Adventismiin sisäänrakennettu teologinen ristiriita
Adventismin oppikokonaisuuteen sisältyvää teologista ongelmaa, nimittäin epäprotestanttisesta Raamattuun suhtautumisesta sekä (Mooseksen) lain teoilla pelastumisen ja yksin armosta yksin Kristuksen tähden pelastumisen ristiriidasta esimerkiksi Geoffrey Paxton: "The Shaking of Adventism", (lihavoinnit minulta):
"I repeat, we must beware of being wiser than Paul and the Reformers in this matter of righteousness by faith. More than once this author has come across the mentality which says, "Sure, that is how righteousness by faith is used in Paul, but we Adventists have chosen to use it this way [i.e., to include both justification and sanctification]." This type of approach carries great dangers:
1. The chief danger is that the distinctive Adventist use of the expression will drastically alter the Pauline-Reformation use. We believe this has happened.
2. This type of approach encourages the suspicion among evangelicals that Adventists want to stand over the Bible instead of under the Bible.
3. Even if the different use of a biblical expression did not ultimately alter its meaning, such a use should still be questioned— especially when the expression is one that lies at the heart of the biblical message. This author is reminded of all too many sermons on biblical texts. Although they may not be saying something incorrect, they are not saying what the text says. While they may state theological truth, the use of the text confuses people about what the Bible is saying. People are thus encouraged to move away from the biblical message...
I fear very deeply that the use made of Mrs. White in Seventh-day Adventism is testimony to an un-Protestant attitude toward the Bible. I fear that many Adventists have a Roman Catholic (can we even say that any more?) belief that the Bible is too difficult for rank-and-file Christians to understand. In place of the Bible, they turn to Mrs. White to tell them what God says. The leaders, theologians, and pastors of the church must accept the blame for this state of affairs. Who else has taught the laity to behave this way? Let me say clearly that, so long as this situation exists, Adventism has no hope of influencing evangelical Protestants who claim the Reformers—with their sola Scriptura (the Bible alone) —as their forefathers."
Adventismin oppikokonaisuuteen sisältyvää teologista ongelmaa, nimittäin epäprotestanttisesta Raamattuun suhtautumisesta sekä (Mooseksen) lain teoilla pelastumisen ja yksin armosta yksin Kristuksen tähden pelastumisen ristiriidasta esimerkiksi Geoffrey Paxton: "The Shaking of Adventism", (lihavoinnit minulta):
"I repeat, we must beware of being wiser than Paul and the Reformers in this matter of righteousness by faith. More than once this author has come across the mentality which says, "Sure, that is how righteousness by faith is used in Paul, but we Adventists have chosen to use it this way [i.e., to include both justification and sanctification]." This type of approach carries great dangers:
1. The chief danger is that the distinctive Adventist use of the expression will drastically alter the Pauline-Reformation use. We believe this has happened.
2. This type of approach encourages the suspicion among evangelicals that Adventists want to stand over the Bible instead of under the Bible.
3. Even if the different use of a biblical expression did not ultimately alter its meaning, such a use should still be questioned— especially when the expression is one that lies at the heart of the biblical message. This author is reminded of all too many sermons on biblical texts. Although they may not be saying something incorrect, they are not saying what the text says. While they may state theological truth, the use of the text confuses people about what the Bible is saying. People are thus encouraged to move away from the biblical message...
I fear very deeply that the use made of Mrs. White in Seventh-day Adventism is testimony to an un-Protestant attitude toward the Bible. I fear that many Adventists have a Roman Catholic (can we even say that any more?) belief that the Bible is too difficult for rank-and-file Christians to understand. In place of the Bible, they turn to Mrs. White to tell them what God says. The leaders, theologians, and pastors of the church must accept the blame for this state of affairs. Who else has taught the laity to behave this way? Let me say clearly that, so long as this situation exists, Adventism has no hope of influencing evangelical Protestants who claim the Reformers—with their sola Scriptura (the Bible alone) —as their forefathers."
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kirjan tekijä Geoffrey J. Paxton on itse anglikaaniteologi.
Kuten G. Paxton yllä viitatulla sivulla toteaa, adventismissa esiintyy muutakin roomalaiskatolisia piirteitä kuin asenne, että maallikko ei ymmärrä Raamattua, vaan EGW tarvitaan kuin "korkeimpana opetusvirkana" selittämään Raamattua "oikealla tavalla". Geoffrey J. Paxton sanoo, että adventismissa esiintyy triumfilismia (triumphalism), arroganttia omahyväistä asennetta ja itsensä korottamista muiden yläpuolelle. Sellaisesta triumfilismista on eräänä esimerkkinä liikkeen yleiskonferenssin jumalanpalveluksessa puhuneen Robert H. Piersonin sanat vuonna 1976 (lihavoinnit minulta):
"When you and I joined the General Conference family something special happened to us. When we begin work in the General Conference office we become part of what inspiration describes as God's highest authority on earth. ... All of us are something special in God's sight. Our relationship to our church, to the world field, to one another, and to the work entrusted to us is unique. we are part of 'the highest authority that God has on earth.'... These three buildings are not ordinary buildings.... These buildings constitute a consecrated place where God, through His appointed servants —you, me — directs His worldwide work. ... As those of us here on the General Conference staff continue our unique service for Him, let us remember that we are daily, hourly, momentarily a part of a group of leaders that constitute the highest authority of God upon earth..
http://www.presenttruthmag.com/7dayadventist/shaking/conclusion.html
Tämä yllä oleva triumfalismi on täysin katolinen asenne: adventistien pääjohto (liikkeen korkein hallintoelin USA:ssa) on osa Jumalan korkeinta toimivaltaa maan päällä, he ovat jotenkin erityisiä Jumalan näkökulmasta, heidän hallintorakennuksensa on pyhitettyjä paikkoja, missä Jumalan asettamat palvelijat johtavat Jumalan maailmanlaajaa työtä ja heidän johtajiensa ryhmällä on Jumalan korkein toimivalta maan päällä!
Mitä tämä on muuta kuin paavin viran ilmentymää ja manifestaatiota. Puuttuu vain vaatimus adventismin ylimmän hallintoelimen erehtymättömyydestä ja arvovallasta Kristuksen sijaisena maan päällä, mutta paljoa ei jäädä nytkään jälkeen, koskapa heillä on "Jumalan korkein toimivalta (authority) maan päällä".
Triumfilismi ja pääkonferenssille alistumisen vaatimus palautuu EGW:n omaan "jumalalliseen" näkyyn
"Minulle on näytetty, että kenenkään ihmisen arvostelukykyä ei saa luovuttaa kenenkään toisen arvostelulle. Mutta kun pääkonferenssi, joka on Jumalan korkein auktoriteetti maan päällä, käyttää arvostelukykyään, henkilökohtaista riippumattomuutta ja arvostelukykyä ei saa pitää yllä, vaan on alistuttava" -Testimonies, Vol 3, s. 492
EGW vaatii täysin selväsanaisesti yksilöitä luovuttamaan henkilökohtaisen riippumattomuutensa ja arvostelukykynsä ja alistumaan sokeasti adventistien pääkonferensin arvostelukykyyn - mitä muuta tämä on kuin uskonnollista diktatuuria ja selvä fasistinen asenne, yksilön omantunnon vapauden mitätöintiä.
http://www.believersweb.org/view.cfm?ID=569
Perinteinen adventismi on vararikossa teologisesti ja liikkeen sisällä - myös sen johtajiston, saarnaajien ja oppineiden joukossa - on käymistilaa ja kädenvääntöä liikkeen suunnasta, joten voi olla, että adventismi hajoaa tulevaisuudessa ja kutistuu ellei se kykene opilliseen reformiin. Adventismi kuitenkin kääntyi tienhaarassa ollessaan 1970-luvun lopulla ja 1980-luvulla valitettavasti perinteelliseen, vanhoilliseen "whitelaiseen" suuntaan eikä lähtenyt evankelikaalisuuden tielle, mille moni adventisti halusi liikettä viedä, (lihavoinnit minulta):
"With respect to the charge that Traditional Adventism is a non-Christian cult, it must be emphasized that the structure of Adventism is largely orthodox (accepting the Trinity, Christ's deity, virgin birth, bodily resurrection, etc.). Presently, however, it would appear that Traditional Adventism is at least aberrant, confusing or compromising biblical truth (e.g., their view of justification,the nature of Christ, appealing to an unbiblical authority). It must also be stated that if the traditional camp continues in its departure from _QOD,_ and in promoting Ellen White as the church's infallible interpreter, then they could one day be fully deserving of the title "cult", as some Adventists recognize.
In the late 1970s, SDA was at the crossroads between becoming quite evangelical, or returning to the traditionalism of the past. The crisis of the 1980s makes it plain that many in Adventist leadership are attentive to the vocal traditionalist segment, and, unfortunately, have headed Adventism in the wrong direction. If those in Adventist leadership who love the Reformation gospel (and there are still many) do not speak up and stand for their convictions, Adventism has little hope, because Traditional Adventism is theologically bankrupt. Its perverted gospel robs Adventist Christians of assurance and puts them on a treadmill of trying to measure up to God's holy law in order to be saved."
http://www.believersweb.org/view.cfm?ID=569
Mutta opillisen reformin tekeminen ja kaikista adventismin tyypillisistä opeista luopuminen - sekä kulteille tyypillisestä "ainoan oikean Jumalan jäännöskansan" vaatimuksesta ja toisten kristittyjen käännyttämisestä luopuminen - merkitsisi sen oksan poikki sahaamista, jolla adventistit istuvat: ei olisi enää järkevää syytä adventismin olemassaololle, jos sen sanoma ei olisi muuta kuin armon evankeliumi. Miksi pitäisi erota omasta kirkkokunnasta ja liittyä adventismin järjestöön, kun samaa armon evankeliumia kuulee muuallakin? Niinpä adventistijohtajien "työkalupakin" tyypilliset keinot perustellun teologisen kritiikin vaientamiseksi ja vähättelemiseksi - salailu, sensuuri, vähättely, syyllistäminen, vaientaminen palkitsemalla eli antamalla arvoasema yhteisössä - todennäköisesti ovat käytössä vielä pitkään. Mutta eikö jo alkaisi olla rehellisen ja avoimen uudelleenarvioinnin aika: 161 vuotta on kulunut eikä adventismin pioneerien oikeassa olemisenhalu ja kasvojenpelastamisentarve luulisi olevan enää mikään motiivi, johon voisi samastua ja tukeutua teologian tekemisen käytinvoimana
ristiriitaa ja Paxton ei ymmärrä asioita oikein. Niin se vain on. Ettäkä ymmärrä tekään.
Moniko seurakunta haluaa luopua arvovallastaan selittää Raamattua oman näkemyksensä mukaisella tavalla.
Kirkkohistorian muotoilu noudattaa alistumista kirkon ylimpien johtajien päätösvaltaan, joka Adventtikirkossa on Pääkonfferenssi, ja muistuttaa suuresti katolisen kirkon arvovaltaa, seurakuntaa ja kirkkoa koskevissa päätöksissä.
Näihin kaikkiin voidaan vedota Raamatun sanalla: Kansalaisen ja uskovaisen tulee olla kuuliainen Esivallalle, sillä ei ole olemassa Esivaltaa muualta kuin Jumalalta.
Tämä on pääperiaate, jota kaikki kirkot, seurakunnat ja ylempi Valtion johtomekanismi yllä pitää, hengellisten, poliittisten ja poliisivoimien ylläpitämisellä. Esivalta ei turhaan miekkaa kanna, vaan siihen yhtyvät Inkvisiittorit kurin ylläpitämiseksi.
Mitä sitten tulee Ellen G. Whiteen hän oli aikansa lapsi, joka uskoi Jeesuksen pikaiseen takaisin tuloon hänen omana aikanaan. Ellen G. White uskoi näkyihinsä ja saamaansa Suurempaan Valoon, jonka jokainen seurakunta tänäkin päivänä uskoo olevan itsellään. Kun totuus muuttaa muotoaan saa se aikaan hajaannusta, niinkuin on käynyt Adventtikirkossa ja kaikissa muissakin seurakunnissa joissa lähestyvä totuuden tavoittelu tekee haaksirikon, eikä enää tunneta onko paavi antikristus vai pyhä isä.
Sama koskee myös Pietismin aikaisen uskonnon käsittämisessä uskon ja tekojen välisessä ristiriidassa, jossa toinen sanoo: Näytä sinä minulle uskosi teoissa, niin minä näytän sinulle tekoni uskossa. Kun siihen liitetään kumottu laki, ja täytetty laki yhtyneenä karismaattisuuteen on Pääkonfferensseilla ja kirkkohallituksilla selittämisen tarvetta omissa yhteisöissään.
Ellen G. Whiten kirjoitusten tarkisteluissa on nähtävissä ensin samanlainen näkemysten hairahdus kuin oli Lutherilla, ennen Suurempaa Valoa hänen erotessaan katolisesta kirkosta, joka johti uskonpuhdistukseen ja Luterilaiseen kirkkoon.
Kirkkohierarkia on jatkuvassa muutostilassa ja Luterilaisessa kirkossa on havaittavana lähestyminen takaisin Roomalaiskatoliseen kirkkoon, asusteineen, messuineen ja mahdollisesti tulevine rippeineen katoliseen malliin.
Uskonpuhdistuksen arvoista luopuminen on johtanut siihen, että Pyhän Henrikin Kadetraaliin Helsingissä on Helsingin Roomalaiskatolisen kirkon piispaksi valittu Teemu Sippo tehtävänään käännyttää Luterilainen kirkko Roomalaiskatoliseen uskoon.
Ellen G. Whiten kirjoista löytyy tänäpäivänä tähän päivään kuuluvaa kirkkohistoriallista muutostilaa, jossa Katolinen kirkko kuolinhaavansa paranemisen jälkeen on jälleen alkanut nostaa päätään Ekumeenisissa ja karismaattisissa yhteyksissä. Seuraava askel tulee olemaan kurinpalautus langenneisiin kirkkoihin nähden, sillä katolinen kirkko ei hyväksy naispappeutta, ehkäisyvälineitä, abortteja, homo ja lesboliittoja, joten väärää teologiaa on löydettävissä muualtakin kuin Adventtikirkosta vanhentuneina käsityksinä.
Seuraavassa askeleessa langenneet kirkot tulevat pyytämään apua Roomasta hajaannuksista päästäkseen, ja Katolinen kirkko onkin siihen valmis omista sekaannuksistaan huolimatta.
Adventistit noudattavat historiallista tulkintasuuntaa, joka on myöskin Lutherin teologian mukaista, jossa vuosilukumme yhtyy Jeesuksen syntymän ajankohtaan, joka ei tarkalleen ole oikein, mutta ei häiritse niitä, jotka ovat paremmin selvillä vuosilukuumme johtavista virheistä, joissa on 4-7 vuoden oletettu virhe tapahtumahorisonttiin nähden.
Lopuksi sanoisin, että hengellinen puoli on tärkeämpi kuin virheiden hakeminen kirjoituksista, jotka kuuluvat menneiden aikojen uskon ja toivon täyttymyksiin.
ylifariseus adventistina ei pyri kaatelemaan kirkon seiniä, vaan pyrkii siihen, että uskovat pyrkisivät löytämään jotakin oikeaa, totta ja hengellistä omista seurakunnistaan.
mitä Paxton löpisee.. Protestantit on tasan babylonin huorakirkon tyttäret.
niin pääset selvyyteen mihin adventismissa oikeasti uskotaan.
http://www.audiopankki.com/?p=220
Mielestäni on aika kummallista että kerta kerren jälkeen tänne tulee (aivopestyjä?) ihmisiä jotka ovat tietävinään paremmin kuin ihmiset itse mihin ihmiset uskovat..
Adventismissa ei ole ristiriitoja, ei ainakaan jos vertaamme adventismia niihin kristinuskon suuntiin joissa uskotaan että ihmisen ei välttämättä tarvitse elää Jumalan tahdossa voidakseen elää iankaikkisesti.
Uskotaan että voidaan elää iankaikkisesti vaikkapa omassa tahdossa tai vaikka sitten tulijärvessä - mikä on täysin epäraamatullinen usko ja pullollaan ristiriitoja.
Adventismissa on Jeesus Jumalan tahdon TÄYTTÄJÄ - Jumalan Poika tekee sen omiensa puolesta, toisin sanoen niiden jotka panevat luottonsa Jumalaan ainoana mahdollisuutena saada iankaikkinen elämä. Adventismissa uskotaan että Jumalan Poika KUOLI ja että Jumala HERÄTTI hänet kuolleista (kuolon unesta kuten Raamattu asian ilmaisee) KOLMANTENA PÄIVÄNÄ. Ei ennen.
Adventismissa ei ole Luojaa joka on luonut elämää ikuisesti kärsimään, LUOJA ei luonut ikuiseen kärsimykseen ketään, ei vahingossa, ei myöskään tahallaan tai välinpitämättömyydestä - EI ollenkaan.
Adventismissa ainoastaan Jumalla on kuolemattomuus ja se johtuu Jumalan OMINAISUUKSISTA - ihminen EI ole kuolematon kuin Jumalan yhteydessä eläessään.
Adventismissa uskotaan oikeudenmukaiseen Jumalaan joka on armollinen, rakkaudellinen, kärsivällinen ja ennenkaikkea joka maksoi syntisten syntivelat SAMALLA lunnaalla minkä syntinen itse joutuisi maksamaan - Jumalan Poika kuoli sen kuoleman minkä syntinen joutuisi kuolemaan jos ei Jeesus olisi sitä tehnyt hänen puolestaan.
Joten nämä puheet adventismin ristiriidoista on kovasti liioteltuja yleensä vain sitä vanhaa höpinää jossa ei ole perää juuri nimeksikään. Kuinkahan olisi jos puhuisit oman uskosi ristiriidoista ja lopettaisit nuo höpinäsi, joissa ei ole mitään perää.
alex :)
Tämä Alex on sitten hupi hauska kaveri, hän leikki jatkuvasti tuon helvettiopin ja sielun kulemattomuus opin kanssa, ei kai hänelle rakkaanpa aihetta täältä ilmeisesti hänelle löydy, tai sitten hän ei kykene syvällisempiin....
On hyvä, että tämäkin tulee esille, ettei unohdu. Raamattu ei tunne ikuista elämää tulijärvessä, tämä on tosi.
Tuli lankeaa alas taivaasta ja kuluttaa jumalattomat, tämä on toinen kuolema tulinen järvi.