Nykyisessä lainsäädännössä rikoksien uhrit ovat kovin lapsipuolen asemassa. Koko rikoslainsäädännön tulisi keskittyä vastuuhenkilön uhrilleen aiheuttaman vahingon korvaamiseen. Tällöin se olisi myös psykologisesti ja pedagoosisesti objektiivinen, oikeudenmukainen ja hyödyllienen.
Lainsäädäntö rikollisten tekemiensä vahinkojen ja niiden seurauksien vastuullisuudesta on mielestäni tyrmistyttävän vajaa ja epäoikeudenmukainen. Vahingonkorvauksien määrittely ja arvottaminen näyttää olevan hyvin ristiriidassa todellisten rikoksen seurauksien kanssa.
Asia tuli uudestaan mieleen kun luin oheisen uutisen tapauksesta jossa myymälävaras oli kaatanut liikkeestä ulosrynnätessään Holkerin ja aiheuttaen vakavan vamman, sekä pysyvän merkittävän terveydentilan huonontumisen. Myymälävarkaan ollessa maksukyvytön, on korvauksen ( täysin mitättömän ) suorittanut valtionkonttori, eli veronmaksajat. Tällaista vastaavasita tapauksista voisi tehdä ensyklopedian mittaisen kokoelman, eikä sittenkään tila riittäisi.
- http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2010/10/1214957
Koko vankilakäytäntö tulisi laittaa kokonaan uuteen kuosiin. Tuomioiden keskeinen rooli tulisi olla uhrien asema ja heille suoritettava korvaus. Vankilat ja niiden toiminta tulisi suunnitella niin, ettei niistä aiheudu taloudellista taakkaa yhteiskunnalle. Ne tulis saada tuottaviksi.
Vankilatuomio pelkkänä sellaisenaan on mielestäni kyseenalainen. Osaan rikoksen tekijöistä ei tulisi lainkaan saattaa vankilatuomion alaiseksi, vaan korvausvelvolliseksi aiheuttamastaan vahingosta. Tietysti yhteiskunnalle vaaralliset yksilöt tulee myös laittaa telkien taaksen uhkaa aiheuttamasta.
Rikoksen tekijä tulisi saattaa vastuuseen teostaan taloudellisesti ja uhrille aiheutuneet vahingot ja kärsimykset tulisi arvottaa niiden oikeaan arvoon. Rangaistus tulisi olla rikoksen uhrille / uhreille aiheuttamaansa vahinkoon taloudellisesti / korvauksellisesti sidottu ja keskitetty. Tekemänsä vahingon uhrille korvaamiseen keskittyvä.
Mikäli rikosen seuraukset on arviotettu x-euroan luokkaa oleviksi, tulisi tuomiona olle korvauksen suorittaminen täyteen mittaansa. Mikäli vastuuhenkilö ei ole maksukykyinen tai tulee sellaiseksi myöhemmin, tuli hänet määrätä konkreettisesti yhteiskuntaa hyödyttävään palkalliseen pakkotyöhön niin pitkäksi aikaa kunnes täysimääräinen korvaus uhrille / uhreille on suoritettu. Tuon pakotyön aikana hänen tulisi maksaa saamastaan palkasta kaikki ylläpitokulunsa pakkotyölaitoksessa.
Toisaalta voitaisiin perustaa valtiollinen rahasto, josta uhri saisi korvauksen kerraala. Kuitenkin rikollinen olisi velallisen asemassa vatioon nähden ja hänen tulisi maksaa kuukausittain pääoman lyhennys korkoineen. Kuten yllä, ellei hän olisi maksukykyinen, niin pakkotyölaitokseen palkalliseen hyödylliseen työhön, omat laitoskulunsa maksaen. Tuomio päättyisi silloin kun korvaukset olisi maksettu.
Tällainen uhrille suoritettavaan korvaukseen kohdituva käytäntö edellä olevassa muodossa olisi sovellettavissa hyvin suureen määrään rikoksista. Tietysti osa varallisista rikollisista tulee sulkea telkien taakse, joskin heidätkin tulisi saatta vastuuseen myös omista vankilakuluistaan siellä hyödyllistä työtä tekemällä. Kaikki ei tuottavat paikallaan makuuttamisvankilat tulisi mahdollisuuksien mukaan korvtata itse itsensä maksavilla ja tuottaviilla rakenteilla. Ei vankiloita veronmaksajien kustannuksella.
Sitten on erikseen tahattomat vahingot ja onnettomuudet, joissa vastuuhenkilöiden vakuutus on korvaamassa vahinkoja.
Lainsäädäntö rikollisten tekemiensä vahinkojen ja niiden seurauksien vastuullisuudesta on mielestäni tyrmistyttävän vajaa ja epäoikeudenmukainen. Vahingonkorvauksien määrittely ja arvottaminen näyttää olevan hyvin ristiriidassa todellisten rikoksen seurauksien kanssa.
Asia tuli uudestaan mieleen kun luin oheisen uutisen tapauksesta jossa myymälävaras oli kaatanut liikkeestä ulosrynnätessään Holkerin ja aiheuttaen vakavan vamman, sekä pysyvän merkittävän terveydentilan huonontumisen. Myymälävarkaan ollessa maksukyvytön, on korvauksen ( täysin mitättömän ) suorittanut valtionkonttori, eli veronmaksajat. Tällaista vastaavasita tapauksista voisi tehdä ensyklopedian mittaisen kokoelman, eikä sittenkään tila riittäisi.
- http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2010/10/1214957
Koko vankilakäytäntö tulisi laittaa kokonaan uuteen kuosiin. Tuomioiden keskeinen rooli tulisi olla uhrien asema ja heille suoritettava korvaus. Vankilat ja niiden toiminta tulisi suunnitella niin, ettei niistä aiheudu taloudellista taakkaa yhteiskunnalle. Ne tulis saada tuottaviksi.
Vankilatuomio pelkkänä sellaisenaan on mielestäni kyseenalainen. Osaan rikoksen tekijöistä ei tulisi lainkaan saattaa vankilatuomion alaiseksi, vaan korvausvelvolliseksi aiheuttamastaan vahingosta. Tietysti yhteiskunnalle vaaralliset yksilöt tulee myös laittaa telkien taaksen uhkaa aiheuttamasta.
Rikoksen tekijä tulisi saattaa vastuuseen teostaan taloudellisesti ja uhrille aiheutuneet vahingot ja kärsimykset tulisi arvottaa niiden oikeaan arvoon. Rangaistus tulisi olla rikoksen uhrille / uhreille aiheuttamaansa vahinkoon taloudellisesti / korvauksellisesti sidottu ja keskitetty. Tekemänsä vahingon uhrille korvaamiseen keskittyvä.
Mikäli rikosen seuraukset on arviotettu x-euroan luokkaa oleviksi, tulisi tuomiona olle korvauksen suorittaminen täyteen mittaansa. Mikäli vastuuhenkilö ei ole maksukykyinen tai tulee sellaiseksi myöhemmin, tuli hänet määrätä konkreettisesti yhteiskuntaa hyödyttävään palkalliseen pakkotyöhön niin pitkäksi aikaa kunnes täysimääräinen korvaus uhrille / uhreille on suoritettu. Tuon pakotyön aikana hänen tulisi maksaa saamastaan palkasta kaikki ylläpitokulunsa pakkotyölaitoksessa.
Toisaalta voitaisiin perustaa valtiollinen rahasto, josta uhri saisi korvauksen kerraala. Kuitenkin rikollinen olisi velallisen asemassa vatioon nähden ja hänen tulisi maksaa kuukausittain pääoman lyhennys korkoineen. Kuten yllä, ellei hän olisi maksukykyinen, niin pakkotyölaitokseen palkalliseen hyödylliseen työhön, omat laitoskulunsa maksaen. Tuomio päättyisi silloin kun korvaukset olisi maksettu.
Tällainen uhrille suoritettavaan korvaukseen kohdituva käytäntö edellä olevassa muodossa olisi sovellettavissa hyvin suureen määrään rikoksista. Tietysti osa varallisista rikollisista tulee sulkea telkien taakse, joskin heidätkin tulisi saatta vastuuseen myös omista vankilakuluistaan siellä hyödyllistä työtä tekemällä. Kaikki ei tuottavat paikallaan makuuttamisvankilat tulisi mahdollisuuksien mukaan korvtata itse itsensä maksavilla ja tuottaviilla rakenteilla. Ei vankiloita veronmaksajien kustannuksella.
Sitten on erikseen tahattomat vahingot ja onnettomuudet, joissa vastuuhenkilöiden vakuutus on korvaamassa vahinkoja.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Aiheeseen liittyvä kiinnosava tieto oheisessa artikkelissa. Uhri jää usein ilman korvauksia rikollisen / vahingontekijän maksukyvyttömyyden vuoksi, varsinkin materiaalirikoksien ollessa kyseessä.
Rikoslainsäädäntöä ja vankeuskäytäntöä tulisi muuttaa niin, että uhrin saama oikeaan arvoonsa arvoitettu hyvitys / korvaus olisi tuomion keskeisenä nimittäjänä ( nykyisen pikemminkin etäisen ja abstraktin "yhteiskunnalle korvauksen" suoritettavan tuomion sijaan ), kuten tuossa edellisessä viestissä toivoin.
Rikoksentekijän tulisi suorittaa palkallista ja hyödyllistä työtä vankeudessa omat ylläpitokulunsa maksaen, niin kauan kuin uhri on saanut täyden hyvityksen. Tällöin myös tärkeä pedagooginen ja psykologinenkin puoli tuli konkreettiseksi rikoksen tekijälle selväksi. Hän tietäisi tarkoin miksi on palkallisessa pakkotyössä : korvatakseen tekemänsä vääryyden uhrille.
"Suomessa jää vuosittain perimättä yli 10 miljoonaa euroa oikeuden rikosvahingoista määräämiä vahingonkorvauksia."
- http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/arkistot/kotimaa/2010/11/1220141
.
Suomellahan on kuitenkin ratifiointi artikloista kansalaisille, yksilöilleen: Oikeus oikeudenmukaiseen ja puolueettoman -oikeudenkäyntiin, sisältäen varmaankin puolueettoman esitutkinannan aivan erityisesti.
Mitä ihmettä tekee kriminaali kulkija tekonsa ikiseurauksen ja sen uhan alla, kun sovituksettomuus.Mitä ihmettä tekee asianomistaja, jolle muka aika kultaa haavan, ilman pätevää yksinkertaista ja eriteltyä versiota ns. vamman laadusta ja invaprosentista, sellaisesta Kela-vetoisesta, varmaan veto-oikeuslisällä.Voi voi sitä rangaistus-seuraamusta ,minkä maalikko itselleen ,tahi oikein huonossa suhteessa, esim. parittaja analysoi ilman oikeuslaitosta.
Mitä ihmettä teen kasvuhenkisillä ihmisillä todistajuuskohtien kanssa, johon veloittuu vain normaalit ja oikeustajuiset ja puolueettomasti työskentelemään kykenevät aikuiset.
Uskoisin , että aikuisuudenkin viimeinen juridinen mittapylväs on todistajuus muidenkin hädän osalta ilman keinottelua, puolueettomasti.Mutta se siitä, missä on siis 10 milj. € Suomen humpparahaa?