksi, sivut 212-214, sieltä muutama poiminta:
Onko suomi demokraattinen valtio?
”1. Epäparlamentaarinen valtiosääntö on muutettava, ja presidentiltä on riisuttava myös ulkopoliittiset yksinoikeudet.
5. Kansalaisten kääpiömäiset mahdollisuudet vaikuttaa itseään koskevaan päätöksentekoon on monikymmenkertaistettava.
6. Suoraa demokratiaa on vihdoin alettava toteuttaa kansanäänestyksin”.
Suomen valtiosääntöä muutettiin ja muutettiin, kunnes se kumottiin kokonaan uuden perustuslain (Perustuslaki 2000) tieltä. Sopisi kansalaisten sieltä lukeman pykälät 96 ja 97, vaikka tiedämme, etteivät edes poliitikot ole sitä lukeneet. Tämä ilmeni erään kerran, kun perustuslakivaliokunnan jäsen alkoi kinaamaan asiasta, joka oli uudessa perustuslaissa, mutta jota hän ei ollut lukenut.
Sen jälkeen sopisi kysyä Hautalalta, toteutuiko hänen suunnitelmansa? Eräs pikkuseikka kansalaistoiminnan kannalta, vuodelta 1993 oikeusministeriön julkaisusta:
”Virallisia käännöksiä sopimuksista voivat julkaista vain Euroopan yhteisöjen neuvosto (nyk. Euroopan unionin neuvosto) ja komissio (nykyisin Euroopan unionin komissio)”.
EU-JÄSENYYSPÄÄTÖS: HALLITUSMUOTOKYSYMYS VAIKO EIKÖ?
EU-kansanvaalin alla tiedotusvälineet kertoivat vallan muista asioista kuin siitä mistä olisi pitänyt kertoa. Olisiko esimerkiksi ollut hyvä kertoa kuinka paljon Suomi menettää lainsäädäntövaltaansa?
Seuraavassa lainaus Hallituksen esityksestä 135 1994 valtiopäivät sivulta 21: ”4.3. Lainsäädäntövalta Jäsenyyteen EU:ssa liittyisi norminantovallan siirtoa Suomen kansallisilta lainsäädäntöelimiltä EU:n toimielimille. Lähinnä yhteisen maatalouspolitiikan, tulliliiton ja kauppapolitiikan osalta lainsäädäntövallan siirto olisi kattavaa. Muilla aloilla kyse olisi lähinnä jäsenvaltioiden rajat ylittäviin ongelmiin sekä kilpailuolojen vääristymättömyyden turvaamiseen liittyvän sääntelyn toteuttamisesta unionin tasolla. Lainsäädäntövallan siirtäminen sisältäisi sen, ettei Suomessa jälkikäteen hyväksyttäisi, voimaansaatettaisi tai julkaistaisi säädöskokoelmassa EY:ssä hyväksyttyjä säädöksiä. Kansallisesti säädettäisiin EY:n direktiivien edellyttämät täytäntöönpanosäädökset ja muut tarvittavat hallinto- ja seuraamusnormit. EY:n säädökset julkaistaisiin EY:n virallisessa lehdessä Suomeksi ja Ruotsiksi.
Suomen osallistuminen päätöksentekoon unionissa korvaa osittain valtaoikeuksien siirtämistä. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että kansallinen politiikka kohdistetaan keskitetysti vaikuttamiseksi yhteisön päätöksentekoon. (Huomaa: Jäljempänä ilmenee yksityiskohtaisen selvästi, ettei Suomella olekaan toimivaltaa yhteisön toimivaltaan luovutetuissa asioissa. Yhteisöllisiä päätöksiä tehdään yhteisön etu, ei kansallinen etu huomioiden).
Eduskunnan lainsäädäntövallan turvaamiseksi eduskunnan olisi voitava osallistua EY- normien kansalliseen valmisteluun uuden HM 33 a §:n mukaisesti ja esittää hallitukselle kantansa EY-normista ennen lopullisen päätöksen tekemistä unionin neuvostossa”. Kansallista valmistelua edellytetään sen mukaan, mitä yhteisön päätös edellyttää, esimerkkinä direktiivit. Yhteisön yksinomaisessa päätösvallassa olevissa asioissa kansallisella tasolla on kyse enää yhteisön päätöksen toteuttamisesta viranomaisten toimesta, ilman että päätös ”siunattaisiin” kansallisin päätöksin.
(Huomaa: Yhteisön toimielimien nimet ”unionitettiin” Maastrichtin sopimuksella).
Hallituksen lakiesitys (135/94) sotkee EU:n ja EY:n. Esityksessä luovutetaan toimivaltaa EU:n toimielimille, ja sitten onkin kyse EY:n päätöksistä. Edellä siteerattu teksti on äkkiseltään asioihin perehtymättömälle munkkilatinaa. Mutta kun tekstin kaikki yksityiskohdat eritellään ja selvitellään, päätös EU-liittymissopimuksen hyväksymisestä 18.11.1994 on – häpeällinen kansanvallan kannalta.
Asioiden purkaminen on aloitettava vuodesta 1992; Valtioneuvoston 9.1.1992 eduskunnalle antama selonteko EY-jäsenyyden vaikutuksista:
”Eduskunnan osallistuminen neuvottelutavoitteiden syntyyn sisältää samalla sen, että eduskunta sitoutuu ennakolta ratkaisuun. Sitoutuminen olisi luonteeltaan poliittista. Ottaen huomioon sen, että osa EY-säädöksistä ei edellytä valtion sisäistä voimaansaattamista, lienee tarpeellista, että ennakollinen sitoutuminen annetaan ennakkohyväksymisen muodossa. Ennakkohyväksyminen sitoisi eduskuntaa oikeudellisestikin”.
”EY-jäsenyydestä seuraisi, että lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovallan osalta tarvitaan perustuslain tasoisia säädöksiä toimivallan siirtämiseksi EY:n toimielimille. Jäsenyydestä seuraisi myös muutoksia valtioelinten tosiasiallisiin valtasuhteisiin, ellei valtiosääntöä muuteta valtasuhteiden säilyttämiseksi”.
Eduskunnan perustuslakivaliokunta antoi lausunnon HE 135:stä ( lausunto n:o 14/1994 vp, 7.10.1994): ”Sopimusmääräykset poikkeavat eri kohdissa voimassa olevista perustuslaeistamme, ennen muuta hallitusmuodosta. Poikkeusten yleisin syy on se, että sopimusmääräykset oikeudellisesti katsoen rajoittavat Suomen täysivaltaisuutta”.
”Edellä esitetyn johdosta valiokunta katsoo useiden sopimusmääräysten olevan ristiriidassa Suomen täysivaltaisuutta koskevien hallitusmuodon 1 ja 2 pykälän säännösten kanssa”.
Samassa lausunnossa valiokunta käsittelee hallituksen omaa kantaa hallitusmuotokysymyksessä: ”Esityksen säätämisjärjestyskannanotosta ilmenee, ettei hallituksen mielestä jäsenyyden toteuttamiseksi tarvita hallitusmuodon muutosta. Hallitusmuodon muuttamista voitaisiin valiokunnan käsityksen mukaan pitää oikeudellisesti välttämättömänä siltä osin kuin jokin sen säännös kokonaan ja muutoin kuin tilapäisesti menettäisi nykyisen sisältönsä EU:n jäsenyyden myötä. Tällaista vaikutusta ei kuitenkaan valiokunnan arvion mukaan aiheudu liittymissopimuksesta miltään osin”.
Hallituksen lakiesitys on ristiriidassa EY-selonteon tekstiin nähden. Perustuslakivaliokunnan lausunto on ristiriidassa lausunnon itsensä tekstin suhteen.
Lisäristiriita hallituksen lakiesityksestä 135/1994, sivulla 666: ”Säätämisjärjestys. Toimielinten (yhteisöjen) säädösvallan on siksi katsottava poikkeavan täysivaltaisuutta koskevista hallitusmuodon 1 ja 2 pykälän säännöksistä”. Kuitenkaan, kuten perustuslakivaliokunta on todennut, hallitus ei esityksessään koe tarpeellisena tehdä hallitusmuotoon muutosta.
Mitä sopimuksia EU-liittymissopimus sisälsi? Sisältö ilmenee Hallituksen lakiesityksessä 135/1994, eli EU-liittymissopimuksen voimaansaattamis –lakiesitys. Sitä ennen pieni palaute aiemmilta vuosilta:
”Tasavallan presidentin 18.3.1992 tekemän päätöksen mukaan Suomi on samana päivänä hakenut Euroopan talousyhteisön jäsenyyttä. Ennen hakemuksen tekemistä hallitus antoi 5.3.1992 eduskunnalle tiedonannon Euroopan yhteisön jäsenyydestä.
”Tasavallan presidentti on 25.1.1993 asettanut valtuuskunnan käymään neuvotteluja Suomen jäsenyydestä mm. Euroopan unionissa. Jäseneksi liittymistä koskeva mahdollinen sopimus tulee sisältämään sellaisia määräyksiä, jotka vaativat eduskunnan hyväksymisen”. (Apulaisoikeuskansleri 13.12.1993 Dnro 1152/1/93 ).
”Perustettu Euroopan unioni ei korvaa Euroopan yhteisöjä, kuten tiedotusvälineissä toisinaan väitetään, vaan täydennetään niitä uusilla politiikoilla ja uusilla yhteistyön muodoilla (EU:sta tehdyn sopimuksen 47 artikla)”.
Voimme todeta, että jäsenyyttä haettiin eri päätöksillä sekä Euroopan yhteisöihin (EY), että Euroopan unioniin (EU). EY ei ollutkaan sama asia kuin EU – julkisuuden kulissien takana!
Kansaa puhutettiin EU-jäsenyyden puolesta ja sitä vastaan, EY:stä vaiettiin. Suomalainen tyyli poistaa asia olemasta – vaikenemalla siitä.
HE 135: Sivu 666, Säätämisjärjestys.
”Ehdotus laiksi Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä olisi käsiteltävä valtiopäiväjärjestyksen 69 §:n 1 momentin mukaisessa supistetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä. Ratifioimalla liittymissopimuksen Suomi sitoutuisi Euroopan yhteisöjen toimialoilla sellaisiin alkuperäisten sopimusten määräyksiin, jotka ovat ristiriidassa perustuslakien eräiden säännösten kanssa. Unionin toimielimille kuuluva säädösvalta perustuu yhteisöjen perustamissopimusten toimielinten tehtäviä ja päätöksentekoa koskeviin määräyksiin. Tämä säädösvalta sisältää yhteisöjen toimivaltaan kuuluvissa kysymyksissä kelpoisuuden antaa sekä Suomessa suoraan sovellettavia oikeussäännöksiä että säännöksiä, jotka velvoittavat suomalaista lainsäätäjää joko antamaan tiettyjä tavoitteita toteutettavia säädöksiä (direktiivi) taikka pidättymään tietynsisältöisten säädösten antamisesta (mm. säädökset, jotka ovat yhteisön säädösten kanssa ristiriidassa, tai yhteiselle politiikalle haitaksi). Järjestely on ristiriidassa hallitusmuodon mukaan eduskunnalle ja tasavallan presidentille kuuluvan säädösvallan kanssa”.
Siis ristiriita hallitusmuodon suhteen, mutta hallitusmuotoa ei silti tarvinnut muuttaa! Järjetöntäkö? Niin tuntuu ensilukemalta ja ilman tietoa taustoista. Taustat selviävät jäljempänä.
Maastrichtin sopimusteksti siitä, mitä Euroopan unioni on (oikeusministeriön lainvalmisteluosaston tekstiä vuodelta 1993):
”I OSASTO
Yhteiset määräykset.
A artikla.
Tällä sopimuksella korkeat sopimuspuolet perustavat keskenään Euroopan unionin, jäljempänä unioni.
Tämä sopimus merkitsee uutta vaihetta kehityksessä sellaisen yhä läheisemmän Euroopan kansojen välisen liiton luomiseksi, jossa päätökset tehdään mahdollisimman lähellä kansalaisia.
Unionin perustana ovat Euroopan yhteisöt täydennettyinä tällä sopimuksella käyttöön otettavilla politiikalla ja yhteistyön muodoilla. Sen päämääränä on johdonmukaisella ja yhteisvastuullisella tavalla järjestää jäsenvaltioiden väliset suhteet ja jäsenvaltioiden kansojen väliset suhteet”.
HE 135, sivu 11: Unionin rakenne ja toimialat.
”Euroopan unioni ei ole kansainvälinen järjestö tai liittovaltio, eikä sillä ylipäänsä ole oikeuskelpoisuutta. Euroopan yhteisöt ovat sen sijaan kansainvälisiä järjestöjä, jotka käyttävät toimivaltaansa kuuluvissa asioissa jäsenvaltioiden niille siirtämiä valtuuksia”.
HE 135:ssä luetellaan sivuilla 671 ja 672 kaikki ne sopimukset, ”joihin Euroopan unioni perustuu, ovat:
1) Pariisissa 18 päivänä huhtikuuta 1995 tehty Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimus;
2) Roomassa 25 päivänä maaliskuuta 1957 tehty Euroopan talousyhteisön perustamissopimus;
3) Roomassa 25 päivänä maaliskuuta 1957 tehty Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimus;
4) Roomassa 25 päivänä maaliskuuta 1957 tehty yleissopimus tietyistä Euroopan yhteisöille yhteisistä toimielimistä;
5) Brysselissä 8 päivänä huhtikuuta 1965 tehty sopimus Euroopan yhteisöjen yhteisen neuvoston ja yhteisen komission perustamisesta;
6) Luxemburgissa 22 päivänä huhtikuuta 1970 tehty sopimus Euroopan yhteisöjen perustamissopimusten ja Euroopan yhteisöjen yhteisen neuvoston ja yhteisen komission perustamisesta tehdyn sopimuksen tiettyjen talousarviota koskevien määräysten muuttamisesta;
7) Brysselissä 22 päivänä tammikuuta 1972 tehty sopimus Tanskan kuningaskunnan, Irlannin sekä Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittymisestä Euroopan talousyhteisöön ja Euroopan atomienergiayhteisöön sekä Euroopan yhteisöjen neuvoston päätös, tehty 22 päivänä tammikuuta 1972, Tanskan kuningaskunnan, Irlannin ja Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan liittymisestä Euroopan hiili- ja teräsyhteisöön;
8) Brysselissä 10 päivänä heinäkuuta 1975 tehty sopimus Euroopan investointipankin perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan eräiden määräysten muuttamisesta;
9) Brysselissä 22 päivänä heinäkuuta 1975 tehty sopimus Euroopan yhteisöjen perustamissopimusten ja Euroopan yhteisöjen yhteisen neuvoston ja yhteisen komission perustamisesta tehdyn sopimuksen tiettyjen varainhoitoa koskevien määräysten muuttamisesta;
10) Säädös edustajien valitsemisesta edustajakokoukseen yleisillä, välittömillä vaaleilla, hyväksytty neuvoston päätöksellä 20 syyskuuta 1976, ja neuvoston päätös, tehty 1 päivänä helmikuuta 1973, 20 päivänä syyskuuta 1976 tehdyn neuvoston päätöksen liitteenä olevan edustajien valitsemisesta Euroopan parlamenttiin yleisillä, välittömillä vaaleilla annetun säädöksen muuttamisesta;
11) Ateenassa 28 päivänä toukokuuta 1979 tehty sopimus Helleenien tasavallan liittymisestä Euroopan talousyhteisöön ja Euroopan atomienergiayhteisöön sekä Euroopan yhteisöjen päätös, tehty 24 päivänä toukokuuta 1979, Helleenien tasavallan liittymisestä Euroopan hiili- ja teräsyhteisöön;
12) Brysselissä 13 päivänä maaliskuuta 1984 tehty sopimus Euroopan yhteisöjen perustamissopimusten muuttamisesta Grönlannin osalta;
13) Madridissa ja Lissabonissa 12 päivänä kesäkuuta 1985 tehty sopimus Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan liittymisestä Euroopan talousyhteisöön ja hiili- ja teräsyhteisöön ja Euroopan atomienergiayhteisöön sekä Euroopan yhteisöjen neuvoston päätös, tehty 11 päivänä kesäkuuta 1985, Espanjan kuningaskunnan ja Portugalin tasavallan liittymisestä Euroopan hiili- ja teräsyhteisöön;
14) Luxemburgissa 17 päivänä helmikuuta 1986 tehty Euroopan yhtenäisasiakirja;
15) Maastrichtissa 7 päivänä helmikuuta 1992 tehty sopimus Euroopan unionista”.
Liittymissopimus allekirjoitettiin Korfulla 24.6.1994 (HE 135, sivu 671).
EU-liittymissopimus tarkoitti paitsi liittymistä poliittiseen unioniin, myös liittymistä sen perustana oleviin Euroopan yhteisöihin, joille myös valtion toimivalta luovutettiin lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovallan osalta niiltä osin, kuin yhteisöille sopimustensa mukaan kuului ylikansallista toimivaltaa. Tämä valtion toimivallan luovuttaminen oli pysyvä toimenpide, joka samalla sulki jäsenvaltion oman toimivallan pois yhteisöille kuuluvissa asioissa.
Suomi ei 1.1.1995 alkaen ollut enää Suomen Hallitusmuodon 1 §:n mukaisesti täysivaltainen tasavalta, eikä ylin valtiovalta kuulunut enää kansalle. Hallitusmuodon 2 §:n mukaisesti ylin lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta eivät suurelta osin enää kuuluneetkaan Suomen omille valtioelimille.
Tästä huolimatta hallitusmuotoa ei tarvinnut muuttaa, eikä EU-liittymissopimus sitä edellyttänyt miltään osin. Todella merkillistä? Mutta ennen arvoituksen ratkaisua tutkitaan valtion oikeudellista asemaa toimivallan luovuttamisen jälkeen.
HE 135/1994: ”Toimivallan siirtäminen sisältää sen, että jäsenvaltioiden omat valtioelimet eivät enää voi käyttää lainsäädäntövaltaa siltä osin kuin se kuuluu perustamissopimuksen mukaan yhteisölle”.
Valtioneuvoston 9.1.1992 EY-selonteon (9.1.1992) Taustaselvityksessä sivulla 93: “Ensisijaisuusperiaate täydentää lainsäädäntövallan luovuttamista koskevaa lähtökohtaa, jonka mukaan jäsenvaltio ei voi säätää kansallisia lakeja tai saattaa voimaan muita määräyksiä, jotka ovat EY-velvoitteiden vastaisia“.
HE 135, sivu 187: ”Yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan kuuluvat ensisijaisesti tulliliiton toiminta, kilpailu-, maatalous- ja kalastuspolitiikka, yhteinen kauppapolitiikka, sisämarkkinoiden toteuttaminen sekä rahapolitiikan totuttaminen asteittain vuoteen 1999 mennessä”.
HE 135 sivu 526: 2. LUKU.
Toimielimiä koskevat yhteiset määräykset.
Artikla 189.
”Unionisopimuksella muutetussa artiklassa määritellään johdetun, eli sekundäärioikeuden säädöstyypit ja yhteisön lainsäädäntöelimet. Artiklan ensimmäisen kohdan mukaan yhteisön säädöksiä antavat Euroopan parlamentti ja neuvosto yhdessä, neuvosto sekä komissio”.
Sivulle 527: ”Artiklan ensimmäisen kohdan mukaan oikeudellisesti sitovia päätöksiä ovat asetukset, direktiivit ja päätökset.
Asetusta sovelletaan artiklan toisen kohdan mukaan yleisesti. Se on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa eikä sen voimaantulo jäsenvaltioissa edellytä kansallisen lainsäätäjän suorittamia voimaansaattamistoimia. EY:n tuomioistuimen oikeuskäytännössä onkin kielletty kansalliset voimaansaattamistoimet mukaan luettuna inkorporointi, eli asetuksen tekstin julkaiseminen kansallisessa säädöskokoelmassa kansallisen säädöksen osana”.
”Yhteisön lainsäädäntökäytännössä asetuksia käytetään ennen kaikkea niillä aloilla, joissa yhteisön toimivalta on yksinomainen ja se toteuttaa yhteistä politiikkaa. Näillä aloilla on olennaista, että kaikkien jäsenvaltioiden viranomaisten sovellettavana on sama säädösteksti. Kyse on siten kansallisen sääntelyn korvaamisesta yhtenäisellä yhteisön normistolla, ei pelkästä kansallisen sääntelyn yhdenmukaistamisesta. Määrällisesti suurin osa yhteisön säädöstöstä muodostuu yhteistä maatalouspolitiikkaa ja tulliliittoa koskevista asetuksista. Artiklan kolmannen kohdan mukaan direktiivi velvoittaa saavutettavaan tulokseen nähden jokaista jäsenvaltiota, jolle se on osoitettu, mutta jättää kansallisten viranomaisten valittavaksi muodon ja keinot”.
Näiden kaikkien tietojen perusteella voidaan todeta vakuuttavasti, että Suomen EU-jäsenyys oli mitä suuremmassa määrin – nimenomaan hallitusmuotokysymys. Jäsenyys kumosi hallitusmuodon sisältöä sen keskeisimmiltä osiltaan.
Pienenä suolana haavoihin voidaan tähän ottaa oikeusministeriön lainvalmisteluosaston tekstistä pieni ote:
”Virallisia käännöksiä sopimuksista voivat julkaista vain Euroopan yhteisöjen neuvosto (nyk. Euroopan unionin neuvosto) ja komissio (nykyisin Euroopan unionin komissio)”.
Euroopan komission julkaisu (2000); Yhteisön oikeuden perusteet, sivu 57:
“Yhteisön oikeusjärjestyksellä on yhä enemmän välittömiä vaikutuksia kansalaisten jokapäiväiseen elämään. Oikeusjärjestyksellä annetaan oikeuksia ja asetetaan velvollisuuksia. Kansalaiset kuuluvat tällöin oman valtionsa ja yhteisön kansalaisina kahteen erilaiseen oikeusjärjestykseen, kuten asianlaita on liittovaltion perustuslaeissa”.
Euroopan komission julkaisu ”Yhteisön oikeuden perusteet, sivu 7:
“Perinteisiin kansainvälisiin valtioiden välisiin liittoutumiin verrattuna EU:ssa uutta on se, että jäsenvaltiot luovuttavat osan suvereniteetistaan keskipisteenä toimivalle EY:lle ja antavat sille omat, jäsenvaltioista riippumattomat valtaoikeudet. Käyttäessään näitä valtaoikeuksia EY voi antaa eurooppalaisia säädöksiä, jotka vaikutuksiltaan vastaavat kansallisia lakeja“. Ei siis ole kyseessä valtioiden vaan kansojen yhteistyöstä. Valtiolla tässä osassa ei ole toimivaltaa.
Euroopan komission julkaisu ”Yhteisön oikeuden perusteet”, sivu 9:
“Euroopan yhteisön edustamasta oikeusjärjestyksestä on jo tullut kiinteä osa poliittista ja yhteiskunnallista todellisuutta”.
Valtioneuvoston selonteko (9.1.1992) EY-jäsenyyden vaikutuksista Suomelle; Selonteon taustaselvitys, sivu 102: EU-kansalaisuuteen liittyen:
“EY-tuomioistuin tulkitsee kuitenkin itsenäisesti yksilöiden perusvapauksien sisältöä siltä osin kuin on kysymys EY-oikeuden soveltamisesta“.
Kyseinen selonteko sisältyi Eurooppa-tiedotuksen ilmaisjakelumateriaaliin ennen 16.10.1994 järjestettyä kansanäänestystä. Selonteon liitteenä ollutta taustaselvitystä ei jaettu selonteon mukana, vaan se piti erikseen tilata – maksua vastaan, jos sellaisen halusi lukea.
Valtion toimivallan luovuttaminen kohdistui siten myös jokaisen kansalaisen yksilöllisiin oikeuksiin. Mutta tällaisista asioista keskustelu oli mahdotonta vuonna 1994, sillä ”Suomen itsenäisyyshän vahvistuisi EU-jäsenyyden vaikutuksesta”.
Maastrichtin sopimuksella luotiin käsite unionin kansalaisesta. Unionin kansalaisuusasiat lisättiin Euroopan yhteisön toimivaltaan!
Ilta-Sanomat Tiistaina 19. Joulukuuta 1989: ”Suomen kujanjuoksu Eurooppaan alkaa Nyt neuvotellaan eduskunnan päätösvallan rajoittamisesta
Bryssel (IS)
Ulkoministeri Pertti Paasio (sd) ja ulkomaankauppaministeri Pertti Salolainen (kok) ilmoittavat tänään Suomen halusta luopua osasta kansallista päätösvaltaa.
Suomi haluaa 17 muun Länsi-Euroopan maan kanssa sopimuksen, joka samankaltaistaa maiden hallintoa ja taloutta.
Yhdenmukaistamissopimus allekirjoitetaan jo vuoden päästä.
-Kyseessä on Suomen itsenäisyyden ajan merkittävimmistä sopimuksista, toteaa Salolainen”.
LEHMÄNKAUPPA PERUSOIKEUSUUDISTUKSELLA
Martin Scheinin ”Perusoikeusuudistus: (Seuraavassa otteita Scheinin kirjoituksesta) Johtavatko yksilölliset oikeudet ”oikeudellistumiseen” ja huono-osaisten syrjäytymiseen? Helmikuun lopussa mietintönsä jättäneen perusoikeuskomitean ehdotukset viestivät yksilöllisyyden uutta tulemista Suomessa ja Euroopassa.
Voidaan sanoa, että perusoikeuskomitean ehdotusten taustalla oleva kuva ”ihannekansalaisesta” on aktiivinen, tietoa hankkiva, yhteiskunnallisesti osallistuva ja oikeuksiaan peräävä yksilö.
Individualistinen (yksilöllisyyttä tähdentävä) painotus sisältää myös ongelmia. Piileehän siinä aina vaara vahvemman oikeudesta, vahvemman vallasta, vahvemman yhteiskunnasta.
”Oikeudellistumista” tai kehitystä kohti tuomarivaltiota? Eduskunnan perustuslakivaliokunta on vartioinut, millaisia lakeja eduskunta voi säätää (tavallisena lakina), ja mihin vaaditaan eduskunnan määräenemmistöpäätös (perustuslainsäätämisjärjestys). Tähän järjestelmään liittyy eräitä etuja. Sehän yhdistää perusoikeuksien juridisen suojan ja eduskunnan aseman demokraattisilla vaaleilla valittuna päätöksentekijänä.
Perusoikeuksien kattaessa hyvin laajan osan ihmiselämän tärkeistä osa-alueista ne saattavat johtaa oikeuden tunkeutumiseen yhä uusille alueille, niin sanottuun elämismaailman kolonisointiin”. (Dialogi 4/1992 sivut 52-53 Sosiaali- ja terveyshallituksen lehti). Mainittakoon vaikka Sehinin kirjoituksessaan suhtautuu kriittisesti yksilöllisten perusoikeuksien uudistuksiin hän. ”Tässä kohdin astun silti itse epäröimättä yksilöllisten oikeuksien kannattajien joukkoon”.
Tuija Brax ”Suomen perusoikeudet mallina EU:lle” (Polemiikki 1 2001). Eduskunta sai EU-parlamentista unionin perustuslakiluonnoksen vuoden 1994 alusta. Ko. luonnoksessa oli luettelo perusoikeuksista. Sattumaako, ja kenen mallin mukaan, Suomen perusoikeusuudistuksen sisällössä 1995 oli yhtenevyyksiä EU-perustuslakiluonnokseen! Mm. yksilön oikeus elämään alistettiin lainsäädäntövallalle, Suomen laki II, 1996, 6 §:
(17.7.1995/969) ”Jokaisella on oikeus elämään, sekä henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen.
Ketään ei saa tuomita kuolemaan, kiduttaa eikä muutoinkaan kohdella ihmisarvoa loukkaavasti.
Henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei saa puuttua, eikä vapautta riistää mielivaltaisesti eikä ilman laissa säädettyä perustetta. Rangaistuksen, joka sisältää vapaudenmenetyksen, määrää tuomioistuin.
Muun vapaudenmenetyksen laillisuus voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi. Vapautensa menettäneen oikeudet turvataan lailla”.
”Jokaisella on oikeus elämään”, mutta entä kun säädetään poikkeuslailla jotain muuta?
Edellä mainitusta Euroopan unionin perustuslakiluonnoksesta 9.2.1994.
Kappale VII - Unionin takaamat ihmisoikeudet.
”1. Oikeus elämään.
Jokaisella on oikeus elämään, fyysisen koskemattomuuden, vapauden ja turvallisuuden kunnioitukseen. Ketään ei saa tuomita kuolemaan eikä kiduttaa eikä kohdella tai rangaista epäinhimillisesti tai halventavasti”.
KUN KEISARI SAI UUDET VAATTEET
Vuonna 1992 haettiin EY-jäsenyyttä. Maastrichtin sopimus astui voimaan 1.11.1993, syntyi Euroopan unioni.
Uppouduttuamme syvemmälle poliittiseen liturgiaan EY-EU-EMU, monet lakitekstit ovat avautuneet vasta useamman lukukerran jälkeen. Jos kansanedustajat edustavat eri kansanryhmiä kuten he niin esittävät, ei ole mikään ihme jos asiat Suomessa on hoidettu niin kuin on hoidettu. Oma etu ja välinpitämättömyys yhteisistä asioista on sinänsä nykyaikaa, suorastaan ajan trendi.
Vaikka EY-jäsenyyttä haettiin, neuvoteltiin ja päätettiin EU-jäsenyydestä. HE 135/1994 vp, sivu 8: ”Neuvottelut muuttuisivat neuvotteluiksi liittymisestä Euroopan unioniin Maastrichtin sopimuksen tultua voimaan”. Muistetaan, että jäsenvaltion oli oltava EY-jäsen päästäkseen unionin jäseneksi. Mutta Suomessa mentiin vielä pitemmälle selittämällä asia niin, että EY oli muuttunut EU:ksi. Suomen poliittinen johto meni asioiden edelle, sillä EY on tarkoitus sulauttaa Euroopan unioniin siinä vaiheessa, kun unionin perustuslaki on astunut voimaan ja unioni on saanut oikeushenkilön aseman.
(Viite 1: Ehdotus sopimukseksi Euroopan perustuslaista/ Eurooppa valmistelukunta 18.7.2003, I osa/ 6 artikla: ”Unioni on oikeushenkilö”. Viite 2: Euroopan komission julkaisu ”Yhteisön oikeuden perusteet”, 2000, sivu 8, ote: ”(Maastrichtin) Sopimuksessa todetaan, että ”Sopimus merkitsee uutta vaihetta kehityksessä - - yhä läheisemmän Euroopan kansojen välisen liiton luomiseksi”. Siihen sisältyy E(T)Y:n perustamissopimusta ja Euratomin perustamissopimusta koskevien muutosten lisäksi sopimus Euroopan unionista. Tätä ei kuitenkaan saatettu loppuun Maastrichtin sopimuksella. Se on EY:n kehityksen tavoin ensimmäinen askel kohti eurooppalaista perustuslaillista järjestystä, johon myös EY voi sitten sulautua. EU on vienyt kehitystä eteenpäin Amsterdamin sopimuksella”). Huom: sopimus astui voimaan 1.5.1999.
Kun Suomessa saatettiin voimaan perustuslaki 2000, taas mentiin asioiden edelle, sillä lain kahdeksannessa luvussa, ”Kansainväliset suhteet”, Euroopan unionille on lainsäätäjän toimesta jo annettu oikeushenkilön asema. Vuoden 2004 huhtikuun lopulla Suomen hallitus (Vanhanen) haluaa tutustua tarkemmin juuri valmisteltuun perustuslakiin, ennen kuin ottaa kantaa mahdolliseen kansanäänestykseen asiasta. Tätä jahkailua perustellaan sillä, että halutaan selvittää EU:n luonteen muuttuminen siitä, mitä se oli kansanäänestyksen kohteena vuonna 1994. Jos EU:n luonne olennaisesti muuttuu, on tuotu esiin mahdollisuus harkita uutta kansanäänestystä. Veikkaamme perustuslakimme kahdeksannesta luvusta johtuen, ettei EU:n luonteen katsota olennaisesti muuttuvan, eikä kansanäänestystä järjestetä. Ei vaikka EU muuttuu kansainvälisen oikeuden kelvolliseksi toimijaksi, eli oikeussubjektiksi, eli oikeushenkilöksi. Lisäksi, on suorastaan mielenkiintoista nähdä kun EU saa perustuslain ja oikeusaseman, muutetaanko juuri voimaan saatettua perustuslakiamme. Jos ei muuteta lainsäätäjien toiminta vastaa käsitettä ennustajaeukon toiminnasta. Jos muutetaan, sopii kysyä; minkä ihmeen takia?
Maastrichtin sopimukseen lisättiin uusien jäsenvaltioiden liittymistä varten oma artikla:
”O artikla. Artikla koskee Euroopan unionin jäsenyyden hakemista ja siinä noudatettavaa menettelyä. Artiklan ensimmäisen kohdan mukaan jokainen Euroopan valtio voi hakea unionin jäsenyyttä. Hakemus osoitetaan neuvostolle, joka tekee ratkaisunsa yksimielisesti kuultuaan komissiota ja saatuaan Euroopan parlamentin kaikkien jäsentensä ehdottomalla enemmistöllä antaman hyväksynnän. Myös komission puoltava lausunto on ehdoton muodollinen edellytys.
Artikla korvaa EY:n perustamissopimuksen 237 artiklan, EHTY:n perustamissopimuksen 205 artiklan määräykset.
Euroopan unionin jäsenyyttä koskevalla artiklalla vahvistetaan, että jäsenyyttä ei voida hakea vain unionin osaan tai rajoittaa sitä vain yhteisöihin tai joihinkin niistä. Unionin jäsenyys sisältää yhteisöjen ohella myös Maastrichtin sopimuksen I osaston yhteiset määräykset sekä V osaston yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa ja VI osaston oikeus- ja sisäasioiden yhteistyötä koskevat määräykset.
Suomi haki 18 päivänä maaliskuuta 1992 jäsenyyttä Euroopan talousyhteisössä, hiili- ja teräsyhteisössä ja atomienergiayhteisössä. Koska näiden kolmen yhteisön jäseneksi tuloa koskevat edellä mainitut artiklat korvattiin Euroopan unionia koskevan sopimuksen voimaantullessa 1 marraskuuta 1993 sen O artiklalla, Suomen ja neuvoston puheenjohtajan välisen kirjeenvaihdon perusteella vahvistettiin, että 1 marraskuuta 1993 lukien jäsenyysneuvottelut jatkuvat O artiklan pohjalta. Uutta unionin jäsenyyttä koskevaa hakemusta ei näin ollen tarvinnut tehdä”. (Vuoden 1994 VALTIOPÄIVÄT asiakirjat A 4 Hallituksen esitys 135 niteet I-II eduskunta Helsinki nide I Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tehdyn sopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä sivu 178).
Tuija Brax ”Hallitusmuodon kanssa ei saa venkoilla! Tuija Braxin mielestä rahaliittoon menosta on päätettävä perustuslain säätämisjärjestyksessä - Päätös Euroopan rahaliittoon liittymisestä on tehtävä perustuslain säätämisjärjestyksessä.
Suomen hallitusmuoto on sellainen asia, että sen kanssa ei saa venkoilla, sanoo Vihreän liiton puheenjohtaja Tuija Brax tiukasti.- Jos hallitusmuodosta tehdään köykäistä tavaraa, niin se on kyllä integraatiokehityksen huonoin vaikutus.
Brax ei ollenkaan ymmärrä oikeusministeri Sauli Niinistön kannanottoa, jonka mukaan asia voitaisiin ratkaista eduskunnassa yksinkertaisella enemmistöllä.
- Jos jäädään odottelemaan hallitusmuotoremonttia, joka tehtäisiin joskus ensi vuosituhannella, niin silloin tehdään jotain sellaista mitä ei ole tehty koskaan ennen. Suomi olisi rahaliiton jäsen, mutta hallitusmuodossa olisi edelleen nykyisenkaltaiset maininnat markasta ja keskuspankin tehtävistä.
Ahon hallitus aloitti venkoilun Keskustan lehtimiesten seminaarissa Seinäjoella puhunut Brax muistutti, että ”venkoilun” EMU- kytkennästä aloitti Ahon hallitus, joka tietoisesti jätti asian auki.
- Se oli vastuutonta. Se oli asian lakaisemista maton alle (todella asiasta olisi syntynyt hallitukselle kiusallinen tilanne, siksi se piti lakaista maton alle, mitenkähän olisi käynyt EU-äänestyksessä jos kansa olisi tiennyt, että samalla menee markka? Kirjoittajien huomio)
- Keskusta oli silloin suurin hallituspuolue, sillä oli myös suurin vastuu menettelystä”. (Suomenmaa 7.11.1995).
Todellista venkoilua Euron tuleminen
Suomessa ei tehty Euron käyttöönotosta lakia, koska se asiana kuului yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan, jolloin kansallinen voimaansaattaminen oli kielletty.
Kirjassa Rahavallan rakkikoirat kirjoittanut Antti Mikkonen sivu 28: ”Kesäkuun 4. Päivänä 1991 Esko Ahon johtama hallitus teki päätöksen markan arvon sitomisesta ecuun. Sitä edeltänyt prosessi oli täynnä kompurointia, ja itse päätöskin oli hätäinen. Talouselämän päätoimittaja ei nähnyt sille kuitenkaan vaihtoehtoja: ”Markan arvon niittaaminen devalvaation ulottumattomiin on rankka päätös. Kun markka ei sopeudu heikkoon talouteen, on talouden sopeuduttava vahvaan markkaan”.
Samalla sivulla: ”Elokuussa 1991 valtiovarainministeri Iiro Viinanen lupasi suomalaisille verta, hikeä ja kyyneleitä. Lama suisti julkistaloutta rahoitusvaikeuksiin, ja valtion lamatappiot näyttivät kohoavan yli 20 miljardiin markkaan. Konkurssiaalto hipoi jo ennätyksiä”.
Kova kokeilu johtikin lopulta devalvaatioon. Saman sivun alla osuva lainaus: ”Sisällissota on tällä erää ohi. Hävinneet ovat väärässä ja heidät tuomitaan. Syntipukki tehdään Suomen pankista, joka kuulemma pakotti hallituksen kytkemään markan ecuun”.
Erkki Tuomioja kirjassaan Markka vai euro? Sivulla 55 ”Suomi ja Emu Kun Suomi neuvotteli Euroopan Unioniin liittymisestä, ei silloinen Esko Ahon hallitus missään vaiheessa esittänyt varaumaa Emun osalta vaan päinvastoin ilmoitti Suomen pyrkivän mukaan ensimmäisten joukossa. Menettely oli erilainen kuin Ruotsin, jonka hallitus yksipuolisesti ilmoitti neuvottelujen aikana, että Ruotsin osalta päätöksen rahaliittoon menemisestä tekee viime kädessä Ruotsin valtiopäivät. Ilmoitus merkittiin tiedoksi eikä sitä kiistetty tai sen johdosta muutoin käyty enempää keskustelua”.
Selkeää tekstiä; Suomen neuvottelut EY/EU-jäsenyyksistä miten tulevaisuudentavoite oli yhteinen eurooppalainen raha. Kansalle asia valkeni vasta kun äänestykset olivat käyty.
Tuija Brax ”Emusta päätettävä kestävällä tavalla Emu- päätöksentekoprosessin on Vihreän liiton puheenjohtajan Tuija Braxin mukaan kestettävä tulevien vuosien ja vuosikymmenten kriittiset katseet. Siksi on hänen mielestään kyseenalaista perustella yksinkertaisen enemmistön riittävyyttä vain väitellä siitä, että Suomi on jo EU- jäsenyydessä sitoutunut myös Emun jäsenyyteen”. (Lalli 14.5.1997 sivu 7)
HALLITUKSEN LAKIESITYKSEN PALJASTUS
Hallitusmuodon 1, ja 2 pykälä menettivät oikeudellisen sisältönsä vuoden 1994 alusta. Tämä tapahtui vuonna 1993, kun hallitusmuotoon lisättiin ETA –sopimuksesta johtuen valtion toimivallan luovuttava pykälä 33 a.
Syksyllä vuonna 1994 EU-asia eteni kansanäänestyksen kautta eduskunnan käsittelyyn – hallituksen lakiesityksen 135 pohjalta. Hallitusmuotoa ei tarvinnut muuttaa EU-jäsenyyden takia. Ei hallituksen eikä perustuslaillisen auktoriteetin, eduskunnan perustuslakivaliokunnankaan mielestä; mikään hallitusmuodon pykälä ei menettäisi oikeudellista sisältöään! Hallituksen lakiesityksessä esitetään eduskunnan toimivallan luovuttamisen kompensaatioksi (korvaamiseksi) uuden hallitusmuodon 33a §:n mukaista menettelyä.
”Eduskunnan lainsäädäntövallan turvaamiseksi eduskunnan olisi voitava osallistua EY- normien kansalliseen valmisteluun uuden HM 33 a §:n mukaisesti ja esittää hallitukselle kantansa EY-normista ennen lopullisen päätöksen tekemistä unionin neuvostossa”.
Kuten asiakirjoista aiemmin tässä siteeratuissa kohdissa ilmeni, Suomen hallitusmuotoa oli pakko muuttaa EU-jäsenyyteen sisältyvän EY-jäsenyyden vuoksi.
Hallituksen lakiesitys n:o 135/ vuoden 1994 valtiopäivät. Sitä koskevassa ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä (n:o 9/1994) selviää asian käsittely:
”Eduskunta on 7 päivänä syyskuuta 1994 lähettänyt hallituksen esityksen n:o 135 ulkoasiainvaliokunnan valmistelevasti käsiteltäväksi”.
Uusi hallitusmuoto EU-aikaa varten jo syyskuussa 1994? Toisin sanoen, tarvittavat hallitusmuodon muutokset oli tehty jo ennen kansanäänestystä, jo ennen lakiesityksen (liittymissopimus) käsittelyä. Siis jo ennen eduskunnan päätöstä EU-jäsenyydestä!
Tämä selittää ristiriidat hallituksen ja perustuslakivaliokunnan lausunnoissa HE 135:ssä.
Ja toden totta, valtion toimivallan luovuttamista koskeva hallitusmuodon muutos oli astunut voimaan jo 10.12.1993/1116/Suomen laki II/ 1994.
Valtion toimivallan luovutus Euroopan yhteisöille EU-jäsenyyden edellyttämällä tavalla oli saatettu voimaan hallitusmuodon muutoksella vuonna 1993. Muutos vapautti vuoden 1994 päätökset perustuslaillisista seuraamuksista. Valtionhallinnon edustajat eivät myöskään ns. EU-kampanjassa ottaneet keskusteluun perustuslaillisia asioita, ei edes niitä kysyttäessä.
”EY-jäsenyydestä seuraisi, että lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovallan osalta tarvitaan perustuslain tasoisia säädöksiä toimivallan siirtämiseksi EY:n toimielimille. Jäsenyydestä seuraisi myös muutoksia valtioelinten tosiasiallisiin valtasuhteisiin, ellei valtiosääntöä muuteta valtasuhteiden säilyttämiseksi”.
Suomen Laki II 1994Hallitusmuodosta:
1 §. ”Suomi on täysivaltainen tasavalta, jonka valtiosääntö on vahvistettu tässä hallitusmuodossa ja muissa perustuslaeissa.
2 §. Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta yhdessä tasavallan presidentin kanssa. Ylin toimeenpanovalta on uskottu tasavallan presidentille. Sen ohessa on valtion yleistä hallitusta varten oleva valtioneuvosto, johon kuuluu pääministeri ja tarvittava määrä ministereitä.
Tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet, ylimmässä oikeusasteessa korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus”
Hallitusmuodon 33 a §:
”Eduskunta osallistuu kansainvälisissä toimielimissä tehtävien päätösten kansainväliseen valmisteluun siten kuin valtiopäiväjärjestyksessä säädetään.
Valtioneuvosto määrää, sen estämättä mitä 33 §:ssä säädetään, 1 momentissa tarkoitetussa kansainvälisessä toimielimessä tehtävän päätöksen kansainvälisestä valmistelusta ja, siltä osin kuin tällainen päätös ei vaadi eduskunnan hyväksymistä eikä sisältönsä vuoksi myöskään edellytä asetuksen antamista, päättää muistakin siihen liittyvistä Suomen toimenpiteistä”.
Selityksiä:
”Siltä osin kuin tällainen päätös ei vaadi eduskunnan hyväksymistä eikä sisältönsä vuoksi myöskään edellytä asetuksen antamista”: Yhteisön tekemä päätös ja asetus ovat oikeudellisesti sellaisinaan velvoittavia. Eikä yhteisön asetusta tuoda kansalliseen säädöskokoelmaan eikä alisteta kansallisille päätöselimille.
Yhteisön oikeuskäytäntö kieltää kansalliset voimaansaattamistoimet. Direktiivien osalta yhteisön asettama päämäärä on sitova, menettelytavat ja toteutus kansallisella tasolla jäävät päätettäväksi kansallisissa toimielimissä.
Hallitusmuodon viittaama Valtiopäiväjärjestys:
Suomen laki II, 1994, Valtiopäiväjärjestyksestä:
4 a luku. Euroopan talousaluetta koskevien yhdentymisasioiden ennakkokäsittely (10.12.1993/1117)
54 a §. (10.12.1993/1117) Valtioneuvoston on viipymättä kirjelmällään lähetettävä puhemiehelle tietoonsa tullut ehdotus sellaiseksi säädökseksi, josta päätetään Euroopan talousalueen sekakomiteassa tai EFTA -valtioiden pysyvässä komiteassa ja joka Suomessa olisi saatettava voimaan lailla tai joka muutoin vaatisi eduskunnan hyväksymistä. Tällainen asia (yhdentymisasia) otetaan ennakkokäsittelyyn siten kuin tässä luvussa ja eduskunnan työjärjestyksessä säädetään.
54 b §. (10.12.1993/1117) Eduskunta ei tee päätöstä yhdentymisasian ennakkokäsittelyssä. Puhemiesneuvosto voi kuitenkin päättää yhdentymisasian ottamisesta keskusteltavaksi täysistunnossa.
54 c § (10.12.1993/1117) Puhemies toimittaa yhdentymisasiassa valtioneuvostolta saamansa kirjelmän säädösehdotuksineen ennakollisesti käsiteltäväksi suuressa valiokunnassa ja yleensä yhdessä tai useammassa suurelle valiokunnalle lausunnon antavassa erikoisvaliokunnassa. Ennakkokäsittely voi jatkua, kunnes asianomainen kansainvälinen toimielin on päättänyt ennakkokäsittelyn kohteena olevan asian.
Valtioneuvoston on annettava ennakkokäsittelyyn osallistuville valiokunnille tiedot asian käsittelyvaiheista kansainvälisissä toimielimissä sekä ilmoitettava suurelle valiokunnalle hallituksen kanta yhdentymisasiassa.
Suuri valiokunta voi tarvittaessa antaa yhdentymisasiassa lausunnon valtioneuvostolle.
Ennakkokäsittelyyn osallistuvien valiokuntien jäsenten on noudatettava sitä vaiteliaisuutta, jota valiokunta valtioneuvostoa kuultuaan katsoo yhdentymisasian laadun vaativan”.
ETA-sopimus astui voimaan vuoden 1994 alusta. Sopimus oli käsitelty EY- ja sittemmin EU-jäsenyyden varjossa. Kansalaisille ei ETA:sta jäänyt luultavasti mitään mieleen, sillä asia käsiteltiin julkisuuden ulkopuolella.
ETA-sopimus edellytti muutoksia valtiosääntöön. Muutokset toteutettiin hallituksen lakiesityksen numero 317/1992 pohjalta. Tuosta lakiesityksestä eräitä poimintoja, jotka asettavat hallituksen ja eduskunnan ja oikeuslaitoksen toiminnan noina kiihkeinä vuosina jotakuinkin omituiseen valoon.
”Hallituksen esitys Eduskunnalle Euroopan tal
Mutta eihän nettikirja EU:n jäsenyyttä vastusta, vaan suomalaista päätöksentekoprosessia. Nettikirjan kirjoittajat eivät siis välttämättä ole EU:n vastustajia.
Eli...?
Voihan turkin pippuri!
"Englannissa uskalletaan antaa kansan päättää EU:n perustuslaista. Suomessa poliitikot kieltävät kananäänestyksen järjestämisen. Kyse on kansan aliarvioimisesta. Vinkki poliitikoille, vaihtakaa uppiniskainen kansa, jos muu ei auta.
Milloin meillä muuten todella vakavasti keskustellaan esimerkiksi siitä haluammeko olla pian samassa liittovaltiossa Turkin ja Serbian kanssa?
EU:hun liityttäessä meille kerrottiin silloisen pääministerin Esko Ahon (kesk) ja presidentin Martti Ahtisaaren (sdp) suulla, että EU lisää itsenäisyyttämme.
Onko näin käynyt, kun loppukin itsenäisyys ollaan viemässä EU:n perustuslakisopimuksella?
Koska EU-vaalit eivät mittaa kansalaisten mielipiteitä EU-perustuslaista niin Suomessa tulisi järjestää erillinen kansanäänestys asiasta Englannin tavoin. Tällöin kansa joutuisi puntaroimaan sitä, kuinka pitkälle oma perustuslakimme on EU-perustuslaille alisteinen. ja mihin ytimiin Suomi liittyy.
Vähintä on, että eduskunta kertoisi äänestäjille, mikä on marssijärjestys oman perustuslakimme muuttamisen suhteen. Outoa, ettei eduskunta ole ottanut edes tähän asiaan kantaa."
Lue lisää:
http://satanen.com/sataseutu/paa/paa_55_2004.html
SataSeudun päätoimittaja ei ole kommari, vaan omilla aivoillaan ajatteleva suomalainen.
Sivosen ja Peltolan nettikirja on alkuperäisenä samalla sivulla,
http://www.satanen.com/index.php?k=yleista&sivu=maaeioleoma
Otanpa nettikirjasta kaksi sitaattia:
1.
"Tutkimuspäällikkö Teija Tiilikainen (Kouvolan Sanomat 14.11.1999, sivu 6): ”Kansallisvaltioiden aika on ohi ja nyt rakennetaan säätelyjärjestelmää globalisoituvaa maailmaa ja taloutta varten”. "
2.
" ”Lainsäädäntövallan, toimeenpanovallan ja tuomiovallan luovuttaminen eräin osin EY:n toimielimille ottaen huomioon myös EY:n tuomioistuimen kehittämät oikeusperiaatteet välittömästä oikeusvaikutuksesta ja ensisijaisuudesta rajoittavat Suomen täysivaltaisuutta. Toisaalta tällainen luovutus on ristiriidassa myös kunkin valtiollisen perustehtävän luovuttamista koskevien sääntöjen ja käytännön kanssa”. (Ora Meres-Wuori: Integraatioratkaisut ja Suomen ulkopoliittinen päätöksentekojärjestelmä, Ulkoasiainministeriö 1994 Helsinki)."
Eipä ole itsenäisen valtion lakkauttamiseen liittyviin sitaateihin mitään vasta-argumentteja.
Noilla kahdella asiantuntijan lainauksella nettikirja alkoi...
On todella hienoa, että Sivonen ja Peltola ovat koonneet aineistoa kansalaisten luettavaksi!
Sivosen ja Peltolan ydinkysymys on:
" Voidaanko valtio lakkauttaa laillisesti? "
Joku asiantuntija kirjoitti Eurooppa-tiedotuksen kirjaan jotenkin näin:
Jokainen EU-jäsenyyden valmisteluun ja päätöksentekoon osallistunut ministeri, kansanedustaja ja virkamies tiesi millaista päätöstä oltiin tekemässä.
Tiesivätkö kansanedustajat todellakin, mitä olivat tekemässä?
Jokainen kansalainen voisi kysyä silloiselta edustajaltaan saman kysymyksen.
"Sivosen ja Peltolan ydinkysymys on:
" Voidaanko valtio lakkauttaa laillisesti? "
=> Niin. Onko Saksa lakkautettu? Ranska? Ruotsi? Tanska? Viroa ei mahda enää olla? Italia? Espanja... jne. Lähivuosina valtioita lakkautuu lisää.
Joku asiantuntija kirjoitti Eurooppa-tiedotuksen kirjaan jotenkin näin:
Jokainen EU-jäsenyyden valmisteluun ja päätöksentekoon osallistunut ministeri, kansanedustaja ja virkamies tiesi millaista päätöstä oltiin tekemässä.
Tiesivätkö kansanedustajat todellakin, mitä olivat tekemässä?
=> Ei ole MITÄÄN syytä epäillä, etteivätkö olisi tienneet. Ja samoin tiesi Suomen kansa. Ja minä.
Ja totean edelleen: Jäsenyyden kannatus on noussut sitten liittymisen.
Jokainen kansalainen voisi kysyä silloiselta edustajaltaan saman kysymyksen.
=> Viittaan edellisiin.
Kommenttini Europeanin ylempänä oleviin kommentointeihin:
Miksi European kommentoi, jos ei viitsi selvittää itselleen, mitä nettikirjan tekstissä lukee?
Kannattaisi lukea. Suosittelen lukemaan ja katsomaan, mitkä ovat Sivosen ja Peltolan omia ajatuksia ja mitkä ovat heidän käyttämiään sitaatteja!
Taitaa olla Europeanille keljua luettavaa, sillä harvat keskustelijat, joita Europen on tällä foorumilla kommentoinut, ovat antaneet kirjoittamilleen teksteille viitteet.
Viitteellisiin teksteihin on vaikea pureutua...
European kommentoi:
" " Voidaanko valtio lakkauttaa laillisesti? "
=> Niin. Onko Saksa lakkautettu? Ranska? Ruotsi? Tanska? Viroa ei mahda enää olla? Italia? Espanja... jne. Lähivuosina valtioita lakkautuu lisää. "
Ei ole lakkautettu vielä, mutta Euroopan unionin perustuslain myötä lakkautuu.
EU-perustuslaki tulee ylittämään kansallisen perustuslain.
Todellakin.
Tiesivätkö kansanedustajat kymmenen vuotta sitten sen, mitä komission nykyinen päätiedottaja Reijo Kemppinen kertoo kirjassaan ”Suomi Euroopan unionissa”, Oy Edita Ab, 1999:
”Jokainen päätöksen tekemiseen ja sitä edeltäneeseen keskusteluun osallistunut ministeri, kansanedustaja ja virkamies tiesi, millaista päätöstä oltiin tekemässä.”
Tiesivätkö kansanedustajat, mitä EU-perustuslaki toisi tullessan?
Miksi nettikirjaan kannattaisi uhrata aikaa, miksi se kannattaisi lukea?
EU-perustuslaki tulee ylittämään kansallisen perustuslain, jos se tulee voimaan. Mutta tämähän on askel tiivistyvään liittovaltio-suuntaan, suuntaan, mihin Unionia yritetään nyt viedä.
Tietävätkö kansanedustajat yleensä, millaisia vaikutuksia heidän säätämillä lailla ja asetuksilla on? Eduskunta on meidän, kansalaisten, edustaja. Olemme antaneet heille mandaatin neljäksi vuodeksi, ja kyllä, varmasti he tietävät mitä EU-perustuslaki tuo tullessaan niillä tiedoilla, mitä nyt on käytettävissä. Kukin omista ja puolueensa lähtökohdista. Millainen EU on 10 vuoden kuluttua, sitä he eivät tiedä. Sitä ei tiedä kukaan muukaan.
Ja lopuksi:
"Miksi European kommentoi, jos ei viitsi selvittää itselleen, mitä nettikirjan tekstissä lukee?"
=> Kommentoin, koska sitä minulta (jostakin syystä) vaaditaan. Päätän kuitenkin itse, mitä luen.
European krjoitti:
" Joku asiantuntija kirjoitti Eurooppa-tiedotuksen kirjaan jotenkin näin:
Jokainen EU-jäsenyyden valmisteluun ja päätöksentekoon osallistunut ministeri, kansanedustaja ja virkamies tiesi millaista päätöstä oltiin tekemässä.
Tiesivätkö kansanedustajat todellakin, mitä olivat tekemässä?" "
Niinpä.
Sinä European kerrot tietäneesi!
Heitetäänpä merkittävää tekstiä oleva lainaus Antti Kuosmasen tuhotusta EU-kirjasta:
" Vähemmän tunnettua ehkä on, että taloudelliseltakaan kannalta EY-jäsenyyttä ei tuossa vaiheessa pidetty minään kovin edullisena vaihtoehtona. Tosiasia näet oli, että EY:n kanssa tehdyt vapaakauppasopimukset olivat olleet maataloutta lukuun ottamatta markkinaintegraation kannalta miltei samanarvoiset kuin EY:n omat yhteismarkkinat.
Näissä olosuhteissa jäi jäljelle kaksi peruskysymystä harkittaessa tulevia vaihtoehtoja.
Toinen oli: olisivatko jäsenyyden aineelliset edut suuremmat kuin haitat?
Toinen oli: mikä olisi sijaintimme Euroopan poliittisella kartalla?
Paljon riippui siitä, mitä muut EFTA-maat tekisivät.
Jos arvioitiin vain lyhyen ja keskivälin tähtäimen näkymiä, vastaus ensimmäiseen kysymykseen ei välttämättä ollut yksiselitteisen myönteinen. Päätösvalta EY:ssä ei periaatteellisesta tärkeydestään huolimatta ei ollut kovin "aineellinen" etu. Se, mitä ETAn neuvotteluissa opimme EY:n päätöksentekoprosesseista välillä suorastaan puistatti.
ETA-sopimus näytti puutteistaan huolimatta suurin piirtein takaavan pääsyn EY:n sisämarkkinoille. Talous- ja rahaliiton realistisuudesta oli neuvotelluista sopimusmääräyksistä huolimatta epäilyksiä ja se syntyisi joka tapauksessa vasta vuosien kuluttua. Maatalouden integrointi EY:n maatalouspolitiikkaan olisi poliittisesti, taloudellisesti ja sosiaalisesti raskas operaatio."
Tiesitkö:
1. jäsenyys ei olisi kovin aineellinen etu;
Suomi menettäisi valtiontalouden hoitoon tarkoitetut instrumentit eli oman rahan ja päätösvallan?
2. Suomen kansantalous valettaisiin samaan muottiin sellaisten valtioiden kanssa, joissa elintaso ja verotuksen tarve poikkeavat olennaisesti Suomeen verrattuna?
Tämä on ongelma nyt, kun EU laajeni vappuna halvan tuotannon mailla.
Tiesivätkö kansanedustajat tätä 10 vuotta sitten?
Olinkin jo odottanut vanhaa kunnon Kuosmasen tuhottua kirjaa, nyt tämä keskustelu on täydellinen!
"1. jäsenyys ei olisi kovin aineellinen etu;
Suomi menettäisi valtiontalouden hoitoon tarkoitetut instrumentit eli oman rahan ja päätösvallan"
=> Oma rahan ja päätösvallan menettäminen rahapolitiikassa oli hyvä asia. Meillähän oli omaa päätösvaltaa ei niin kauan sitten - seuraukset toki muistamme. Ja euro-valuuttaanhan tämän maan kansalaiset ovat tyytyväisiä.
"2. Suomen kansantalous valettaisiin samaan muottiin sellaisten valtioiden kanssa, joissa elintaso ja verotuksen tarve poikkeavat olennaisesti Suomeen verrattuna?
Tämä on ongelma nyt, kun EU laajeni vappuna halvan tuotannon mailla.
Tiesivätkö kansanedustajat tätä 10 vuotta sitten? "
=> On käsittämätöntä esittää jälkiviisaita kysymyksiä, tiesivätkö kansanedustajat tämän 10 vuotta sitten? Varmaan 30 vuoden kuluttua heität kysymyksiä, tiesivätkö kansanedustajat tämän 40 vuotta sitten?
Ei. Kansanedustajatkaan eivät ole ennustajia. Kuka meistä tietää miltä EU tai maailma näyttää 10 vuoden kuluttua? Ei kukaan.
EU:n laajentumisessa on omat ongelmansa, mutta myös omat mahdollisuutensa. Positiivinen ihminen näkee mahdollisuudet suurimpana, negatiivinen ja pessimistinen näkee pelkkiä uhkia.
En ole vaatinut Europeanilta kommentteja.
Kommentoin Europeanin tekstiä seuraavalla ohjeella:
"Miksi European kommentoi, jos ei viitsi selvittää itselleen, mitä nettikirjan tekstissä lukee?
Kannattaisi lukea. Suosittelen lukemaan ja katsomaan, mitkä ovat Sivosen ja Peltolan omia ajatuksia ja mitkä ovat heidän käyttämiään sitaatteja!"
En vaatinut Europeanilta kommenttia tähänkään:
"Ei ole lakkautettu vielä, mutta Euroopan unionin perustuslain myötä lakkautuu.
EU-perustuslaki tulee ylittämään kansallisen perustuslain."
"Tiesivätkö kansanedustajat, mitä EU-perustuslaki toisi tullessaan?"
Tämä kysymys oli tarkoitettu vain havahduttamaan, etteivät kansanedustajat taida tietääkään mitä ovat tulleet päättäneeksi.
Tässä en vaadi Europeanilta kommentointia.
Kansanedustajat eivät tienneet/ymmärtäneet, mitä tulivat päättäneeksi.
Antti Kuosmanen näki tulevan. Tulevaisuus suorastaan puistatti häntä.
EU-jäsenyyden "aineellinen etu" on kirjoitetuna Kuosmasen kirjaan mm. jäsenmaksua käsittelevään lukuun.
Myös Ulkoministeriöiden pöytäkirjoista käy selväksi, että todellisia nettomaksuja koskevia lausuntoja pitää pyrkiä välttämään.
Otsikon kysymys on aiheellinen:
Miksi kirja tuhottiin?
Tiistaina saamani tiedon mukaan Ulkoministeriö määräsi kirjan tuhottavaksi.
Kuosmanen kuitenkin kiitteli alkupuheessa (elokuu 1999) Ulkoministeriötä, ettei se ryhtynyt sensuroimaan kirjan käsikirjoitusta.
sivuraiteelle.
Tämän keskustelun perusasia on Sivosen ja Peltolan nettikirjat, joiden tekstien kumoamiseksi kaivataan dokumentteihin perustuvia vasta-argumetteja.
Jorma Jaakkola
[email protected]
"Tiesivätkö kansanedustajat, mitä EU-perustuslaki toisi tullessaan?"
Tämä kysymys oli tarkoitettu vain havahduttamaan, etteivät kansanedustajat taida tietääkään mitä ovat tulleet päättäneeksi. "
=> Mistä näin päättelet?
Lue nettikirjan alusta!
... mutta ei auennut. Miksi kansanedustajat eivät olisi tienneet, mistä äänestivät?
Minulla ei ole mitään syytä edes epäillä sitä. Eikä kukaan pysty tuollaista pätevästi edes osoittamaan.
Tämä saitti on nyt rautaa!
Mitäs te nyt väitättekään tuossa n. 20-sivuisessa kirjassa? Kohteliasta olisi tiivistää asian ydin jonnekkin.
"Jäsenyytemme Euroopan unionissa ei ole perustuslain, vaan poikkeuslain varassa."
Tämä vaikuttaisi olevan ainakin yksi väite. Haluatteko sanoa siis että perustuslakia pitäisi muuttaa, jotta jäsenyys ei olisi minkään poikkeuslain varassa?
Toimitan kommentin ja kysymyksen Sivoselle ja Peltolalle.
Samoja asioita tutkineena voin myös vastata.
Nimimerkki "tuota" siteerasi:
"Jäsenyytemme Euroopan unionissa ei ole perustuslain, vaan poikkeuslain varassa."
Kommentti: Sivosen ja Peltolan ei tarvitse muuttaa tekstiään, koska sitaatti ei ole Sivosen ja Peltolan väite, vaan suora lainaus kirjasta Kauko Sipponen Kansalainen –isäntä vai renki Werner Söderström Lakitieto Oy 2000, s.392.
Nimimerkki kysyi:
Haluatteko sanoa siis että perustuslakia pitäisi muuttaa, jotta jäsenyys ei olisi minkään poikkeuslain varassa?
Vastaus: Ymmärtääkseni Sivonen ja Peltola eivät poikkeuslain muuttamista tietenkään vaadi, koska vahinko on jo tapahtunut.
He ovat ainostaan koonneet melkoisen aineiston kertoakseen miten EU-jäsenyyden hyväksyminen tapahtui poikkeuslailla.
He siteeraavat tekstissään professori Kauko Sipposta ja tutkija/tohtori Jukka Tarkkaa sekä hallituksen ja eduskunnan asiakirjoja, jotka ovat selvää tekstiä.
Lisään vielä poikkeuslaista kertovan suoran lainauksen Jukka Tarkan kirjasta; Uhan alta unioniin, asennemurros ja sen unilukkari EVA, 2002, Otava, sivu 354:
”Ahon hallituksen ensimmäisen budjetin käsittely syksyllä 1991 johti niin vakaviin ongelmiin, että oppositiokin totesi tilanteen mahdottomaksi. Eduskuntapuolueet kypsyivät keväällä 1992 historialliseen täysremonttiin. Valtiopäiväjärjestyksestä poistettiin lepäämäänjättämistä koskevat määräykset kokonaan, ei vain säästölakien osalta”.
Yritänpä kertoa asian yksinkertaisesti;
Tammikuussa 1992, kun poikkeuslaki annettiin eduskunnalle, lain tarpeellisuutta perusteltiin sillä, että eduskunta ei enää saisi määrävähemmistöllä (1/3) estää kansalaisen perusturvaa koskevien vero-/säästölakien voimaantuloa.
Suomeksi sanottuna eduskunta antoi omaa päätösvaltaansa hallitukselle!
Eduskunta ei silloin 1992 ymmärtänyt, mitä muuta (EU-jäsenyyden hyväksyminen) määrävähemmistösäännösten purkua koskevalla valtiopäiväjärjestyksen muutoksella eli poikkeuslailla vuonna 1994 tultaisiin tekemään.
Sivonen ja Peltola ovat ansiokkaasti tuoneet tehdyt valtiopäiväjärjestyksen muutokset vertaamalla tekstiä nimenomaan ennen ja jälkeen lakimuutoksen.
EU-Jäsenyyden hyväksymismenettely siis suoritettiin sitten tällä poikkeuslailla, joka tuli voimaan jo vuonna 1992!
Osoituksena kansanedustajien tietämättömyystä (ymmärtämättömyydestä ?) poikkeuslain sisällön suhteen on olemassa kaksi todistetta:
1. Poikkeuslaista ja sen sisällöstä ei eduskunnassa edes keskusteltu sen hyväksymismentettelyissä! Lähde: Eduskunnan pöytäkirja.
2. kesältä 1994 olemassa kirjallinen kysymys, jossa allekirjoittajia on kymmeniä. Myös hallituspuolueiden edustajat kritisoivat kysymyksessä liittymislain hyväksymistä poikkeuslailla eli supistetussa perustuslainsäätämisjärjestyksessä!
Yo. ei ole oma mielipiteeni, vaan tieto perustuu asiakirjoihin.
Seuraava on oma mielipiteeni:
Ko kirjalliseen kysymykseen kesällä 1994 vastannut oikeusministeri Anneli Jäättenmäki on vastannut itselleen kiusallisella tavalla.
Lopuksi:
En ole mihinkään vähemmistöihin kuluva EU-kriitikko.
Kuten huomasitte, en suinkaan kritoisoinut EU:ta kuten jotkut täällä EU-keskustelufoorumilla.
Otan kommenteja vastaan myös
email
[email protected]
Sinä European kommentoit yleisellä mustatuntuu-tasolla.
Muistutan, että Sivonen ja Peltola kirjoittivat:
"Kuka hyvänsä tämän lukenut voi kumota väitteemme esittämällä samalla tasolla perustellut vastaväitteet. Siinä tapauksessa olemme valmiit muuttamaan näkemyksemme julkisesti tällä samalla foorumilla."
Missä viipyvät samalla tasolla perustellut vastaväitteesi?
Toimitan samalla tasolla perustelemasi vastaväitteet Sivoselle ja Peltolalle.
Terveisin Jorma Jaakkola
email:
[email protected]
Voitko kiteyttää lyhyesti, mitä Sivonen ja Peltola siis väittävät?
En kaipaa mitään kymmensivuisia nettiromaaneja.
En minä voi kiteyttää eri lähteistä olevia lainauksia.
Sivonen ja Peltola ovat tehneet jo riittävän kiteytyksen kootessaan tietoa "pakettiin".
Sivonen ja Peltola kirjoittivat:
"Kuka hyvänsä tämän lukenut voi kumota väitteemme esittämällä samalla tasolla perustellut vastaväitteet. Siinä tapauksessa olemme valmiit muuttamaan näkemyksemme julkisesti tällä samalla foorumilla."
Jotta voisit kumota Sivosen ja Peltolan nettikirjoissa olevat tiedot, on Sinun todellakin, valitettavasti, luettava ne läpi ajatuksella. Vieläpä niin, että katsot, mikä on Sivosen ja Peltolan omaa ajatusta ja mikä lainausta jostakin tekstistä.
Joten, jos et viitsi lukea näitä nettikirjoja, on Sinun parasta olla kommentoimatta.
Eli juuri näin pelkäsinkin.
Voi miten helppoa on heittää nettiin tavaraa sivutolkulla ja tulla anonyymipalstalle vaatimaan sen kommentoimista.
Jos tuosta materiaalista ei voida kiteyttää näitä väitteitä keskustelupalstalle sopiviksi, on turhaa pyydellä niiden kommentoimista.
Itse en tuhlaa aikaani tuollaisten nettikirjojen lukemiseen. Voi olla, että tuossa nettikirjassa on paikkansapitävää tietoa, voi olla ettei. Mutta olkoon miten päin vaan, mitä sillä on väliä?
European totesi lopuksi:
"Voi olla, että tuossa nettikirjassa on paikkansapitävää tietoa, voi olla ettei. Mutta olkoon miten päin vaan, mitä sillä on väliä?"
Totta kai asialla on väliä! Kyseessä on vakava asia.
Nimenomaan siksi, koska asia on vakava, on oltava omalla nimellään asian takana. Anonyyminä toimien ei kukaan voi ottaa asiaa uskottavasti.
Anonyyminä voi raukkamaisesti ampua toista selkään.
Eihän tätä palstaa ole tarkoitettu vain Europeanin kaltaisille anonyymeille, joilla ei ole viitseliäisyyttä edes lukea tekstejä.
Kovaa intoa typerään kommentointiin silti tuntuu riittävän.
Tämä palsta on juuri nimenomaan tarkoitettu anonyymiin keskusteluun.
Tuon teidän projektin paikka olisi vaikka käräjäoikeudessa...jos kerran kyseessä on ihan vakava asia...
kirjoittaa omalla nimellään joka uskaltaa. Suomen laki ei kiellä käyttämästä omaa nimeään.
Mutta toisen nimellä ei saa kirjoittaa.
Herrat Jaakkola, Sivonen ja Peltola käyttävät omaa nimeään väittäessään väärinkäytösten tapahtuneen. - HE OVAT NIIN VARMOJA ASIASTAAN, ETTÄ USKALTAVAT KIRJOITTAA VÄITTÄMÄNSÄ ALLE OMALLA NIMELLÄÄN.
Niiden tehtävä, joiden nimet on mainittu väärintekijöiden listalla, olisi vaatia kunnianpalautusta ja haastaa pojat oikeuteen kunnianloukkauksesta... sen he tietävät.
MIKSI EIVÄT HAASTA?
Herää kysymys: eivätkö uskalla?
... mutta anonyymikeskusteluun nämä palstat on tarkoitettu.
Historiantutkijat tutkinevat sitten aikanaan näitäkin suomalaisia päätöksiä, mutta nettipalstoilla niistä vouhottaminen on turhaa. Tällä tavalla itsellenne niin suuri asia ei etene.
Mutta kuten sanottua, itseäni nuo asiat eivät kiinnosta.
European kirjoitti:
"Mutta kuten sanottua, itseäni nuo asiat eivät kiinnosta."
Kyllä nämä asiat ovat Europeania tähän saakka kiinnostaneet! Tähän foorumin keskustelua seuranneet ovat todenneet, kuinka ahkerasti European on ollut kommentoimassa anonyymien EU-vastustajien kirjoituksia.
European kirjoitti myös:
"Historiantutkijat tutkinevat sitten aikanaan näitäkin suomalaisia päätöksiä, mutta nettipalstoilla niistä vouhottaminen on turhaa. Tällä tavalla itsellenne niin suuri asia ei etene."
Sivonen ja Peltola ovat tämän päivän historiantutkijoita. Heidän keräämänsä aineisto on merkittävä. Merkittäväksi heidän tutkimuksensa tekee se, että he eivät ole ns. EU-kriittisiä vouhottajia.
Nettipalstalla kertominen on hyvä foorumi kertoa asioita. Sitähän kautta tieto Sonera-kirjastakin levisi ja johti lopulta uutiskynnyksen ylittymiseen, vaikka kirjan kirjoittaja ja kommentoijat olivat anonyymejä.
Kun kerran nuo asiat eivät Europeania kiinnosta, on Europeanin parasta lakata kokonaan kommentoimasta.
"Kyllä nämä asiat ovat Europeania tähän saakka kiinnostaneet! Tähän foorumin keskustelua seuranneet ovat todenneet, kuinka ahkerasti European on ollut kommentoimassa anonyymien EU-vastustajien kirjoituksia."
=> Pitää paikkansa. EU kiinnostaa, ei siis suomalainen päätöksentekojärjestelmä lähihistoriassa.
"Nettipalstalla kertominen on hyvä foorumi kertoa asioita. Sitähän kautta tieto Sonera-kirjastakin levisi ja johti lopulta uutiskynnyksen ylittymiseen, vaikka kirjan kirjoittaja ja kommentoijat olivat anonyymejä"
=> Tämä on totta, mutta Sonera-kirjalla olikin huomattavaa yleistä mielenkiintoa. Sen sijaan tällä mainostamallanne nettikirjalla sellaista ei ole, suurta yleisöä ei tuollainen jaksa kiinnostaa.
heitä ei kiinnosta nettijorinat?
>Niiden tehtävä, joiden nimet on mainittu
>väärintekijöiden listalla, olisi vaatia
>kunnianpalautusta ja haastaa pojat oikeuteen
>kunnianloukkauksesta... sen he tietävät.
Mikseivät Jaakkola, Sivonen ja Peltola nosta kannetta väärintekijöitä kohtaan?
Vastaus löytyy nettikirjasta: mm.
"Suomalainen perustuslakinäytelmä; miten valtio lakkautetaan – ja vieläpä niin, etteivät edes tiedotusvälineiden toimittajat sitä tajua."
Kävin tutustumassa. Suosittelen.
Kirjan tekijät
Pertti Peltola ja Seppo Sivonen ansaitsevat kiitoksen.
Kiitos Jorma Jaakkolalle, kun tiedotit asiasta täälläkin ja uskallat keskustella omalla nimelläsi.
Antaako nettikirja vastauksen sille, onko Saksa, Ruotsi, Englanti, Italia, Ranska, Espanja, Viro ja muut EU-jäsenmaat vielä valtioina olemassa, vai onko pelkästään Suomi-niminen valtio lakkautettu?
Nämä"Saksa, Ruotsi, Englanti, Italia, Ranska, Espanja, Viro ja muut EU-jäsenmaat" eivät kiinnosta, Suomi sen sijaan on Suomalaisten asia,
"Jos hallitus
Kirjoittanut: valmistelisi, 7.8.2003 klo 00.00
niinkuin sanoit, koko valtakunnan lakkauttamista, tai jotain vastaavaa, niin siihenkin on olemassa lakeja, lainaus tuolta edestäpäin:
Lakeja maanpetosrikoksista
Kirjoittanut: Suomi: Ei EU, 2.8.2003 klo 22.31
Maamme alistaminen vieraiden valtojen ja sotilasliittojen alaisuuteen ei siis ole pelkästään poliittisesti turhaa, taloudellisesti kallista ja turvallisuuden kannalta vaarallista, vaan myöskin vastoin lakia.
1 § 21.4.1995/578
Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantaminen.
Joka tarkoituksenaan väkivaltaa käyttämällä tai sillä uhkaamalla taikka vieraan valtion sotilaallisen tai taloudellisen painostuksen tai tuen avulla
1. saattaa Suomi tai osa Suomea vieraan valtion alaiseksi,
2. irrottaa osa Suomea muusta valtakunnasta tai
3. muulla vakavuudeltaan näihin rinnastettavalla tavalla rajoittaa Suomen valtiollista itsemääräämisoikeutta tekee teon, josta aiheutuu sanotun tarkoituksen toteutumisen vaara, on tuomittava Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantamisesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.
2 § (21.4.1995/578) Sotaan yllyttäminen. Jos joku Suomessa tai Suomen kansalainen Suomen ulkopuolella Suomea koskevan sotilaallisen tai kansainvälisen poliittisen kriisin aikana tai sellaisen välittömästi uhatessa, tarkoituksenaan saattaa Suomi sotaan tai sotatoimen kohteeksi,
1. julkisesti kehottaa vierasta valtiota hyökkäystekoon Suomea vastaan tai
2.Suomea hyökkäystekoon vierasta valtiota vastaan,
3.julkisesti levittää lausumia tai muita ilmaisuja, joiden tarkoituksena on vaikuttaa yleisen mielipiteen kehittymiseen hyökkäystekojen käyttöä puoltavaksi,
4.järjestelmällisesti levittää ilmeisen perättömiä tai harhaanjohtavia tietoja Suomen puolustuksesta tai sotilas- tai puolustuspoliittisista aikomuksista taikka
oikeudettomasti suorittaa vieraaseen valtioon, sen edustajaan, alueeseen tai omaisuuteen kohdistuvan väkivaltaisen teon
siten, että teko selvästi lisää Suomen sotaan tai sotatoimen kohteeksi joutumisen vaaraa, hänet on tuomittava sotaan yllyttämisestä vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.
3 § käsittelee sodan aikana tapahtuneita maanpetosrikoksia.
4 § (21.4.1995/578) Törkeä maanpetos.
Jos maanpetoksessa
1. aiheutetaan vaara valtakunnan tai sen osan joutumisesta vieraan vallan alaiseksi tai
2. muuten aiheutetaan Suomelle erityisen suurta vahinkoa
ja maanpetos on myös kokonaisuutena arvostellen törkeä, rikoksentekijä on tuomittava törkeästä maanpetoksesta vankeuteen vähintään neljäksi vuodeksi tai elinkaudeksi."
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=4500000000000104&posting=22000000000971754
kohtia,
1 § 21.4.1995/578
Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantaminen.(EU)
"rajoittaa Suomen valtiollista itsemääräämisoikeutta tekee teon, josta aiheutuu sanotun tarkoituksen toteutumisen vaara, on tuomittava Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantamisesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi."
2 § (21.4.1995/578) Sotaan yllyttäminen. Jos joku Suomessa tai Suomen kansalainen...
2.Suomea hyökkäystekoon vierasta valtiota vastaan, (Kriisinhallintajoukot)
3.julkisesti levittää lausumia tai muita ilmaisuja, joiden tarkoituksena on vaikuttaa yleisen mielipiteen kehittymiseen hyökkäystekojen käyttöä puoltavaksi,(Edelleen kriisinhallintajoukot, Lehdet, Hallitus, Eduskunnasta osa).
4 § (21.4.1995/578) Törkeä maanpetos.
Jos maanpetoksessa
1. aiheutetaan vaara valtakunnan tai sen osan joutumisesta vieraan vallan alaiseksi.(EU, ahtaasti tulkiten jopa WTO)
... nyt auta. Väistit oleellisen, onko Euroopassa vielä valtioita olemassa vai ei? Saksa? Ranska?
Jos on, on toki Suomikin valtio.
Maanpetoslait eivät toimi tässä nyt lainkaan, kuten voit huomata tekstiä lukiessasi, joten tuollaista soopaa tänne on turha työntää.
"1 § 21.4.1995/578
Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantaminen.(EU)
"rajoittaa Suomen valtiollista itsemääräämisoikeutta tekee teon, josta aiheutuu sanotun tarkoituksen toteutumisen vaara, on tuomittava Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantamisesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi."
=> Milloin oikeuden istunto alkaa, ja kuka on syytetyn penkillä?
"2.Suomea hyökkäystekoon vierasta valtiota vastaan, (Kriisinhallintajoukot)"
=> Milloin on h-hetki hyökkäykselle?
"3.julkisesti levittää lausumia tai muita ilmaisuja, joiden tarkoituksena on vaikuttaa yleisen mielipiteen kehittymiseen hyökkäystekojen käyttöä puoltavaksi,(Edelleen kriisinhallintajoukot, Lehdet, Hallitus, Eduskunnasta osa)."
=> Tarvitaan viitteet lehtiin, hallituksen lausuntoihin, eduskunnan pöytäkirjoihin, joissa mainostetaan Suomen hyökkäystekoja. Eipä löydy, ei.
"4 § (21.4.1995/578) Törkeä maanpetos.
Jos maanpetoksessa
1. aiheutetaan vaara valtakunnan tai sen osan joutumisesta vieraan vallan alaiseksi.(EU, ahtaasti tulkiten jopa WTO) "
=> Minkä vieraan vallan alainen Suomi mahtaa olla?
EU:ssahan olemme mukana sisällä, ei sen vallan alla. Samoin kuin Ruotsi ja kymmenet muut Euroopan maat, kuten tiedät. Ja vapaaehtoisesti, kansan enemmistön antaman mandaatin turvin.
mielenkiintoinen
"=> Milloin oikeuden istunto alkaa, ja kuka on syytetyn penkillä" Ihan tosi.
"2.Suomea hyökkäystekoon vierasta valtiota vastaan, (Kriisinhallintajoukot)"
Minkä takia Kriisinhallintajoukot mahdettiin perustaa, mikä niiden käyttötarkoitus ja missä?
=> Milloin on h-hetki hyökkäykselle?
Jääpi nähtäväksi, minne mennään ja minkälaista hallitusta tukemaan, tuskin kuitenkaan turhaan perustettiin kuljetuskalustoineen, kovasti on ollut puhetta ulkomaille menosta.
"3.julkisesti levittää lausumia tai muita ilmaisuja, joiden tarkoituksena on vaikuttaa yleisen mielipiteen kehittymiseen hyökkäystekojen käyttöä puoltavaksi" Viitaten kohtaan 2.
"1. aiheutetaan vaara valtakunnan tai sen osan joutumisesta vieraan vallan alaiseksi.(EU, ahtaasti tulkiten jopa WTO) "
1 § 21.4.1995/578
Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantaminen.
Lienee joidenkin mielestä tulkintakysymys, monien mielestä tuo on hyvin yksiselitteinen kohta.
"Minkä takia Kriisinhallintajoukot mahdettiin perustaa, mikä niiden käyttötarkoitus ja missä?"
=> Ei ainakaan hyökkäystarkoituksessa, se on selvä. Liittyisikö jotenkin vakavien kriisien hallintaan?
"Jääpi nähtäväksi, minne mennään ja minkälaista hallitusta tukemaan, tuskin kuitenkaan turhaan perustettiin kuljetuskalustoineen, kovasti on ollut puhetta ulkomaille menosta."
=> YK-joukkojen valepuvun alla suomalaiset ovat menneet ulkomaille aseet kourassa jo kymmeniä vuosia - myös kuolonuhreja on tullut. Toisaalta, parempi on tapella ulkomailla kuin kotomaan kamaralla...
Monia maanpetos ym. kohtia tuntuu tekstissä olevan, vaan ketään ei oikein tahdo löytyä syytetyn penkille. Hmmm....
muutaman kohdan keskusteluista,
"Olisiko EU-jäsenyys näin merkityksellinen asia, että voidaan Tiilikaisen tavoin puhua valtion lakkauttamisesta?"
=> Kenties. Mutta pitää ottaa huomioon, että suuri osa Euroopan valtioista on myös lakkautettu, jos näin halutaan tulkita."
Se, ei kiinnosta pätkääkään, mitä muiden valtioiden laissa lukee, suomen laki kiinostaa,
Mielenkiintoista:
"Olisiko EU-jäsenyys näin merkityksellinen asia, että voidaan Tiilikaisen tavoin puhua valtion lakkauttamisesta?"
=> Kenties." ...
ja missä yhteydessä Tiilikainen on puhunut valtion lakkauttamisesta (ja minkä valtion)?
haluat
"Pääministeri Paavo Lipposen edustajaksi EU:n tulevaisuutta käsittelevään toimielimeen konventtiin nimitetty tutkija Teija Tiilikainen on rehellisesti myöntänyt, että EU on liittovaltion kaltainen yhteenliittymä, jossa jäsenvaltioilla ei enää ole täysivaltaisuutta eli itsenäisyyttä."
http://www.kouvolansanomat.fi/arkisto/vanhat/2002/11/01/mielipide/juttu5/sivu.html
"Kansallisvaltioiden aika on ohi"
(14.11.1999 Kouvolan Sanomien kirjoituksesta: Sivu 26)
http://www.satanen.com/index.php?k=yleista&sivu=salaliitto
"Se, ei kiinnosta pätkääkään, mitä muiden valtioiden laissa lukee, suomen laki kiinostaa"
=> Hieno homma, onko tämä valtion lakkauttamiskeskustelu nyt sitten vain sematiikkaa lakipykälien osalta? Siis ettei Suomen valtio OIKEASTI olisikaan lakkautettu? Miten se voisikaan, jos kerran muut EU:n valtiot ovat edelleen olemassa?
Onko tällaisella keskustelulla mitään merkitystä?
Sanomissa 14.11.1999, sivu 26: "Kansallisvaltioiden aika on ohi ja nyt rakennetaan säätelyjärjestelmää globalisoituvaa maailmaa ja taloutta varten".
valtion lakkauttaminen ja ko. valtion nimi?
tarkoittanee kaikkia maita: Tässä tapauksessa ennen muuta Suomea.
Suomi irti EU:sta!
ohikin asiasta ehkä, mutta meneppä videovuokraamoon ja vuokraa The Omega Code2;) Jenkit jo tekevät EU:sta suurta vihollista...Onko manipulointi jo alkanut?
Esko H. on ainakin tästä kiinnostunut, on sen verran rajua kyytiä Euroopalle ja tietysti Kristitty Amerikka pelastaa...
kaikki valtiot lakkautetaan?
European kirjoitti
(Luin alun Kirjoittanut: European, 9.5.2004 klo 09.58):
"Miksi kansanedustajat eivät olisi tienneet, mistä äänestivät?
Minulla ei ole mitään syytä edes epäillä sitä. Eikä kukaan pysty tuollaista pätevästi edes osoittamaan."
Siinäpä ydinasia onkin. Kansanedustajien pitää todellakin tietää, mistä he milloinkin päättävät. Sitä varten heidät on eduskuntaan valittu.
Mitä tulee siihen, tiesivätkö kansanedustajat vai eivät, voidaan osoittaa pätevästi, sillä kysymys on suuresta kansanvallan häpeästä.
Eduskunnan pöytäkirja nimittäin kertoo, että joku kansanedustaja sentään tiesi, mistä oli kysymys.
Suora sitaatti Sivosen ja Peltolan nettikirjasta (Suomalainen perustuslakinäytelmä ja EU-jäsenyys):
"Ote eduskunnan pöytäkirjasta; numero 118. Tiistaina 15.11.1994, sivu numero 4874: ”Suomi liittyy Euroopan unioniin tavalla, joka on häpeäksi suomalaiselle kansanvallalle. Jälkikäteen tätä prosessia tullaan paljon tutkimaan ja siitä tullaan paljon keskustelemaan. Siksi on ollut ja on tärkeää, että kaikki oleellinen on tullut ja tulee kirjatuksi eduskunnan pöytäkirjaan. Vakavinta on se, että liittymisratkaisu tehdään tavalla, joka on maamme valtiosäännön hengen ja periaatteiden, monien asiantuntijoiden mielestä myös sen kirjaimen, vastainen”. Kyseisen lausunnon antoi nykyinen ”meppi”."
Tämä meppi tiesi, mistä oli kysymys.
Hän piti tärkeänä, että suomalaiselle kansanvallalle häpeällinen asia on kirjattu eduskunnan pöytäkirjaan.
Hän myös ennusti "Jälkikäteen tätä prosessia tullaan paljon tutkimaan ja siitä tullaan paljon keskustelemaan."
Kansanedustajille tehtävä ydinkysymys on:
Miksi kansanedustajat eivät olisi tienneet mistä jäsenyydessä oli kysymys?
- Siksikö, etteivät he lukeneet, mitä jäsenyys merkitsisi?
- Siksikö, että valtaosa kansaedustajia olisi ollut salaliitossa Suomen kansaa vastaan?
Tutkija Teija Tiilikainen onkin Kouvolan Sanomien haastattelussa käyttänyt sanaa SALALIITTO...
Toinen lainaus Sivosen ja Peltolan nettikirjasta:
"Olisiko EU-jäsenyys näin merkityksellinen asia, että voidaan Tiilikaisen tavoin puhua valtion lakkauttamisesta?
Vastatkoon ulkoasiainministeriön julkaisun kirjoittaja:
”Lainsäädäntövallan, toimeenpanovallan ja tuomiovallan luovuttaminen eräin osin EY:n toimielimille ottaen huomioon myös EY:n tuomioistuimen kehittämät oikeusperiaatteet välittömästä oikeusvaikutuksesta ja ensisijaisuudesta rajoittavat Suomen täysivaltaisuutta. Toisaalta tällainen luovutus on ristiriidassa myös kunkin valtiollisen perustehtävän luovuttamista koskevien sääntöjen ja käytännön kanssa”.
(Ora Meres-Wuori: Integraatioratkaisut ja Suomen ulkopoliittinen päätöksentekojärjestelmä, Ulkoasiainministeriö 1994 Helsinki)."
Tämän mukaan kansanedustajien olisi pitänyt tietää, mitä jäsenyys merkitsee.
Edellä siteerattu eduskunnan pöytäkirja kertoo, että ainakin yksi kansanedustaja tiesi, mitä jäsenyys merkitsi.
Olivatko muut kansanedustajat tietoisia jäsenyyden seurauksista?
Nykyinen meppi puhui eduskunnassa:
"Jälkikäteen tätä prosessia tullaan paljon tutkimaan ja siitä tullaan paljon keskustelemaan."
Seppo Sivonen ja Pertti Peltola ovat paljon tutkineet tuota prosessia. Kiitos heille!
Nyt on aika keskustella tuosta prosessista niin, että asia johtaa valtio-oikeudelliseen tutkintaan.
Jorma Jaakkola
[email protected]
Jätetään historiantutkijoille sitten aikanaan noiden prosessien tutkiminen, saattaapa joku kirjoittaa niistä joskus väitöskirjankin...
On kuitenkin vaarallista yleistää, etteivät kansanedustajat olisi tienneet mistä äänestivät. Heitä on sentään 200, suuri osa koulutettuja, kokeneita ihmisiä. Jotkut yksittäiset henkilöt ovat asia erikseen, mutta tästä ei voi vetää yleistäviä johtopäätöksiä.
""Olisiko EU-jäsenyys näin merkityksellinen asia, että voidaan Tiilikaisen tavoin puhua valtion lakkauttamisesta?"
=> Kenties. Mutta pitää ottaa huomioon, että suuri osa Euroopan valtioista on myös lakkautettu, jos näin halutaan tulkita.
"Tämän mukaan kansanedustajien olisi pitänyt tietää, mitä jäsenyys merkitsee.
Edellä siteerattu eduskunnan pöytäkirja kertoo, että ainakin yksi kansanedustaja tiesi, mitä jäsenyys merkitsi.
=> Yksi??
Olivatko muut kansanedustajat tietoisia jäsenyyden seurauksista?
=> Edelleenkään minulla ei ole mitään syytä epäillä, etteivätkö olisi olleet.
"Nyt on aika keskustella tuosta prosessista niin, että asia johtaa valtio-oikeudelliseen tutkintaan."
=> Oikea paikka tuolle keskustelulle ei kuitenkaan liene netin anonyymipalsta?
Tiedotusvälineistä kuulee, että Suomessa on edustuksellinen demokratia.
Mitähän edustuksellinen demokratia tarkoittaa?
Valaisisiko seuraava kysymys asiaa?
Miksi eduskunnassa käytiin marraskuussa 1994 näytelmä?
Sitaatti nettikirjasta:
" Seuraavassa lainaus Hallituksen esityksestä 135 1994 valtiopäivät sivulta 21:
”4.3. Lainsäädäntövalta
Jäsenyyteen EU:ssa liittyisi norminantovallan siirtoa Suomen kansallisilta lainsäädäntöelimiltä EU:n toimielimille. Lähinnä yhteisen maatalouspolitiikan, tulliliiton ja kauppapolitiikan osalta lainsäädäntövallan siirto olisi kattavaa. Muilla aloilla kyse olisi lähinnä jäsenvaltioiden rajat ylittäviin ongelmiin sekä kilpailuolojen vääristymättömyyden turvaamiseen liittyvän sääntelyn toteuttamisesta unionin tasolla.
Lainsäädäntövallan siirtäminen sisältäisi sen, ettei Suomessa jälkikäteen hyväksyttäisi, voimaansaatettaisi tai julkaistaisi säädöskokoelmassa EY:ssä hyväksyttyjä säädöksiä.
Kansallisesti säädettäisiin EY:n direktiivien edellyttämät täytäntöönpanosäädökset ja muut tarvittavat hallinto- ja seuraamusnormit."
Lainaan asiaa selventääkseni edellisestä lainauksesta uudelleen kohdan:
"Lainsäädäntövallan siirtäminen sisältäisi sen, ettei Suomessa jälkikäteen hyväksyttäisi, voimaansaatettaisi tai julkaistaisi säädöskokoelmassa EY:ssä hyväksyttyjä säädöksiä."
Näin asia kerrottiin liittymislaissa konditionaalissa (-isi).
Asiasta ei voitu enää liittymislain hyväksymisen yhteydessä päättää, ja kansanedustajien tiedossa ilmeisesti oli mm. se, ettei markasta luopumisestakaan (Hallitusmuodon 72 §) voida enää jäsenyysaikana päättää.
Miksi?
Vastaus löytyy seuraavasta nettikirjan sitaatista:
" Valtioneuvoston 9.1.1992 eduskunnalle antama selonteko EY-jäsenyyden vaikutuksista:
”Eduskunnan osallistuminen neuvottelutavoitteiden syntyyn sisältää samalla sen, että eduskunta sitoutuu ennakolta ratkaisuun. Sitoutuminen olisi luonteeltaan poliittista. Ottaen huomioon sen, että osa EY-säädöksistä ei edellytä valtion sisäistä voimaansaattamista, lienee tarpeellista, että ennakollinen sitoutuminen annetaan ennakkohyväksymisen muodossa. Ennakkohyväksyminen sitoisi eduskuntaa oikeudellisestikin”. "
Eivätkö kansanedustajat juhannuksen edellä 1992 selonteosta äänestäessään huomanneet, mitä tulivat päättäneeksi eduskuntaa oikeudellisestikin etukäteen sitovasti?
Siinäpä syy marraskuun 1994 näytelmään.
Kansanedustajilla oli ko. selonteossa luettavana/hyväksyttävänä tämäkin nettikirjasta siteerattu teksti:
" ”EY-jäsenyydestä seuraisi, että lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovallan osalta tarvitaan perustuslain tasoisia säädöksiä toimivallan siirtämiseksi EY:n toimielimille.” "
Huomattakoon, että oikeustoimikelpoista EU:ta ei vielä ole. Euroopan yhteisöjen sopimukset ovat edelleen EY:n toimielin, jota Maastrichtin unionisopimus vain täydentää.
Euroopan unioni saa oikeushenkilöllisyyden vasta
Euroopan unionin perustuslain hyväksymisessä:
"6 artikla OIKEUSHENKILÖYS
Unioni on oikeushenkilö."
(Viite: Ehdotus sopimukseksi Euroopan perustuslaista, ISBN 92-78-40202-8, sivu 11.
Kansallisvaltiot muuttuvat perustuslain myötä Euroopan unionin jäsenvaltioiksi:
"1 artikla UNIONIN PERUSTAMINEN
1. Tällä perustuslailla, joka ilmentää Euroopan kansalaisten ja valtioiden tahtoa rakentaa tulevaisuuttaan yhdessä, perustetaan Euroopan unioni, jolle jäsenvaltiot antavat toimivaltaa yhteisten tavoitteidensa saavuttamiseksi. Unioni sovittaa yhteen valtioiden politiikat, joilla pyritään saavuttamaan nämä tavoitteet, ja käyttää yhteisönä jäsenvaltioiden sille antamaa valtaa."
(Viite: em. ehdotus perustuslaiksi, sivu 9."
Miten Suomen eduskunta hyväksyy Euroopan unionin peruslain?
Ei mitenkään, koska eduskunta on sen jo vuonna 1992 oikeudellisellisesti ennakolta etukäteen sitoutuen hyväksynyt.
Kyllä. Valtioneuvoston selonteko on alkuvuodesta 1992 ollut eduskunnan käsiteltävänä ja eduskunta on sen hyväksynyt.
Tätä ei kukaan pysty kiistämään.
Perustuslaki 2000 on valmiiksi sopeutettu EU-perustuslain hyväksymiseen. Lue SUOMEN PERUSTUSLAKI, ISBN 951-53-2093-3, s. 47, pykälästä 96:
"Puhemisneuvosto voi päättää tällaisen asian ottamisesta keskusteltavaksi myös täysistunnossa, jolloin eduskunta ei kuitenkaan tee päätöstä asiasta."
Milloin Suomen perustuslain ylittävän Euroopan unionin perustuslain käsittely on ollut eduskunnassa?
Jorma Jaakkola
[email protected]
... tätä pitäisikään kiistää?
"Miten Suomen eduskunta hyväksyy Euroopan unionin peruslain?
Ei mitenkään, koska eduskunta on sen jo vuonna 1992 oikeudellisellisesti ennakolta etukäteen sitoutuen hyväksynyt.
Kyllä. Valtioneuvoston selonteko on alkuvuodesta 1992 ollut eduskunnan käsiteltävänä ja eduskunta on sen hyväksynyt.
Tätä ei kukaan pysty kiistämään. "
Miten Suomen eduskunta on voinut hyväksyä vuonna 1992 EU:lle perustuslain, jota ei ole ollut, eikä ole vieläkään olemassa?
Miten Suomen eduskunta on voinut hyväksyä EU:n olemattoman perustuslain olematta itse EU:n jäsen vuonna 1992?
Noin niinkuin oikeudellisesti.
Ollaankohan tässä nyt pahasti hakoteillä?
Kansanedustajien kuului ennen vuoden 1992 äänestystä lukea myös tämä:
"EY:n toimivalta käsittää paitsi ne kysymykset, joista perussopimukset sisältävät nimenomaiset määräykset, myös asiat, jotka ovat välttämättömiä EY:n tai Rooman sopimuksen jonkun tavoitteen saavuttamiseksi. Tästä seuraa, ettei ole mahdollista esittää aivan täsmällistä arviota siitä, missä määrin EY:n toimielimille siirtyy jäsenyyden perusteella lainsäädäntövaltaa eduskunnalta tai tasavallan presidentiltä".
Lähde:
Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle 9.1.1992, sivu 25).
Eikös olekin selkeätä ja ymmärrettävää tekstiä!
"Eikös olekin selkeätä ja ymmärrettävää tekstiä!"
=> On kyllä, ja aivan varmaa on, että kansanedustajat, kuten myös Suomen kansa, tiesivät tuon asian. Ainakin itse toki tiesin, että jos Unioniin liitytään, lainsäädäntövaltaa siirtyy Unionille.
Eli missä on homman pointti?
on nettikirjan alussa, sitaatti:
" Voidaanko valtio lakkauttaa laillisesti?
Kaikkein kiusallisimpia asioita päättäjille olivat vuosina 1992-1994 – tosiasiat. Eihän valtion lakkauttamista toki voinut kansalle kertoa, ei edes sitä, että menetämme oman rahamme.
Olisiko EU-jäsenyys näin merkityksellinen asia, että voidaan Tiilikaisen tavoin puhua valtion lakkauttamisesta?
Vastatkoon ulkoasiainministeriön julkaisun kirjoittaja:
”Lainsäädäntövallan, toimeenpanovallan ja tuomiovallan luovuttaminen eräin osin EY:n toimielimille ottaen huomioon myös EY:n tuomioistuimen kehittämät oikeusperiaatteet välittömästä oikeusvaikutuksesta ja ensisijaisuudesta rajoittavat Suomen täysivaltaisuutta. Toisaalta tällainen luovutus on ristiriidassa myös kunkin valtiollisen perustehtävän luovuttamista koskevien sääntöjen ja käytännön kanssa”. (Ora Meres-Wuori: Integraatioratkaisut ja Suomen ulkopoliittinen päätöksentekojärjestelmä, Ulkoasiainministeriö 1994 Helsinki). "
Ydinkysymys kuuluu suomen kielellä sanottuna:
Miten eduskunta voi vuoden 1992 luottamuslauseäänestyksen perusteella oikeudellisetikin etukäteen sitoutua EY:n tavoitteisiin, jotka johtavat Suomen valtion lakkauttamiseen?
Kyllä on merkillistä, että tämä European vaan jaksaa olla asiasta kiinnostunut, vaikkei asia yhtään kiinnosta.
Vai onko nimimerkin European takan Jerry Fallwell, jolle sattui nimimerkin kanssa vahinko...
En edelleenkään ole lukenut nettikirjaa, Satakunnan Mieshän (hmm. kukahan HÄN nyt sitten mahtaa olla...) on jauhanut samoja virsiä täällä pitkään. Eli sikäli on toiveajattelua luulla, että tuo asia minua kiinnostaisi.
Se miksi kommentoin, johtuu siitä, että tämä juttu huvittaa minua. Siis se, että joku jaksaa olla niin kauhean kiinnostunut vanhoista asioista, kun pitäisi katsoa eteenpäin.
Mutta asiaan. Onko Suomen valtio lakkautettu, laillisesti tai laittomasti? Ei tietenkään ole, ja siksi siitä ei ole kansallekaan kerrottu.
"Miten eduskunta voi vuoden 1992 luottamuslauseäänestyksen perusteella oikeudellisetikin etukäteen sitoutua EY:n tavoitteisiin, jotka johtavat Suomen valtion lakkauttamiseen?"
=> Suomen valtio ei siis ole lakkautunut, joten kysymykseen ei ole tarvetta vastata.
Ennen EU-kansanäänestystä meille kerrottiin, että EMU-maille tulee oma valuutta, nimi oli silloin "Ecu". No, eurohan siitä tuli. Joten kyllä vanhan rahan menetys oli tiedossa. Nyt meillä on oma raha, euro.
Onko muuten Viro vielä olemassa?
EUhan on nimenomaan siitä syystä historiallinen projekti, että rajujen kertaheitolla tulevien (usein väkivallalla ajettujen) muutoksien sijaan se pyrkii eteenpäin konsensuksella.
Tällainen mielenkiintoinen "post-war" (syvemmässä merkityksessä) lähestyminen integraatioon on ainutlaatuinen kokeilu maailmassa, ja suoraan sanoen siihen on hyvä syy: se on jumalattoman vaikeaa ja paljon vaihtoehtoja hitaampaa ja epävarmempaa.
Jatkuvasti joudutaan tekemään sopimuksia, joihin pitää saada kaikkien valtioiden suostumus. Jokainen integraatioon liittyvä asia siirtää auktoriteettia valtiolta Brysseliin vähän väkisinkin, jolloin eduskunnan päätöksiä tarvittaisiin muutama kappale päivässä. Niinkin vähäpätöinen asia kun passien formaatin yhdenmukaistaminen siirtää sitä valtaa ulos valtion sisältä. Kyllä perhana Suomen passissa pitäisi saada olla kuva suomalaisesta takapuolesta, eikä aina pitäisi olla naamakuvaa niin kuin näillä snobeilla muualla... (Mutta tämä menee itse asiassa kansainvälisten sopimusten piiriin, joilla Suomelta on siirretty auktoriteettia pois jo kauan ennen EUta.)
Sen sijaan että kaiken maailman säädöksiin pitäisi hakea eduskunnan lupa, haetaan mieluummin eduskunnan lupa kerralla vähän suurempaan määrään. Mutta miten päin se toimisi? Eduskunnalta lupa edellisen n vuoden sopimuksiin, vai seuraavan n vuoden sopimuksiin? Edellisiin se ei selvästikään onnistu, koska se pakottaisi kaikki odottamaan hitainta valtiota. Toisaalta edes päivää ennen sopimuksen allekirjoittamista ei yleensä ole täyttä selvyyttä sanamuodoista. Tästä johtuen valtuutus otetaan eduskunnalta ensin, ja sopimuksiin hoidetaan nimet sitten...
Ja näinhän siinä tapahtuikin. Toki voidaan keskustella siitä, onko oikein antaa rajattoman aikarajan lupa, vai olisiko pitänyt antaa hallitukselle eduskunnan tuki vaikka kaudeksi kerrallaan, jolloin eduskunta päättäisi EUn avoimesta tukemisesta jokaisen istumakauden puolessa välissä tms. Tämä on kuitenkin yksityiskohta.
"Voidaanko valtio lakkauttaa laillisesti?"
Tämä on todella jännä kysymys. Moni valtio kun perustettiin aikana, jolloin EUn kaltainen rauhallinen yhteistyö ja integraatio tuntui varmasti mahdottomalta, ja tärkeintä oli kansalaisvaltioiden säilyminen. Ajat ovat onneksi muuttuneet. Myös "kansan" konsepti on muuttunut rajusti, ja itse ainakin miellän itseni ennemminkin länsimaisen vapauspohjaisen, demokraattisen ja tieteellisen kulttuurin edustajana kuin jonain sisukkaana suomalaisena (tosin sekin on osa identiteettiäni). Kansallisvaltiot ovat luonnollisesti hyvin huonoja reagoimaan tällaisiin muutoksiin.
Jos valtioita ei voida lakkauttaa laillisesti ja ihmiset haluavat Euroopan liittovaltiota, ilmeisesti pitäisi sitten rohkaista Saksaa kokeilemaan hommaa uudestaan... "kolmas kerta toden sanoo"? Haluaisin uskoa, että olemme edenneet siihen pisteeseen, että tällainen prosessi voitaisiin saada aikaiseksi ilman verenvuodatusta. Jos kuitenkin osoittautuu, että valtiota ei voida lakkauttaa laillisesti, niin kai olen sitten väärässä.
On myös outoa, miten niin moni Suomalainen kauhistelee auktoriteetin siirtämistä valtiolta Brysseliin, vaikka de-fakto auktoriteetin menetys on jo tapahtunut niin monella tasolla... eikä usein Brysseliin. Sitä auktoriteettia on valunut ensin Moskovaan, sitten Washingtoniin ja nyt Pekingiin (jonka suuntaan kaikki yrityksemme ovat polvillaan). Itse ainakin haluan keskittää varsinkin ulkopoliittista valtaa Brysseliin sen takia, että siellä se voisi IHAN OIKEASTI pysyä... Helsingissä kun sitä valtaa ei joko oikeasti ole (ulkopolitiikka) tai kansainvälinen talous vaikuttaa siihen niin paljon, että Washington ja Peking (tai OPEC) voivat sanella meille lähes suoraan (talous yleensä).
Tottakai yleistin tuossa valtavasti, mutta suuri osa valloista mitä Suomella tällä hetkellä on, on esimerkiksi Amerikan osavaltioilla.
Vaikka Ville kuinka kirjoittaisi, että EU olisi historiallista, niin Suomen eduskunnan päätöksentekomenettely EU-jäsenyydestä eli Suomen valtion lakkauttamisesta ei kestä päivänvaloa.
Kiitos Sivoselle ja Peltolalle tutkimustuloksistaan!
Lainaus heidän nettikirjastaan:
"Ote eduskunnan pöytäkirjasta; numero 118. Tiistaina 15.11.1994, sivu numero 4874: ”Suomi liittyy Euroopan unioniin tavalla, joka on häpeäksi suomalaiselle kansanvallalle. Jälkikäteen tätä prosessia tullaan paljon tutkimaan ja siitä tullaan paljon keskustelemaan. Siksi on ollut ja on tärkeää, että kaikki oleellinen on tullut ja tulee kirjatuksi eduskunnan pöytäkirjaan. Vakavinta on se, että liittymisratkaisu tehdään tavalla, joka on maamme valtiosäännön hengen ja periaatteiden, monien asiantuntijoiden mielestä myös sen kirjaimen, vastainen”. Kyseisen lausunnon antoi nykyinen ”meppi”."
Kuten sanottu Sivosen ja Peltolan kirjoitukset on on vasta-argumenteilla osoitettava vääriksi.
Kysymys ei ole mistään vähäisemmästä kuin siitä, voidaanko prosessi tehdä rauhanomaisesti vai pitääkö siinä turvautua väkivaltaan ja valtioiden täydelliseen tuhoamiseen.
"Kuten sanottu Sivosen ja Peltolan kirjoitukset on on vasta-argumenteilla osoitettava vääriksi."
No katsotaas sitte nettikirjaa.
"Suomi liittyy Euroopan unioniin tavalla, joka on häpeäksi suomalaiselle kansanvallalle"
= mielipide
"tätä prosessia tullaan paljon tutkimaan ja siitä tullaan paljon keskustelemaan."
= jorinaa
"Siksi on ollut ja on tärkeää, että kaikki oleellinen on tullut ja tulee kirjatuksi eduskunnan pöytäkirjaan."
= yawn
"Vakavinta on se, että liittymisratkaisu tehdään tavalla, joka on maamme valtiosäännön hengen ja periaatteiden, monien asiantuntijoiden mielestä myös sen kirjaimen, vastainen"
Henki ja periaate ovat juuri sitä, mitä enemmistö asiantuntijoista kokee niiden olevan. Olen samaa mieltä, että henki ja periaate ovat luultavasti tulkinnaltaan muuttuneet kontekstissa tapahtuneiden massiivisten muutoksien takia. Tämä ei kuitenkaan tee siitä tulkinnasta mitenkään virheellistä. Jos perustuslain kirjoittajat eivät olisi olettaneet kontekstissa mahdollisesti tapahtuvan merkittäviä muutoksia, ei "hengestä" ja "periaatteista" edes puhuttaisi, vaan perustuslaissa oltaisiin paljon explisiittisempiä.
Kirjoituksessa myös myönnetään, että kirjaimen rikkomisesta ei selvästikään ole mitään konsensusta.
Lausunto oli myös mepiltä, jolla on selvästi oma poliittinen agenda, ja jonka pitämistä mitenkään puolueettomana lähteenä pitäisi lähinnä naurettavana.
Ei olisi oikein aikaa lukea sitä nettikirjaa juuri nyt, heitä lisää lainauksia jos jaksat.
"Vaikka Ville kuinka kirjoittaisi, että EU olisi historiallista, niin Suomen eduskunnan päätöksentekomenettely EU-jäsenyydestä eli Suomen valtion lakkauttamisesta ei kestä päivänvaloa"
=> Onko Viroa enää olemassa?
Mutta ei enää sen jälkeen, kun EU-perustuslaki astuu voimaan.
Lue lähettämäni tekstit EU-perustuslaista.
... se EU:n perustuslaki astuu voimaan?
mahdollisimman pian. Jos se kerran tarkoittaa valtion lakkauttamista, valtionvelkakin häipyy muiden maksettavaksi.
Hyvä Jerry! Tuota en osannut ajatellakaan... :-)
säilyy, vaikka maa meneekin, ehkei sentään jouduta pakkohuutokauppaan...Vai saataisko EU:sta pankkitukea;)
Anteeksi alustajalle, en lisään sivuseikkoihin menneeseen jatkokirjoitukseen.
Mutta en malta olla jatkamatta tällä uutisella:
" YLE | talous
IMF: Valtioille mahdollisuus konkurssiin
29.09.2002, klo 06.27
Kansainvälinen valuuttarahasto IMF ehdottaa köyhille maille mahdollisuutta
konkurssimenettelyyn ulospääsynä vaikeasta taloudellisesta tilanteesta. IMF pitää
vuosikokoustaan Washingtonissa.
IMF:n rahoitus- ja finanssikomitean esityksessä velkakierteeseen joutunut valtio
voisi toimia samoin kuin konkurssiin ajautuva yhtiökin, jolloin valtion velkojen
maksuaikataulua järjesteltäisiin uudelleen.
Ehdotus sisältää myös valtion velanmaksun väliaikaisen keskeyttämisen.
Konkurssiin hakeminen olisi äärikeino, jota käytettäisiin vain, kun muut
elvyttämiskeinot eivät tuota tulosta.
Valuuttarahasto pyrkii saamaan ensi huhtikuun kokoukseensa konkreettisen mallin
konkurssiin menneiden maiden velkojen uudelleenjärjestelystä.
IMF:n Washingtonin kokouksessa konkurssiehdostus sai jäsenmailta viileän vastaanoton.
Meksikon talousministeri Francisco Gil Diaz totesi, että valtioiden ottamien
velkojen korot nousevat, jos konkurssin uhka ja mahdollisuus siihen ovat olemassa.
Brasilian keskuspankin johtaja Arminio Fraga sanoi puolestaan luottavansa enemmän
velkojen vapaaehtoiseen järjestelyyn.
Fragan mukaan velkaantuneet valtiot eivät nykyään järjestele velkojaan siksi, että
sitä koskeva mekanismi puuttuu, vaan siksi, että järjestely on erittäin kallista.
Viime kuukausina esimerkiksi Argentiina ja Uruguay ovat joutuneet nopeasti
pahenevaan talouskurimukseen.
AFP "
--
Ei muuta kuin valtionvelkojen uudelleenjärjestelyyn, ettei maamme julkisen sektorin palveluita enää tarvitsisi leikata, kun verotulot vähenevät ja työttömyys kasvaa yritysten siirtyessä Viroon ja Kiinaan.
Oikeastaan Suomen aluevesialueet ja valtion metsätkin voitaisiin myydä vapaaehtoisella huutokaupalla eniten tarjoaville, jo ennenkuin päästetään konkurssiin saakka!
velkaista Suomea sitovat paitsi EU:n myös Kansainvälisen valuuttarahaston, IMF:n määräykset.
... velkaista Suomea?
Suomellahan on varsin vähän ulkomaanvelkaa suhteessa muihin maihin. Ja vahvan euron ansiosta velkaa on lyhennetty "ilmaiseksi".
STT, IMF, YLE: 10.06.2002 IMF:n tutkimusryhmän komento Suomelle - Työttömyys ja verot alas. Toimiin on ryhdyttävä mahdollisimman pikaisesti, vaadittiin.
”Kasvun” edellytyksenä Suomen on myös alennettava korkeaa veroastetta.
Ryhmä arvioi, että veroja voi laskea noin prosenttiyksikön vuosina 2003 ja 2004.
Kuinkas on käynyt? Onko Suomessa alennettu veroja ja aloitettu ”elvytys” - peräti velkarahalla? Lieneekö vaikea arvata, miltätaholta velkaa on otettu, että voidaan ”elvyttää”…
Eihän vaan IMF:ltä ?
Samaiset rahankauppiaat ovat kusettaneet kansakuntia tullen mennen, viimevuosina mm. Argentiinaa. Eipä heidän kohtalotovereikseen olisi mukavaa samaistua…
Suomen eduskunta on käsitellyt SUOMEN PERUSTUSLAIN mukaisesti (96 §) Ehdotuksen sopimukseksi Euroopan perustuslaista.
EU-perustuslailla Euroopan unioni saa oikeushenkilöllisyyden. Samalla Unioniin kuuluvat kansallisvaltiot lakkaavat olemasta.
Eduskunta on käsitelyt asiakirjan
"EDUSKUNNALLE ANNETTAVA SELONTEKO KONVENTIN TULOKSISTA JA VALMISTAUTUMISESTA HALLITUSTENVÄLISEEN KONFERENSSIIN"
Sivu 9 kohta 1.5.:
”Oikeushenkilöllisyys ja kansainvälisiin sopimuksiin liittyvä toimivalta
Unionin perusluonteen kannalta merkittävänä uudistuksena voidaan pitää unionin aseman vahvistumista ulkosuhteissa ja erityisesti kansainvälisten sopimusten tekemistä koskevissa kysymyksissä. Unionille myönnetään yksi yhtenäinen oikeushenkilöllisyys, josta käytännön merkitykseltään rajallisen poikkeuksen muodostaa vain Euroopan atomienergiayhteisöllä säilytettävä itsenäinen oikeushenkilöllisyys. Euroopan yhteisö katoaa kokonaan uudistuksen myötä. Unionin oikeushenkilöllisyys merkitsee sitä, että Euroopan unioni voi itsenäisenä oikeushenkilönä esiintyä kansainvälisen oikeuden kentässä oikeuksien ja velvollisuuksien haltijana sekä oikeustoimien tekijänä. Nykyisin tällainen oikeushenkilöllisyys on Euroopan yhteisöllä ja Euroopan atomienergiayhteisöllä.
Perustuslaillisella sopimuksella laajennetaan unionin ulkoisen toimivallan alaa. Perustuslailliseen sopimukseen kirjataan myös periaate, jonka mukaan unionilla on toimivalta tehdä kansainvälisiä sopimuksia paitsi sopimuksen nimenomaisten määräysten nojalla myös esimerkiksi silloin, kun sopimuksen tekeminen on välttämätöntä jonkin unionin politiikalle perustuslaillisessa sopimuksessa vahvistetun tavoitteen saavuttamiseksi. Unionin ulkoisen toimivallan ja erityisesti sopimuksentekovallan laajentumista käsitellään tarkemmin jäljempänä jaksossa 8.4.
Valtioneuvosto kannattaa unionille myönnettävää oikeushenkilöllisyyttä."
Viimeinen virke on Suomen hallituksen kanta.
Suomen hallitus (ei eduskunta) hyväksyi EU-perustuslain muilta osin paitsi Italian esitys automaattisista turhatakuista ei ollut hyväksyttävissä.
Sittemmin turvatakuutkin on hyväksytty.
- Miten mahtoi teksti muuttua, että liittovaltion puolustus oli Suomen hallituksen hyväksyttävissä?
Perustuslain 96 §:n mukaisesti eduskunta sai keskustella asiasta, mutta ei kuitenkaan saanut tehdä päätöstä asiasta.
Suomen osalta Euroopan unionin perustuslaki on siis jo joulukuussa 2003 hyväksytty.
Näin toimii edustuksellinen demokratia Suomessa ja koko Euroopassa...
Olin viime joulukuussa kiinnostunut, mikä Italian esittämissä turvatakuissa muuttui niin, että Suomi saattoi lopulta hyväksyä Ehdotuksen EU-perustuslaiksi.
Sain Eurooppa-tiedottajalta kirjeen:
"Hei,
tässä liitteessä Italian esitys yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta. Ohessa myös Suomen kanta tähän kysymykseen.
Lisätietoa löytyy myös nettiosoitteesta www.minuneurooppani.fi (-> hallitustenvälinen konferenssi)
Tässä näin nopeasti asiasta, palailen vielä asiaan, jos tarvetta.
Niin, ja Yhteisön oikeuden perusteet -kirjaa voin kyllä lähetellä postitse.
EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa koskevat artiklat
Tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan kokouksessa käsiteltiin torstaina 11. joulukuuta EU:n perustuslaillisen sopimuksen yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa käsitteleviä artikloja.
EU:n puheenjohtajamaan uusi ehdotus avunantovelvoitetta koskevaksi artiklaksi on Suomen hyväksyttävissä. Artikla vahvistaa merkittävästi unionimaiden keskinäistä solidaarisuutta ja samalla myös Suomen turvallisuuspoliittista asemaa jäsenmaiden nykyisiä turvallisuuspoliittisia linjauksia kunnioittaen.
Sopimusluonnoksen artiklat pyrkivät kokonaisuudessaan luomaan selkeämmät puitteet unionin sotilaallisen kriisihallinnan voimavarojen kehittämiselle. Tätä koskevia rakenneyhteistyömääräyksiä tulisi vielä muotoilla suuremman avoimuuden ja jäsenmaiden tasavertaisuuden suuntaan. Suomi haluaa olla mukana kriisinhallinnan kehittämisessä koko unionia koskevana yhteistyönä.
Lisätietoja: osastopäällikkö Markus Lyra, ulkoasiainministeriö, puh. (09) 16055032
Aluetiedottaja Tiina Viitanen"
Liitteenä oli alla olevaa tekstiä sisältävä kansisivu ja 6 muuta sivua, jonka kohdat viittaavat EU-perustuslain artikloihin.
Liitteen kansilehti:
"JÄSENVALTIOIDEN
HALLITUSTEN EDUSTAJIEN
KONFERENSSI
Bryssel, 2. joulukuuta 2003 (03.12)
(OR. fr)
CIG 57/03
PRESID 13
SAATE
Lähettäjä: Puheenjohtajavaltio
Päivämäärä: 2.12.2003
Vastaanottaja: Valtuuskunnat
Asia: HVK 2003
- Puolustus
Valtuuskunnille toimitetaan jäljempänä asiakirjan CIG 52/03 ADD liitteen 17 teksti muutettuna (sivut 23 ja 24) sekä pöytäkirja jäsentyneestä yhteistyöstä Napolissa 28. ja 29.11.2003 pidetyn ministerikokouksen johdosta.
CIG 57/03"
Suomessa ja kovin monessa muussakin maassa asioista ei osata puhua niiden oikeilla nimillä. Poliittinen korrektius ihan itsessään estää keskustelua todella tärkeistä asioista... Tai pitäisikö sanoa "avointa keskustelua". Itseni luultavasti määriteltäisiin "eliittiin", koska olen kyllä osallistunut merkityksellisiin keskusteluihin esim TTn, akateemisen yhteisön jne kautta.
Keskustelua näissäkin käydään, mutta suoraan sanoen hirveän suuri osa porukasta pelaa ihan tunteella. Tämän huomaa esimerkiksi akatemiassa ihan siinä, että Asioista puhuttaessa yleensä pahimmat humanistit rajataan ulos, koska he korkeintaan häiritsisivät keskustelua tuomalla valtavan tunnepohjaisia mielipiteitä keskusteluun mukaan. Jos näitä alkaa käsittelemään yksi kerrallaan, yleensä muuta keskustelua ei saa aikaiseksi ollenkaan, ja kiihtynyt humanisti ei muuta mielipidettään vaikka hänen todistettaisiin olevan täysin väärässä.
Humanisteja on sentään kontrolloitu määrä, mutta kansaa on pirusti, ja todella suuri osa siitä reagoi vastaavan tunnepohjaisesti asioihin, joista pitäisi oikeasti päättää lähinnä järkeä käyttämällä. Kansan tulee viestittää ARVONSA johtajille, jotta johtajat toimisivat kylmän loogisesti näitä arvoja suojellen. Tunteellisuudelle ei ole politiikassa yhtään sen enempää tilaa kuin sillä on yritysmaailmassakaan, mutta kansanäänestyksissä tunnepohjaiset asiat ovat johtavassa asemassa.
Mielestäni ongelman ydin on siinä, että kansa ei osaa ajatella poliittisesti. Tai osa osaa, mutta selvä enemmistö ei osaa. Kysymys ei ole mistään älykkyydestä vain pelkästä tahdon puutteesta. Asioita miettimistä kivempaa on istua sohvan pohjalla, ja aina välillä kauhistella televisiosta tulevaa materiaalia. Tätä kutsutaan sitten ihmisten aivopesuksi, mutta se kyllä johtuu ennemminkin ihmisten omasta laiskuudesta.
Varmasti Suomessa puhuttaisiin asioista enemmän, jos voitaisiin jotenkin taata se, että kyseisistä asioista päättävät henkilöt (eli kansanäänestysten tapauksessa kansa) ovat miettineet asiaa edes JOTENKUTEN realistisesti.
Jos voitaisiin järjestää EU kansanäänestys siten, että jokaisen olisi tentittävä "perustuslain vaikutukset Suomeen" tentti läpi vähintään 90% oikein suhteella (helpohkoja kysymyksiä), niin olisin varmasti ensimmäinen henkilö kansanäänestyssä vaatimassa. Niin kauan kun olettaisin keskivertoäänestäjän saavan ehkä tuurilla 10% oikein, en voi oikein lämmetä idealle.
Edustuksellisen demokratian kannalta:
- suuria äänestyksiä ei haluta pitää, koska niistä nousisi väkisinkin se ainainen kansanäänestys vaade, joka on aikaisemmin kuvailemistani syistä johtuen aika kamala vaihtoehto
- eduskunta voisi missä vaiheessa tahansa kyseenalaistaa hallituksen luottamuksen, jos siellä koettaisiin hallituksen menevän liian pitkälle... miksi näin ei tapahdu?
EU:n turvatakuut ovat mielestäni periaatteessa ihan hyvä asia, niiden käytännön toteuttamiseen vaan taitaa kulua vielä aikaa. Onhan EU:lle kirjattu yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikkakin, vaan eipä tuota ole näkynyt.
European kirjoitti:
"Onhan EU:lle kirjattu yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikkakin, vaan eipä tuota ole näkynyt."
On kirjattu moneen kohtaan EU-perustuslakiin, jonka "Suomi" on joulukuussa 2003 hyväksynyt.
Ole hyvä ja lue. Kirja (Ehdotus EUROOPAN UNIONIN PERUSTUSLAIKSI) on ilmaispainoksena jaossa EU-tiedotuspisteissä.
Tottakai EU-liittovaltio tarvitsee myös yhteisen puolustuksen!
... on EU:n perustuslain voimaanastumispäivä?
"Tottakai EU-liittovaltio tarvitsee myös yhteisen puolustuksen!"
=> Tästä asiasta olen samaa mieltä, niin tarvitsee. Myös Suomen kansa suhtautuu varsin myönteisesti EU:n yhteiselle puolustukselle, ja pitää sitä parempana vaihtoehtona kuin Natoa
tämän väitteen kun sopimus menee ratifiointikäsittelyyn (jos siis sopimus yleensä syntyy):
>Suomen osalta Euroopan unionin perustuslaki on
>siis jo joulukuussa 2003 hyväksytty.
Tsaarinvallan ajan alamaisuskollisuus ja väärinkäytetyt kristinuskon periaatteet ovat runsaassa puolessa tuhannessa vuodessa nitistäneet metsäläiskansalta halun argumentoida vallanpitäjien retoriikkaa vastaan.
Kansalaiset eivät seuraa uutisia johdonmukaisesti, siten että niissä käytetyt sanat ja käsitteet - tunnusluvuista ja muista faktoista puhumattakaan jäisivät mieleen. Tämä tekee järjellisen väittelyn ja argumentoinnin mahdottomaksi tavallisten kansalaisten keskuudessa. En voi esim. väittää EU-kriittisyyden kasvavaneen, koska kuulijat eivät ole tätä tosiasiaa mistään itse lukeneet.
On olemassa erilaisia akaateemisia puolueita ja täydellistä totuutta ei ollut Descartesillakaan.
Erilaisista arvoista, aatteista, tunteista ja silkasta retoriikasta ovat useimmat "tosiasiat" ja tavat peräisin. EU kannattajineen ei tee asiansa suhteen poikkeusta tästä.
Tunteiden perusteella päättäjätkin toimivat. Ilmoittivat halunsa kuulua yhteisiin "arvomaailmoihin" kaiken maailman EU:n, NATO:n ja sen sellaisen kanssa. Eurohurmoslaisuus on vallanpitäjien johtava "aate". Se syö alleen kaikki järjelliset katsomukset, kuten mm. liberalismin. Fanaattisella kiihkolla kaikki EU:sta tuleva hyväksytään sellaisenaan. Ehkäpä Lipposesta pääseminen on rauhoittanut tilannetta tai poliitikkojen nyttemmin herännyt EU-kriittisyys on - kuten luulen, pelkkää sanahelinää ja vaalipopulismia. Luvattiinhan ennen EU-jäsenyyshakemustakin käytyjen eduskuntavaalien aikoihin, että "jäsenyyttä EI haeta". Kuinka kävi?
Onko tuo nyt järkevää? Vieläpä vastuunalaisella taholla!
"Euroopan perustuslaki" olisi omaamme ylempi, kuten unionin lait ylipäänsä ovat JO NYT omiamme, mm. Suomen perustuslain tasoisiin säädöksiin nähden ylempänä.
Se unionin perustuslaki jo lähtökohdiltaan rikkoisi suomalaisen yhteiskuntasopimuksen ja valtiosäännön, joiden mukaan ei maan yläpuolella pidä olla mitään korkeampaa valtaa. On toinen asia joutua esim. maailmansodan aikana taipumaan suurvaltojen yksittäisiin uhkavaatimuksiin kuin hyväksyä ulkoapäin saneltu kokonainen, yli 300 sivuinen kirja määräyksiä ja sen päälle satoja tuhansia liuskoja muita käskytyksiä.
EU:n perustuslaki - ellei se muutu - tekee lopun suomen itsenäisen päätäntävallan rippeistä eli käytännössä menetämme myös oikeuden päättää omista eläkkeistämme, koulutus- ja sosiaalipolitiikasta, jotkahan sentään tähän saakka EU jätti kansallisvaltion itse päätettäviksi.
EU:n perustuslaista tehtäisiin kansanäänestys kokonaisuuden ja tosiasioiden perusteella. Olisi ensinnäkin kerrottava kansalaisille, että Suomen perustuslain yläpuolelle asetetaan ulkopuolelta toinen perustuslaki ja että puheet valtiollisesta itsenäisyydestä voitaisiin lopettaa. Näistä asioista, kuten EU-jäsenyyden kirjaamiseen Suomen perustuslakiin "vallan kuulumisesta kansalle" sijaan, ei voida tässä mitään sanoa, koska ihmiset eivät ole lukeneet poliitikkojen näistä asioista käymää keskustelua.
Hallituspuolueissa nyt on aina eduskunnan enemmistö takana siten, ettei jo senkään takia ole epäluottamuslausetta tulossa. Toisaalta useimmille puolueille, mm. kepulle ja rkp:lle on tärkeintä olla hallituksessa, ei niinkään se, mitä hallituksen politiikka sisältää. Varsin marginaalisia ovat kaikki erimielisyydet olleet viimeisen puolentoista vuosikymmenen aikana puhumattakaan viimeisestä yhdeksästä vuodesta eli eurohurmoslaisuuden ajasta.
Pitäisi kyllä ottaa mielenkiintoisiin EU-asioihin oikein tieteellinen ote ja muistaa, että kyllä jätkä sen kun porskuttaa, vaikka oltaisiin liitytty siihen idän liittovaltioon, joka myös oli suuri taloudellinen ja sotilaallinen mahti ja jossa myöskin oli sangen kehno keskustelukulttuuri sekä puutteelliset mahdollisuudet arvostella hallituksen politiikkaa.
Silti sekään ei 99% kannatuksestaan huolimatta kestänyt, eikä kukaan järjissään jäänyt sitä kaipaamaan :)
sieltä jonkinlainen paperi tulee. Enemmistö vaan ei kannata tuota ensin ilmestynyttä ehdotusta "Euroopan perustuslaiksi".
Ehkä ei virallisesti, mutta epävirallisestihan asia on puoluelehti Helsingin Sanomien maassa jo loppuun käsitelty.
EU:n perustuslaista saattaa tulla eduskunnan yksinkertaisen enemmistön mukainen äänestys. Lopputulos on luokkaa 171 puolesta, muutama poissa, pari tyhjää ja jotkut kylähulluiksi leimattavat kankaanniemet, tennilät ja halmeet äänestävät perustuslakia vastaan.
Kansanäänestystä ei ole tulossa niin kauan, kuin lopputulos on epävarma. Ainoastaan varmasta tai niukastakin kyllä-voitosta luottavaisina vallanpitäjät hyväksyisivät kansanäänestyksen.
Passiivisuus on huonon hallinnon merkki. Ihmisiä ei kiinnosta esim. äänestäminen eurovaaleissa, koska politiikan linja tiedetään muutenkin.
"Kymmenen....
Kirjoittanut: -Lenin-, 10.5.2004 klo 14.02
hyvää syytä järjestää kansanäänestys Eu:n perustuslaista:1. Kansalaisten tahto. Ilman kansanäänestystä EU:n perustuslain on vaikeaa ilmentää kansalaisten tahtoa, kuten sen ensimmäisessä artiklassa todetaan: "Tällä perustuslailla, joka ilmentää Euroopan kansalaisten ja valtioiden tahtoa rakentaa tulevaisuutta yhdessä, perustetaan Euroopan unioni, jolle jäsenvaltiot antavat toimivaltaa yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi."
2. Vastaus EU:n legitimiteettikriisiin. Kansanäänestys olisi tapa kuroa yhteen nopean kehityksen tuloksena syntynyttä kuilua unionin kansalaisten ja "Brysselin" välillä.
3. Kansalaisten kiinnostus. Kansanäänestys synnyttäisi kunnon keskustelun EU-asioista ja motivoisi ihmisiä myös hankkimaan lisää tietoa.
4. EU on muuttunut. Unioni ei ole enää samanlainen kuin Suomen liittyessä siihen vuonna 1995. Vaikka EU-linjauksilla on kauaskantoisia vaikutuksia, niitä on maamme jäsenyyden aikana vain harvoin nostettu vaaliteemoiksi.
5. EU:n perustuslain valmistelu on ollut tärkeä etappi unionin historiassa. Laekenin huippukokous (2001) totesi unionin olevan historiallisessa käännekohdassa ja haastoi perustuslain valmistelukunnan vastaamaan kysymykseen siitä, "miten Eurooppa-hanketta ja unionin toimielimiä voidaan tuoda lähemmäs kansalaisia".
6. Poliittinen keskustelu ja puolueiden linjaukset. Kansanäänestys saisi puolueet selkiyttämään EU-linjauksiaan ja vahvistaisi näin myös edustuksellisen demokratian pohjaa.
7. EU:n perustuslain valmistelukunta ja Euroopan parlamentti suosittelevat. Suurin osa konventin jäsenistä (97/105) on suositellut kansanäänestyksen järjestämistä. Myös Euroopan parlamentti on esittänyt, että kansanäänestys järjestettäisiin kaikissa jäsenmaissa.
8. Monessa EU-maassa äänestetään. Monessa muussa EU-maassa, esimerkiksi Tanskassa, Alankomaissa ja Luxemburgissa - on päätetty järjestää kansanäänestys EU:n perustuslaista.
9. EU:n puolustusyhteistyön syveneminen. Kansanäänestys antaisi mahdollisuuden arvioida EU:n yhteistä puolustusta ja sen merkitystä Suomelle.
10. Kansanäänestys olisi mahdollisuus. Suomen perustuslaki tarjoaa mahdollisuuden neuvoa antavan kansanäänestyksen järjestämiseen. Viimeaikaisten mielipidetiedustelujen mukaan moni suomalainen haluaisi kertoa kantansa EU:n perustuslaista järjestettävässä kansanäänestyksessä."
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000151&posting=22000000003294005
Tekstin siirtäjältä on jäänyt huomiotta nettikirjan kohtia.
Eduskunta on jo v 1992 oikeudellisestikin etukäteen ennakkohyväksynyt kaiken, mitä EY tuo tullessaan.
Lukekaa myös O-artiklan kohta nettikirjasta.
Se kertoo, että Eduskunta oli EY:n hyväksyessään hyväksynyt myös unioni-tavoitteet.
myös huomasin, että kirjoituksen perässä oli lisäys, kaino toivomus käydä allekirjoitamassa:
www.kansanaanestys.fi
"Eduskunta on jo v 1992 oikeudellisestikin etukäteen ennakkohyväksynyt kaiken, mitä EY tuo tullessaan."
=> Ja nythän siis olemme itse mukana niitä EY:n tuomisia suunnittelemassa, kuulummehan kansamme tahdosta Unioniin.
nuo asiat.
Hieno artikkeli. Kannattaa lukea myös; Antero Jyränki: "Uusi perustuslakimme" ja Ilkka Saraviita "Perustuslaki 2000".
Vaikka kenellekään ei liene mitään epäselvää suomalaisten europarlamentaarikkojen EU-asioihin vaikuttamismahdollisuuksista tai niiden puuttumisesta, kun ei näiltä ehkä Seppästä lukuun ottamatta ole tähän saakka riittänyt tahtoa eikä taitoa muuhun kuin kaiken EU:sta tulleen ja komissiossa suunnitellun hyväksymistä sellaisenaan vieläpä oikein korostetusti, niin mitään menetettävää ei ole siinä että äänestettäisiin europarlamentin vaaleissa.
EMU, eli eurorahaliiitto sisältyi Maastrichtin sopimukseen, jota ei koskaan käsitelty sellaisenaan eduskunnassa. Alkuperäistä sopimusta Euroopan unionista ei olla käsitelty sen enempää supistetussa kuin varsinaisessakaan perustuslain säätämisjärjestyksessä.
EMU:a ei hyväksytty ja Maastrichtin sopimuksen ratifiointiaika oli ollut jo ohitse silloin kun Lipponen asetti hallituksen tiedonannolla eduskunnan tapahtuneen EMU-kaappauksen eteen.
Kansanäänestyksessä kysyttiin "neuvotellusta sopimuksesta". EU:hun liittymistä koskeva sopimus ei ollut valmis kuin vasta kansanäänestyksen jälkeen. Maatalouden tukien osalta - kuinkas muuten - olivat neuvottelut vielä kesken.
Ja vielä, kun sanotaan, että n. "80 prosenttia Suomen lainsäädännöstä on päätetty EU:n elimissä", täytyy muistuttaa että jos jollekin kotimaiselle(kaan) taholle luovutettaisiin edes 1 promille Suomen hallitukselle/eduskunnalle kuuluvaa valtaa, tarvittaisiin perustuslain säätämisjärjestys.
"Euroopan unionista tehty sopimus ja Euroopan yhteisöjen perustamissopimukset rajoittavat ylikansallisten orgaanien hyväksi monin tavoin kansallista lainsäädäntö-, ulkoasiain-, tuomio- ja hallintovaltaa." (Jyränki 2000)
Meillä ei ole enää omaa korkeinta lainsäätäntövaltaa, ei itsenäistä rahapolitiikkaa, ei maatalouspolitiikkaa, eikä omaa itsenäistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Lisäksi EU puuttuu muun muassa kalastukseen ja aluepolitiikkaan.
Rikoslain 12. luku: Maanpetosrikoksista
Luku on uudistettu lailla (21.4.1995/578).
1 § (21.4.1995/578) "Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantaminen. Joka tarkoituksenaan väkivaltaa käyttämällä tai sillä uhkaamalla taikka vieraan valtion sotilaallisen tai taloudellisen painostuksen tai tuen avulla
saattaa Suomi tai osa Suomea vieraan valtion alaiseksi,
irrottaa osa Suomea muusta valtakunnasta tai
muulla vakavuudeltaan näihin rinnastettavalla tavalla rajoittaa Suomen valtiollista itsemääräämisoikeutta
tekee teon, josta aiheutuu sanotun tarkoituksen toteutumisen vaara, on tuomittava Suomen itsemääräämisoikeuden vaarantamisesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi."
Suomen EU-jäsenyys on paitsi vaarallisen haitallinen koko kansamme olemassaololle, myöskin moninkertaisesti laiton valtiokaappaus.
EU-kriittisyys etenee, SKP:kin on herännyt, samoin kuin ennen niin yksisilmäisen EU-propagandistisissa lehdissä on mitä useamman euroehdokkaan selvästi kriittinen näkemys unionia kohtaan.
Kun kuulette puhuttavan EU:n tuomista haitoista ja uhkakuvista, niin muistakaa, että kyseessä on Suomen kannalta myöskin LAITON ratkaisu.
"Vaikka kenellekään ei liene mitään epäselvää suomalaisten europarlamentaarikkojen EU-asioihin vaikuttamismahdollisuuksista"
=> Kuinka paljon Pohjalainen kansanedustaja voi vaikuttaa Arkadianmäellä? Pyh.
"...EMU-kaappauksen ..."
=> EMU-aika on ollut Suomelle vakaata, hyvää aikaa. Euroon kansalaisemme ovat olleet hyvin tyytyväisiä.
"80 prosenttia Suomen lainsäädännöstä on päätetty EU:n elimissä",
=> Ja siellä siis olemme mukana lakeja säätämässä
"Meillä ei ole enää omaa korkeinta lainsäätäntövaltaa, ei itsenäistä rahapolitiikkaa, ei maatalouspolitiikkaa, eikä omaa itsenäistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Lisäksi EU puuttuu muun muassa kalastukseen ja aluepolitiikkaan."
=> Meillä on omaa lainsäädäntövaltaa. Tälläkin hetkellä eduskunnalla on vaativa ja haastava tehtävä päättää kieltääkö seksin osto vaiko myynti... . Maatalouspolitiikka oli pöhöttynyt tolkuttomien tukiaisten aikaan niin, että sen alasajo oli välttämätöntä. Ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme ei ole koskaan ollut niin itsenäistä, kuin viime vuosina. Sen sijaan EU:lla näitä ei ole. Kun Suomi viimeksi harjoitti itsenäistä rahapolitiikkaa, seuraukset johtivat täydelliseen kansantaloudelliseen katastrofiin, jota ei ole hetkeäkään ikävä. Kalastuskiintiöihinkin on puututtava ja ryöstökalastus saatava hallintaan, valitettavasti.
"Kun kuulette puhuttavan EU:n tuomista haitoista ja uhkakuvista, niin muistakaa, että kyseessä on Suomen kannalta myöskin LAITON ratkaisu."
=> Kerroppa meille kaikille oikeuden päätös, missä tuo laittomuus on todettu.
Missä ovat nettikirjan tekstin kumoavat vastaväitteet?
Nimittäin nettikirjan
"Suomalainen perustuslakinäytelmä ja EU-jäsenyys"
kirjoittaneet Seppo Sivonen ja Pertti Peltola kirjoittivat:
"Me, nimellämme kirjoittaneet vastaamme siitä, mitä kirjoitamme. Kuka hyvänsä tämän lukenut voi kumota väitteemme esittämällä samalla tasolla perustellut vastaväitteet. Siinä tapauksessa olemme valmiit muuttamaan näkemyksemme julkisesti tällä samalla foorumilla."
Sitaatti em. tekstistä lukijan/keskustelijan purtavaksi:
"Kuka hyvänsä tämän lukenut voi kumota väitteemme esittämällä samalla tasolla perustellut vastaväitteet."
Koska alustuksen keskustelu on rönsyillyt alkuperäisestä aiheesta tavanomaiseksi mielipidekirjoitteluksi, palautan keskustelun lähtöruutuun.
Lukekaa molemmat nettikirjat (linkit ylhäällä).
Huomatkaa katsoa, mitkä ovat kirjoittajien käyttämiä sitaatteja ja mitkä kirjoittajien omia mielipiteitä.
Etsikää tekstistä kohdat, jotka voi kumota dokumentein perustelluilla vasta-argunmeteilla.
... haluat vastaväitteitä nettipalstoilla?
Vaikka kirjan väitteet olisivatkin totta, niin mitä sitten?
halutaan nähdä, ettei meitä ole pissattu silmään, te vastavänkääjät olette ainoa toivomme säilyttää luottamus viimeisiin hallituksiimme, kenties tuleviinkin ja politiikkaan&demokratiaan;)
satakunnan väki hyvin tietää tämä väite ei pidä paikkaansa (alempi linkki):
>>
SUOMEN LIITTYMINEN EUROOPAN UNIONIIN - MAATALOUS AVOIMENA KYSYMYKSENÄ Kansalaisilta kysyttiin 16.10.1994 äänestyksessä - valtioneuvoston tiedotteessa - kannattavatko he liittymistä Euroopan unioniin neuvotellun sopimuksen mukaisesti? Sittemmin ilmeni, että neuvottelutulos oli eräiltä osin keskeneräinen. Toisin sanoen, neuvottelutulosta ei ollut olemassakaan.
>>
Asiaa koskevaa keskustelua löytyy tältä foorumilta jonkun kuukauden takaa. Etsi ketjuja joissa aloittajana on "satakunnan mies"(oikea nimi mahdollisesti Seppo Sivonen).
Se että teksti yhä esiintyy on ristiriidassa tämän lupauksen kanssa:
"Kuka hyvänsä tämän lukenut voi kumota väitteemme esittämällä samalla tasolla perustellut vastaväitteet. Siinä tapauksessa olemme valmiit muuttamaan näkemyksemme julkisesti tällä samalla foorumilla."
Jerry Falwell innostui Sivosen ja Peltolan nettikirjoja vesittääkseen muistelemaan menneitä eli siteeraten vanhaa suomi24-keskustelua.
Tuota Jerryn siteeraamaa ei kukaan pysty kyseenalaistamaan. Se ei ole ristiriidassa Sivosen ja Peltolan tekstin kanssa.
Jälkeenpäin tehdyt tutkimukset (alla olevat Sivosen ja Peltolan nettikirjan sitaatit) vain vahvistvat aikaisemmin nettikirjoituksessa esitettyjä löytöjä.
Asian ydin tässä keskustelussa:
Nyt käytävässä keskustelussa olisi pystyttävä kumoamaan Seppo Sivosen ja Pertti Peltolan nettikirjojen tekstit samantasoisilla vastaväitteillä.
Toisessa nettikirjassa "Kun maa ei ole enää oma"
http://www.promerit.net/kunmaa_eioleoma.phtml
Seppo Sivonen ja Pertti Peltola kirjoittavat:
" SUOMEN LIITTYMINEN EUROOPAN UNIONIIN - MAATALOUS AVOIMENA KYSYMYKSENÄ
Kansalaisilta kysyttiin 16.10.1994 äänestyksessä - valtioneuvoston tiedotteessa - kannattavatko he liittymistä Euroopan unioniin neuvotellun sopimuksen mukaisesti? Sittemmin ilmeni, että neuvottelutulos oli eräiltä osin keskeneräinen. Toisin sanoen, neuvottelutulosta ei ollut olemassakaan.
Tapaus Artikla 141!
"Ongelmallista on ollut, että enempää kansanäänestysajankohtaan kuin myöskään eduskunnan päätöksentekohetkeen mennessä ei oleellisia tietoja Suomen jäsenyysehdoista vielä ole EU-komissiosta Brysselistä saatu." (Ulkoasiainvaliokunnan mietinnöstä n:o 9/1994 vp - HE 135:stä, sivu 83, 31.10.1994)
"Sen lisäksi, että jäsenyyspäätöstä tehtäessä maatalouden pitkäaikaisen tuen käytön perusteet eivät ole tiedossa, avoinna on monia muita keskeisiä seikkoja. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan komission vahvistus on saatu vain pohjoisen tuen ja LFA-tuen rajoille. Virkamiestasolla on sovittu siirtymäkauden tuista, mutta vahvistus puuttuu. Ympäristötuen ja puutarhatalouden osalta ei edes virkamiestason neuvottelutulosta ole saavutettu. Niin ikään neuvottelutulos puuttuu teollisuuden varastoarvojen (kirj.huom. elintarviketeollisuuden) alenemisen korvausperusteista". (Ulkoasiainvaliokunnan mietinnöstä n:o 9/1994 vp - HE 135:stä, sivulla 72. Helsingissä 31.10.1994, Juha Korkeaoja ja Paavo Väyrynen)
EU-ministerivaliokunta Pöytäkirja 15/94, 18.10.1994 Luottamuksellinen
"5. Valiokunta päätti, että seuraavaan kokoukseen otetaan asialistalle Suomen maatalouden kansallista tukiohjelmaa koskeva tarkennettu esitys ja että esitys jaetaan valiokunnan jäsenille etukäteen".
Em. pöytäkirjan liitteenä on allekirjoittamaton sivu, jolla seuraava teksti:
"Maa- ja metsätalousministeriö 20.10.94
E. Liittymissopimuksen artiklan 141 mukainen tuki.
Liittymissopimuksen artiklan 141 mukaan komissio voi antaa Suomelle luvan myöntää kansallisia tukia maataloustuottajille, jos Suomen liittymisestä EU:iin aiheutuu vakavia vaikeuksia, jotka ovat olemassa sen jälkeen, kun artiklojen 138, 139, 140 ja 142 määräyksiä ja yhteisössä voimassa oleviin sääntöihin perustuvia muita toimenpiteitä on sovellettu täysimääräisesti. "
Kuten edeltä Sivosen ja Peltolan asiakirjoista siteeraamista teksteistä ilmenee, Juha Korkeoja ja Paavo Väyrynen tiesivät maatalousneuvottelujen keskeneräisyydestä.
Sivosen ja Peltolan asiaa vahvistavia löytöjä ei kukaan pysty kyseenlaistamaan.
Nettikirjan ulkopuolelta haluan kertoa, että em. Sivosen ja Peltolan tekstissä on vain jäävuoren huippu.
- Sen paremmin Väyrynen kuin Korkeaojakaan eivät silloin tienneet, miten 141-artikla jäisi vuodesta 1996 alkaen elämään!
Viime kesästä alkaen Juha joutui maatalousministerinä vääntämään kättä 141-artiklan tulkinnasta. Tämä on todiste siitä, että neuvottelutulos jäi 141:n osalta tarkoituksella tulkinnanvaraiseksi ja auki.
Saatujen tietojen mukaan Erkki Liikasen ehdotuksesta 141:n tulkintaa siirrettiin vuoteen 1996.
141:n taustalla on todellakin mielenkiintoinen huijaustausta, jonka kaikkia yksityiskohtia ei edes Juha Korkeaoja vielä tiedä.
Juhaa puolustaakseni voin sanoa, että kukaan ei voi tehdä parempaa sopimusta 141:n jatkosta siltä pohjalta, mitä silloin maatalousneuvottelija Esa Härmälä oli vuonna 1994 tehnyt.
Olen perehtynyt asiaan Sivosta ja Peltolaa syvällisemmin.
Asian yksityiskohtien tutkiminen on vielä vähän kesken.
Kukaan ei pysty kiistämään tapahtunutta huijausta.
Tiedoksi: Palaan asiaan nettikirjalla, omalla nimelläni.
Jorma Jaakkola
[email protected]
ne asiakirjan kohdat, millä Peltola ja Sivonen asiaa perustelevat.
ei tosiaankaan ollut vielä selvillä neuvotteluissa, vaan neuvottelut jatkuivat kansanäänestyksen jälkeen pari viikkoa. Neuvoa-antava kansanäänestys osoittautui vaalipetokseksi.
...lopettakaa jo vaalipetoksista huuteleminen täällä.
EU-jäsenyyden kannatus on noussut koko jäsenyyden ajan, ja maataloustukiaiset ovat olleet kaikkien tiedossa jo vuosia.
Tämä saattaa tietysti järkyttää, mutta kaikki suomalaiset eivät ole maanviljelijöitä...
On nimittäin tulossa Sivosen ja Peltolan nettikirjoja helpommin luettava, kansantajuinen nettikirja.
Kyse ei ole mielipiteestä. Perustelut ovat olemassa olevissa asiakirjoissa.
Näitäkään tosiasioita ei kukaan pysty asettamaan kyseenalaiseksi.
Vaalipetoksen huijauksesta ja salailusta tekee nimenomaan kansanäänestyslain tekstin sanamuoto.
Ilman kansanäänestyslain tekstiä vaalipetos jäisikin näyttämättä toteen.
Tulevassa nettikirjassa nimetään henkilöitä Suomen valtiollisesta johdosta.
Kyse on kolmesta eri maatalouteen liittyvästä seikasta, joita ei kansalle kerrottu.
Voin jo nyt kertoa, että joulukuusta 1993 joulukuuhun 1994 voimassa olleen Hallitusmuodon 33a §:n mukaan suurimman vastuun kantaa 1.3. 1994 presidentin valan vannonut Martti Ahtisaari.
Ahtisaarella on merkittävä osuus suurimpaan huijaukseen eli 141-artiklan poliittisen taustasopimuksen syntyyn 1.3. 1994.
Lukekaapa, mitä Hallitusmuodon 33a §:n tekstissä lukee.
12.4. 1994 tuo poliittinen huijaussopimus kirjoitettiin 141:n kuuluisaan tulkinnaltaan epämääräiseen muotoon.
Vaalipetos tämä ei ole vain siksi, että LOPULLINEN EHDOTUS kansallisesta tukipaketista hyväksyttiin EU-ministerivaliokunnan kokouksessa viisi päivää kansanäänestyksen jälkeen.
Merkittävää on Erkki Liikasen idea siirtää tulkinta kahden vuoden päähän eli vuoteen 1996.
Kaikkein rankimmin maataloutta on sahannut silmään MTK:n nykyinen puheenjohtaja Esa Härmälä, joka neuvottelujen aikaan vastasi maatalousneuvotteluista. Härmälän osalta löytyy useampikin kiusallinen asiakirja.
Likoon tietenkin pistetään myös koko neuvotteluvaltuuskunta ja ne ministerit, jotka hermostuivat pari päivää maratonistunnon jälkeen komission julistuksesta, jolla komissio vesitti suomalaistulkinnan 141:stä!
Kaikki nuo henkilöt, jotka tiesivät asian ja salasivat totuuden, syyllistyvät vaalipetokseen.
Ministeristä suurimman vastuun tietenkin kantaa pääministeri Aho.
Omalla nimelläni
Jorma Jaakkola
email: [email protected]
ps.
Tulevasta nettikirjasta ei seuraa Keskustan tuho, vaan puolueen "pesän siivous".
Asia koskettaa jokaista suomalaista, ei vain viljelijöitä.
Keskustalaisille lohdutukseksi:
Demarit ovat kiusallisessa asemassa Suomen kansantalouden tuhoon johtaneissa asioissa, joita tehtiin jäsenyyden vuoksi.
Asiaan palataan, kun tutkimukset lopullisesti valmistuvat.
On aika puhua suu puhtaaksi.
Jäämme odottamaan mielenkiinnolla.
Syntyy varmaan kaamea mediamylläkkä... :-)
Filosofian lisensiaatti Turo Uskalin journalistiikan väitöskirja osoitti, että YLE oli aikoinaan neuvostovallan asialla.
MUTTA
Ajat ovat muuttneet ja tietojen pimennyksestä huolehtii nyt EU poliitikot ohjeistaen mediaa ja viimekädessä EU.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=110&conference=666&posting=22000000001111791
Millä tavalla EU hallinnoisi tuhansia eri medioita eri maissa?
Tuollainen kuvitelma on vainoharhainen.
Eihän USA:kaan hallinnoi omaa mediaansa, kuten viime päivät ovat karvaasti osoittaneet...
Mitä YLEeen tulee, pitää muistaa, että käytännössä koko Suomen poliittinen johto oli neuvostovallan asialla. Tärkeät päätökset varmistettiin Tehtaankadulta aina ensin...
Olen yrittänyt saada tiettyä vastausta Europeanille koko aamupäivän. Ei mene läpi. Ei sitten millään. Eikä ole edes ensimmäinen kerta.
On ilmeisesti lähetettävä taas joltain toiselta koneelta, kun ehtii.
Koetan lähettää tämän neutraalin viestin - katsotaan meneekö läpi.
Europen saa varsinaisen vastauksen myöhemmin kun ehdin ajaa lähettämään sen muualta.
Tiedotusvälineet ovat paitsi kansallisessa- myös ylikansallisessa valvonnassa ja tiukasti, siitä osoituksena Hesarin uutispätkä, jota en omalta koneelta saanut lähetetyksi. Näkymätön kontrolli toimii jossain - koko ajan…
Helsingin Sanomat 19. joulukuuta 1997 / ANNA PALJAKKA (osalainaus).
"PARLAMENTTI RYHTYI VAHTIMAAN ITSEÄÄN KOSKEVAA IKÄVÄÄ KIRJOITTELUA
Euroopan parlamentti on tehostanut itseään koskevan kielteisen kirjoittelun seurantaa ja aikoo vastata entistä valppaammin tietoihin, joita se pitää kielteisinä ja suorastaan väärinä.
Parlamentti perustaa "nopean toiminnan iskujoukon" torjumaan itseensä kohdistuvaa kielteistä julkisuutta.
Tiedot käyvät ilmi muistiosta, jonka parlamentin pääsihteeri Julian Priestley on laatinut kielteisestä mediajulkisuudesta. Muistio on osoitettu parlamentin puhemiehelle Jos Maria Gil-Roblesille.
-
Priestley kertoo lähettäneensä jo 25. syyskuuta EU-parlamentin kansallisille tiedotustoimistoille ohjeet, että nämä tehostaisivat kriittisiä lehti-, radio- ja tv-juttuja koskevaa raportointiaan ja oikaisisivat suoranaisia vääriä tietoja..."
- - -
Saamme tiedotusvälineiden kautta vain sen tiedon, mikä vallanpitäjille sopii.
Isoveli valvoo kaikkea ja kaikkialla ja verkko kiristyy.
Tuo vanha sananlasku pitää edelleen hyvin paikkansa.
EU:n parlamentti toki voi vahtia kirjoittelua, mutta mitään se ei sille voi. Vai ampuvatko nopean toiminnan iskujoukot toimittajat hengiltä?
Tosielämässä läntisessä demokratiassa mediaa ei valvota, eikä sitä voikaan valvoa. Tilanne on aivan päinvastainen - media on vallan vahtikoira. Ilman sitä tilanne olisi huomattavasti huonompi!
Hyvänä esimerkkinä vaikkapa Britannian vankien kohtelu Irakissa - on hyvä että meillä on Media valtaa vahtimassa!
Eli vainoharhaisuus pois tai rauhoittaville lääkkeille. Media vahtii vallanpitäjiä puolestamme.
on vallan sylikoira, ei vahtikoira.
Hyvänä osoituksena tästä kontrollista ja vallanpitäjien suojelusta on Suomen 141-artiklan tukien jatkosta 16.3. 2004 tullut komission notifiointi.
Tiedosta tulee siis ylihuomenna jo kaksi kuukautta.
Mikään Suomen tiedotusväline EI VIELÄ OLE kertonut asiasta tarkemmin!
Kyllä on TODELLA MERKILLISTÄ, ettei edes maataloustuottajan (MTK:n jäsenen) oma lehtikään kerro totuutta.
Palaan asiaan myöhemmin, koska nyt ei ole enempää syytä mennä alkuperäisen aiheen ulkopuolelle.
Annan toistaiseksi väkiaikatietoa sitä kysyville.
Email
[email protected]
European,
faktoihin perustuva kritiikki ei ole vainoharhaa.
Media ei ole ollut vallan vahtikoira valovuosiin, siitä on tutkittua tietoa, ikävä kyllä, aivan riittävästi. Vanha sananlasku on menettänyt merkityksensä.
Jos mahdollista, kannattaisi lukaista toimittaja Martti Valkosen kirja:
Sananvapaus kauppatavarana, ISBN952-9715-20-X
www.journalismi.info
- Suosittelen. Kokeneen toimittajan kerrontaa lehdistön uusjaosta ja "kahden kerroksen" lehdistä. Suomalaisten olisi herättävä totuuteen: Kuulla ei ole yhtä kuin luulla...
Varoitan välinpitämättömyydestä median suhteen. Varoitan vajoamasta tiedonpimennöksen keskiaikaan...
"faktoihin perustuva kritiikki ei ole vainoharhaa."
=> Ei ole, mutta tässä tapauksessa niitä faktoja vain ei ole. Kuka pystyy nimeämään tahon ja henkilön joka valvoo EU:ssa tuhansien medioitten ja kymmenien tuhansiten toimittajien tehtäviä? Kuka pystyy kertomaan konkreettiset keinot, millä tätä tehdään? Kuka kertoo, miksi tätä tehdään?
Toki lehdistön uusjakoa on tapahtunut, kuten muiden yrityksien kohdalla, mutta se ei vielä merkitse mitään. Ei media ole yhden tahon omistuksessa Suomessakaan, ei sinne päinkään. Ja media on paljon muutakin kuin lehdistö!
Jos joku uskoo EU:n valvovan ja ennakkosensuroivan median toimintaa, hän on hoidon tarpeessa.
minulle se kohta joka kansanäänestyksessä olleessa sopimuksessa on muuttunut äänestyksen jälkeen.
kun ei jäänyt. Osoita minulle se kohta joka kansanäänestyksessä olleessa sopimuksessa on muuttunut äänestyksen jälkeen.
olisi jos parantaisit luetun ymmärrystä.
juttua eräänlaisesta sensuurista lehdistössä, tuollainen vajaa vuosi sitten, oli linkki lehdistön ns. omille sivuille jossa asiaa ruodittiin, poistui juttu täältä, sekä linkin sivu koko netistä hieman myöhemmin;)
sitten jauhot suuhun, niinkuin tavataan sanoa? Tylyä tekstiä.
Nettikirja
"Suomalainen perustuslakinäytelmä ja EU-jäsenyys"
on nyt myös SataSeutu-lehden kotisivulla
http://www.satanen.com/index.php?k=yleista&sivu=peruslakinaytelma
Jos linkki ei toimi, on kysymysmerkin perään tullut välilyönti.
Suuri kiitos nettisivujen satanen.com ja promerit.net ylläpitäjille.
Esiin tuotujen asioiden avoimuus johtaa julkiseen keskusteluun paremmin kuin anonyyminä pensaasta selkään ampuminen.
Mitä sanoikaan eräs kansanedustaja.
" Ote eduskunnan pöytäkirjasta; numero 118. Tiistaina 15.11.1994, sivu numero 4874:
”Suomi liittyy Euroopan unioniin tavalla, joka on häpeäksi suomalaiselle kansanvallalle.
Jälkikäteen tätä prosessia tullaan paljon tutkimaan ja siitä tullaan paljon keskustelemaan."
Kyseisen puheenvuoron eduskunnassa käytti nykyinen ”meppi”.
Tutkimukset on tehty, kiitos Seppo Sivosen ja Pertti Peltolan.
Nettikirjojen tarkoitus on herättää julkista keskustelua niin, että media uskaltaa puuttua asiaan samoin kuin lopulta kävi keskustelussa Sonera-nettikirjasta.
Ei muuta kuin viestiä eteenpäin.
Omalla nimelläni
Jorma Jaakkola
[email protected]
Mikä oli se häpeällinen tapa, jolla Suomi liittyi EUroopan unioniin?
Esille tuli myös HM 33a. Miten se liittyy Suomen jäsenyyteen?
Ei tyhmiä kysymyksiä olekaan!
Nimimerkki epätietoinen kirjoitti
(Tyhmiä kysymyksiä
Kirjoittanut: epätietoinen, 14.5.2004 klo 10.52
Mikä oli se häpeällinen tapa, jolla Suomi liittyi EUroopan unioniin?
Esille tuli myös HM 33a. Miten se liittyy Suomen jäsenyyteen?)
Nimimerkki epätietoinen tarkoittanee sitä, mitä eräs kansanedustaja sanoi eduskunnassa:
(Eduskunnan pöytäkirjas; numero 118. Tiistaina 15.11.1994, sivu numero 4874:
"Suomi liittyy Euroopan unioniin tavalla, joka on häpeäksi suomalaiselle kansanvallalle."
En tiedä, kuinka tietoinen koko liittymisprosessista kyseinen kansanedustaja oli nuo sanat lausuessaan. Hän ilmeisesti tarkoitti sitä, että Suomen eduskunta joutuu päättämään 2/3 enemmistöllä perustulakiin kirjoitetuista pykälistä 5/6 enemmistön sijaan.
Monet tällä palstalla vuosien varrella kirjoitelleet ovat peränneet tuota asiaa.
Suomen EU-päätöksentekoon tarkemmin pureutuneet Seppo Sivonen ja Pertti Peltola ovat tehneet todella suurenmoisen työn.
Epätietoisen kysymykset voi niputtaa seuraavaan virkkeeseen:
Kansanedustajilta on tainnut jäädä lukematta, mitä lakiesityksiin ja selontekoihin milloinkin on kirjoitettu.
Näistä mainittakoon
1. selonteko 9.1. 1992, jonka hyväksyessään kesäkuussa 1992 eduskunta oikeudellisesti ennakolta sitoutui kaikkeen EY/EU-säädäntöön.
2. Enemmistöparlamentarismiin johtaneen Valtiopäiväjärjestyksen muutosesityksen eduskunta sai 17.1. 1992. Sillä eduskunta menetti päätösvaltansa.
Eduskunnan pöytäkirjojen mukaan ei juuri kukaan kansanedustajista perehtynyt lain tekstiin.
3. Joulukuussa 1993 eduskunta sai Hallitusmuodon 33 §:n muutosesityksen, jonka hyväksyessään eduskunta antoi kaiken yhdentymiseen liittyvän päätösvaltansa Tasavallan Presidentille!
Eivätkö kansanedustajat huomanneet, että he antoivat prsidentille diktaattorin valtaoikeudet vuoden 1994 ajaksi.
Virkamiehet, jotka esityksen 33 §:n muutoksesta laativat, tiesivät, miksi muutos tarvitaan.
Tehtiinkö tuo muutos hallitusmuotoon merkityn (HM 72 §) Suomen markan hävittämiseksi ilman erillistä lakia?
Samaten voitaneen sanoa, että Suomen valtio lakkasi olemasta tuon HM 33a §:n kautta tehdyillä päätöksillä...
Voidaan perustellusti kysyä: menikö presidentti kansanäänestyksessä kansan selän taakse?
Hyvät lukijat, lukekaapa huolella Sivosen ja Peltolan nettikirjasta HM 33a pykälän teksti ja ko. pykälän muutoksen tarve.
Tuo teksti ei ole Sivosen ja Peltolan mielipide, vaan lainaus asiakirjasta.
Sivosen ja Peltolan tekemä selvitystyö on hatunnoston arvoinen suoritus!
Kansanedustajilta voisi suoraan kysyä, ymmärsivätkö he, mitä tulivat tehneeksi edellä numeroitujen kohtien asiat, varsinkin HM 33a §:n hyväksyessään!
Menivätkö kansanedustajatkin kansanäänestyksessä kansan selän taakse?
Mutta kansalaisten onneksi kansanäänestyslain kysymykseen kirjoitettiin kolme merkittävää sanaa:
NEUVOTELUN SOPIMUKSEN MUKAISESTI.
Mikä olikaan neuvoteltu sopimus?
Tutkimusten mukaan päivänvalon kestävää neuvoteltua sopimusta ei ollut olemassakaan.
"Kansanedustajilta on tainnut jäädä lukematta, mitä lakiesityksiin ja selontekoihin milloinkin on kirjoitettu"
=> Tämä on puhdasta spekulaatiota vailla todellisuuspohjaa.
"Eivätkö kansanedustajat huomanneet, että he antoivat prsidentille diktaattorin valtaoikeudet vuoden 1994 ajaksi.
=> ?????
Virkamiehet, jotka esityksen 33 §:n muutoksesta laativat, tiesivät, miksi muutos tarvitaan.
Tehtiinkö tuo muutos hallitusmuotoon merkityn (HM 72 §) Suomen markan hävittämiseksi ilman erillistä lakia?
=> Miksi siihen olisi vaadittu erillinen laki?
Samaten voitaneen sanoa, että Suomen valtio lakkasi olemasta tuon HM 33a §:n kautta tehdyillä päätöksillä...
=> Jerry Falwellia lainaten: hävisikö samalla Suomen valtion velat savuna ilmaan?
"Kansanedustajilta voisi suoraan kysyä, ymmärsivätkö he, mitä tulivat tehneeksi edellä numeroitujen kohtien asiat, varsinkin HM 33a §:n hyväksyessään! "
=> Voisi toki. Varmasti ymmärsivät.
Menivätkö kansanedustajatkin kansanäänestyksessä kansan selän taakse?
=> Kansanedustajilla oli tukenaan Suomen Kansan neuvo. Siihen oli hyvä nojata.
Nostetaanpa
Alun linkit kun eivät enään toimi?