Olen alle 30 nuori. Minulla on sydänvika. Pelkään kuolemista. En sitä miten kuolen vaan sitä mitä sen jälkeen tapahtuu. Olenko enää olemassa..nukahdanko ikuiseen uneen ja olemassa oloni katoaa. Mitä järkeä on elää ja ajatella jos sitten hetkeä myöhemmin sinua ei olekkaan?
Minulla on lapsi, pelkään jättää häntä yksin.
Entä jos kuolen nukkuessani johonkin rytmihäiriöön ja rakas lapseni jää yksin. Entä jos hän herää vierestäni kun olen kuollut? Kuka hänestä huolehtii, kuka hänelle selittää että Äiti rakastaa?
Mitä virkaa elämällä oikein on?
Olen huomannut että tämä pelko alkaa vaivaamaan minua enemmän ja enemmän. Iltaisin pelkään nukahtaa ja aamulla kun herään olen aivan onnessani kun olen hereillä ja vielä olemassa.
Se että pelkään kadota johtuu varmaan siitä kun tiedän ettei rajan takana ole kukaan minua odottamassa. En usko jumalaan mutta jos joutuisin paikkaa jonne olisin jo joutunut jonkun hyvän läheisen hyvästellyt pelkoni saattaisi lieventyä. Olen onnellinen kun kenenkään todella rakkaan ihmisen haudalla en ole joutunut käymään mutta entä jos olenkin se ensimmäinen lähtijä tai jos en olekkaan? miten voin sanoa hyvästit jollekkin oikein rakkaalle??
Minulla on lapsi, pelkään jättää häntä yksin.
Entä jos kuolen nukkuessani johonkin rytmihäiriöön ja rakas lapseni jää yksin. Entä jos hän herää vierestäni kun olen kuollut? Kuka hänestä huolehtii, kuka hänelle selittää että Äiti rakastaa?
Mitä virkaa elämällä oikein on?
Olen huomannut että tämä pelko alkaa vaivaamaan minua enemmän ja enemmän. Iltaisin pelkään nukahtaa ja aamulla kun herään olen aivan onnessani kun olen hereillä ja vielä olemassa.
Se että pelkään kadota johtuu varmaan siitä kun tiedän ettei rajan takana ole kukaan minua odottamassa. En usko jumalaan mutta jos joutuisin paikkaa jonne olisin jo joutunut jonkun hyvän läheisen hyvästellyt pelkoni saattaisi lieventyä. Olen onnellinen kun kenenkään todella rakkaan ihmisen haudalla en ole joutunut käymään mutta entä jos olenkin se ensimmäinen lähtijä tai jos en olekkaan? miten voin sanoa hyvästit jollekkin oikein rakkaalle??
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kaikkihan me joskus pohdimme kuolemaa. Kun olemassa olomme lakkaa.
Huoli on lapsista ja jälkeemme jäävistä.
Olen hieman yli 30v. ja minulla on lapsi. En usko Jumalaan.
Olet ehkä sairautesi kanssa jäännyt kiinni pelkoon. Voisi olla hyvä jutella asiasta jonkun kanssa.
Kun annat rakkautta lapsellesi joka päivä ja opetet häntä elämään voi mielesi olla rauhallinen. Sitähän elämä on aina ollut. Annamme tuleville sukupolville mahdollisuuden parempaan elämään !
Tietoisuutemme siitä, että olemme kuolevaisia on taakka joka tulee vain hyväksyä. Niin vaikeaa kuin se voi olla... Nauti täysillä siitä mitä sinulla on nyt.
Äitini aikoinaan kiteytti asian hyvin lauseella:
Rakasta kuin kuolisit huomenna - Elä kuin eläisit ikuisesti !