Turun Sanomat: Viime aikoina on käyty kiivaita kielikeskusteluja: Milloin ja miten paljon kaikkien pitää opiskella ruotsia? Eikö edes kaakon kulmalla voisi vaihtaa venäjään? Miten ruotsinkielisten oikeus toimia äidinkielellään voidaan taata? Ohittaako oikeus asioida ruotsinkielisen viranomaisen kanssa, ei siis virkamiesruotsia puhuvan suomenkielisen, muut alueen koko väestön mahdollisimman hyvät toimintaedellytykset?
Opetussuunnitelmia uudistettaessa pohditaan, miten saada koululaiset valitsemaan muitakin kieliä kuin englannin. Vain noin yksi neljästä osaa lukion jälkeen jotakin muuta vierasta kieltä. Rahapulassa kituvat kunnat pelkäävät kaavailuja, joiden mukaan valinnaiskielen opetus pitää järjestää vähintään kymmenelle, mikä on entistä pienempi määrä ja tietäisi paikoin pitkiä kuljetuksia.
Keväällä roihahti yliopistoja koskeva kielikeskustelu. Vuoden professoriksi viime vuonna valittu mitokondriotutkija Howard T. Jacobs kohautti jo muullakin kuin punk-henkisellä olemuksellaan. Hän esitti Acatiimi-lehdessä (4/2010), että englannin asemaa yliopistoissa pitäisi vahvistaa hallintoa myöten, muuten yliopistomme taantuvat emmekä kansainvälisty tarpeeksi.
Selvää on, että millään tieteenalalla ei voi toimia ilman riittävää ja tarkoituksenmukaista kielitaitoa. Silti vaatimus englantiin siirtymisestä osoittaa, ettei sen esittäjä tiedosta äidinkielen merkitystä. Se on ymmärrettävää, onhan hän itse voinut käyttää kaikessa englantia, äidinkieltään. Myös hänen tieteenalansa valtakieli on englanti.
Suuri osa korkeakoulujen oppiaineista kuitenkin käsittelee sisältöjä, joihin syventymisessä ja joiden kehittämisessä äidinkieli on välttämätön. Kulttuurimme on niissä merkitysvarantoina, joita ei niin vain käännetä.
Eri kielten suunnilleen samaa merkitsevien sanojenkaan koko merkitys ei osu yksiin tyylivivahteista puhumattakaan.
Äidinkielinen opetus menee syvemmälle ja tutkimus luo varmemmin uutta. Sitä voi sitten kääntää tai käännättää kohdekieltä äidinkielenään käyttävällä ammattilaisella.
On hienoa, jos tieteen tulokset tekevät maailmaa paremmaksi. Ensi sijassa Suomen tieteen pitää kuitenkin hyödyttää suomalaisia ja asiantuntijoiden pystyä välittämään sen antia maallikoille. Se ei onnistu, jos on tottunut työssään käyttämään vain englantia.
Suomen kielen kehittäjät ovat vuosisatoja uurastaneet, jotta meille rakkaiden murteiden perustalle, niiden rinnalle on luotu yhteinen yleiskieli. Sen sanastosta suurin osa on lainaa, jonka suomeen sopeuttamisessa on tehty ja tehdään arvokasta työtä. Vaikka farmaseutista ei tullutkaan rohtolaista, bakteerista kärkkyä tai kiikarista kurkistinta, telefooni on nyt puhelin, elektrisiteetti sähkö ja universiteetti yliopisto. Nuorisokin suomentaa: facebook voi olla naamakirja tai naamala ja cosplayata pukuilla.
Taas elämme uutta vaihetta: vaihtelu epävirallisen kielen sisällä ja eri alojen kielten välillä on lisääntynyt. Vaikkapa Diili-ohjelmassa hyvin briiffatut Account Executivet tai Property Portfolio Managerit presentoivat mesitsinsä ja steitmenttinsä sekä fantsut brändinsä.
Pienet piirit pyörikööt ilmaisuissaan, joita voimme halutessamme maistella kuin eksoottisia mausteita. Ja yksityiselämän, vapaa-ajan ja viihteen kieleen ei kielenhuolto yritäkään puuttua.
EU:n väestöstä 13 prosentin äidinkieli on englanti. Suomalaisista yli 90 prosentin äidinkieli on suomi. Olkoon oikeutemme vastakin koulutus ja asioiminen selvällä suomella. Ei pakkoenglantia!
Kirjoittaja on Turun yliopistonsuomen kielen dosentti.
Leena Kytömäki
Kiivasta keskustelua kielivalinnoista
Turun Sanomat 21.10 2010 02:32:09
http://www.ts.fi/online/mielipiteet/kolumni/168051.html
http://www.ts.fi/online/mielipiteet/kolumni/168052_160h.jpg
Kuvateksti Leena Kytömäki
Opetussuunnitelmia uudistettaessa pohditaan, miten saada koululaiset valitsemaan muitakin kieliä kuin englannin. Vain noin yksi neljästä osaa lukion jälkeen jotakin muuta vierasta kieltä. Rahapulassa kituvat kunnat pelkäävät kaavailuja, joiden mukaan valinnaiskielen opetus pitää järjestää vähintään kymmenelle, mikä on entistä pienempi määrä ja tietäisi paikoin pitkiä kuljetuksia.
Keväällä roihahti yliopistoja koskeva kielikeskustelu. Vuoden professoriksi viime vuonna valittu mitokondriotutkija Howard T. Jacobs kohautti jo muullakin kuin punk-henkisellä olemuksellaan. Hän esitti Acatiimi-lehdessä (4/2010), että englannin asemaa yliopistoissa pitäisi vahvistaa hallintoa myöten, muuten yliopistomme taantuvat emmekä kansainvälisty tarpeeksi.
Selvää on, että millään tieteenalalla ei voi toimia ilman riittävää ja tarkoituksenmukaista kielitaitoa. Silti vaatimus englantiin siirtymisestä osoittaa, ettei sen esittäjä tiedosta äidinkielen merkitystä. Se on ymmärrettävää, onhan hän itse voinut käyttää kaikessa englantia, äidinkieltään. Myös hänen tieteenalansa valtakieli on englanti.
Suuri osa korkeakoulujen oppiaineista kuitenkin käsittelee sisältöjä, joihin syventymisessä ja joiden kehittämisessä äidinkieli on välttämätön. Kulttuurimme on niissä merkitysvarantoina, joita ei niin vain käännetä.
Eri kielten suunnilleen samaa merkitsevien sanojenkaan koko merkitys ei osu yksiin tyylivivahteista puhumattakaan.
Äidinkielinen opetus menee syvemmälle ja tutkimus luo varmemmin uutta. Sitä voi sitten kääntää tai käännättää kohdekieltä äidinkielenään käyttävällä ammattilaisella.
On hienoa, jos tieteen tulokset tekevät maailmaa paremmaksi. Ensi sijassa Suomen tieteen pitää kuitenkin hyödyttää suomalaisia ja asiantuntijoiden pystyä välittämään sen antia maallikoille. Se ei onnistu, jos on tottunut työssään käyttämään vain englantia.
Suomen kielen kehittäjät ovat vuosisatoja uurastaneet, jotta meille rakkaiden murteiden perustalle, niiden rinnalle on luotu yhteinen yleiskieli. Sen sanastosta suurin osa on lainaa, jonka suomeen sopeuttamisessa on tehty ja tehdään arvokasta työtä. Vaikka farmaseutista ei tullutkaan rohtolaista, bakteerista kärkkyä tai kiikarista kurkistinta, telefooni on nyt puhelin, elektrisiteetti sähkö ja universiteetti yliopisto. Nuorisokin suomentaa: facebook voi olla naamakirja tai naamala ja cosplayata pukuilla.
Taas elämme uutta vaihetta: vaihtelu epävirallisen kielen sisällä ja eri alojen kielten välillä on lisääntynyt. Vaikkapa Diili-ohjelmassa hyvin briiffatut Account Executivet tai Property Portfolio Managerit presentoivat mesitsinsä ja steitmenttinsä sekä fantsut brändinsä.
Pienet piirit pyörikööt ilmaisuissaan, joita voimme halutessamme maistella kuin eksoottisia mausteita. Ja yksityiselämän, vapaa-ajan ja viihteen kieleen ei kielenhuolto yritäkään puuttua.
EU:n väestöstä 13 prosentin äidinkieli on englanti. Suomalaisista yli 90 prosentin äidinkieli on suomi. Olkoon oikeutemme vastakin koulutus ja asioiminen selvällä suomella. Ei pakkoenglantia!
Kirjoittaja on Turun yliopistonsuomen kielen dosentti.
Leena Kytömäki
Kiivasta keskustelua kielivalinnoista
Turun Sanomat 21.10 2010 02:32:09
http://www.ts.fi/online/mielipiteet/kolumni/168051.html
http://www.ts.fi/online/mielipiteet/kolumni/168052_160h.jpg
Kuvateksti Leena Kytömäki
Vastaukset 8
Vanhimmat
"EU:n väestöstä 13 prosentin äidinkieli on englanti........Ei pakkoenglantia!"
Suomessa on siis PAKKOENGLANTIA !!
Pakkoruotsittajat Ville Itälä ja Matti Pukkinen ovat Turusta. Toinen pyrkii kaupunginjohtajaksi ja toinen lähti samasta virasta EK:oon.
Turun vaakunassa on peräti KAKSI Ruotsin lippua. Tietysti ne piti pistää uuteen maakuntamitaliinkin!
Pakkoruotsitus on se todellinen Turun tauti.
"EU:n väestöstä 13 prosentin äidinkieli on englanti. Suomalaisista yli 90 prosentin äidinkieli on suomi. Olkoon oikeutemme vastakin koulutus ja asioiminen selvällä suomella. Ei pakkoenglantia!"
Niin, onhan meillä Suomessa jo pakkoruotsi 5% vähemmistön takia...
virallisesti yksikieliseksi Suomeksi ja tietenkin vieraaksi kieleksi englanti on tärkeä.
Ruotsi on vain marginaali kieli ja äidinkieli ruotsinkielisille, joiden on opiskeltava Suomen pääkieli.
man inte kunna finska...som tur är :D
Och dessutom är det ett jävla fult och vulgärt språk :(
on erittäin yksinkertainen kieli. Ohessa esimerkkejä::
''Jag står = Minä seisoa
Du står = Sinä seisoa
Han står = Hän seisoa
Vi står = Me seisoa
Ni står = Te seisoa
De står = He seisoa''
Kuulostaa aivan jonkin vajaaälyisen puheelta.
...meidän maailmanmatkaajien takia.
jaag heetter eerick peetter, jaag äätter erikeepper.
Ja ravintolassakin pärjään.
kan jaak foo zöötbullarna okh potaattismuus.
Pakkoruotsilla pärjään ma missä vain.
Kytömäki puhui asian vierestä eikä antanut mitään ratkaisua vaikka sen ilmiselvästi tietää.
Pakkoruotsin poistolla saadaan tilanne muuttumaan niin että kaupungit voivat tarjota muitakin kieliä ensimmäiseksi kieleksi kuin englantia.
Pakkoruotsin kustannus aiheuttaa sen että muihin kuin englantiin ja ruotsiin ei ole enää kaupungeilla varaa eikä resursseja. Pakkoruotsin kustannukset karsivat vaihtoehtoja kielten opiskelussa ja on perimmältän aiheuttanut englannin suosion.
Englannin opiskelusta ei kukaan luovu opiskellakseen pakkoruotsia. Kaikki kuitenkin tietävät että englantia kannataa opiskella ja siitä kuitenkin viimeisenä luovutaan.
Kukaan ei tosissaan voi ehdottaa englannin opiskelun vähentämistä muiden kielien lisäämiseksi. Pakkoruotsilla on suuri vastustus päinvastoin kuin vapaaehtoisella englannilla.