Miten voin löytää pappani josta en tiedä mitään, ainoastaan paikkakunnan missä on mummuni kanssa hetken ollut?? Sukulaiset ei tiedä/ei halua puhua, asiahan oli suuri häpeä siihen aikaan, kyseessä siis n 8kymppinen ihminen.
LÄYHÄÄJÄT ÄLKÄÄ VAIVAUTUKO VASTAAMAAN, oon tosissani liikkeellä.
LÄYHÄÄJÄT ÄLKÄÄ VAIVAUTUKO VASTAAMAAN, oon tosissani liikkeellä.
Vastaukset 18
Vanhimmat
että löydät,se on sinun oikeus. Minulla oli sama juttu ja en ehtinyt muutakun haudalle joten käske suvun puhua mitä tietävät, meillä kanssa pimitetty asioita mitä nykyään pidetään ihan normaalina. On se entisen ajan ylpeys ollut pienistä kiinni, mutta heidän ajallaan oli asiat toisin joten pitää yrittää ajatella niin. Onnea etsinnässäsi.
minulla olisi kova halu löytää biologisen isäni sukulaisia ja jälkeläisiä, mutta biologinen äitini on uhannut katkaista välit kanssani, jos etsintöihin alan.
tiedän, että minulla on sisko- ja velipuolia jossain (tämän olen kasvatusäidiltäni kuullut), mutta tunnen olevani hankalassa tilanteessa, kun haluaisin säilyttää välini biologisen äitinikin kanssa.
neuvoja otan vastaan! olen keski-ikäinen nainen ja vielä ilmeisen kiinni vanhemmissani.
vuosiluvun milloin pappasi on asunut kyseisellä paikkakunnalla niin eiköhän seurakunta voisi auttaa asiassa.
Sinulla on oikeus saada tietää juuresi, ja silloin siinä ei ole kysymys kenenkään toisen kunniasta, suo anteeksi mutta näin äitinä ihmettelen, millä perusteella sinun äitisi on vastaan sinun haluasi tietää juuresi, sehän on ihmisen perus oikeus. Oikein vihastuin kun ajattelin tilannettasi, Etsi vaan juuriasi ja jos äitisi laittaa välit poikki niin mielestäni se on egoististä häneltä. Itse olen äiti ja en voisi ajatellakkaan että olisin jarruna aikuisten lasteni tiedon halulle asiassa mikä on kaikille ihmisille niin tärkeä nimittäin juuret. Jokaisella on kipeitä asioita elämässä ja kun ihminen voi tunnustaa ne niin ne eivät ole enää saman arvoisia. Joten etsi juuresi ja kirkonkirjoissa tai siviili registerissä on varmaan tietoja jotka auttavat sinua. Toivon todella että löydät etsimäsi, ja muista että tämä on sinun oikeutesi eikä kenenkään muun. Onnea matkaan
suojella lapsiaan pahoilta asioilta. Ehkä et ole oikea henkilö tuomitsemaan tätä äitiä.
Olen äiti itsekkin ja tiedän että lapsia suojellaan ja olen suojellut, mutta en koskaan ottaisi oikeutta lapsiltani tietää juuriaan, se ei ole mielestäni suojelua vaan itsekkyyttä.
Ja sitten olen työni kautta ollut niin monessa tälläisessä tapauksessa todistaja että vähän luulen tietäväni.
Onhan vielä nyky aikanakin tapahtumia missä sisaret ja veljet eivät ole edes tietoisia toistensa olemassa olosta vaan vanhusten " kunnian vuoksi" kysyisin minkä kunnian, tämän olen kokenut ihan itse omassa elämässäni joten taas kerran vähäsen tiedän tästäkin. Meillä vanhuksilla on usein syyllisyyden tunto joka estää sanomasta asiat niinkuin ne ovat. Ja Äitinä en voisi koskaan vaieta lasteni juurista jos he eivät niitä tietäisi, sillä se on usein vanhusten oma ongelma joka lukitsee totuuden ja sitten saavat lapset kärsiä. Joten sydämmestäni toivon etsijälle että löytäisi hakemansa. REHELLISYYS ON AINA PARAS
Meinaat siis et sun lapselles ois hyvä tietää et sitä on käytetty hyväksi? esim.
vaikka sillä olis elämä hyvällä mallilla, mut totuushan pitää tuoda julki ? Niinkö ?
Jos lapsi on saanut alkunsa esim. raiskaukseta,onko tämäkin kerrottava lapselle? Tai esim. insestin seurauksena...
Joskus äidillä on hyvä syy salata asioita..
Jos kyse on vain tästä isän lähtemisestä,niin tuskin kukaan äiti laittaisi sen takia lapseensa välejä poikki,että tämä haluaisi löytää tämän "saamattoman"...
Ja alkuperäisen ketjun aloittajalle: Tuo seurakunta varmasti pystyy auttamaan ja netissäkin on muutamia sivuja joissa voi tutkia sukuaan. Sivun nimiä en muista,sillä itse löysin ne googlettamalla :)
AIKUINEN lapsi kyllä voi ottaa tiedon vastaan, eri asia jos on alaikäinen, niin että jo on maailma kummallista jos totuus ei saa olla se ainoa optimaali, mutta kukin ajattelee tyylillään jote sanoin vaan mielipiteeni, kun kerran on pitkä kokemus näistä asioista. Se siitä .
Joku sanoi, joskus on äidillä hyvä syy salata asioita, mikään syy ei ole kylliksi hyvä että lapselta salataan hänen oikeutensa tietää missä on hänen juurensa, jos nyt olisi raiskaus kysymyksessä niin se on äiti joka on käynyt sen läpi, ja se on kipeä asia äidille ,sen ymmärtävät kaikki mutta se ei edellytä äitiä vaikenemaan asoista jotka ovat tärkeitä jälkeläiselle. Jos hän on terve ja tasapainoinen ihminen niin hän osaa käsitellä asian asiallisesti, siis nyt on jälkeläisen elämästä kysymys ei äidin motiiveista. Jokainen haluaa tietää onko mahdollisia sisaruksia, miksi ei ollut kelpuutettu pitämään yhteyttä, jos isä sattui vaikka istumaan linnassa niin sekin on lapselle hyvä tietää. Jos isän suvussa on vakavia sairauksia jotka periytyvät polvesta polveen, sekin on oikeus lapselle saada ajoissa tietää. Niin monta asiaa kun tämä asia sisältää , täytyisi jokaisen ymmärtää että kun kertoo asiat rehellisesti ilman dramatiikkaa niin se täytyy olla se paras keino, ymmärtää sukupolvien väliset draumat.
Kiitos vastaajille. Ketjun aloittajana en lähde muiden juttuja kommentoimaan.
Seurakunta on hyvä alotuspiste varmaan mutta miten sielläkään pelkän mummuni nimen perusteella voitaisi pappani nimi sanoa. He siis eivät olleet naimisissa eikä käsittääkseni yhdessäkään eli isyyttä ei ole tunnistettu kuten tänäpäivänä tehdään.
Siis miten voi löytää ihmisen josta ei ole muuta tietoa kun että hänellä on poika joka on isäni.
Eikä nyt aleta aikuiset ihmiset haistatteleen!
Koita saada äitisi puhumaan, kun sanot että se on tärkeää sinulle, ja että sinä silti haluat pitää välit hyvinä hänen kanssaan, sillä vaikea on uskoa että äitisi ei haluaisi auttaa sinua asiassa joka on kaikille ihmisille tärkeä. Katseltuani erästä ottolasta tv:ssä ja hänen kamppailuaan saadakseen tietää omat lähtö kohtansa olin raivoissani, kun oli niin kummallisia syitä miksi hän nyt muka ei saisi tietää juuriaan. Lopulta sai tietää kuitenkin, joten yritä hyvä ihminen saada ne jotka tietävät jotain, puhumaan. Onnea yritykselle.
mummusi nimellä. Siitä ainakin lähtisin asiaa eteenpäin viemään.
Ei ne mummut kaikkia kerro vaikka tietoja voi ollakin viranomaisilla.
Kiitos haistattattelusta, ymmärrän että sinun sanavarastosi on pieni. Ne ovat vaikeita asioita jos lasta on käytetty hyväksi mutta silti pitäisi AIKUISEN lapsen saada tietää sekin sillä usein hyväksi käyttö jää lapsen mieleen ettei hän edes sitä tiedosta ja tulee vanhempana esiin esim: tuskatiloina, debressioina, kipuina ja monina muina oireina, ja silloin olisi hyvä tietää mitä lapsi on käynyt läpi kun saa tietää niin voi alkaa hoitamaan ongelmaa, siitä alkaa parantuminen. Joten TOTUUS voittaa aina, ja valheella kuten sanotaan Lyhyet jäljet. Joten ota selvää asioista ennenkuin alat haistattelemaan vento vieraille ihmisille.Onhan se niin että on äitejäkin jotka ovat hiljaa oman niinsanotun kunniansa tähden, ja silloin herää kysymys kenenkä tarpeet ovat tärkeimmät.
sinua siten että jos ei seurakunnasta tietoja löydy, niin joka kunnassa on ollut siihenkin aikaan lastenvalvoja tai vastaava, kyllä joku tietää siellä kenen kanssa mummusi on ollut tai ketä on epäilty isäksi, hain oman mieheni isän tätä kautta ja vaikka isyyden tunnustamista ei oltu sen kummemmin tehty, niin jokin paperi sieltä löytyy josta käy asiat ilmi, niin salassa mummusi ei ole voinut toimia, onnea yritykseen.
alku on vaikeinta. tuo hetki on varmaan se jolloin jompikumpi vanhemmistasi on laitettu alulle. Mutta siihen ei voi luottaa koska ihmiset ovat aina olleet liikkuvaisia. Pitäisi nimi saada tietoon ja jotain muuta tietoa jolla henkilön voisi yksilöidä. Sitten vain kyselemään tuo tietämäsi hetken seurakunnan kirkkoherranvirastosta.
Kun varmuuden henkilöydestä voit kysellä väestörekisterikeskuksesta ihan nimellä ja syntymäajalla.
---pelkkä mutuheitto, mutta kun kerran sukututkijat menevät takaisinpäin - kirkonkirjojen perusteella, ni onnistuisiko se sitten niinpäin. Jos pappa ei ollut naimisissa, niin olisiko kuitenkin mummo laittanut lapsen kirjoihin kun syntyi, eli oliko äitisi....ja samalla ilmoittanut kirkonkirjoihin isän nimen. Vai miten se menisi?
nimi on kirkonkirjoissa (siis tapahtunut ennen vuotta 1963?) jos isyydestä on tehty juttu. jos äiti ei ole esittänyt vaateita voi hyvinkin olla että mitään virallista tietoa isästä ei ole. silloin täytyy saada sukulaisilta tai muilta tieto kuka henkilö on ollut, mitä tehnyt ja missä sekä milloin. Silloin kirkonkirjoista voi mahdollisesti etsiä ao.henkilöä ja kokeilla etsiä muutenkin.Eli nimi, ikä noin, sekä paikkakunta missä asui.
Jos yksilöintiä ei voi tehdä, ei henkilöä voi löytää.
Sukututkimuksessa ei mennä miinkään suuntaan, siinä selvitetään perhesuhteita ja sitä kautta sukulaisuuksia ja tietenkin elämäkerrallista tietoa. Yritetään ymmärtää tutkittavia ihmisiä ja heidän tekemisiään.