Iankaikkinen hengellinen totuus on, että kaikki pakanalliset jumalanpalvontamenot, henkien palvonta perustuu siihen, että on jokin suggestiivinen symboli, epäjumala, joka olemassaolollaan synnyttää tietyntyyppisin sielullisia kokemuksia, joiden varaan tämä palvontameno rakentuu. Etsitään jatkuvasti näitä hurmoksellisia kokemuksia ja näistä muodostuu koko uskonnon syvin tarkoitus. Kodit, avioliitot ja kaikki muu itse elämään liittyvä menettää merkityksensä. Pitemmälle vietynä tällainen hurmoksellisuus johtaa siihen, että kuvaan tulee mukaan entistä syvällisempi haureellisuus, pyhäkköportot, haureelliset pyhäkköpojat jne.
Tämä kehitys Israelin hengellisessä elämässä ei tapahtunut hetkessä. Yleensä on niin, että kaikki voimalliset muutokset herättävät kansan epäluulon ja vastareaktion, eivätkä näin voi toteutua. Tämän tiesi myös Iisebel, joka jatkuvasti toi jumalanpalvelusmenoihin omia pakanalli8ia piirteitä. Henkinen ja moraalinen rappio kehittyi vähitellen yhä huonompaan ja huonompaan suuntaan. Tämä kehitys oli niin huomaamatonta, ettei tavallinen kansalainen sitä edes huomannut. "Mikä synti se nyt on jos ... ". Tämä on se yleinen henkisen ja moraalisen rappion kehityksen suunta, joka pätee kaikkina aikoina. Niin myös silloisen Israelin keskuudessa. Sitä mukaa kuin kansan omatunto turtui, saattoi Iisebel tuoda yhä uusia ja uusia piirteitä Israelin uskonnolliseen elämään. Lopputulos oli sitten täydellinen Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalan ja hänen tahtonsa ja totuutensa syrjäyttäminen Israelin, Jumalan kansan, uskonnollisesta elämästä.
Tämän kehityksen näkivät Jumalan profeetat aivan alusta alkaen, mutta heidän varoituksen sanat kaikuivat kuuroille korville. Lopulta tilanne kehittyi niin pitkälle, että nämä Jumalan profeetat, omantunnon äänet, yksi toisensa perästä vaiennettiin lopullisesti, niin että Elia joutui sanomaan Herran edessä: ”Minä olen kiivailemalla kiivaillut Herrani Jumalan Sebaotin puolesta. Sillä israelilaiset ovat hyljänneet sinun liittosi, hajottaneet sinun alttarisi ja tappaneet miekalla sinun profeettasi. Minä yksin olen jäänyt jäljelle, mutta minunkin henkeäni he väijyvät, ottaaksensa sen". (l. Kun. 19:10).
Yleisenä tällaisena hurmokselliseen hekumaan johtavana piirteenä on mainittava, että aina ihmisessä lihan ja ajatusten mieliteot sotivat henkeä vastaan. Nyt, jos ilmenee sellainen uskonnollisuus, joka toimii Jumalan nimissä, mutta johon sisältyy niitä piirteitä, jotka ovat sopusoinnussa lihan ja ajatusten mielitekojen kanssa, saa tällainen uskonnollisuus suurta suosiota. Tämä oli piirteenä myös silloisessa Baalin palvonnassa. Hurmoksellisuus turrutti ihmisen omantunnon ja baalin, hedelmällisyyden jumalan, nimissä tapahtuva haureus veti yhä laajempia ja laajempia kansanosia puoleensa. Tuloksena oli avioelämän täydellinen rappeutuminen ja niin miehet, kuin vaimotkin sekaantuivat pyhäkköporttojen ja haureellisten pyhäkköpoikien kanssa. Lapset jäivät turvattomina heitteille ja koko kansan moraalinen rappeutuminen oli korutonta todellisuutta.
Tämä kehitys Israelin hengellisessä elämässä ei tapahtunut hetkessä. Yleensä on niin, että kaikki voimalliset muutokset herättävät kansan epäluulon ja vastareaktion, eivätkä näin voi toteutua. Tämän tiesi myös Iisebel, joka jatkuvasti toi jumalanpalvelusmenoihin omia pakanalli8ia piirteitä. Henkinen ja moraalinen rappio kehittyi vähitellen yhä huonompaan ja huonompaan suuntaan. Tämä kehitys oli niin huomaamatonta, ettei tavallinen kansalainen sitä edes huomannut. "Mikä synti se nyt on jos ... ". Tämä on se yleinen henkisen ja moraalisen rappion kehityksen suunta, joka pätee kaikkina aikoina. Niin myös silloisen Israelin keskuudessa. Sitä mukaa kuin kansan omatunto turtui, saattoi Iisebel tuoda yhä uusia ja uusia piirteitä Israelin uskonnolliseen elämään. Lopputulos oli sitten täydellinen Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumalan ja hänen tahtonsa ja totuutensa syrjäyttäminen Israelin, Jumalan kansan, uskonnollisesta elämästä.
Tämän kehityksen näkivät Jumalan profeetat aivan alusta alkaen, mutta heidän varoituksen sanat kaikuivat kuuroille korville. Lopulta tilanne kehittyi niin pitkälle, että nämä Jumalan profeetat, omantunnon äänet, yksi toisensa perästä vaiennettiin lopullisesti, niin että Elia joutui sanomaan Herran edessä: ”Minä olen kiivailemalla kiivaillut Herrani Jumalan Sebaotin puolesta. Sillä israelilaiset ovat hyljänneet sinun liittosi, hajottaneet sinun alttarisi ja tappaneet miekalla sinun profeettasi. Minä yksin olen jäänyt jäljelle, mutta minunkin henkeäni he väijyvät, ottaaksensa sen". (l. Kun. 19:10).
Yleisenä tällaisena hurmokselliseen hekumaan johtavana piirteenä on mainittava, että aina ihmisessä lihan ja ajatusten mieliteot sotivat henkeä vastaan. Nyt, jos ilmenee sellainen uskonnollisuus, joka toimii Jumalan nimissä, mutta johon sisältyy niitä piirteitä, jotka ovat sopusoinnussa lihan ja ajatusten mielitekojen kanssa, saa tällainen uskonnollisuus suurta suosiota. Tämä oli piirteenä myös silloisessa Baalin palvonnassa. Hurmoksellisuus turrutti ihmisen omantunnon ja baalin, hedelmällisyyden jumalan, nimissä tapahtuva haureus veti yhä laajempia ja laajempia kansanosia puoleensa. Tuloksena oli avioelämän täydellinen rappeutuminen ja niin miehet, kuin vaimotkin sekaantuivat pyhäkköporttojen ja haureellisten pyhäkköpoikien kanssa. Lapset jäivät turvattomina heitteille ja koko kansan moraalinen rappeutuminen oli korutonta todellisuutta.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.