Tänään on hesarin mielipidepalstalla aiheesta hyvä kirjoituskin.
Mikään ei ole enää entistä kirkostaeroamisten suhteen tämän erovyöryn jälkeen. Paluuta ei entisiin pienempiin erolukuihin ole, vaan luvut tulemaan olemaan pysyvästi korkeammalla tasolla kuin ennen tätä vyöryä.
Tavalliset ihmiset ovat alkaneet nyt kyseenalaistamaan kuulumisensa kirkkoon.
Mikään ei ole enää entistä kirkostaeroamisten suhteen tämän erovyöryn jälkeen. Paluuta ei entisiin pienempiin erolukuihin ole, vaan luvut tulemaan olemaan pysyvästi korkeammalla tasolla kuin ennen tätä vyöryä.
Tavalliset ihmiset ovat alkaneet nyt kyseenalaistamaan kuulumisensa kirkkoon.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Suurimmalle osalle suomalaisista kirkon jäsenyys on vain verojen maksamista. He eivät saa mitään vastinetta veromarkoilleen. Kirkko on heille kasvoton. Varsinkin kaupunkiyhteisöissä jäsenet eivät tunne kirkon työntekijöitä eivätkä kirkon päättäjiä. Nykyihmisistä harvat uskovat helvettiin tai taivaaseen. Ainakaan siihen ei uskota, että nämä asiat ovat jotenkin kirkon jäsenyyteen sidoksissa. Usko Jumalaan ei ole sidoksissa kirkkoon.Veromarkat menevät suuremmaksi osaksi kirkon työntekijöiden palkkoihin ja muihin henkilöstökuluihin. Hyväntekeväisyys on pienen pieni ripe, joka katetaan pääosin kolehdeilla ( miksi kirkossa kannetaan kolehteja, vaikka kirkolla on suuret säästöt, josta riittäisi hyväntekeväisyyteen ?). Yhtä hyvin rovon voi antaa kerjäläiselle kun rikkaalle kirkolle.
Jos kirkko haluaisi säästää henkilöstömenoissa kannattaisi suhteuttaa työpäivän pituus palkkaan. Nythän kirkon toiminta on kerhotyyppistä, vain muutaman tunnin kestävää. Työssä ei olla edes joka päivä. Tavallinen kansalainen, joka verot maksaa, tekee kahdeksantuntista työpäivää kesälomaa lukuunottamatta vuoden jokaisena päivänä.
Kirkosta eronneita on ollut lähivuosina kymmeniätuhansia vuodessa. Nyt kun kerralla eroaa näin paljon, kirkko havahtuu lähestymään eronneita. Kirkossa ei ole muuttunut mikään, mutta eroajien pään sisässä on tapahtunut paljon. Tämä ei ole vain homokysymys, vaan ainakin omalta kohdaltani mietin vakavasti, miksi kuulun kirkkoon. En ole kymmeneen vuoteen käynyt kirkossa enkä tiedä mitä kotiseurakunnassani veromarkoillani tehdään. En ole kertaakaan äänestänyt seurakuntavaaleissa enkä äänestä tälläkään kertaa- jos olen vielä kirkossa äänestysajankohtana. Luulen, että kaltaisiani on kymmeniä tuhansia.
Kuvasit hyvin tavallisen tapakristityn elämää ja suhtautumista kirkkoon. Eräs tuntemani mies erosi äskettäin kirkosta ja kertoi syyksi: Kirkon pitäisi tulla toimeen omillaan. Näin se juuri on. Ylivoimaisella enemmistöllä eronneista ei ole mitään uskontoja tai kirkkoja vastaan, mutta se risoo, että yhtä uskonlahkoa joutuu tukemaan sadoilla euroilla vuodessa, vaikkei ole koskaan vapaaehtoisesti ko. lahkoon liittynytkään.
On kummallista, etteivät papit, piispat yms., jotka muka edustavat korkeata moraalia, voi olla älyllisesti rehellisiä ja myöntää, että systeemi on mätä ja epäoikeudenmukainen. Mitä nämä liperikaulaiset oikein pelkäävät?
"Luulen, että kaltaisiani on kymmeniä tuhansia."
Taloustutkimus teki tästä kyselyn viime vuonna. Siinä muistaakseni 12% kirkon jäsenistä sanoi harkinneensa eroa viimeisen vuoden aikana. 12% kirkon jäsenistä on yli puoli miljoonaa, olette todella iso joukko!