No poikkean.
Urakka noissa lehtien lukemisissa kun kerää vaikka torstaista alkaen. Ja vieläkin jäi kesken. On viikonlopun kertalehdet ja aikakausilehtiä. No lukemisessa hurahtaa aikaa ja ajantajua. Kirjojakin on kertynyt 7-10 kpl. Niitä olen huono lukemaan. Joku hyvä kirja saattaa mennä hetkessä, joku mielenkiinnottomampi 3-4 kk. Yks naurettava kirja oli. Sinänsä mielenkiintoinen mutta ei ollut aikaa perehtyä. Luin muutaman kymmenen sivua, sitten se oli auki yöpöydän hyllyllä kesästä 2009. Nyt tänä syksynä vippasin sen "poistoihin". En viitsinyt aloittaa uudelleen;)
Tuossa vielä tavailen nyt Plus liitettä.
Urakka noissa lehtien lukemisissa kun kerää vaikka torstaista alkaen. Ja vieläkin jäi kesken. On viikonlopun kertalehdet ja aikakausilehtiä. No lukemisessa hurahtaa aikaa ja ajantajua. Kirjojakin on kertynyt 7-10 kpl. Niitä olen huono lukemaan. Joku hyvä kirja saattaa mennä hetkessä, joku mielenkiinnottomampi 3-4 kk. Yks naurettava kirja oli. Sinänsä mielenkiintoinen mutta ei ollut aikaa perehtyä. Luin muutaman kymmenen sivua, sitten se oli auki yöpöydän hyllyllä kesästä 2009. Nyt tänä syksynä vippasin sen "poistoihin". En viitsinyt aloittaa uudelleen;)
Tuossa vielä tavailen nyt Plus liitettä.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Minäkin halusin vielä poiketa...lehtiä tulee todella paljon jos kaikki ilmaisjakelut ottaa mukaan...ja yleensä lueskelen ne myös...vinopino on aina roskikselle vietävää....ajattelin että yhtään lehteä en enää tilaa...lehtimyyjille olen tyly.... Ajattele miten tämä vuosi taas kuluu loppua kohden...marraskuu ...
http://www.youtube.com/watch?v=VRBg37cl7v0
Oliskohan Maaritin tytär tässä..kaunis ääni minusta.
ekaa kertaa kuulen mutta tiedän Maaritin tyttäreksi.
Itse en enää keräile ääps juuri lueskele paikallisia ilmaisjakeluja. Netistä tulee katsottua jonkin verran. Lähinnä viikonlopun iltapäivälehdet liitteineen. Hesarin Nyt liite, kuukausiliitekin tuli, ilmais-Seura, Apu vakiona, ja tytön (nolo juttu) Seiska (ups) jota harvoin luen. Tai siis ne Konstan vitsipalstat lähinnä. Hymy ja Alibi tuli joskus, aina tarjousjaksoina.
Minun pitäs selata nuo puolen vuoden Annat ja mitä hittoja niitä nyt onkaan...lähetänkö sulle postissa, niin voit lukea mun puolestani ne?;D
Tästä joutaa jo nukkumaan....kiltisti peiton alle.:)
http://www.youtube.com/watch?v=asg8XMzOvCE
muutaman kuukauden Valitut Palat on lukematta, 2 vuoden Ristikko lehtiä muutama täyttämättä, joku 2 x MB lehti (mikä microBitti) ja ehkä jotain muutakin. Yhteishyvä on yöpöydällä myös.
Milloinhan alkaa ilmestyä Huuhaa lehti? Tilaan heti.
netissä, huuhisextra-nimellä.;)
Mulla olisi sulle 60-luvun Jalluja tuossa pöydällä...paljonko maksat niistä?;D
Paljon pyydät. Nimittäin voisin ostaa keräily ja nostalgia mielessä. Muistan yhden huvittavan tapauksen, oltiin kavereiden kanssa jotain 11-13 ikäisiä nössejä ja löydettiin yhden tehtaan johtajan pöytälaatikosta piilosta pari kappaletta niitä. Oli siinä meillä silmät soikeina vaikka harmittomia ne kuvat oli silloin;)
Hee..hiljattain yhden vanhemman pariskunnan mökillä oli käynyt varkaita...mies oli kaikkein eniten harmitellut kun oli viety Jallut...ja kiikarit....
Perämoottotista viis...
myös saman vuosikymmenen moottorilehteä...sekä 70-luvun Seuraa...nämä sain eräästä kätköstä, jossa on tuhansia vanhoja lehtiä...pitäis päästä vielä bongaamaan sinne aarreaittaan...
mulla oli tarkoitus skannata joitakin juttuja noista, sen ajan mainoksia jne...mutten ole kerennyt oikein paneutumaan siihen hommaan, vaatii tietynlaisen inspiraation aloittaa se juttu.:)
En minä nyt hintaa noille osaa määritellä, kunhan vaan leikilläni sanoin.=)
Vein kaik hänen Jallunsa heh.;D
Ei vaineskaan...tuo oli sattumaa...vai oliko tää nyt vitsi peräti?;)
about keväällä aarre löydöstä. En ole niistä moottoti lehdistä niin kiinnostunut. 70-luvullakin tuli varmaan Seurat luettua, silloin niitä ilmestyi yhdelle jos toisellekin. Kannattaisi sun tiedustella eri divareista, onko kysyntää moottorilehdille ja Seuroille. Huutonetissäkin niille löytyy ostajia. Onko niitä Jalluja paljonkin?
muutamia, olisikohan viisi kappaletta...täytyy laskea ne vielä, kun en ole laskenut, kun on vanhoja sanomalehtiä samoilta vuosilta myös sekä muita sen ajan lehtiä.:)
Sinäkö keräilet kaikkea vanhaa tavaraa? Hmmm...olisi mulla todella vanhoja valokuva albumeja...mutta, niitä en myy.;) Ne on 1800-1900 vaihteen kuvia...bongasin omasta aitasta ne....suvun kuvia sekä muitakin ihmisiä...joitten syntyperä pitäis selvittää sukututkimuksen kautta...ei mitään hajua ketä kaikkia kuvat esittääkään.:)
Tosi juttu...kaikenlaista tavaraa oli viety mutta nuo lehdet ja kiikarit oli tärkeimmät...
se tunnearvo on ihmisille kaikkein tärkeintä, eikä rahallinen...jos viedään jotain, johon liittyy ihmisen elämän historiaa, niin se merkitsee enemmän kuin se tuote, joka on kalliimpi rahallisesti.
Niin minä ainakin kokisin asian.
kannattaa ehdottomasti selvittää, saako mitään vinkkiä tai vihjettä, keitä niissä on ja tarjota suoraan Suomen Kansallisarkistoon. Hekin selvittelevät taustoja siellä, jos vihjeitä löytyy. Ja paljon on ihmisiä, jotka kyselevät sukujuuriaan ja tietoja sieltä. Niistä ei ole hyötyä tavalliselle tallaajalle, ellei ole suku syntyisin samoilta kulmilta. Jos jäljet viittaavat Pohjois-Karjalaan, voisi meikääkin kiinnostaa.
En kerää nykyisin vanhaa tavaraa. Joskus kerännyt milloin mitäkin kuhunkin ajanjaksoon liittyvää, oli se musiikki, tietyt lehdet eli vuosikerrat, kirjat, tietyt kirjasarjat, valokuvannut itsekin paljon keikoilla esim. 80-luvulla jne. Valokuvaukseen liittyvää keräsin paljonkin. Myin sittemmin yhdelle alan harrastajalle joka taas oli kerännyt kaikki suomessa ilmestyneet kamera merkit. Mutta mitään raskaampaa en ole raahannut perässäni, sittemmin myynyt ja lahjoitellut. Periaatteessa ihmiselle riittää muistot ja valokuvat noin tiivistettynä.
se suurin asia. Itseltä katosi kerran kassi joka sisälsi päiväkirjat, käsikirjoitukset, nuoruuden valokuvia yms yms muistoja 25 vuoden ajalta. Siis "koko elämä" siihen saakka. Kassi löytyi 3 vuotta sitten 11 vuoden katoamisen jälkeen. Vanhan kaverin vaatekaapin ylähyllyltä. Miten se sine joutui, on toinen tarina mutta luonnolinen selitys. Olin vain unohtanut. Ja sitten kaveri oli unohtanut. Laiska siivoamaan ja 10 vuoden jälkeen päätti siivota juuri sen kaapin, ja bingo. Ja unohti ilmoittaa mulle, ennen kuin välähti hänellä, ai niin pitäisikö kysyä, tarvitsenko sitä kassia. Siis...no. Loppu hyvin.
Pohjois-Karjalaan...äidin puolen suku on sieltäpäin...tiedä vaikka juttelen serkkupojan kans nyt.;-P
Kiinnostavia on nuo vanhat kuvat tuolla albumissa...ihania pukuja ihmisillä yllä...osa kuvista on ameriikan mantereelta, kun tänkin suvun esi-isiä on ollut amerikassa aikoinaan...hitsin mielenkiintoinen historia noissa kuvissa...ei vaan ole vanhaa sukupolvea enää elossa, joka tietäis noista jotain....
tuo pukukulttuuri, kun naisilla on pitkät hameet, mekot vielä noissa...voisin joskus skannata noita näytille, jos kehtaan.=)
http://www.youtube.com/watch?v=enWoByIcXt4
Sieltä suku löytyy. Molemman puoleinen. Kantasuku 1600 luvulta alkaen Joensuun ympäristöstä. Meillä lienee siskon hallussa tosi vanhoja sukukuvia. Hän on tehnyt sukuselvityksenkin isän puolelta. Löytyy myös äidin puolelta sukuselvitys. Molemmista on kopiot minullakin.
harmittaa, jos kadottaa jotain itselleen tärkeää, olkoot se vaikka puupennin arvoista.
Tuttu tunne, ja siksi sitä osaakin arvostaa sitä toisenkin tärkeää, olkoot se kuinka vähäistä tahansa omissa silmissä.:)
Täällä meilläkin on kerätty kaikkea roinaa vuosikymmenet, jotka periaatteessa joutaa romukoppaan...mutta auta armias, jos joku kysyy jotain tavaraa, niin siitä tuleekin just sillä hetkellä niin tärkeä, ettei sitä ilman voi elää.;)
Se tunne on vähän kuin vietäis osa minuuttani, kun viedään omaa historiaa sen roinan mukana.:)
lähinnä minun mummun kotipaikka ollut, siellä olen lapsena monet kesät viettänyt.:)
varmaan kannattaisi, etenkin jos liittyy maalaiskulttuuriin ja katoavaan kansanperinteeseen sillä niillä on oleva museollinen ja historiallinen arvo, nimenomaan kaikella vuosikymmenten takaa. Romukin on ja voi olla arvokasta, etenkin toiselle. Vieläkin tarvitaan elämässä esimerkiksi elokuvien ja teatterin rekvisiitaksi kaikkea vanhaa. Niille on omat keräilijänsä. Museot tarvitsevat jos ei nyt, niin myöhemmin, kun ne ovat vielä tunnearvokkaampia kuin esim. nyt.
Sieltä isä ja hänen sukunsa syntyisin. Siellä sukuhauta vieläkin.
rekvisiittaa vaikka mihin, vanhat kätkyet, tuo senkki olohuoneessa, jota varjelen...hevosen länkiä, aisakelloja, lehmän kelloja, vanhoja silitysrautoja, pannuja...maitotonkia...niiden arvon onneksi itse ymmärtää, niin ei luovu niistä hevillä eikä rokilla.;D
siis joskus samoja polkuja tallanneet kenties.;)
Minun äiti on syntynyt siellä, ja hänen veljensä myös...tuttu kylä on minullekin.:)
Monta lapsuuskesää vietin siellä, mutten keskellä kylää, vaan maaseudulla, siellä korvessa oli mummun mökki ja muutama lehmä oli heillä siellä...äitini lapsuuskoti, on vieläkin tallessa...en ole kyllä käynyt siellä aikoihin.
Pitäisi ensi kesänä käydä katsomassa niitä seutuja.
Ne ovat tulevaisuuden ajan havinaa. Tuulahdus menneestä. Tiedän kun olen työskennellyt (tietysti maalaispoikana elänytkin lapsuuden) tuollaisten esineiden keskellä. Jotain vanhaa on jäänyt meilläkin perinnöksi, vanhassa kotipaikassakin.
mainita, että tuossa ulkona on mulla kukkapenkkinä tuo vanha olut tai tervatynnyri.;)
Vanteet siinä putoilee, mutta puusta tehty tynnyri, jossa rautavanteet.
tuntea ja tietää, ainakin osittain. Tuo vanhempi polvi äitiä myöten alkaa olla haudoissaan, niin heltä olisi tullut kuin apteekin hyllyltä, kuka kukin on. Tosin isä oli syntynyt 1900 alkuvuosina ja muutimme juukasta pois 50 luvulla, mutta yhteyden säilyi sukuun ja tuttuihin kautta vuosien ja tietenkin sukuhaudan myötä, jonne isäkin haudattiin. Nyt ei ole tarkkaa kuvaa keitä siellä enää on jäljellä. Maailmahan on sieltäkin vienyt porukkaa töiden perässä pois. Eihän siellä ollut aikoinaan kun maataloutta. Nykyisin Nunnauunit ja joku kaivos muistaakseni? Se Paalasmaan veneonnettomuus oli kova juttu aikoinaan.
entisöittää ja pistää oluelle;)
siellä lähinnä 70-luvulla enimmäkseen kesiä...ennen murrosikää, joten en muista kovin tarkkaan mitään maailman tapahtumia, aika meni touhutessa luonnon helmassa, ja joidenkin kylällä olleitten samanikäisten lasten kanssa.:)
Eihän siellä paljon vissiin väkeä silloin ole ollutkaan, joten varmasti kaikki tiedettiin kaikkien asioista.:)
Ja pitää huuhaaväelle pippalot?;)
Tynnyrillinen olutta käymään...ja bileet pystyyn.:D
Nyt pitää mennä bilettämään peiton alle muutamaksi tunniksi...joten hyvää yötä sinulle ja kauniita unia.=)
P.s. ne vanteet pysyy paikallaan vissiin, kun liottaa sen tynnyrin vedessä ensiksi.;)
vähentynyt kaiken aikaa. Ei paljoa nuoria. Vanhaa porukkaa ja kelkasta pudonneita ja työttömiä. Sisko siellä on käynyt vuosittain haudan hoidossa. Meillä on vapaa-ajan paikka edelleen karjalassa. Omasta käynnistä on kymmenisen vuotta.
Hesarin kuukausiliitteen jutun Heikistä? Siitä on heti siinä etukannessa juttua.
Tuli vaan mieleen, että muutaman olisi hyvä lukea se :) En nyt sua tarkota, ettei tuu taas vääriä käsityksiä.
ja oikeasti meinasin tehdä aloituksen huuhaalle; Luin rankan jutun.
Oli oikeasti rankka juttu 17 vuotta halvaantuneena vain silmät liikkuin ja toinen peukalo hieman.
meinasin mäkin kirjottaa siitä, mutta yllättäen tulikin vastailtua vähän muihin aiheisiin.
Toivottavasti edes sellainen laittaa tuon vammaisiksi terveitä nimittelevän ihmisen miettimään kirjoituksiaan.
monelle miettimistä elämän rajallisuudesta, ihan kiireisille siviili-ihmisillekin, no ikään kuin palstalaiset ei olisi siviili-ihmisiä, mutta kuitenkin. Sitä on jotenkin voimaton tuollaisen asian äärellä ja kuinka uskottavan läheisesti juttukin oli koostettu. On kuin olisi itse ollut siinä sängyn äärellä.