Aloitin muutama vuosi sitten syömään Citalopramia; Tällä hetkellä annostus on 35mg. Lääkityksen myötä elämänlaatuni on parantunut merkittävästi. En ole havainnut mitään fyysisiä haittavaikutuksia, mistä olen äärimmäisen tyytyväinen...
Valitettavasti tunne-elämäni on kärsinyt lääkityksestä. Aikaisemmin pienetkin asiat saivat minut aivan liekkeihin. Nykyään kouraan saisi sattua vaikka lottovoitto ja olisin vain iloinen. Saan kyllä mielihyvää asioista, mutta en tunne enää sitä tunnetta kun oikein meinaa pakahtua ilosta.
En ole seurustellut todella pitkään aikaan. En vain kykene kiinnostumaan kenestäkään. Seksuaalista kiinnostusta kyllä tunnen, mutta ihastusta en oikein minkäänlaista. Tämä raivostuttaa minua. olen 22 vuotias. Kaikki kaverini alkavat pikkuhiljaa vakiintumaan ja minua ei kiinnosta lähteä edes treffeille. Jonkinlaisia säätöjä on ollut matkan varrella, mutta ne ovat lopahtaneet kiinnostuksen puutteeseen.
Kokeilin n. vuosi sitten lopettaa lääkitystä, mutta masennuin ja ahdistuin uudelleen. Tulen todennäköisesti syömään lääkkeitä vielä vuosia. Mieltäni vaivaa kysymys, normalisoituuko tunne-elämäni vasta vuosien päästä kun olen lopettanut lääkityksen?
Valitettavasti tunne-elämäni on kärsinyt lääkityksestä. Aikaisemmin pienetkin asiat saivat minut aivan liekkeihin. Nykyään kouraan saisi sattua vaikka lottovoitto ja olisin vain iloinen. Saan kyllä mielihyvää asioista, mutta en tunne enää sitä tunnetta kun oikein meinaa pakahtua ilosta.
En ole seurustellut todella pitkään aikaan. En vain kykene kiinnostumaan kenestäkään. Seksuaalista kiinnostusta kyllä tunnen, mutta ihastusta en oikein minkäänlaista. Tämä raivostuttaa minua. olen 22 vuotias. Kaikki kaverini alkavat pikkuhiljaa vakiintumaan ja minua ei kiinnosta lähteä edes treffeille. Jonkinlaisia säätöjä on ollut matkan varrella, mutta ne ovat lopahtaneet kiinnostuksen puutteeseen.
Kokeilin n. vuosi sitten lopettaa lääkitystä, mutta masennuin ja ahdistuin uudelleen. Tulen todennäköisesti syömään lääkkeitä vielä vuosia. Mieltäni vaivaa kysymys, normalisoituuko tunne-elämäni vasta vuosien päästä kun olen lopettanut lääkityksen?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minusta sinun kannattaisi harkita lääkkeen vaihtamista. Kyse on elämänlaadun punninnasta - haluatko olla vuosikausia turratunteinen ? Sitalopraami on ihan hyvä lääke, mutta minulla tuli 20 mg:n annoksella sama turtuneisuus. Minä käytään Voxraa, joka ei takuulla turruta tunteita vaan antaa vauhtia. Kallis kuin mikä.
Sama täällä kyseisestä lääkkeestä. Annos 10mg. Mikään ei tunnu ihanalta
Masennuslääkkeet sekä myös neuroleptit latistavat tunne-elämää. Mulle on yksi psykiatrikin sen myöntänyt.
Itse söin kaikenlaisia lääkkeitä vuosikausia ja kun vihdoin pääsin niistä eroon niin tavallaan oli aivan outoa kun aloin tuntea erilaisia tunteita.
Aika nopeasti se tapahtui, siis tunteet palasivat.
Kun vuosia söin niitä niin en oikeastaan enää muistanut mikä tuntuu miltäkin, mutta nyt kun jälkeenpäin mietin niin kyllä olen tyytyväinen ja iloinen että osaan taas tuntea.
Toki tulee myös ikäviä tunteita mutta niidenkin kanssa olen pärjännyt kun on pää selkeä eikä turruksissa.
Ei tätäkään asiaa tietäisi tai osaisi edes kuvitella jos ei ole itse kokenut.
lue kirja, Aku Kopakkala / suuri serotoniinihuijaus.
Mä oon aina tykännyt tuosta Kopakkalasta, hänen mielipiteistään. Tosin en ole lukenut hänen kirjoittamiaan kirjoja, ainakaan vielä, mielessä on.
Oon tosi kiinnostunut kaikesta psyykeen liittyvästä sekä lääkkeistä sen takia kun olin aikoinaan pulassa pääni, päihteiden ja lääkkeiden kanssa.
Kun pääni selkisi halusin alkaa selvittää itselleni miksi aikoinaan kaikki meni niinkuin meni.
Ja paljon on jo tähänkin asti selvinnyt.
Mielenkiintoista hommaa. Lisäksi herää jatkuvasti uusia kysymyksiä ja halua kyseenalaistaa useampiakin asioita.
Masennuslääkeistä voi olla hyötyä mutta mitään täsmälääkkeitä masennukseen ne eivät ole ne eivät korjaa mitään puutosta tai vikaa aivoissa.
https://www.rapport.fi/journalistit/jani-kaaro/miten-masennuksesta-leivottiin-kaikkien-aikojen-bisnes
Tarina on kaikille tuttu: masennus johtuu kemiallisesta epätasapainosta aivoissa. Mielialalääkkeet auttavat, koska ne korjaavat tasapainon aivokemiassa. Viesti, jota amerikkalaisessa mediassa alettiin 1980-luvun alussa rummuttaa, oli suoraviivainen. Suomeen tarina saapui kymmenen vuotta myöhemmin. Mielenkiintoista on, että tieteellisessä kirjallisuudessa tarinalle ei koskaan ollut hyviä perusteita.