Miten suhtaudut kuolemaan? Silloinkin kun olin aktiivimormoni, niin suhtauduin kuolemaan suurella kunnioituksella ja epätietoisuudella. Jos joku olisi silloin kysynyt, että pelkäätkö kuolemaa, niin en tietystikään olisi sanonut, että pelkään - mitä pelkäämistä siinä on. Mutta olisin vastannut, että olen surullinen siitä, että suurella todennäköisyydellä kaikki itseeni rakentama henkinen omaisuus saattaa hävitä olemattomiin. Suhtautumiseni asiaan on nykyään ihan samanlainen kuin aktiiviaikoinani.
Kysynkin nyt aktiivimormoneilta, että miten suhtaudut kuolemaasi, jos vaikka lääkäri sanoisi, että elinaikaa on nyt enää muutama päivä:
- olisitko innoissasi etkä jaksaisi odottaa edes niitä muutamaa päivää, että pääsisit tapaaman edesmenneet tuttusi ja morjestamaan Jumalaa?
- olisitko peloissasi mahdollisesta kohtalostasi?
- olisitko skeptinen elämän jatkumisesta kuoleman jälkeen?
Dawsonin mukaan uskovaiset ihmiset ovat eniten huolissaan kuolemastaan. He ovat eniten epätietoisia mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään. Kuolemassahan realisoituu elämän sijoitukset. Dawson kertoi muistaakseni kirjassaan katolisesta kardinaalista, joka oli kertonut jollekin läheiselle papille tekevänsä kuolemaa. Pappi oli vastannut, että "hieno uutinen, onneksi olkoon, pääsisimpä mukaasi" :-)
Kysynkin nyt aktiivimormoneilta, että miten suhtaudut kuolemaasi, jos vaikka lääkäri sanoisi, että elinaikaa on nyt enää muutama päivä:
- olisitko innoissasi etkä jaksaisi odottaa edes niitä muutamaa päivää, että pääsisit tapaaman edesmenneet tuttusi ja morjestamaan Jumalaa?
- olisitko peloissasi mahdollisesta kohtalostasi?
- olisitko skeptinen elämän jatkumisesta kuoleman jälkeen?
Dawsonin mukaan uskovaiset ihmiset ovat eniten huolissaan kuolemastaan. He ovat eniten epätietoisia mitä tapahtuu vai tapahtuuko mitään. Kuolemassahan realisoituu elämän sijoitukset. Dawson kertoi muistaakseni kirjassaan katolisesta kardinaalista, joka oli kertonut jollekin läheiselle papille tekevänsä kuolemaa. Pappi oli vastannut, että "hieno uutinen, onneksi olkoon, pääsisimpä mukaasi" :-)
Vastaukset 14
Vanhimmat
sillävälillä kunnes joku aktiivimormoni vastaa niin sanon omat ajatukseni entisenä mormonina.
Olen tällä hetkellä agnostikko tai ateismiin taipuvainen. Lyhyesti sanottuna uskonnoton joka ei väitä tietävänsä mitään tuonpuoleisista.
En muista että olisin mormonina ollessani pelännyt kuolemaa, mutta ei se millään tasolla tuntunyt myöskään asialta jota odottaisin innolla. Tietysti uskoin silloin pääseväni selestiseen valtakuntaan joten siinä mielessä ei ollut pelkoja, mutta sellaista tuntemattomaan astumisen "pelkoa" ajatus kuolemasta kuitenkin hieman herätti.
Nykyään ajatus kuolemasta ei myöskään herätä pelkoa. Tietenkin se on minulle edelleen tuntematon ja kokematon asia, mutta olen nykyään täysin sujut sen asian kanssa että kuolema on minun loppuni. Kun aivotoimintani lakkaa ja ruumiini kuolee niin minun tietoisuuteni katoaa. Tässä en oikeasti näe mitään pelottavaa. Ajattelen että se on kuin lopulliseen uneen vaipumista. Jos ei nyt ole mitään iankaikkista auvoa niin eipä myöskään kipuja ja surujakaan. Rauhoittava ajatus minusta. Tosin kuolemani päivä tulkoon vasta monien vuosien päästä ja toivottavasti rikkaan (elämysten ja kokemusten ja rakkauden suhteen siis) elämän päätteeksi.
Hyvä oppikoulun aikainen ystäväni kuoli aivan äskettäin. Suljin juuri kuoreen hänen vaimolleen kirjoittamani kirjeen, jonka lopussa on:
"Koetetaan sinnitellä! Uskon, että kaikki ei pääty kuolemaan, vaan Kimmo elää vaivoista vapaana henkimaailmassa. Sinne me kaikki menemme odottamaan ruumiin ylösnousemusta ja kohtaamaan läheisemme."
syyt miksi ihmislaji on kehittänyt monet "menetelmät" joilla kieltää kuolema: "minä "en saa kadota eikä "minun" omat Kuolema on solutason tapahtuma jossa yksilön elämä päättyy, laji jatkuu, vaikka ei sekään loputtomiin. Minusta oppi ikuisesta elämästä on kammottavinta mitä uskonnot ovat kehittäneet, koskaan päättymätön tila johon jäisimme vangeiksi.
Tilaan on liitetty se mitä eri uskontojen perustajat raadollisesti ovat pitäneet parhaina tarjouksina, valtaa, loistoa, ja neitsyitäkin maattaviksi, ja erityisbonuksena vielä kidutusta ja tuskaa oman uskonnon vastustajille ja yleensä niille jotka olivat niin röyhkeitä että eivät eläessään suotuneet uskomaan "oikein".
Meni asian viereen, vastauksiahan pyydettin mormoneilta, sorry.
mutta olen erimieltä sen kanssa monissa asioissa. Yllä esitin oman mielipiteeni, jos sen esittäminen mielestäsi nujertaa mormonismia, niin sille en voi mitään.
poistettu? Ja kuka?
jossa sanottiin että mielipiteeni oli jonkun sortin mormonivastainen hyökkäys, tarkkaa sanamuotoa en muista ja ihmettelen miten mitään voidaan poistaa jälkiä jättämättä - paitsi ylläpito tai sheriffi voivat. Ylläpito tuskin moittii kirjoittajia silloinkaan kun kirjoittaja rikkoo sääntöjä - mitä minä en tehnyt- joten täällä on melkoisen outoa sheriffitoimintaa.
Se tulee sitten kun on tullakseen.
Loppuu sitten tämänkin palstan lukeminen :-)
Siinä on asenne kohdallaan. :)
Kuolema on meile kaikille ennalta kokematon kokemus. Se on varmasti hyvin jännittävä tapahtuma varsinkin, jos tietää ennalta hetken. Minä uskon MAP-kirkon opetusten mukaiseen henkimaailmaan joten ei ainakaan pitäisi olla pelättävää. Toki sitä aina ajattelee miten on tämän maanpäälisen taipaleensa vaeltanut ja jääkö velkoja, joita ei ole selvittänyt. Näkemyksemme mukaan kuoleman jälkeen kohtaamme samankaltaisen tilan kuin missä nyt elämme, mutta ilman ruumista. Emme siis heti mene mihinkään kirkkauden asteisiin vaan jatkamme vapaan valinnan tiellä ja opinsuuntia on rajan tuollakin puolella samoin kuin tässä elämässä. Muistimme aikaisemmasta olotilasta palaa vasta ylösnousemuksessa. Tämä vain muistutuksena niille jotka lähitulevaisuudessa vaihtavat hiippakuntaa:-)
liittyen mietityttää, on toive, että olisin ehtinyt antaa jälkipolville eväät hyvään elämään.
Mitä tarkoitat hyvällä elämällä? Kuuluuko siihen usko Jumalaan? MAP-kirkossa opetettava palautetun evankeliumin sanoma kehottaa kaikkeen hyvään. Selkeydessään se on sellaista, että se saa toimimaan aktiivisesti hyvän edistämisessä. Se on elämäntapa eli enemmän kuin muodollinen kuuluminen johonkin kirkkoon.
sisältää noitakin.
Useimmiten seuraavalla polvella on itsellään valmius elää oma elämänsä parhaalla mahdollisella tavalla. Ne 'hyvät eväät' voi olla 'mädäntyneitä eväitä'. Kasvatus, koulutus ja vastuullinen elämä ovat mielestäni seuraavan sukupolven kestäviä perusarvoja ja toivottavasti niihin ei sujuteta mitään uskon/lahkon sairaita erityispiirteitä. Lapsemme kannattaa opettaa käyttämään myös omia aivojaan.
mutta minun tapauksessani eivät, kysy vaikka jälkeläisiltäni, he ajattelevat edelleen omilla aivoillaan ja ovat mormoneja.