Nauttivatko SS ja NKVD miehet toisten ihmisten murhaamisesta? Eicke ainakin tuntui nauttivan Röhmin ampumisesta ja Ramón Mercader siitä kun sai koukkunenää vetää jäähakulla päähän niin että koko Meksiko kuuli!
Nauttiko SS ja NKVD miehet?
Michael Lipert
14431
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kyllä osa nautti sillä 'verihän myrkyttyi sotiessa!
Noin on käynyt mm bosnian sodassa palvelleilla palkkasotilaillakin ja suuri osa itse halusi palata uudelleen sotimaan, koska eivät enää tunteneet siviilielämään vetoa!
Tappamisen tunnetta voisi kuvailla vaikka urheilusuorituksen/saunomisen/ mielekkään työn loppuunsaattamisen jälkeiseen tunteeseen, josta tulee hyvä, tyydyttävä olo !
Niinhän ne muinaiset soturi heimot sanoi ettei soturi ole soturi kuin vasta sitten kun on kastanut miekkansa veressä.
Kyllä kai täallaiset mamaattitappajat olivat äärimmäisen ahdistuneita. Ja nimenomaan siksi, että tiesivät tekevänsä laittomuuksia ja julmuuksia. Kuitenkaan heillä ei enimmäkseen ollut mahdollisuutta päästä toiminnasta irti. Siinä tilanteessa heille tuli varmaan toiovttomuuden ja katkeruuden tunne, sen tunteen vallassa ei enää ollut suurta väliä, mitä teki.
Otto poika ainakin Nurnbergissä sanoi että häntä huolestutti enemmän miten teloittajat kestää. Ei kuulemma kiinostanut vittuakaan vaikka yksi saksalainen SS-mies ampuu kymmenentuhattu juutalaista lasta. Otto sanoi olleensa huolissa miten hermot kestää.
Paul Blobel muistaakseni kielsi kaiken ja sanoi että ne oli partisaaneja ja muita terroristeja joita ammuttiin.
Näiden tyyppien johtajat olivat nössöjä! Himmler ja Berija saatana! Toinen pelkurimaisesti myrkytti itsensä ja toinen aneli armoa kun vietii teloitusryhmän eteen. Onneksi alaiset olivat kovempia. Eichmannkin oli kuulemma kylmän rauhallisesti mennyt hirttopuuhun ja toivonut että ne "koukkunenät" jotka hänet sieppasivat kuulemma kuolisivat piaan hänen jälkeen.
Heydrich tosiaan oli myös nössö koska oli katolilaisella papille vollottanut ennen kuolemaansa tekosistaan.
Katsohan noiden tyyppien haastattelua. Se on sitä teennäistä valittamista ja tunteetonta murheellisuutta. Lisäksi monissa noiden jätkien muistelmissa antavat ymmärtää että generalissimus ja Föhrer oli jumalia joiden käskyjä toteltiin vaikka käsky oli ampua tai nälkiinnyttää pikkulapsia.
Kukaan ei ole maailmassa murhannut yhtä raa"asti ja runsaasti kuin venäläiset ja saksalaiset. Ei kukaan. Siksi Molotov oli Ribbentropin hyvä kaveri.
Molemmille kansoille on myös yhteistä kiivas juutalaisviha mikä käy hyvin ilmi pogromeissa, Holokaustissa ja 1930-luvun suurissa puhdistuksissa.
Oli niitä suomalaisia ja balttejakin kummassakin porukassa ihan riittämiin puhumattakaan Neuvosto-Venäjän suomalais-ugrilaisista heimoista. :D
Ulkomaalaiset ne sitä salaisenpoliisin terroria oli sinne luomassa Venäjälle. Tsekasta se lähti liikkeelle ja tsekistit oli enimmäkseen ulkomaalaisia. SS:stä saa syyttää ihan Saksan ensimmäisen maailmansodan johtoa. SS oli osa SA:ta ennen vuotta 1934. SA taas perustui ensimmäisen maailmansodan iskujoukkoihin.
Kaikista eniten fasismista ja kommunismista kärsi kuitenkin venäläiset ja saksalaiset. Väestöt pieneni noin 30% molemmista maista ja maine meni ikuisesti rikosten takia.
Ainakin juutalaisten lahtaamisesta saivat kuulemma jopa orgasmeja, Kyllä sitä varmaan itsekin olisi liittynyt noihin. Se Lubyankan kellari varmaan aika punainen ollut sen jälkeen kun Igor, Serov, Sergei sekä muutama muu NKVD mies koukkuneniä siellä lahdannut generalissimuksen käskystä.
Auschwitzin komendantti Rudolf Höss kertoo muistelmissaan:
"Kun hän (Himmler) antoi minulle kesällä 1941 henkilökohtaisesti käskyn, että valmistaisin KL Auschwitzissa joukkotuhoamislaitoksen ja panisin tämän joukkotuhoamisen toimeen, en osannut millään lailla kuvitella toimenpiteen laajuutta ja vaikutuksia. Tajusin kyllä, että käsky merkitsi jotakin tavatonta, jotakin hirvittävää. Mutta käskyn perustelujen vuoksi näytti minusta tämä tuhoamistapahtuma oikealta. En ryhtynyt sitä silloin millään lailla harkitsemaan - olinhan saanut käskyn ja minun täytyi panna se toimeen. Minun tehtäväni ei ollut arvostella, oliko tämä juutalaisten joukkotuhoaminen välttämätöntä vai ei. Niin pitkälle en kyennyt ajattelemaan."
Höss kirjoittaa muistelmissaan myös juutalaiskomennuskuntien käyttäytymisestä. Ne olivat vankiryhmiä, joiden tehtävä oli huolehtia saapuvien vankien rauhoittamisesta, riisuuntumisesta ja kaasukammioihin saattamisesta.
"Ylipäänsä oli juutalaiskomennuskuntien innokas apu riisuutumisessa ja kaasukammioihin viemisessä varsin merkillistä. En ole koskaan todennut enkä myöskään muilta kuullut, että he olisivat lausuneet kaasutettaville halaistua sanaa siitä mikä näitä odotti. Päinvastoin, he tekivät parhaansa harhauttaakseen näitä, ennen kaikkea rauhoittaakseen pahaa-aavistavia. - - - Oli mielenkiintoista seurata mitä kaikkea juutalaiskomennuskunta heille valehteli, millä vakuuttavuudella ja millä eleillä he korostivat sanojaan."
"Lukuisat naiset piilottivat vauvojaan vaatekasoihin. Juutalaiskomennuskunnan miehet pitivät aivan erityisesti silmällä tätä ja puhuivat naiselle siksi kunnes hän otti lapsen mukaansa. - - - Pikkulapset itkivät yleensä epätavallista riisuutumista, mutta kun äidit tai juutalaiskomennuskunnan miehet puhuivat heille rauhoittavasti, he menivät leikkien, keskenään kisaillen, leikkikalu kädessä kaasukammioihin."
Hengissä säilyneet juutalaisvangit ovat myös kuvanneet juutalaiskomennuskunnissa olleiden käyttäytymistä ja kohtaloita mm. näin, Hössin kuvailuista poiketen:
"Kun vangit saivat kuulla, että heidät oli määrätty tähän työhön, monet heistä tekivät itsemurhan heittäytymällä kaasukammioihin ajettavien ihmisten sekaan tai syöksymällä tahallaan SS-vartiointilinjaa vastaan, joilloin heidät ammuttiin." Heitä pakotettiin esim. valelemalla bensiinillä, sytyttämällä tuleen ja ajamalla pihaa ympäri varoituksena muille. "Lopulta liekehtivä vanki juoksi sähköaitaukseen ja pääsi kammottavista tuskistaan."
Juutalaisvanki Lucien Adelsberger kirjoitti juutalaiskomennuskunnista:
"Monesti he tulivat meidän leiriimme peseytymään ympärillään SS-miehiä ja suuria äkäisiä koiria. Heidän kasvonsa eivät olleet enää mitään ihmiskasvoja, vaan vääristyneitä, mielipuolisia kasvoja, niin että ne nähdessään olisi voinut kauhusta huutaa... Vaikka SS ei olisi saanut mitään muuta aikaan kuin Auschwitzin juutalaiskomennuskunnat, olisi se jo tämän perusteella totisesti ansainnut tuhonsa."
(Elina Sanan (ent. Suominen) kirjasta Kuolemanlaiva S/S Hohenhörn, Juutalaispakolaisten kohtalo Suomessa)
Melkoista paskanjauhamista. Hössille luvattiin mahdollinen armahdus kuolemantuomiosta, jos kertoo kirjallisesti kaikki. Puolalaiset lypsivät ns "muistelmat". Tosiasiassa he pyrkivät saamaan kaiken näyttämään siltä, ettei puolalaiset muka olleet sotkeutuneet mihinkään sontaan. Parhaillaan he kuitenkin teurastivat Preussin alueella saksalaisväestöä seipäin, sirpin ja viikattein vuonna 1945-46.
Hössin muistelmat ovat suurta puppua, jonka alkusanat kirjoitti salaisenpoliisin apulaispäällikkö, myöhemmin sotilastiedustelun johtaja Josef Libermann.
Sanan akan jutut ovat sitä Korkeajännitys-lehden tarinaa.
Polakithan ne nuo leirit rakensi. Toisaalta mitäpä pahaa siinä on jos saksalaiset kosti vähän WW1 kalavelkoja polakille.
Ote Rudolf Hössin muistelmista
http://personal.inet.fi/koti/kkoskela/hoss.htm
Hössin jäähyväiskirje vaimolleen. Tämä on jätetty POIS Hössin muistelmista Hössin pyynnöstä ja hienotunteisuussyistä... olikohan Höss hienotunteinen uhrejaan kohtaan...
http://personal.inet.fi/koti/kkoskela/hoss2.htm
Kuvaus Rudolf Hössin teloituksesta.
http://personal.inet.fi/koti/kkoskela/hoss3.htm
Lue tuolta niin tiedät!
Rudolf Höss Auschwitzin komendantti
ISBN: 978-951-31-3914-8
Sivuja: 223
Sidos: Sidottu
Suomentaja: Wilenius Reijo
Ilmestyi: 2008 Tammi (4.p)
Saksan luhistuttua vuonna 1945 SS-Obersturmbannführer Rudolf Höss vangittiin ja tuomittiin hirtettäväksi Auschwitzissä, samalla kuolemanleirillä missä Hössin tunnustuksen mukaan vuosina 1940-44 oli murhattu noin kaksi ja puoli miljoonaa juutalaista. Tuomiota odottaessaan Höss kirjoitti muistelmansa, joita on syystä pidetty sotein jälkeisen ajan järkyttävimpänä dokumenttina.
Nyt uusintapainoksena julkaistavassa teoksessa Höss kertoo totuuden avomielisesti ja kirjanpitäjän tarkkuudella. Hänen kylmän asiallinen kuvauksensa on ilman liioitteluakin kyllin järkyttävä.
Kirja on käännös alkuperäiskielestä eli saksasta, jolla se ilmestyi 1958 ensi kerran.Johdannon näyttää kirjoittaneen Martin Broszat ja sitä on lyhennelty jostain syystä.
Hössin jäähyväiskirje vaimolleen on jätetty POIS Hössin muistelmista Hössin pyynnöstä ja hienotunteisuussyistä... Olikohan Höss itse hienotunteinen uhrejaan kohtaan?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Rudolf_Höss
Ote Rudolf Hössin muistelmista
http://personal.inet.fi/koti/kkoskela/hoss.htm
Hössin jäähyväiskirje vaimolleen.
http://personal.inet.fi/koti/kkoskela/hoss2.htm
Kuvaus Rudolf Hössin teloituksesta.
http://personal.inet.fi/koti/kkoskela/hoss3.htm
Lähde: Kommandant in Auschwitz: Autobiographische Aufzeichnungen, Stuttgart, 1958.
(Kirja on myös suomennettu nimellä Auschwitzin komendantti: SS-Obersturmbannführer Rudolf Hössin omaelämänkerta, Helsinki, 1959. Kyseistä suomennosta ei käytetty tässä.)
Lähde: Höss, Rudolp; Death Dealer, The Memoirs of the SS kommandant at Auschwitz, edited by Stephen Paskuly, New York, 1992.
Höss kuvaa omia tunteistaan eräässä välikohtauksessa keskitysleirillä:
"Uskokaa minua, tunsin s��list� maan pett�v�n jalkojeni alla, mutta minun ei annettu osoittaa mink��nlaisia tunteita."
Voin uskoa, että hän on voinut tuntea sääliä - joskus. Kaikki mitä hän teki, oli kuitenkin vain hänen omalla vastuullaan, hänen oma valintansa. Vain psykopaatti/sosiopaatti voi lähettää ihmisiä (lapsia tässä välikohtauksessa) kaasukammioon ja väittää ettei hänen annettu osoittaa sääliään tai minkäänlaisia tunteita (eli käytännössähän hän vain yrittää siirtää tässä vastuun käyttäytymisestään ja tunteettomuudestaan muille).
Normaali ihminen, jolla on valta/mahdollisuus siihen, pelastaa lapsen hädästä. Jopa oman henkensä uhalla.