Silloin tällöin eri palstoilla, viimeksi isänmaallisuus-palstalla, on esitetty kysymyksiä ja ollut puhetta Hitlerin seksuaalisista perversioista, ja aiheesta esitetyt asiallisetkin kirjoitukset ovat tulleet sensuroiduiksi ilmeisesti siksi, että sekaan on heitetty täysin asiattomia alatyylisiä kommentteja.
Vastasin isänmaallisuus-palstalla olleeseen nimimerkki "historian harrastajan" kyselyyn, jossa tämä tiedusteli niitä lähteitä, joissa ko. asiasta olisi dokumentoitua tai pätevää tietoa. Koska kyseinen nimimerkki ilmoitti erityisesti arvostavansa Shirerin monumentaalista teosta "Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho", annoin hänelle vinkkinä Hitlerin anaalis-sadistiseen seksuaaliperversioon Walter C Langerin kirjan "Hitler - mies ja myytti", jossa esitetään amerikkalaisten psykoanalyytikkojen jo vuonna 1942 tekemä personaallisuusarvio Hitleristä. Walterin veli William oli osaltaan mukana tämän profilointihankkeen toteutumisessa, ja Williamin teokset ovat mainitun Shirerin lähdekirjallisuutta. Edelleen Shirerin sotakirjeenvaihtajakauden raportit Berliinistä ovat Walterin psykoanalyysin lähdemateriaalia.
Mainitun kirjan lisäksi voi suositella ainakin Erik Eriksonin, Erich Frommin ja Alice Millerin analyyseja Hitlerin persoonallisuudesta. Nämä kukin osaltaan syventävät näkemystä siitä miten läpikotaisin sairas ihminen Hitler oli. Sen sijaan Reichin kuuluissa "Fasismin massapsykologia" on jo omiin tulkintoihinsa rajoittuva, anniltaan enemmän "persoonallinen" teos.
Useimmathan meistä ovat oikopäätä valmiita myöntämään, että Hitler oli "sairas" persoona, mutta on toki eroa sillä että tämä sairaus yritetään todella käytettävissä olevien tietojen pohjalta diagnosoida kuin että vain viitattaisiin siihen kuin johonkin tapahtumia osaltaan ehkä selittävään sivuseikkaan. Hitlerin anaalis-sadistisella seksuaaliperversiolla on nimittäin kokonaispersoonallisuutta vahvasti määräävä merkitys, eikä Hitlerin tekemisiä mitenkään voida selittää ellei hänen sairauttaan ymmärretä.
Mainittakoon vielä, että em. Langerin analyysissa pohditaan Hitlerin persoonallisuusarvion varassa sitä millaisen lopun hänen elämänsä saisi - ja päädytään ennustamaan hänen itsemurhansa todennäköisimpänä vaihtoehtona siinä vaiheessa, jolloin hänen suuruudenhullu kuvitelmansa romahtaisi. Tämä ennustushan sitten myös toteutui.
Toivon että yllä antamani lähdeviitteet saavat olla tällä palstalla rauhassa, eikä asiattomia kommentteja aiheesta tehtäisi. Historiallinen totuus on tarpeeksi karmaiseva ilman ylilyöviä törkeyksiäkin.
Vastasin isänmaallisuus-palstalla olleeseen nimimerkki "historian harrastajan" kyselyyn, jossa tämä tiedusteli niitä lähteitä, joissa ko. asiasta olisi dokumentoitua tai pätevää tietoa. Koska kyseinen nimimerkki ilmoitti erityisesti arvostavansa Shirerin monumentaalista teosta "Kolmannen valtakunnan nousu ja tuho", annoin hänelle vinkkinä Hitlerin anaalis-sadistiseen seksuaaliperversioon Walter C Langerin kirjan "Hitler - mies ja myytti", jossa esitetään amerikkalaisten psykoanalyytikkojen jo vuonna 1942 tekemä personaallisuusarvio Hitleristä. Walterin veli William oli osaltaan mukana tämän profilointihankkeen toteutumisessa, ja Williamin teokset ovat mainitun Shirerin lähdekirjallisuutta. Edelleen Shirerin sotakirjeenvaihtajakauden raportit Berliinistä ovat Walterin psykoanalyysin lähdemateriaalia.
Mainitun kirjan lisäksi voi suositella ainakin Erik Eriksonin, Erich Frommin ja Alice Millerin analyyseja Hitlerin persoonallisuudesta. Nämä kukin osaltaan syventävät näkemystä siitä miten läpikotaisin sairas ihminen Hitler oli. Sen sijaan Reichin kuuluissa "Fasismin massapsykologia" on jo omiin tulkintoihinsa rajoittuva, anniltaan enemmän "persoonallinen" teos.
Useimmathan meistä ovat oikopäätä valmiita myöntämään, että Hitler oli "sairas" persoona, mutta on toki eroa sillä että tämä sairaus yritetään todella käytettävissä olevien tietojen pohjalta diagnosoida kuin että vain viitattaisiin siihen kuin johonkin tapahtumia osaltaan ehkä selittävään sivuseikkaan. Hitlerin anaalis-sadistisella seksuaaliperversiolla on nimittäin kokonaispersoonallisuutta vahvasti määräävä merkitys, eikä Hitlerin tekemisiä mitenkään voida selittää ellei hänen sairauttaan ymmärretä.
Mainittakoon vielä, että em. Langerin analyysissa pohditaan Hitlerin persoonallisuusarvion varassa sitä millaisen lopun hänen elämänsä saisi - ja päädytään ennustamaan hänen itsemurhansa todennäköisimpänä vaihtoehtona siinä vaiheessa, jolloin hänen suuruudenhullu kuvitelmansa romahtaisi. Tämä ennustushan sitten myös toteutui.
Toivon että yllä antamani lähdeviitteet saavat olla tällä palstalla rauhassa, eikä asiattomia kommentteja aiheesta tehtäisi. Historiallinen totuus on tarpeeksi karmaiseva ilman ylilyöviä törkeyksiäkin.
Vastaukset 27
Vanhimmat
siinä oli että 50 % todennäköisyydellä joku osui oikeaan? Eikö muuten ole aika selvä juttu, että jos sinä muutut kansasi rakastamasta johtajasta koko maailman metsästämäksi riistaksi, niin voit välttää nöyryytyksen, joka sinulle varmasti järjestettäisiin, ellet tappaisi itseäsi? Miksi Hitler olisi kärisinyt nöyryytyksistä? Hänet olisi kuitenkin tuomittu kuolemaan, joten itsemurha oli vain asioiden nopeutusta...
...osoitti hänen pelkuruutensa.
Olisi tehnyt itsestään marttyyrin puolustamalla "jaloa aatettaan" oikeudessa ja kuolemalla ylväästi hirsipuussa käsi kuuluisaan tervehdykseensä kohotettuna.
Mutta EI!!!
Mitäs menikään Aatu tekemään?
Ampui itsensä mieluummin jossain homeisessa bunkkerissa, jonka jälkeen kansalle levitettiin vielä valheellista tietoa että "Führer oli kaatunut rintamalla joukkojensa etunenässä..."
itsemurha oli kunniakasta. Esim. Hitler määräsi 6:nnen armeijakunnan päällikön Pauluksen tekemään itsemurhan kun oli selvää, että Stalingrad oli tuhonoma, mutta tämä kieltäytyi ja joutui venäläisten nöyryytettäväksi! Tätä natsit pitivät pelkuruutena.
...natsijohtajat kuten Himmler ja Göring, jotka yrittivät viimeiseen asti pelastaa oman nahkansa (jopa pettäen Führerin itsensä) ennenkuin olivat pakotettuja tekemään itsemurhan, kun ymmärsivät ettei heidän tekosiensa jälkeen heille kukaan armoa soisi?
Tai Ernst Kaltenbrunner joka muuttui "ylväästä SS-Obergruppenführeristä" tutisevaksi ihmisraunioksi jouduttuaan oikeuden eteen vastaamaan teoistaan?
...natsien mielestä "kunniallista", niin miksi sitten piti kansalle vielä tuollaista paskaa syöttää että "Führer kaatunut eturintamassa..."??? Olisivat sitten rehdisti kertoneet tuosta Führerin "kunniakkaasta" lopusta tutisevana ihmisrauniona homeisen bunkkerin syövereihin.
oikeasti itsemurhan? Käsittääkseni kun mitään konkreettista todistetta tästä ei ole. Hänethän kai "tunnisti" hampaiden perusteella lääkäri, jolla ei ollut edes ensi käden tietoa Aatun hampaista. Toisaalta tiedetään että esim. Bormanniksi väitetty luuranko oli mitä todennäköisimmin onnistunut yritys Saksan hallituksen taholta lopettaa hänen etsimisensä.
Itse luulisin että molemmat pääsivät Latinalaiseen Amerikkaan tai mahdollisesti liittoutuneiden haltuun (kuten Mengele hyvin todennäköisesti).
Operation Paperclip.
Puheet siitä, ettei Aatu olisikaan tehnyt itsemurhaa ja eläisi onnellisesti jossain E-Amerikassa oli vain venäläisten levittämä huhu. Venäläiset itse keräsivät Hitlerin jäännökset ja jonkin aikaa sitten hävittivät viimeisenkin kallon palasen. Hitleriä ei ole missään tai hän on kaikkialla, miten vain haluaa uskoa.
PS. teoriassa hengität jokaisella sisään hengityksellä 20 molekyyliä Hitlerin viimeisestä henkäyksestä sisääsi, jos se viimeinen sisältää 4.9x10^22 molekyyliä ja jos oletamme, että molekyylit leviävät tasaisesti ympäri ilmakehän... mutta hengitä rauhassa, se on vain ilmaa.
Hitler tiesi, miten Mussolinille oli käynyt. Ruumista riiputetiin pää alaspäin julkisesti torilla ja jonkin ajan kuluttua laskettiin alas, jolloin ihmisjoukot häpäisivät sen, en halua kuvailla miten.
On aivan ymmärrettävää, ettei Hitler halunut omaa ruumistaan häpäistävän, vaan käski sen hävitettävän itsemurhan jälkeen...
Epäilijän esittämä "rohkeus" olisi ollut tyhmyyttä.
Joo neukkujen propagandaa, niinkuin sekin että Klaus Barbie ja Mengele pakenivat Etelä-Amerikkaan?
Aivan aiheetonta negatiivisuutta sinun osaltasi. Tiedät itsekin että monet korkea-arvoiset natsit pääsivät CIA:n ja katolisen kirkon avustuksella turvaan Latinalaiseen Amerikkaan ja Yhdysvaltoihin jatkamaan työtään. Miksi se sitten olisi mahdottomuus että Aatu pääsi? Korostan edelleenkin ettei Aatun itsemurhasta siellä bunkkerissa ole konkreettista näyttöä tai sitten sitä ei ole julkisuuteen tuotu.
Valaise sitten asiaa jos näin kerran ei ole.
valehtelet enemmän kuin itse Bobrikoff. Aatun maalliset jäännökset on tuhottu perusteellisesti, jotta häntä ei voitaisi palvoa... kysy vaikka venäläisiltä.
Eli todisteiden puute kääntyykin mielessäsi todisteeksi? Vähän edes loogisuutta peliin, pliis. Nyt tällä hetkellä ilmeisesti jokin dogmi siellä hämärtää ajatteluasi.
Toivon ettet vääristelisi historiaa, varsinkaan jos puhe on Hitlerin itsemurhasta, joka on tapahtunut tosiasia. Ruumis on hävitetty ymmärrettävistä syistä ja kertomus karkumatkasta sopi hyvin neuvostopropagandan mukaiseksi peitetarinaksi. Todistuksena on vain Hitlerin lähimpien työntekijöiden ja henkivartioiden lausunnot sekä poltetun ruumiin jäännökset. Muistaakseni neuvostoliittolaiset ovat itsekin myöntäneet säilyttäneensä jäännöksiä ja lopulta tuhonneen ne... En ymmärrä miksi pitää kertoa satuja, joihin et varmaan itsekään usko - vai ovatko ne dogmeja?
No missä vaiheessa väitin Varmana että Hitler pakeni muiden mukana Etelä-Amerikkaan, häh? Asetin vain itsemurhan kyseenalaiseksi. Ja osoita jos tuo mitä kerroin hammastunnistuksesta ei pidä paikkaansa.
Edelleenkään mitään konkreettisia todisteita Hitlerin kuolemasta siinä bunkkerissa ei ole. Voihan sitä aina sanoa että ruumis tuhottiin siitä ja siitä syystä, mutta todisteiden puute EI ole todiste ja tässä tapauksessa kuulostaa lähinnä huonolta tekosyyltä!
Korkea-arvoisten natsirikollisten pakeneminen Etelä-Amerikkaan ja tuominen amerikkaan (Paperclip) "töihin" taas on ollut jo kauan tiedossa, kai sinä sen tiedät?
Nähdäkseni ongelmasi on virallisen totuuden (oli sitten kyseessä historia, lääketiede tai muu) nielijöille varsin yleinen tapa hermostua kun jokin sen opinkappaleista asetetaan kyseenalaiseksi.
Koska natsi-Saksassa kyse oli hyvin henkilöityneestä ja johtajavaltaisesta järjestelmästä, Hitlerin henkilökuvan laatiminen oli tärkeää siksi että voitaisiin ennustaa tuon systeemin reagointia ja sen todennäköistä loppua. Tällöin itse asiassa kysymys siitä ottiko Hitler käytännössä hengen itseltään, tekikö sen joku toinen hänen puolestaan vai onnistuiko hän tekemään häviämistempun siinä vaiheessa kun valtakunta oli hänen itsetuhoisuutensa vaikutuksesta ajettu hamaan katkeraan loppuun saakka, on toissijainen. Se että kokonaisuuden kannalta todennäköisintä oli kompromissiton omaksuttuihin "totuuksiin" pidättyvä poliittinen umpikuja ja sotilaallinen itsemurha, jäi kuitenkin analyysin loppupäätelmäksi.
Jälkikäteen tarkastellen Hitlerin psykoanalyysissa voidaan nähdä pelkästään historiallista henkilökuvaa tavoitteleva aspekti, mutta tällainenhan ei ollut analyysin tekijöiden varsinainen tarkoitus. Varsinainen kytkentä sijoittuu Hitlerin henkilön ja hänen johtamansa valta- ja valtiokoneiston välille. Nyt tämä näyttää hämärtyvän, ja keskustelu siirtyy puhtaasti yksilötasolle, henkilöhistorialliseen detaljiin, jolla ei kokonaisuuden kannalta enää ole samaa tärkeyttä kuin mitä Hitlerin analyysissa itsetuhoisuuden arvioimisella oli.
Eikös liittoutuneet itse surmanneet 6 miljonaa saksalaista pommituksissa? Miten nämä analyysit muka hyödyttivät liittoutuneita? Eiköhän sodankäynnin arviointi kuitenkin ollut Churchillin kaltaisten johtajien ihan omien analyysien varassa. Churchillhan jo tiesi ennen sodan alkua millainen mies Hitler on, mutta Chamberlain ja kumppanit eivät vain uskoneet häntä ennen kuin oli liian myöhäistä.
Ymmärrän mitä tarkoitat. Koska minulla ei ole mitään konkreettista näyttöä siitä, että Hitler olisi kuollut, hän elää. Hieman samanlaista argumentaatiota käytetään väitettäessä ettei juutalaisia tapettu 6 miljoonaa, koska ei ole näyttöä niin suurista ruumis tai tuhkakasoista, joten koko "lopullinen ratkaisu" on keksitty juttu.
Mutta eikö kuitenkin olisi kaikkien etujen mukaista löytää se totuudellisin tie ääripäiden välillä? Pidän itse kertomusta Hitlerin itsemurhasta totena, kunnes jokin painavampi todiste kumoaa sen.
"History is a set of lies that people have decided to agree upon."
- Napoleon
"Koska minulla ei ole mitään konkreettista näyttöä siitä, että Hitler olisi kuollut, hän elää."
Ei, vaan on turha väittää varmana että hän kuoli kun moni muukin natsi pakeni :) En usko että sinä oikeasti et voi ymmärtää tätä eroa mahdollisuuksien esiintuomisen ja "varmana pitämisen" välillä. Jos tässä nyt olisi kyse pelkästään jostain Hitleristä, en jaksaisi jatkaa keskustelua näinkään pitkälle. Mutta kyse on suhtautumisesta VIRALLISEEN TOTUUTEEN, erityisesti historialliseen sellaiseen. Minä olen skeptikko, eli suhtaudun skeptisesti kaikkiin lähteisiin, myös "virallisiin".
"Hieman samanlaista argumentaatiota käytetään väitettäessä ettei juutalaisia tapettu 6 miljoonaa, koska ei ole näyttöä niin suurista ruumis tai tuhkakasoista"
Tosin sillä erolla, että 1) ruumiskasoja löydettiin 2) Natsit todistivat Nürnbergissä (huom! vertaa motiiveja valehdella) 3) En tiedä, mutta kuinka monta juutalaista "puuttui" Toisen maailmansodan jälkeen? Tämähän sen lopullisen vastauksen antaa.
Tosin aivan yhtä typerää on hyväksyä virallinen totuus tästä ILMAN että on punninnut todisteita ja väitteitä molemmilta puolilta. Eikös "viralliset" arviotkin vaihtele 4,5 - 6 miljoonan välillä? Ohjaan nyt hieman sivuraiteille, mutta selvää tässä lienee että juutalaisia tapettiin. Lukumäärä ja se miten tätä tehtiin on sitten toinen juttu. Virallisen version paikkansapitävyyden puolesta ei ainakaan puhu se, että epäilijät viskataan useissa maissa vankilaan (Israelin lisäksi mm. Saksassa ja Kanadassa.)
Hitler-myönteisyys oli Britanniassa aika yleistä tuohon aikaan, erityisesti saksalaissukuisen kuningasperheen keskuudessa. Fasistina Churchillilläkään ei varmasti ollut mitään henkilökohtaista Hitleriä vastaan.
Mutta se että Hitlerin kanssa kävi niinkuin kävi ei takuulla ollut sattumaa. En enää jaksa uskoa etteikö Toinen maailmansota ollut tiettyjen piirien omien etujen vuoksi junailema.
En jaksa nyt puida tätä syvällisemmin, mutta täältä löytyy mm. tätä aihetta sivuavia dokumentteja. http://www.thedossier.ukonline.co.uk/video.htm
Hitler vaati myös omilta armeija upseereilta taistelua viimeiseen mieheen kuten Paulukselta ja hän vielä ylensi Pauluksen Marsalkaksi, jotta hän tekisi itsemurhan. Ei kukaan johtaja antaudu viholiselle elävältä ja jätä ruumistaan häpäistäväksi roikkumaan kuten Musolinille kävi, ei siinä ole kyse pelkuruudesta, vaan siitä että aate jää elämään. Hitlerillä oli taipumus kansallisrunouteen ja ihannoi sitä suuresti, ja hän halusi samalla tavalla jäärä kuolemattomaksi.
Kannattaa lukea Maserin kirja Hitleristä, niin näkee ne heppoiset perusteet, joista nämä psykologisoijat ponnistavat. Maserinkaan versiota ei nimittäin voi osoittaa vääriksi eli lähteet ovat liian epämääräiset.
Tähän mennessä estettyjä teorioita:
-masokisti (perustui hämärään loikkariprostitutioidun kertomukseen)
-homo (ilkeät sekä niinikään loikkaritarina)
-sadisti (melkein kaikki kuitenkin epäilevät häntä siitä)
-nekrofiilinen häiriö (Erich Fromm, joka mielestäni on itse sairas kusipää)
-seksiin torjuvasti suhtautuva seksistä ahdistunut seksuaalisesti kylmä ihminen (tietysti seksi on salattu niin hyvin, että voi vedota siihen, että todistettavasti ei ole ollut kenenkään kanssa)
Vihatusta ihmisestä levitetään monta tarinaa. Myös poikkeava elämä aiheuttaa epäilyjä poikkeavuudesta kaikilla alueilla. Itse en usko, että hän enää puoluejohtajana olisi pystynyt perversseihin seksisuhteisiin, kun tietää puolueen konservatiivisuuden.
...kuules harjoitettiin yhtä sun toista kulissientakaista toimintaa.
En kuitenkaan allekirjoita näitä väitteitä Hitlerin homoudesta, mutta vaikka hän seksuaalisesti poikkeava olisi ollutkin, niin kyllä hänen "uskolliset vasallinsa" olisivat pitäneet hänen maineensa puhtaana.
Toisaalta, olihan Hitlerin alkuaikojen läheinen taistelutoveri, SA:n johtaja Ernst Röhmkin tunnettu sadisti ja homoseksuaali...
oli tietenkin epäsuoraa, mutta aika moninaista, kuten Langerin kirjasta käy ilmi. Luotettavaa kuvausta oli saatavilla Hitlerin vanhemmista, lapsuuden ja nuoruusiän elämänvaiheista, hänen omista kirjoituksistaan ja puheistaan ja hänen taapaamiensa henkilöiden kautta. Psykoanalyysi ei tietenkään perustu mihinkään yksittäiseen tietoon tai tietolähteeseen, vaan kokonaiskuva rakentuu kaikesta siitä materiaalista, jota on käytettävissä. Kun psyykkistä profiilia muodostetaan, kysessä on kuin mikä tahansa teorianrakentelu. Oletetaan jotain mille olemassaolevat tiedot antavat pohjaa, ja lisätietoa käytetään oletusten edelleen kehittelyyn. Tällaiselta pohjalta amerikkalaisten -42 piirtämä henkilökuva on mielestäni hyvin "näköinen", eikä se juuri poikkea mainitsemieni myöhempien analyytikkojen arvioista.
Kuten sanoin, useimmat meistä toellakin pitävät Hitleriä sairaana, eivät terveenä ihmisenä. On hämmästyttävää huomata, että on myös niitä, jotka eivät hyväksy edes tätä ylimalkaista sairaaksi luokittamista.
Argumentit ovat kyllä mahtavan tunnevaltaisia. ("Erich Fromm on itse sairas kusipää.")
Hitlerin puolue oli mielestäni siitä erikoinen organisaatio, että aatteellisesti ihannoitu johtajavaltaisuus toteutui siinä käytännössä. Puolue oli Johtajansa kaltainen. Näin ollen opillisissa ja ideologisissa painotuksissa on luettavissa myös Hitlerin psyykkinen sairaus. Esimerkiksi projektiivisuus näyttäytyy hyvin tarpeessa nimetä ja demonisoida vihollinen eli ensikädessä juutalaiset. Tällainen projektiivisuus kuuluu osana mustavalkoiseen joustamattomaan psyykenrakenteeseen, johon myös anaalis-sadistinen vamma sijoittuu. Ehdoton auktoriteetti on myös tällaisen psyyken luomus, sillä pidetään kurissa sekä itseä että muita. Äärimmäinen kovuus, tunteettomuus ja raakuus voivat tällaisen persoonan kohdalla todellakin vaihtua äkkiä äärimmäiseen pelkoon, alistumiseen ja mateluun.
Wilhelm Reich kertoo kirjassaan mielenkiintoisesti siitä miten natsit ohjelmassaan korostivat patriarkaattisen, talonpoikaisen, "terveen" ydinperheen merkitystä. Tällainen käsitys perheestä, jonka piti olla eräänlainen pienoismalli johtajavaltaisesta yhteisöstä, oli ainoa joka natsien kansalle suosittamaan mallikuvaan soveltui. Jopa monet natsijohtajista olivat perheenisinä mallikelpoisia, mitä on joskus psykologiaa tuntemattomien taholta pidetty hieman ihmeellisenä. Kuitenkin on niin, että mikään muu ei olisi ollut mahdollista. Jos natsijohtajat olisivat olleet seksuaalisesti vapaamielisiä, koko natsismin psykologinen pohja olisi murentunut.
"Äärimmäinen kovuus, tunteettomuus ja raakuus voivat tällaisen persoonan kohdalla todellakin vaihtua äkkiä äärimmäiseen pelkoon, alistumiseen ja mateluun."
Juuri näinhän useimmille natsijohtajille kävi heidän jouduttua vastaamaan rikoksistaan.
Tilastojen mukaan anaaliseksiä harrastetaan ja myös SM-seksiä harrastaa ihan tavalliset ihmiset. Itse pysyn kuitenkin tuollaisesta kaukana.
Hitler ei minun näkemykseni mukaan ollut homoseksuaali. Hitlerillä oli varmaankin ongelmia seksielämässään koska hänellä sukupuolielimet vaurioitui pahasti 1.maailmansodassa.
Hitler ehkäpä suuntautui sekä miehiin että naisiin, mutta missään nimessä hän ei ollut homo.
Hitler oli vain niin yksinäinen ja kylmä ihminen ettei hän kyennyt ylläpitämään mitään rakkaussuhteita.
Hitlerillä oli vaikea lapsuus, pitäisi ymmärtää häntä.
...kaltoinkohtelu lapsena ei tietääkseni ollut sen kummempaa kuin normaali kotikuri 1800-luvun Itävallassa. En tosin ollut paikalla.
Hitlerin myöhempiä vaiheita selittää ehkä paremmin hänen suhteensa okkultismiin, mm. Dietrich Eckartin Thule Societyyn.
Hitler sanoo taisteluni kirjassa ettei hänellä ole ihmissuhteisiin aikaan luonnollisesti hyvin suuren vastuunsa takia. Toiseksi Hitler sanoi ettei voi tehdä lapsia koska kenestäkään ei ole sen suunnattoman suuren taakan kantajaksi mitä Hitler kantoi