Jos ei ole sodanjohto suomalaisten ydinosaamisalueita, ei sitä ole sotaan valmistautuminenkaan. Kerrasta toiseen toistuvat samat virheet: Ei tehdä mitään ja kun tulee pakolla tarvis tehdä, tehdään liian vähän ja myöhään. Talvisotaan lähdettiin omassa ulsterissa ja pikkukengissä, tervapullolla tankkeja torjumaan. Siitä huolimatta ettei voi valittaa sodan merkkien vähäisyyttä. Jatkosodassa ymmärrettiin pyytää aseapua vasta kun huonot olivat housuissa sekä Saksalla että Suomella, apu olisi varmaankin ollut runsaskätisempää pyydettynä silloin kun oli vielä voitonusko ja manestys vallalla ja harjoitellakin olisi kerennyt. Nyt toistetaan jälleen samaa virhettä. Vaikka puolustusmenot ylittävät jo kansakunnan rahkeet, varuskuntia suljetaan ja väkeä vähennetään sekä aktiivista että reservistä, ei liittoutumista edes harkita. Sitten jos paha päivä tulee, se tuskin on enää mahdollista.
Syynä tähän on ilman muuta vuosisatojen eristäytymisen ja alamaisuuden koulima luonneilmasto. Hyvää tahtova, naiivin sinisilmäinen suomalainen on kuin strutsi, uskoo ettei paha meitä kosketa ellemme sitä halua nähdä. Venettä ei kehdata keikuttaa, sallitaanhan kerrallaan vain yksi mielipide ja kaikenlainen erilaisuus, poikkeamat ja esiintulot ovat muutoinkin kartettava asia.
Tämän näkee jopa joukkueurheilussa. Oli kyseessä sitten jalkapallo tai jääkiekko, käsikijoitus on ennalta tiedossa: Suomi herää kamppailemaan liian myöhään ja häviää urhean taistelun jälkeen. Joka tapauksessa aina häviää, vaikka olisi voitollakin, Suomi ei kykene voittamaan henkisten esteiden vuoksi.
Syynä tähän on ilman muuta vuosisatojen eristäytymisen ja alamaisuuden koulima luonneilmasto. Hyvää tahtova, naiivin sinisilmäinen suomalainen on kuin strutsi, uskoo ettei paha meitä kosketa ellemme sitä halua nähdä. Venettä ei kehdata keikuttaa, sallitaanhan kerrallaan vain yksi mielipide ja kaikenlainen erilaisuus, poikkeamat ja esiintulot ovat muutoinkin kartettava asia.
Tämän näkee jopa joukkueurheilussa. Oli kyseessä sitten jalkapallo tai jääkiekko, käsikijoitus on ennalta tiedossa: Suomi herää kamppailemaan liian myöhään ja häviää urhean taistelun jälkeen. Joka tapauksessa aina häviää, vaikka olisi voitollakin, Suomi ei kykene voittamaan henkisten esteiden vuoksi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Talvisotaan lähdettiin omassa ulsterissa ja pikkukengissä, tervapullolla tankkeja torjumaan. Siitä huolimatta ettei voi valittaa sodan merkkien vähäisyyttä. Jatkosodassa ymmärrettiin pyytää aseapua vasta kun huonot olivat housuissa sekä Saksalla että Suomella, apu olisi varmaankin ollut runsaskätisempää pyydettynä silloin kun oli vielä voitonusko ja manestys vallalla ja harjoitellakin olisi kerennyt."
Talvisotaan varustauduttiin, minkä valtion rahatilanne ja aika antoi periksi.Poliittinen johto ei uskonut sodan syttymiseen. Jatkosodassa saatiin Saksalta koko ajan aseita sikäli kuin pyydettiin ja se suostui antamaan. Rahatilanne tuli silloinkin vastaan.
Olet merkillinen valehtelija. Esität jatkuvasti täysin asiantuntemattomia väitteitä asioista, jotka olisi helppo tarkistaa.
tarkkaan ottaen petrolia ja pirtuakin, oikeassa olet.
Toistat itse asiassa juuri samaa mistä syytät minua valehtelijaksi. Todellakin, kuten sanot, poliittinen johto oli kuin strutsi, ei uskonut sodan tuloon vaikka itse asiassa sen jopa näkikin. Jatkosodassa se ei uskonut hyökkäyksen tuloon. Nyt se ei usko että mikään paha voisi Suomea konsaan enää koskettaa.
"Toistat itse asiassa juuri samaa mistä syytät minua valehtelijaksi"
En, vaan totean sinun valehtelevan Talvi-ja jatkosodan varustamisesta. Suomi ei voi koskaan olla yksin sillä tavoin varustautunut, että pärjäisi sodassa sotilaalliselle suurvallalle. Sellainen voi aina asettaa kymmenkertaisen voiman meitä vastaan. Lääkkeeksi käy vain järkevä politiikka ja sotilaallinen liittoutuminen. Tässä hetkellä ainoa varma turva on Nato eli USA. Sen ratkaisun ovat useimmat itsensä jotenkin uhatuiksi tuntevat Euroopan pikkuvaltito valinneet.
Muistuttaisin että suurin osa sodanjohdostahan oli kykenemättömiä SUOMENRUOTSALAISIA!
paljon suomenruotsalaisia, mutta he olivat täysin päteviä. Joukossa oli aivan kenraalikunnan parhaimmistoa, kuten Mannerheim, Nenonen ja Heinrichs. Myös moni nimensä muuttanut oli alkujaan ruotsinkielinen kuten Siilasvuo ( Strömberg). Puhtaasti suomalaisia olivat mm. Talvela, Airo, Laatikainen, Tuompo, Sihvot, Heiskanen ja Pajari.
Olikos tuo Nenonen tosiaan ruotsinkielinen?
tosin Kuopiossa. Hän oli suomenkielisen läänineläinlääkärin poika. Äiti oli ruotsinkielinen. Vaimo oli venäläinen.
Suomeen tullessaan 1918 N.osasi vain heikosti suomea. Monen muun korkean upseerin lailla hän joutui työn ohessa opettelemaan myös sotaväen virallisen kielen eli suomen. Sen käytössä ei hänellä tiedetä olleen ainakaan erityisiä ongelmia.