Gibson Les Paul ostaminen??

Kiitokset vaan kitaramiehelle ja Mika2:lle vastauksistanne.
Nyt olenkin paljon viisaampi,kun lähden kitaroita katsomaan ja koesoittamaan.
Onko Studio-mallit niinpaljon heikompilaatuisia,että ne kannataa jättää pos laskuista ja investoida kerrlla vähintään standardiin??
Hintahan noissa näyttää tuplaantuvan,kun Studioista pyydellään 700-800€ ja Standardit alkaa sieltä 1400€ vaiheilta.

Mites noiden Tokai LP kitaroiden kanssa on, onko niiden mallimerkinnät ja laatu sama kuin Gibsoneissa ja paljonko edullisempia ne ovat?

msa9101 kirjoitti:

Kiitokset vaan kitaramiehelle ja Mika2:lle vastauksistanne.
Nyt olenkin paljon viisaampi,kun lähden kitaroita katsomaan ja koesoittamaan.
Onko Studio-mallit niinpaljon heikompilaatuisia,että ne kannataa jättää pos laskuista ja investoida kerrlla vähintään standardiin??
Hintahan noissa näyttää tuplaantuvan,kun Studioista pyydellään 700-800€ ja Standardit alkaa sieltä 1400€ vaiheilta.

Mites noiden Tokai LP kitaroiden kanssa on, onko niiden mallimerkinnät ja laatu sama kuin Gibsoneissa ja paljonko edullisempia ne ovat?

Lue lisää

.... menee vähän henkimaailman jutuksi. En ole itse laittanut studiota kunnolla testiin, että osaisin ihan tarkkaa mielipidettä heittää. Olen kokeillut sitä lähinnä kaupassa ja sellaisessa tyyppäämisessä se tuntui ihan hyvältä kitaralta ja minusta siinä oli myös sitä "mojoa", josta gibsonin yhteydessä usein puhutaan. Nähdäkseni studiossa on tingitty siinä viimeistelyssä eli kevyempi lakkaus, vähemmän reunalistoja, etc. se puumateriaalikin voi olla hiukan "huonompaa" laatua tai lähinnä vissiin niin, että useammasta palasta on voitu se kroppa liimata. Mielestäni tuo stankku saattaisi olla siinä mielessä parempi, että se voi joskus kasvattaa arvoaan ja jos käytettynä sen ostat, niin luultavasti omasi saat siitä aina pois. Jos ihan puhtaasti mietitään vain soittamista, niin kannattaa käydä vaikka musakaupassa kokeilemassa niitä ihan rinnakkain.

Tosta jälleenmyyntiarvosta sellainen sivuhuomautus, että itse ostin joskus -80 luvun alussa käytetyn straton ihan kohtuu edullisesti (3500mk silloista rahaa) se on vuosimallia 1975 ja nyt kuulin, että tänä päivänä se on kovinkin arvokas keräilykohde, josta saisi moninkertaisesti sen mitä siitä maksoin. No itse ostin sen aikanaan soittimeksi ja soittamiseen sitä edelleen käytän enkä ole miettinyt myymistä. Kuitenkin tuo esimerkki siitä, että jos ostat nyt kunnollisen kitaran ihan käyttöön, niin joskus saatat yllättyä millaiseksi se saattaa muodostua.

En tiedä tarkkaan noista Tokaista, mutta Tokailla on kyllä ihan samoja malleja kun Gibsonillakin, mutta ihan yksi yhteen ne ei mene ja Tokailla löytyy myös sellaisia lespan variaatioita joita ei gibsonilla ole tarjolla. Tokait ovat kyllä ihan selkeästi halvempia kuin gibsonit sanoisin että yli puolet halvempia. Näin hiljattain musamaailman sivuilla Tokai lespaul customin joka maksoi uutena pikkuisen toista tonnia, mutta perus tokain lespat maksaa alle tonnin joskin ne kaikkein halvimmat mallit ovat ehkä laadullisesti heikompia. Tokaita kyllä arvostetaan soittajapiireissäkin sen hyvän hinta-laatusuhteensa takia. En tiedä Tokain tyyppivioista. Ainoa mistä luin muusikoiden netissä, niin jollain oli tokaissa ne takastopparin tolpat vääntyneet, mutta se oli kai käyttänyt jotain hervottoman paksuja heavykieliä siinä. Aika monet hankkivat tokain siinä mielessä, että modaavat sen sitten mieluisaksi, mutta gibsoneita ei niin usein näytetä modattavan. Samoin Gibsonin mikkikalusto on sellaista että tuntuu useimmille kelpaavan sinällään. Oikeastaan Vesa Anttilan Gibson Goldtop on vähään aikaan ainoa jota olen nähnyt modatun (se oli vaihtanut siihen aktiivimikit).

mika2 kirjoitti:

.... menee vähän henkimaailman jutuksi. En ole itse laittanut studiota kunnolla testiin, että osaisin ihan tarkkaa mielipidettä heittää. Olen kokeillut sitä lähinnä kaupassa ja sellaisessa tyyppäämisessä se tuntui ihan hyvältä kitaralta ja minusta siinä oli myös sitä "mojoa", josta gibsonin yhteydessä usein puhutaan. Nähdäkseni studiossa on tingitty siinä viimeistelyssä eli kevyempi lakkaus, vähemmän reunalistoja, etc. se puumateriaalikin voi olla hiukan "huonompaa" laatua tai lähinnä vissiin niin, että useammasta palasta on voitu se kroppa liimata. Mielestäni tuo stankku saattaisi olla siinä mielessä parempi, että se voi joskus kasvattaa arvoaan ja jos käytettynä sen ostat, niin luultavasti omasi saat siitä aina pois. Jos ihan puhtaasti mietitään vain soittamista, niin kannattaa käydä vaikka musakaupassa kokeilemassa niitä ihan rinnakkain.

Tosta jälleenmyyntiarvosta sellainen sivuhuomautus, että itse ostin joskus -80 luvun alussa käytetyn straton ihan kohtuu edullisesti (3500mk silloista rahaa) se on vuosimallia 1975 ja nyt kuulin, että tänä päivänä se on kovinkin arvokas keräilykohde, josta saisi moninkertaisesti sen mitä siitä maksoin. No itse ostin sen aikanaan soittimeksi ja soittamiseen sitä edelleen käytän enkä ole miettinyt myymistä. Kuitenkin tuo esimerkki siitä, että jos ostat nyt kunnollisen kitaran ihan käyttöön, niin joskus saatat yllättyä millaiseksi se saattaa muodostua.

En tiedä tarkkaan noista Tokaista, mutta Tokailla on kyllä ihan samoja malleja kun Gibsonillakin, mutta ihan yksi yhteen ne ei mene ja Tokailla löytyy myös sellaisia lespan variaatioita joita ei gibsonilla ole tarjolla. Tokait ovat kyllä ihan selkeästi halvempia kuin gibsonit sanoisin että yli puolet halvempia. Näin hiljattain musamaailman sivuilla Tokai lespaul customin joka maksoi uutena pikkuisen toista tonnia, mutta perus tokain lespat maksaa alle tonnin joskin ne kaikkein halvimmat mallit ovat ehkä laadullisesti heikompia. Tokaita kyllä arvostetaan soittajapiireissäkin sen hyvän hinta-laatusuhteensa takia. En tiedä Tokain tyyppivioista. Ainoa mistä luin muusikoiden netissä, niin jollain oli tokaissa ne takastopparin tolpat vääntyneet, mutta se oli kai käyttänyt jotain hervottoman paksuja heavykieliä siinä. Aika monet hankkivat tokain siinä mielessä, että modaavat sen sitten mieluisaksi, mutta gibsoneita ei niin usein näytetä modattavan. Samoin Gibsonin mikkikalusto on sellaista että tuntuu useimmille kelpaavan sinällään. Oikeastaan Vesa Anttilan Gibson Goldtop on vähään aikaan ainoa jota olen nähnyt modatun (se oli vaihtanut siihen aktiivimikit).

Lue lisää

.... sen stankun ja studion erosta mainita sen, että studio on vissiin kokonaan mahonkia kun stankkuun on lisätty sen mahongin päälle se vaahterakansi, joka kuulema lisää napakkuutta ja kirkkautta soundiin (itse en oikein ole sitä pystynyt erottamaan, kun en ole ihan rinnakkain vertaillut. Vaahterakansia on sitten pitkittäissyisinä ja poikittain (semmoinen loimuvaahteraksi kutsuttu syykuvio).

Ai niin ja jos olet siellä muusikoiden netin torilla käynyt, niin käypäs myös siellä kitarakamat osiossakin, niin löytyy ihan tolkuttomasti keskustelua gibsoneista, niiden eroista ja toikaista myös ja vallankin g vs t vääntöä. Ainakin nimim. "Fox" on oikea gibson tietäjä.

mika2 kirjoitti:

.... sen stankun ja studion erosta mainita sen, että studio on vissiin kokonaan mahonkia kun stankkuun on lisätty sen mahongin päälle se vaahterakansi, joka kuulema lisää napakkuutta ja kirkkautta soundiin (itse en oikein ole sitä pystynyt erottamaan, kun en ole ihan rinnakkain vertaillut. Vaahterakansia on sitten pitkittäissyisinä ja poikittain (semmoinen loimuvaahteraksi kutsuttu syykuvio).

Ai niin ja jos olet siellä muusikoiden netin torilla käynyt, niin käypäs myös siellä kitarakamat osiossakin, niin löytyy ihan tolkuttomasti keskustelua gibsoneista, niiden eroista ja toikaista myös ja vallankin g vs t vääntöä. Ainakin nimim. "Fox" on oikea gibson tietäjä.

Lue lisää

Juu sitä vaan, että kyllä ne syyt pitkittäin menevät loimukannessakin, ne vaan ovat pusertuneet vähän mutkalle puun kasvaessa. Hienon näköistähän semmoinen puu on.

Rögelibögeli kirjoitti:

Juu sitä vaan, että kyllä ne syyt pitkittäin menevät loimukannessakin, ne vaan ovat pusertuneet vähän mutkalle puun kasvaessa. Hienon näköistähän semmoinen puu on.

... niin muuten meneekin ja asia on juuri niin kuin sanoit. Kiitoksia vaan paljon oikaisusta.

Kaveri kertoi, et oli kanikonttorissa nähnyt loistoyksilön ja pakko oli mennä tsekkaamaan. Alkup. kunnossa, ei paljoa soitettu ja orig. laukku. Kieriskelin yön ja seur. pvänä hain pois; 1500€. Aivan uskomaton rokkikeppi ja ton vuoden malleja ei kauheesti liiku. Erittäin tyytyväinen ku siihen ei oo vaiheltu kaikkee mahollista eli originaali ja verrattuna Nuutisen pajan 1977 Teleen hiukka monipuolisemmat ja todella mureat soundit. Että kyl se käytettykin on OK, jos sellaisen jostain bongaat! Tavalliselle rokkimiehelle (ja naiselle) hyvä tele ja hyvä standard kyl riittää. Ja hinta ei oo ku noussu Tenneseen kepillä, vaikka ikää se 20 v. Helvetin paljon riippuu siitä, miten kitaraa on soitettu ja käytetty! Onnea hakuun!

mika2 kirjoitti:

.... menee vähän henkimaailman jutuksi. En ole itse laittanut studiota kunnolla testiin, että osaisin ihan tarkkaa mielipidettä heittää. Olen kokeillut sitä lähinnä kaupassa ja sellaisessa tyyppäämisessä se tuntui ihan hyvältä kitaralta ja minusta siinä oli myös sitä "mojoa", josta gibsonin yhteydessä usein puhutaan. Nähdäkseni studiossa on tingitty siinä viimeistelyssä eli kevyempi lakkaus, vähemmän reunalistoja, etc. se puumateriaalikin voi olla hiukan "huonompaa" laatua tai lähinnä vissiin niin, että useammasta palasta on voitu se kroppa liimata. Mielestäni tuo stankku saattaisi olla siinä mielessä parempi, että se voi joskus kasvattaa arvoaan ja jos käytettynä sen ostat, niin luultavasti omasi saat siitä aina pois. Jos ihan puhtaasti mietitään vain soittamista, niin kannattaa käydä vaikka musakaupassa kokeilemassa niitä ihan rinnakkain.

Tosta jälleenmyyntiarvosta sellainen sivuhuomautus, että itse ostin joskus -80 luvun alussa käytetyn straton ihan kohtuu edullisesti (3500mk silloista rahaa) se on vuosimallia 1975 ja nyt kuulin, että tänä päivänä se on kovinkin arvokas keräilykohde, josta saisi moninkertaisesti sen mitä siitä maksoin. No itse ostin sen aikanaan soittimeksi ja soittamiseen sitä edelleen käytän enkä ole miettinyt myymistä. Kuitenkin tuo esimerkki siitä, että jos ostat nyt kunnollisen kitaran ihan käyttöön, niin joskus saatat yllättyä millaiseksi se saattaa muodostua.

En tiedä tarkkaan noista Tokaista, mutta Tokailla on kyllä ihan samoja malleja kun Gibsonillakin, mutta ihan yksi yhteen ne ei mene ja Tokailla löytyy myös sellaisia lespan variaatioita joita ei gibsonilla ole tarjolla. Tokait ovat kyllä ihan selkeästi halvempia kuin gibsonit sanoisin että yli puolet halvempia. Näin hiljattain musamaailman sivuilla Tokai lespaul customin joka maksoi uutena pikkuisen toista tonnia, mutta perus tokain lespat maksaa alle tonnin joskin ne kaikkein halvimmat mallit ovat ehkä laadullisesti heikompia. Tokaita kyllä arvostetaan soittajapiireissäkin sen hyvän hinta-laatusuhteensa takia. En tiedä Tokain tyyppivioista. Ainoa mistä luin muusikoiden netissä, niin jollain oli tokaissa ne takastopparin tolpat vääntyneet, mutta se oli kai käyttänyt jotain hervottoman paksuja heavykieliä siinä. Aika monet hankkivat tokain siinä mielessä, että modaavat sen sitten mieluisaksi, mutta gibsoneita ei niin usein näytetä modattavan. Samoin Gibsonin mikkikalusto on sellaista että tuntuu useimmille kelpaavan sinällään. Oikeastaan Vesa Anttilan Gibson Goldtop on vähään aikaan ainoa jota olen nähnyt modatun (se oli vaihtanut siihen aktiivimikit).

Lue lisää

Kaveriltani löytyy yksi Tokain kitara, jonka hinta on huikeat 1250€. Kitaran viimeistely oli oikein hieno ja kitara tulikin mustilla kielillä varustetuna. Kitara oli kaikin puoli hieno, eikä soundissakaan mitään hirvittävän pahaa ollut. Mikeistä ei ole tietoakaan, mutta sen verran sain selville, että samoja mikkejä käytettiin myös Tokain halvimmissa malleissa. Oikeastaa tästä 1250€ kitarasta on tehty halvempikin versio. Ulkonäössä ei ole mitään eroa ja erehdyinki musiikkiliikkessä halvempaa mallia kalliimmaksi. Mikit olivat myös sama. Halvemmassa mallissa oli myös samaa puutakin käytössä, kalliimmassa oli vielä erillinen kansi bodyssa. Mitään eroa en huomannut kalliimman ja halvemman mallin välillä, joten tod.näk. Tokai valmistaa kalleimpia kitaroitaan käsitöin parilla uudella ominaisuudella ja halvempia massatuotannolla Kiinassa. En siis tiedä tarkalleen asianlaitaa. Pääpointtini oli kuitenki, että todennäiköisemmin et menetä paljonkaan, jos menet ostamaan sen halevmman mallin Tokaista.

Itse en kyllä katso noita Gibsoneita sillä silmällä. Ohan toki ne jotkut mallit hienoja ja soi varmaan komiasti, mutta ylihinnoiteltuja mielestäni.

Nimimerkki123456789 kirjoitti:

Kaveriltani löytyy yksi Tokain kitara, jonka hinta on huikeat 1250€. Kitaran viimeistely oli oikein hieno ja kitara tulikin mustilla kielillä varustetuna. Kitara oli kaikin puoli hieno, eikä soundissakaan mitään hirvittävän pahaa ollut. Mikeistä ei ole tietoakaan, mutta sen verran sain selville, että samoja mikkejä käytettiin myös Tokain halvimmissa malleissa. Oikeastaa tästä 1250€ kitarasta on tehty halvempikin versio. Ulkonäössä ei ole mitään eroa ja erehdyinki musiikkiliikkessä halvempaa mallia kalliimmaksi. Mikit olivat myös sama. Halvemmassa mallissa oli myös samaa puutakin käytössä, kalliimmassa oli vielä erillinen kansi bodyssa. Mitään eroa en huomannut kalliimman ja halvemman mallin välillä, joten tod.näk. Tokai valmistaa kalleimpia kitaroitaan käsitöin parilla uudella ominaisuudella ja halvempia massatuotannolla Kiinassa. En siis tiedä tarkalleen asianlaitaa. Pääpointtini oli kuitenki, että todennäiköisemmin et menetä paljonkaan, jos menet ostamaan sen halevmman mallin Tokaista.

Itse en kyllä katso noita Gibsoneita sillä silmällä. Ohan toki ne jotkut mallit hienoja ja soi varmaan komiasti, mutta ylihinnoiteltuja mielestäni.

Lue lisää

.... Gibsonin nämä stankkumallit ja siitä ylöspäin ovat niin kalliita ettei niitä kannata missään tapauksessa ostaa, jos ei usko/katso saavansa rahalleen vastinetta. Toisaalta ei ole mitään järkeä ostaa Tokaita jos haluaa Gibsonin, koska sitten aina vaan pännisi ettei ole sitä geetä, vaikka olisi kuinka hyvä se kitara. Itse diggailen Gibsoneita ja fendereitä (ne kun on samanlaisia reliikkejä kun minä itsekin;-)). En kuitenkaan yritä heittää mitään mukamas järkiperusteita (ei sellaisia ole oikeasti olemassa, ihmiset soittelee sillä kepillä kun kukin tykkää), koska itselleni tämä on puhtaasti fiiliskysymys.

Tuosta kun mainitsit, että tokailla on kaksi samanlaista kitaraa, jotka ovat eri hintaisia. Tokaillahan on tuotantoa ainakin Japanissa ja Koreassa käsittääkesin se Japanin sarja on vähän kalliimpaa ja Korean Tokait edullisempia. Niiden keskinäisistä laatueroista en tiedä enkä tiedä sitäkään kumpaa sarjaa se tokai oli jolla itse soittelin yheksankytluvulla (kaverin kitara).

"Made in Japan" Tokait eivät kyllä kalpene paljonkaan aidoille Gibsoneille. Ostin omani (Tokai LS-70) muutama vuosi takaperin 700 € hintaan. Ihan kelpo peli kyseessä.

Heh, tuo sun väite, jonka pistin lainausmerkkeihin

"Jos Gibsonin soundeja haluat kohtuuhinnalla, niin hommaa alamerkki Epiphone. Äänessä ja soitettavuudessa ei ole mitään eroa"

Tiedätkö nyt ihan oikeasti mistä puhut vai onko sulla kuulo tallella. Oikeasti esim. joku 300-500 Epiphonen Lespaul ja Gibsonin 1800 - 2400 maksava Lespaul on kylläkin ääneltään erillaiset ja aika selvästi ihan alkuperäisen Gisonin puolella, pesee meinaan helposti Epiphonet (vaikkakin Epiphone on Gibsonin alamerkki ja kiinassa tehty). Tosin jonkin 300-500 kitaran vertailu 1800-2400 maksavaan on hieman epäreilu mutta korostan nyt sitä, että tuo sun ylempänä oleva kirjoituksen pätkä ei nyt ihan taida pitää paikkaansa jos oikeasti korvat on tallella.

Tuo sun Tokai kommentti että soundi on siinä ohkaisempi niin kai olet tietoinen, ettei Tokai varsinaisesti edes halua ihan ollakaan sama kuin Gibsoni ja Tokain soundi poikeaa ja on omansa ja tuo, että sanot sen olevan ohkainen niin kyllähän mikit vaikuttaa soundiin kaiken muun ohella ja ihmettelen tuota sun väitettäs koska aika moni metallia soittava kitaristi vetää juurkin Tokailla ja aika moni pitää Tokaita tuota Epiphonea parempana, näin myös itse teen eli Tokai on Epiphonea laadukkaampi vehje samoissa hinta luokissa pyörittäessä, Epiphone on kylläkin sitten akkari puolella Tokaita hieman edellä.

Tietysti nämä ovat myös makuasioitakin, joten jokaisella on se oma totuutensa näissä hommissa.

Kitara_suomi435244 kirjoitti:

Heh, tuo sun väite, jonka pistin lainausmerkkeihin

"Jos Gibsonin soundeja haluat kohtuuhinnalla, niin hommaa alamerkki Epiphone. Äänessä ja soitettavuudessa ei ole mitään eroa"

Tiedätkö nyt ihan oikeasti mistä puhut vai onko sulla kuulo tallella. Oikeasti esim. joku 300-500 Epiphonen Lespaul ja Gibsonin 1800 - 2400 maksava Lespaul on kylläkin ääneltään erillaiset ja aika selvästi ihan alkuperäisen Gisonin puolella, pesee meinaan helposti Epiphonet (vaikkakin Epiphone on Gibsonin alamerkki ja kiinassa tehty). Tosin jonkin 300-500 kitaran vertailu 1800-2400 maksavaan on hieman epäreilu mutta korostan nyt sitä, että tuo sun ylempänä oleva kirjoituksen pätkä ei nyt ihan taida pitää paikkaansa jos oikeasti korvat on tallella.

Tuo sun Tokai kommentti että soundi on siinä ohkaisempi niin kai olet tietoinen, ettei Tokai varsinaisesti edes halua ihan ollakaan sama kuin Gibsoni ja Tokain soundi poikeaa ja on omansa ja tuo, että sanot sen olevan ohkainen niin kyllähän mikit vaikuttaa soundiin kaiken muun ohella ja ihmettelen tuota sun väitettäs koska aika moni metallia soittava kitaristi vetää juurkin Tokailla ja aika moni pitää Tokaita tuota Epiphonea parempana, näin myös itse teen eli Tokai on Epiphonea laadukkaampi vehje samoissa hinta luokissa pyörittäessä, Epiphone on kylläkin sitten akkari puolella Tokaita hieman edellä.

Tietysti nämä ovat myös makuasioitakin, joten jokaisella on se oma totuutensa näissä hommissa.

Lue lisää

.... ei se edellinen tainnut olla mikään tosissaan kirjoitettu viesti, vaan suunniteltu lähinnä ärsyttämään joutavanpäiväiseen juupas eipäs väittelyyn.

mika2 kirjoitti:

.... ei se edellinen tainnut olla mikään tosissaan kirjoitettu viesti, vaan suunniteltu lähinnä ärsyttämään joutavanpäiväiseen juupas eipäs väittelyyn.

Joo, niinpä tuo lieneekin trolli, johon ei pitäis langeta ;-)

Onneks sentään on ihan asiallisiakin kirjoituksia ja apuja ihmisten kysymyksiin näistä kitaroista.
Onhan näitä juupsa eipäs väittelyjä täälläkin ja muusikoiden netissäkin, yritän välttää niitä.

Sulla on aina asiallisia kirjoituksia, näitä saman henkisiä kirjoituksia saisi olla lisääkin täällä.
Ite kanssa pysyttelen asiallisuuden puolella parhaani mukaan.

Kitara_suomi435244 kirjoitti:

Heh, tuo sun väite, jonka pistin lainausmerkkeihin

"Jos Gibsonin soundeja haluat kohtuuhinnalla, niin hommaa alamerkki Epiphone. Äänessä ja soitettavuudessa ei ole mitään eroa"

Tiedätkö nyt ihan oikeasti mistä puhut vai onko sulla kuulo tallella. Oikeasti esim. joku 300-500 Epiphonen Lespaul ja Gibsonin 1800 - 2400 maksava Lespaul on kylläkin ääneltään erillaiset ja aika selvästi ihan alkuperäisen Gisonin puolella, pesee meinaan helposti Epiphonet (vaikkakin Epiphone on Gibsonin alamerkki ja kiinassa tehty). Tosin jonkin 300-500 kitaran vertailu 1800-2400 maksavaan on hieman epäreilu mutta korostan nyt sitä, että tuo sun ylempänä oleva kirjoituksen pätkä ei nyt ihan taida pitää paikkaansa jos oikeasti korvat on tallella.

Tuo sun Tokai kommentti että soundi on siinä ohkaisempi niin kai olet tietoinen, ettei Tokai varsinaisesti edes halua ihan ollakaan sama kuin Gibsoni ja Tokain soundi poikeaa ja on omansa ja tuo, että sanot sen olevan ohkainen niin kyllähän mikit vaikuttaa soundiin kaiken muun ohella ja ihmettelen tuota sun väitettäs koska aika moni metallia soittava kitaristi vetää juurkin Tokailla ja aika moni pitää Tokaita tuota Epiphonea parempana, näin myös itse teen eli Tokai on Epiphonea laadukkaampi vehje samoissa hinta luokissa pyörittäessä, Epiphone on kylläkin sitten akkari puolella Tokaita hieman edellä.

Tietysti nämä ovat myös makuasioitakin, joten jokaisella on se oma totuutensa näissä hommissa.

Lue lisää

Guitar Playerin testissä taannoin vertailtiin Gibsonin ja Epiphonen Slash signature -malleja. Olennaista eroa ei löytynyt. No valmistumaa taisi olla se suurin ero.

Musakaupoissa myydään ainakin paketissa missä on sekä ne nupit että hihnassa olevat lukot ja tuommoinen paketti maksaa ehkä siinä n. 12 - 20 väliltä riippuen mistä ostaa eli ei mitenkään kalliita.

Kysy myyjältä myykö ne noita erikseen, jos ei niin sitten tuollainen paketti ja onpa ainakin varalla sitten parit nupit :-)

Kitaristi80983502837 kirjoitti:

Musakaupoissa myydään ainakin paketissa missä on sekä ne nupit että hihnassa olevat lukot ja tuommoinen paketti maksaa ehkä siinä n. 12 - 20 väliltä riippuen mistä ostaa eli ei mitenkään kalliita.

Kysy myyjältä myykö ne noita erikseen, jos ei niin sitten tuollainen paketti ja onpa ainakin varalla sitten parit nupit :-)

Lue lisää

Espoon F-musiikissa myyttiin lukot erikseen ja ostin sieltä samalla myös kitaraan uuden hihnan. En ole ennen ollut tuollaisten lukittavien nuppien kanssa tekemisissä ja ne tuntuvat näin parin illan soittelun jälkeen ihan hyviltä peleiltä.

msa9101 kirjoitti:

Espoon F-musiikissa myyttiin lukot erikseen ja ostin sieltä samalla myös kitaraan uuden hihnan. En ole ennen ollut tuollaisten lukittavien nuppien kanssa tekemisissä ja ne tuntuvat näin parin illan soittelun jälkeen ihan hyviltä peleiltä.

Lue lisää

Schallerit on hyvät.
Ja onhan noita muitakin hyviä.

Muista sitten joskus laittaa tippa öljyä siihen lukkopäähän jos ne joskus ns. "kitisee"
Aika hyvin se hihnan lukon mutterikin pysyy kiinni mutta on se hyvä kuitenkin välillä ihan zekata varmuudeksi.

Kivathan noi on oikeasti ja saapi sen hihnan pois kätevästi jos tarvii irti ottaa.

Näitä Tokain Les Pauleja on usein kehuttu niin vuolaasti ja mitä itse nyt olen kokeillut, niin hyviä kitaroitahan ne on, mutta ei ne kyllä kuulosta/tunnu sellaiselta, mitä itse miellän "LP-meiningiksi". Oon minä toisaalta kokeillu Gibsonin omiakin standard malleja, jotka ei kuulosta semmoselta, kun minun mielestä pitää Les Paulin kuulostaa!

Kokeilin tossa Gibsonin Traditional LP:tä ja siinä oli jo kyllä sitä oikeaa tuntua...eikä ollu hirveen kalliskaa(1300). Painavat vaan niin pirusti, kun ei oo rungon sisään tehty kevennyksiä!

Itselleni kitara on käyttötavara. Kitaristina haluan soittaa sitä, en säilyttää sitä vitriinissä. Keräilijät keräilköön mitä haluaa ja tehkööt mitä lystää. Muusikko haluaa soittaa soittimillaan.

Miksi maksaa merkistä huikeata ylihintaa (noin 2.200 €)) kun yhtä hienon ja hyvin soivan Tokain voi saada alle tonnin.

??? kirjoitti:

Itselleni kitara on käyttötavara. Kitaristina haluan soittaa sitä, en säilyttää sitä vitriinissä. Keräilijät keräilköön mitä haluaa ja tehkööt mitä lystää. Muusikko haluaa soittaa soittimillaan.

Miksi maksaa merkistä huikeata ylihintaa (noin 2.200 €)) kun yhtä hienon ja hyvin soivan Tokain voi saada alle tonnin.

Lue lisää

Samaa mieltä siinä asiassa, että kitarat on käyttötavaraa eikä vain koriste-esineitä. Jos oot ostanu Les Paulin yli 20 vuotta sitten, niin saattaa olla, että myydessäsi nyt saat voittoa tai ainakin voit saada omasi pois. Sittemmin niiden hinnat on vakiintuneet. Tänäpäivänä tuskin kannattaa uutta Les Paulia ostaa missään sijoitusmielessä!

Siinä mielessä oon kyllä taas tän toisen kanssa samoilla linjoilla, eli jos se oma henkilökohtainen "numberone" löytyy, niin ei se pari kolmekin tonnia enää hirveesti paina, jos soitat mahdollisesti tyytyväisenä sillä koko loppuikäs.

Tässä kohtaa tulee nyt sitten ne asiat, että tietääkö oikeasti, millaisen kitaran ja soundin haluaa tai tietääkö onko kyseinen kitara edes oikeasti niin erinomainen, että kannattais maksaa(no ei ainakaan sillon, jos pitää Tokain kitaraa ihan yhtä hyvänä).

Kitarathan on yksilöitä ja paljonhan siitä jupistaan, että nämä ns. hyvät yksilöt ei koskaan päädy tänne kaukaiseen pohjolaan, vaan ne valkataan pinosta pois matkan varrella.
Kaikki on suhteellista. Tuntuu varmasti maallikosta aika omituiselta, että joku viittii maksaa moninkertaisen hinnan kitarasta, joka näyttää ihan samalta, kun halvemmat ja ennen kaikkea, jonka soinnillista eroa vastaavaan halvempaan tuskin kukaan muu kun soittaja itse edes erottaa:D Järjellä ajateltuna se tosiaan tuntuu omituiselta...muttakun se oma tuntuma siihen kitaraan on vaan niin pirun tärkeää soittajalle!

Minä oon joskus verrannu hyvän ja loistavan kitaran eroa kenkiin. Jos sulla on loistavasti jalkaan istuvat kengät ja ei niin hyvin jalkaan istuvat kengät, niin on se vaan aika tärkeä tekijä käyttäjälle, vaikka sitä tuskin kukaan ulkopuolinen huomaa, jos nämä vaihtoehdot vaan ulkoisesti näyttää ihan samalta.

Mutta kuten todettua, jos ei itse huomaa sillä tokailla olevan mitään eroa siihen Gibsonin tuotokseen, niin silloinhan Gibsonia on ihan turha ostaa.
Mitä nyt itse oon Tokain Les Pauleilla soitellu, niin onhan ne hyvännäköisiä, työnjälki on varsin laadukasta ja soivatkin hyvin, muttakun niistä vaan puuttuu se "Les Paulimaisuus". Ei vaan oo sitä Les Paulille ominaista "botnea", eikä se varmaan voi tulla oikeen mistään muusta kun siitä, että puumateriaalien laadussa on vaan niin paljon eroa?!
Olen minä kokeillu joskus Gibsoninkin LPtä, josta on tuo on ihan samalla tavalla puuttunu, enkä minä sellaisesta maksais tonniakaan!

Oon saattanu joskus kertookki, kun erään soitinliikkeen nuori myyjä tuli suu vaahdossa kehumaan ja kokeiluttamaan yhtä Tokain Paulia. Väitti ettei häpeä Gibsonin rinnalla yhtään, mutta kun sitä kokeili, niin ihan sama "ongelma", että kun se Les Paulimaisuus vaan puuttuu!
Kivenkovaa se vaan väitti, että ihan samantasoinen vehe kun Gibsoni, mutta kyllä minä vaan jotenkin tulkitsin niin, että kaverilla ei vaan ollu selkeetä kuvaa, miltä Les Pauli kuulostaa/tuntuu. Eli ei se oo välttämättä selkeä juttu "ammattilaisellekkaan";D

NoJust... kirjoitti:

Samaa mieltä siinä asiassa, että kitarat on käyttötavaraa eikä vain koriste-esineitä. Jos oot ostanu Les Paulin yli 20 vuotta sitten, niin saattaa olla, että myydessäsi nyt saat voittoa tai ainakin voit saada omasi pois. Sittemmin niiden hinnat on vakiintuneet. Tänäpäivänä tuskin kannattaa uutta Les Paulia ostaa missään sijoitusmielessä!

Siinä mielessä oon kyllä taas tän toisen kanssa samoilla linjoilla, eli jos se oma henkilökohtainen "numberone" löytyy, niin ei se pari kolmekin tonnia enää hirveesti paina, jos soitat mahdollisesti tyytyväisenä sillä koko loppuikäs.

Tässä kohtaa tulee nyt sitten ne asiat, että tietääkö oikeasti, millaisen kitaran ja soundin haluaa tai tietääkö onko kyseinen kitara edes oikeasti niin erinomainen, että kannattais maksaa(no ei ainakaan sillon, jos pitää Tokain kitaraa ihan yhtä hyvänä).

Kitarathan on yksilöitä ja paljonhan siitä jupistaan, että nämä ns. hyvät yksilöt ei koskaan päädy tänne kaukaiseen pohjolaan, vaan ne valkataan pinosta pois matkan varrella.
Kaikki on suhteellista. Tuntuu varmasti maallikosta aika omituiselta, että joku viittii maksaa moninkertaisen hinnan kitarasta, joka näyttää ihan samalta, kun halvemmat ja ennen kaikkea, jonka soinnillista eroa vastaavaan halvempaan tuskin kukaan muu kun soittaja itse edes erottaa:D Järjellä ajateltuna se tosiaan tuntuu omituiselta...muttakun se oma tuntuma siihen kitaraan on vaan niin pirun tärkeää soittajalle!

Minä oon joskus verrannu hyvän ja loistavan kitaran eroa kenkiin. Jos sulla on loistavasti jalkaan istuvat kengät ja ei niin hyvin jalkaan istuvat kengät, niin on se vaan aika tärkeä tekijä käyttäjälle, vaikka sitä tuskin kukaan ulkopuolinen huomaa, jos nämä vaihtoehdot vaan ulkoisesti näyttää ihan samalta.

Mutta kuten todettua, jos ei itse huomaa sillä tokailla olevan mitään eroa siihen Gibsonin tuotokseen, niin silloinhan Gibsonia on ihan turha ostaa.
Mitä nyt itse oon Tokain Les Pauleilla soitellu, niin onhan ne hyvännäköisiä, työnjälki on varsin laadukasta ja soivatkin hyvin, muttakun niistä vaan puuttuu se "Les Paulimaisuus". Ei vaan oo sitä Les Paulille ominaista "botnea", eikä se varmaan voi tulla oikeen mistään muusta kun siitä, että puumateriaalien laadussa on vaan niin paljon eroa?!
Olen minä kokeillu joskus Gibsoninkin LPtä, josta on tuo on ihan samalla tavalla puuttunu, enkä minä sellaisesta maksais tonniakaan!

Oon saattanu joskus kertookki, kun erään soitinliikkeen nuori myyjä tuli suu vaahdossa kehumaan ja kokeiluttamaan yhtä Tokain Paulia. Väitti ettei häpeä Gibsonin rinnalla yhtään, mutta kun sitä kokeili, niin ihan sama "ongelma", että kun se Les Paulimaisuus vaan puuttuu!
Kivenkovaa se vaan väitti, että ihan samantasoinen vehe kun Gibsoni, mutta kyllä minä vaan jotenkin tulkitsin niin, että kaverilla ei vaan ollu selkeetä kuvaa, miltä Les Pauli kuulostaa/tuntuu. Eli ei se oo välttämättä selkeä juttu "ammattilaisellekkaan";D

Lue lisää

Se että on myyjä ei tee siitä ammattilaista missään, ei elektroniikassa tai soittimissa, on tullut monet kerrat huomattua tämä.
Siksi teenkin omat päätökset jamummistan korvat yleensä myyjien hehkutuksilta, toki korvt avautuu taas kun hinnasta ruvetaan keskustelemaan.

Viimeisessä jo sekoitin LTD:hen. Sorge! Epillä ei ole vastaavia.

Mine kans ei osa some kieli kunola.

Jos(kun), tarkotat Rob Chapman -testiä, niin kyllä minusta siinä oli kyse enempi feedbackista kun sustainista.
Ei ollu mikään hirveen virallisen olonen testi:D

Vaikka itse tykkään fenderin stratocastereista, niin kyllähän siinä laadukkaan straton saat, jos tilaat sen esim. asiansa osaavalta soitinrakentajalta. Kyllä strato rakenteellisesti no sen verran simppeli, että sen ammattilainen kyllä veistää. LP on sitten vähän haastavampi ja työläämpi.
Jos puhutaan näistä ihan sarjatuontantoa tekevistä isommista nimistä, niin kyllähän vaikkapa Music Man tekee laadukkaita stratohenkisiä kitaroita. Sitten on paljon ylistystä kuulunut näistä Suhr kitaroista, mutta ohan ne hinnatkin sen mukaiset.

Niihän sitä helposti saattas luulla, että on sama millä soittaa sellasta musaa, mutta kyllä se perusointi sielläkin lähtee kitarasta, eli huonon ja hyvän kitaran erottaa säröstä huolimatta...ainakin soittaja itse.

Totta se, että hyvä vahvistin on vähintään yhtä tärkeä asia lopputuloksen kannalta, mutta ei si sitä tosiasiaa poista, että kitaran perussointi lähtee siitä kitarasta.

NoJust... kirjoitti:

Totta se, että hyvä vahvistin on vähintään yhtä tärkeä asia lopputuloksen kannalta, mutta ei si sitä tosiasiaa poista, että kitaran perussointi lähtee siitä kitarasta.

Tähän on kyllä pakko todeta, että tuo kitara vs. vahvistin juttu on huomattavan moniselitteinen ja täysin kytköksissä siihen musagenreen jota sillä soittaa. Otetaan nämä perus vertailut eli hevi ja blues. Heavyssä suositaan voimakkaasti särötettyä ja kompressoitua soundimaailmaa jossa kitaran olennaisin soundillinen ominaisuus on voimakas outputti ja hurinattomuus. Sen vuoksi heavyssä suositaan aktiivimikkejä tai aktiivi elektroniikkaa (tai ei aina suosita, mutta passiivimikeissäkin suositaan niitä kuumia mikkityyppejä). Yleensä hevikitaristit arvostavat kitaroissa ominaisuuksia jotka mahdollistavat sen limitille säätämisen eli he haluavat kielten nuolevan otelautaa jotta soittaminen olisi mahdollisimman "energiatehokasta" ja nopeus on se mihin pyritään. Kun soundi on voimakkaasti prosessoitu vahvistimessa ja efekteissä, niin on oikeastaan yhdentekevää, minkälainen se kitaran perussoundi on ja voimakkaan särön kompressoima soundi ei oikeastaan piittaa myöskään plektran painosta mikä mahdollistaa, että soittotatsista mahdollisimman kevyeksi luomalla soitto voidaan saada taas hitusen nopeammaksi. Kun katselet hevivahvistimia, niin huomaat, että signaali työnnetään niin monen vahvistusaseen läpi ettei sen äitikään enää tunnista sitä kuin sotusta:-).

Toinen ääripää on blues, missä laitteet ovat yksinkertaisia eikä efektejä käytetä välttämättä ollenkaan. Yksinkertainen bluesvahvstin saattaa olla koottu vain paristakymmenestä osasasesta eli sähköakustisesti signaalia ei prosessoida juuri lainkaan. Sellainen rigi vertautuu lähinnä akustiseen soittimeen ja kitaran ominaissoundi on avainasemassa. Blueslaitteet yleensä toistavat soittajan toimet hyvin nöyrästi kaikkine nyansseineen ja soittotatsi on ihan kaikki kaikessa. Bluesin soittajat säätää kitaransa yleensä korkeammalle aktionille koska pikkauksen dynamiikka on keskeistä niin kielellä on oltava paljon enemmän tilaa liikkua. Blueskitaristit kiinnittävät myös enemmän huomiota kitaran omianissoundiin ja suosivat sen vuoksi ihan toisen tyyppisiä lankkuja kuin hevarit.

Tämä on se syy miksi hevisuuntautunut kitaristi sanoo, että soundi lähtee sormista tai että skitta on soundin kannalta epäolennaisempi kuin muu rigi. a ihan samasta syystä bluesorientoituneet vakuuttavat, että soundi lähtee sormista ja että hyvän kitaran tuntee puistaan.

PS: käytin selvyyden vuoksi heviä ja bluesia vain esimerkkinä ja kaikessa musassa on aina poikkeuksensa, mutta sama logiikka pätee prosessoituun tai prosessoimattomaan kitarasoundiin. On täysin soittajan orientaatiosta kiinni mistä lähtökohdista hän asiaa lähestyy eikä näissä asioissa ole oikeaa eikä väärää ja siksi näistä jutuista ei ainakaan kannata foorumeilla kinastella.

Tälläkin foorumilla näkee loputtomasti vääntöjä että onko joku hevikeihäs parempi kuin vaikkapa telekasteri ja se on ihan jonninjoutavaa koska niiden hyveet ja paheet ovat täysin vastakkaiset.

Mika..... kirjoitti:

Tähän on kyllä pakko todeta, että tuo kitara vs. vahvistin juttu on huomattavan moniselitteinen ja täysin kytköksissä siihen musagenreen jota sillä soittaa. Otetaan nämä perus vertailut eli hevi ja blues. Heavyssä suositaan voimakkaasti särötettyä ja kompressoitua soundimaailmaa jossa kitaran olennaisin soundillinen ominaisuus on voimakas outputti ja hurinattomuus. Sen vuoksi heavyssä suositaan aktiivimikkejä tai aktiivi elektroniikkaa (tai ei aina suosita, mutta passiivimikeissäkin suositaan niitä kuumia mikkityyppejä). Yleensä hevikitaristit arvostavat kitaroissa ominaisuuksia jotka mahdollistavat sen limitille säätämisen eli he haluavat kielten nuolevan otelautaa jotta soittaminen olisi mahdollisimman "energiatehokasta" ja nopeus on se mihin pyritään. Kun soundi on voimakkaasti prosessoitu vahvistimessa ja efekteissä, niin on oikeastaan yhdentekevää, minkälainen se kitaran perussoundi on ja voimakkaan särön kompressoima soundi ei oikeastaan piittaa myöskään plektran painosta mikä mahdollistaa, että soittotatsista mahdollisimman kevyeksi luomalla soitto voidaan saada taas hitusen nopeammaksi. Kun katselet hevivahvistimia, niin huomaat, että signaali työnnetään niin monen vahvistusaseen läpi ettei sen äitikään enää tunnista sitä kuin sotusta:-).

Toinen ääripää on blues, missä laitteet ovat yksinkertaisia eikä efektejä käytetä välttämättä ollenkaan. Yksinkertainen bluesvahvstin saattaa olla koottu vain paristakymmenestä osasasesta eli sähköakustisesti signaalia ei prosessoida juuri lainkaan. Sellainen rigi vertautuu lähinnä akustiseen soittimeen ja kitaran ominaissoundi on avainasemassa. Blueslaitteet yleensä toistavat soittajan toimet hyvin nöyrästi kaikkine nyansseineen ja soittotatsi on ihan kaikki kaikessa. Bluesin soittajat säätää kitaransa yleensä korkeammalle aktionille koska pikkauksen dynamiikka on keskeistä niin kielellä on oltava paljon enemmän tilaa liikkua. Blueskitaristit kiinnittävät myös enemmän huomiota kitaran omianissoundiin ja suosivat sen vuoksi ihan toisen tyyppisiä lankkuja kuin hevarit.

Tämä on se syy miksi hevisuuntautunut kitaristi sanoo, että soundi lähtee sormista tai että skitta on soundin kannalta epäolennaisempi kuin muu rigi. a ihan samasta syystä bluesorientoituneet vakuuttavat, että soundi lähtee sormista ja että hyvän kitaran tuntee puistaan.

PS: käytin selvyyden vuoksi heviä ja bluesia vain esimerkkinä ja kaikessa musassa on aina poikkeuksensa, mutta sama logiikka pätee prosessoituun tai prosessoimattomaan kitarasoundiin. On täysin soittajan orientaatiosta kiinni mistä lähtökohdista hän asiaa lähestyy eikä näissä asioissa ole oikeaa eikä väärää ja siksi näistä jutuista ei ainakaan kannata foorumeilla kinastella.

Tälläkin foorumilla näkee loputtomasti vääntöjä että onko joku hevikeihäs parempi kuin vaikkapa telekasteri ja se on ihan jonninjoutavaa koska niiden hyveet ja paheet ovat täysin vastakkaiset.

Lue lisää

Vaikka miten ois miten kovasti prosessoitu soundi, niin kyllä se perussointi vaan siltikin lähtee sieltä kitarasta...eli kyllä ne heavykitaristitkin on kiinnostuneita millaisella kitaralla soittavat, eikä vain soitettavuuden tai mikkien osalta. Kyllä sen erottaa soitetaanko Les Paulilla, SGllä vai millä superstratolla...ainakin soittaja itse huomaa/tuntee.

NoJust... kirjoitti:

Vaikka miten ois miten kovasti prosessoitu soundi, niin kyllä se perussointi vaan siltikin lähtee sieltä kitarasta...eli kyllä ne heavykitaristitkin on kiinnostuneita millaisella kitaralla soittavat, eikä vain soitettavuuden tai mikkien osalta. Kyllä sen erottaa soitetaanko Les Paulilla, SGllä vai millä superstratolla...ainakin soittaja itse huomaa/tuntee.

Lue lisää

No luulisi, että ainakin sustainilla voisi olla merkitystä hevikitaristillekin (tosin onhan niillä ne sustainerit). Mutta joo, en minä käy tästä asiasta vänkäämään; esitinpähän vain yhden näkökohdan. Enkä edes tunne hevikitaristeja niin laajalti, että voisin heidän puolestaan puhua. Kommenttini takana on lähinnä huomiot joita olen tehnyt foorumeita plärätessäni ja huomttuani, että heviorientoituneet harvemmin puhuvat kitaroidensa soundista ja enemmän soundipolitiikassa tuntuvat huomiota saavan signaaliketjun sähköakustinen puoli alkaen mikeistä.

Mä olen ihan paska kitaristi, mutta mulla onkin epin lespa. Mitähän se kertoo minusta? Taidankin olla tosi kova kepittäjä! ;)

lespaan.stratolla kirjoitti:

Mä olen ihan paska kitaristi, mutta mulla onkin epin lespa. Mitähän se kertoo minusta? Taidankin olla tosi kova kepittäjä! ;)

Eräs tuntemani kitaristi ja joka on ylivoimaisesti paras tuntemani kitaristi, hommaa tarkoituksella ns. huonoja kitaroita (vaikkapa H.Benton), koska liian hyvät kuulemma "karkaa" hänen käsistään.:D Kyllä vaan siitä huolimatta soitto kulkee!

Ei minun kukaan hurmaa sillä, että soittaa kalliilla fenderillä tai gibsonilla ja tuossahan on munaa, että on pokkaa käyttää myös niitä ei niin arvostettuja kitaroita...tosin se voi olla yhtälailla tarkoituksenhakuista ja imagoa "kohottavaa", kun noilla ns. merkkivehkeillä soittaminen joillekin;D

Minusta terve järki näissä hommissa on tärkeintä! Jos joku ei niin tunnettu kitara tuntuu parhaalta omaan käteen, niin miksei sellasta kannattaisi hankkia?! Tai yhtälailla jos sellanen aito LP tuntuu unelmalta ja uskoo, että harrastus tulee kestämään pitkään, niin kyllähän sellasenkin voi hankkia?
Ei kyse ole kuiteskaan minkään auton tai omakotitalon ostosta ja jos harrastus kestää, niin ei se hinta siinä enää paljoa tunnu. Se voi tulla kuiteskin halvemmaksi, kun että nuukailet ja ostat jonkun kopion, kun siinä usein kuiteskin käy niin, että loppuenlopuksi jossain vaiheessa haluu sen "aidon";D

Mulla on ollut ja on yhä kaiken maalaisia keppejä ja kyllä jenkkilaatu on aina jenkkilaatua, ja japsit seuraa hyvänä kakkosena. Siis suurilla valmistajilla, pienet pajat on oma lukunsa. Mulla on halvin jenkki special tele ja siitä diggaan kyllä kovasti. Epikin olis tarkotus päivittää ehkäpä jenkki traditionaaliin. Käytettyä lespaa kannattaa tietenkin aina kuikuilla vaikka Mnetistä. Mitäs sitä maksamaan monia tonneja uudesta, kun alle puoleen hintaan saa käytetynkin.

Noni soittajahan jämähtää yhteen merkkiin ja malliin, itse diggailen monista merkistä ja malleista, missä on se tylsä juttu, että rahaa niihin pitäs olla paljon enemmän käytössä. Oishan se kiva, jos vois olla "yksavioinen" ja tyytyä vaikka Jemiin ja se ois sitten siinä. No, riittäähän se Steve Vaille, niin voishan se riittää mulle ja sullekin.

Itseasiassa ostin tuon epin "harjotuskitaraksi" kun aattelin, että pitää kokeilla jospa tuo lespa sopis taas handuun. Onhan mulla ollut, joskus parikymppisenä, kauan sitten ihan kunnon Gibson Les Paul Custom Black Beauty, mutta en oikein ollut koskaan sinut sen kanssa. Kaula tais olla joku ohuempi 60-luvun kaula ja vähän paksumpi kaula on vaan jotenkin enemmän lespaa. Totesin, että kyllä se on pakko taas saada ihan jenkki lespa. Ja joku SG olis kanssa kiva olla. Niiden hinnat on onneksi vielä jotenkin kohdillaan. Himohan näihin vehkeisiin tulee. Perskules!

Katoppa Muusikoiden.netistä missä hinnatkin on aina yleensä kohdallaan.

https://muusikoiden.net/tori/?category=8

Lespojaki tulee myyntiin lähes päivittäin.

Juu itsekin päädyin Yamaha SA2200 malliin, joka mielestäni vastaa laadullisesti Gibsonin ES335:tä mutta on vain puolet halvempi. Mun Yamaha on vain sieltä yheksänkytluvun alusta tuon mallisarjan ensimmäisiä kepukoita, mutta ei ne miksikään ole muuttuneet. Kävin musafasulla testaamassa tämän päivän Yamahaa ja se on ihan samanlainen no pikkuinen ero oli ne tonepotikat jotka tossa mun vanhassa on mallia push/push ja uudessa näkyi olevan pull/push.

SIlloin kun ostin tuon Yamahani,,oli hintaero "Essin ja Jampun" välillä vain 700€,,no on tästä tietenkin joitakin vuosia jo.Tämänpäivän hinnat näyttäisi olevan "Essi" 3t ja Yamaha 2tuhatta.

Musafasulla on jo pidempään ollut Yamaha SA2200 tarjouksessa 1600 euroa, mutta se on tietenkin tarjoushinta oveh lienee tosiaan jossakin parin tonnin huitteilla. Aika suolainen hinta kopiolle (tai eihän se varsinaisesti mikään suora kopio ole), mutta mielestäni joka sentin ja euron väärti. Ehdottomasti yksi parhaista kitaroista mitä olen ikinä soittanut.

Ei se aito autuaaksi tee, mutta japanilaisella käsityölläkin on hintansa. Tunnettuja "LesPaulin tappajia" kuten vaikkapa Yamaha SG2000/SG3000 tai japanilainen Ibanez AR300 (mikäs se reissuen mallin nyt olikaan) joutuu maksamaan sen pari tonnia helposti. Tokai LS200 vastaa varmasti aitoa Gibson LesPaul standardia, mutta on hinnaltaan kolme tonnia ja LS100:kin puolitoistatonnia. Niin meinaan vaan, että laatu on samperin kallista oli valmistaja kuka tahansa tai oli se tehty missä maassa tahansa...... tai no ei laadukasta kitaratuotantoa ole tietenkään ihan joka maassa, mutta aika monessa maassa kyllä tehdään korkeatasoisia kitaroita.