Siis hä täh ??

Juutilaisen, Windin, Karhusen ja muiden piti keskittyä sankarina olemiseen. Oli kuvauspäiviä, valmennuspäiviä ja kaikkea sellaista BB-talohommaa nin pirusti.
Eikä meidän liidokit oikein yltäneet sinne. Toisaalta, jos Marskilla olisi ollut yhtään älyä, niin se olisi perustanut välilaskupaikkoja matkalle Imatra - Leningrad - Ztassovoki- Moskova. Ei laittanut, kun lanttu ei leikannut ja aika meni perseiden miettimiseen.

Lue tuosta:

http://www.mannerheim.fi/mannerheim_v/index.htm

Mannerheimille oli palvelusvuosia Venäjän armeijassa kertynyt lähes 30 vuotta 1889–1917. Mannerheim palveli tsaarin armeijassa yleten sotilasarvoissa kornetista kenraaliluutnantiksi. Stalinin työpaikalla Kremlissä on myös Mannerheimin nimi seinällä - korkeimman kunniamerkin, Pyhän Yrjön ristin saajana.

Mannerheim tunsi venäläiset ja sympatiseerasi heitä paljon enemmän kuin saksalaisia. Bolsevikeistä hän ei pitänyt, ja olisi mieluusti yrittänyt vapauttaa Pietarin jo 1919, mutta ei luottanut Judevitshin osuuteen.

Mannerheim oli ensimmäinen vallankäyttäjä Suomessa, joka tiesi, että Saksa häviää sodan. Tästä mielipiteestä on viitteitä jo talvelta 1941-1942. Kun hän kerran esti suomalaisia pommittamasta tai ampumasta tykistöllä Leningradia, tuskin häntä innosti ajatus Moskovan kiusaamisesta, jonne oli liian pitkä matka, kuten kerran Napoleonille oli.

Hän yksinkertaisesti taisteli kunnialla, kuten sotilas taistelee, ja sen Stalinkin myönsi suomalaiselle kulttuurivaltuuskunnalle 1945.