Ei ulkonaisia kristillisiä tapoja. Uudestisyntyminen ei myöskään merkitse ulkonaisia kristillisiä tapoja, joita meillä voi olla. Sillä saatamme olla kastettuja, käydä kokouksissa ja täyttää elämämme kristillisyydellä tai olla kristitystä kodista, mutta emme sittenkään ole uudestisyntyneitä. Seuraava Pandita Ramabain tapaus osoittaa tämän hyvin. Tämä henkilö, joka oli entinen hindu, oli kyllä kääntynyt kristillisyyteen, mutta ei ollut vielä uudestisyntynyt. Se tapahtui vasta kahdeksan vuotta myöhemmin, kun hän todella löysi Kristuksen ja tuli uudesta elämästä osalliseksi:
Pandita Ramabai, tunnettu intialainen kristitty opettaja, oli eräs tällainen. Hän on itse kertonut ihmeellisen tarinan. Käännyttyään hindulaisuudesta ja muista vääristä uskontojärjestelmistä kristinuskoon hänet kastettiin. Hän liittyi kirkkoon ja eli ja työskenteli siten kahdeksan vuoden ajan yhtä uskollisesti kuin kuka tahansa englantilainen kirkon jäsen hyväksyen Raamatun täydellisesti elämänohjeekseen ja muovaten elämänsä vastaamaan sen opetuksia. Mutta Pandita Ramabai ei ollut kristitty. Hän itse kertoo, ettei hän ollut koskaan kokenut uutta syntymistä. Hän ei tuntenut Kristusta persoonallisena Vapahtajana. Hän oli HÄN OLI HYVÄKSYNYT KRISTINUSKON, MUTTA EI KRISTINUSKON JEESUSTA KRISTUSTA. Hän oli omaksunut kristillisen uskonnon, mutta ei tuntenut persoonallista pelastusta. Ei ollut tapahtunut sydämen muutosta. Hänen tekonsa saneli PIKEMMINKIN VELVOLLISUUS, kuin rakkaus.
Mutta tuli aika hänen elämäänsä, kahdeksan vuotta sen jälkeen kun hän oli kääntynyt kristinuskoon, jolloin hän ensimmäisen kerran elämässään näki itsensä kadotettuna syntisenä tarviten Vapahtajaa, kuollut henki tarvitsemassa iankaikkista elämää, ja silloin tapahtui suuri muutos. Tuosta hetkestä alkaen koko elämä oli erilaista. Nyt hän tunsi kristillisen uskonnon Kristuksen. Hän oli syntynyt uudestaan, ei ainoastaan kääntynyt, vaan Pyhän Hengen uudesti luoma. Tässä on hänen todistuksensa omin sanoin: - "Luulin, että synnin katuminen ja sen hylkääminen oli välttämätöntä anteeksiannolle, että kastemenot tarkoittivat uudestisyntymistä ja että minun syntini olivat todellisesti pyyhityt pois, kun olin kastettu Kristuksen nimeen. Nämä ja muut tällaiset ajatukset, jotka ovat sukua hindujen uskonnolliselle ajattelulle, täyttivät minut. Kului kahdeksan vuotta kastamisestani, ennen kuin tulin huomaamaan, että olin kyllä löytänyt kristillisen uskonnon, mutta en ollut löytänyt Kristusta, joka on uskonnon Elämä. Tarvitsin Kristusta enkä pelkästään Hänen uskontoaan."
Pandita Ramabai, tunnettu intialainen kristitty opettaja, oli eräs tällainen. Hän on itse kertonut ihmeellisen tarinan. Käännyttyään hindulaisuudesta ja muista vääristä uskontojärjestelmistä kristinuskoon hänet kastettiin. Hän liittyi kirkkoon ja eli ja työskenteli siten kahdeksan vuoden ajan yhtä uskollisesti kuin kuka tahansa englantilainen kirkon jäsen hyväksyen Raamatun täydellisesti elämänohjeekseen ja muovaten elämänsä vastaamaan sen opetuksia. Mutta Pandita Ramabai ei ollut kristitty. Hän itse kertoo, ettei hän ollut koskaan kokenut uutta syntymistä. Hän ei tuntenut Kristusta persoonallisena Vapahtajana. Hän oli HÄN OLI HYVÄKSYNYT KRISTINUSKON, MUTTA EI KRISTINUSKON JEESUSTA KRISTUSTA. Hän oli omaksunut kristillisen uskonnon, mutta ei tuntenut persoonallista pelastusta. Ei ollut tapahtunut sydämen muutosta. Hänen tekonsa saneli PIKEMMINKIN VELVOLLISUUS, kuin rakkaus.
Mutta tuli aika hänen elämäänsä, kahdeksan vuotta sen jälkeen kun hän oli kääntynyt kristinuskoon, jolloin hän ensimmäisen kerran elämässään näki itsensä kadotettuna syntisenä tarviten Vapahtajaa, kuollut henki tarvitsemassa iankaikkista elämää, ja silloin tapahtui suuri muutos. Tuosta hetkestä alkaen koko elämä oli erilaista. Nyt hän tunsi kristillisen uskonnon Kristuksen. Hän oli syntynyt uudestaan, ei ainoastaan kääntynyt, vaan Pyhän Hengen uudesti luoma. Tässä on hänen todistuksensa omin sanoin: - "Luulin, että synnin katuminen ja sen hylkääminen oli välttämätöntä anteeksiannolle, että kastemenot tarkoittivat uudestisyntymistä ja että minun syntini olivat todellisesti pyyhityt pois, kun olin kastettu Kristuksen nimeen. Nämä ja muut tällaiset ajatukset, jotka ovat sukua hindujen uskonnolliselle ajattelulle, täyttivät minut. Kului kahdeksan vuotta kastamisestani, ennen kuin tulin huomaamaan, että olin kyllä löytänyt kristillisen uskonnon, mutta en ollut löytänyt Kristusta, joka on uskonnon Elämä. Tarvitsin Kristusta enkä pelkästään Hänen uskontoaan."
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.