Olen saanut Sota-arkistosta rangaistuspv-kirjoja, joissa adjutantti, ltn E. Parkkinen varmentaa isoisäni saaman rangaistuksen. Mutta ko. leirin numeroa/nimeä ei ole näissä eikä muissakaan saamissani papereissa (esim. kantakorteissa). Pystyisiköhän sen jäljittämään vaikka jostain kirjasta, olisiko jollain tietoa tästä? Leirien komentajana oli tuolloin (1943-44) majuri/everstiltn Rolf Schildt.
Myöhemmin isoisäni siirtyi valvojaksi työleiri 1:lle, sitten siirtoleiri 8:aan (Alavoinen), nämä tiedot löytyivät. Rangaistukset koskivat juopumuksia ja "veljeilyä" naisvangin kanssa (jos tämä nyt jotakin kiinnostaa).
Myöhemmin isoisäni siirtyi valvojaksi työleiri 1:lle, sitten siirtoleiri 8:aan (Alavoinen), nämä tiedot löytyivät. Rangaistukset koskivat juopumuksia ja "veljeilyä" naisvangin kanssa (jos tämä nyt jotakin kiinnostaa).
Vastaukset 35
Vanhimmat
Tästä majuri/everstiluutnantti Rolf Schildtistä pääsin alkuun. Seurasin leiriluetteloa, mutta tuossa on sellainen ongelma, että läheskään kaikista leireistä ei ole arkistoja tallella. Paikat suunnilleen tiedetään, mutta ei esimerkiksi henkilöstöä.
http://www.google.fi/search?hl=fi&lr=lang_fi&client=firefox-a&hs=O2K&rls=org.mozilla:fi:official&channel=s&tbs=lr:lang_1fi&q=Päällikkö majuri/everstiluutnantti Rolf Schildt&btnG=Haku&aq=f&aqi=&aql=&oq=&gs_rfai=
Leirejä on ollut melkoisesti. Itä-Karjalassakin on ollut kymmenittäin.
Kiitos vastauksesta. Katselin kyllä aiemminkin Googlella ja lueskelin noita leiriluetteloita, mutta näköjään minun kannattaa myös vilkaista tuota Pronssisoturi-kirjaa.
Isoisäni joutui valvojaksi/vartijaksi leireille, mutta koska hän oli kommunisti ja kuului mm. SNS-seuraan, hän ei voinut vaieten katsella vankien epäinhimillistä kohtelua. Hän teki Valvontakomissiolle valituksen näistä asioista heti rauhan tultua syksyllä 1944. Minulla ei valitettavasti ole tuota hänen valitustaan, vain kirje jossa hän kertoo asiasta.
Toivoisin, että saisin vielä lisätietoja, jos jollakin olisi alan kirjallisuutta hyllyssään...
Niimpä oli .Minä sain isäni leirikortin .Kolvasjärven keskitysleiri .
Talvi-, jatko- ja Lapin sodan sotavanki- ja siviilileirit 1939–1944 Käsikirja
The Finnish POW and Internee Camp
Handbook, 1939–1944
Toim. / Ed. by Lars Westerlund
http://www.arkisto.fi/uploads/Palvelut/Julkaisut/Vankileirien_kasikirja_web.pdf
Kävin tuon kyllä jo läpi, leiriluetteloissa ei ole mainittu henkilöitä. Ajattelin että tuo ltn Parkkinen olisi voinut johdattaa jäljille, mutta ei ainakaan tämän dokumentin osalta.
Kolvasjärven arkistoja näyttäisi säilyneen enemmänkin, ks. Westerlundin dokumentti
http://www.arkisto.fi/uploads/Palvelut/Julkaisut/Vankileirien_kasikirja_web.pdf.
Esim. sotapäiväkirjat ovat (ainakin osittain) digitoitu nettiin, Arkistolaitoksen kautta löytyy. Eli itsekin voi tutkia ja etsiä tietoja, mutta aika hidasta se kyllä on.
Kiinnostaisi tietää, miksi isäsi oli leirillä.
Keskitysleirien vankien kokemuksista kertoo esim. Marja-Leena Mikkolan kirja "Menetetty lapsuus - suomalaismiehittäjien vankeudessa 1941- 44". Se ei ole mikään tieteellinen tutkimus, mutta antaa hyvän kuvan näiden neuvostosiviilivankien kokemuksista leireillä.
pidätti myös syyttömiä noiden perättömien ilmiantojen vuoksi.Sodan jälkeen oli monia pidätettynä jopa vuosia,kunnes oikeus vapautti heidät syyttöminä.
No tämä minun pappani sai päähänsä lähteä päivälomalta Helsinkiin valitusta tekemään sinne Torniin, missä Valvontakomissiooni piti majaa. Jäi sille tielleen, tekemään puusepän hommia ja lähetti rahaa äidilleen ja pojalleen.
Tästä reissusta hän sai 2,5 v kuritushuonetta sotakarkuruudesta, vaikka sota oli silloin jo päättynyt (lokakuu 1944). Lisäksi hän oli pidätettynä, kuulusteltiin ja hakattiin Kouvolassa Valpon toimesta, ennenkuin päästettiin jatkamaan matkaa (syyskuussa 1944). Itsepäinen mies hän oli, ja joutui sen takia vaikeuksiin välillä.
Nyt olisi paljon kyseltävää, kun hän on jo kuollut ja isäni dementoitunut niin ettei muista mitään :(. Täällä sitten roikutaan ja yritetään selvittää asioita, joista ei enää paljon papereita eikä kertojia ole olemassa.
Kun valvontakomissio aikoinaan lähti,hojoitettiin Tornin kalusteet WC-pönttöjä myöten.Tuosta punaisen valpon mielivaltaisesta ajasta on vaikea löytää mm. kirjoja jotka kertovat kyseisestä ajasta.
Isäni syntynyt Neuvostoliitossa Jäämeren Rannalla .Evekuoitu Itäkarjalaan 1940 .Suomen hyökkäys Aunukseen Isä jäi heidän haltuun .Tuotu Viteleeseen ja siellä vangittu 1943 Valvonta os toimesta epäiltynä vakoilusta. Tunnustusta eivät saaneet niin vietiin 1943 Huhtikuu Kolvasjärven leiriin.
Olen käyny läpi kaikki Suomen virastot ja kopioita löytyi noin 150 kpl. 10 vuotta meni .Samaan aikaan Murmanskin arkisto sieltä löytyi pappani ja muita sukulaisia ?
Ilmeisesti isäsi kuitenkin selvisi kovasta koettelemuksesta... Ne vakoilusta ja vastavallankumouksellisuudesta pidätykset sotien ja puhdistusten aikana olivat todella järkyttäviä. Syynä saattoi olla esim. se, että leipäjonossa valitti sitä, että ruokaa oli niin vähän. Vakoilusta epäilyyn riitti, että tunsi ulkomaalaisia jne. Lisäksi kaikki kidutus yms. Uskomatonta touhua, sillä ei ollut mitään tekemistä sen alkuperäisen sosialismin kanssa.
Minulla on sellainen valvontakomission "virallisesta toiminnasta" kertova kirja kuin Valvontakomission aika (Aulis Blinnikka, WSOY 1969). Valposta ei siinäkään muistaakseni ole mitään.
Komissio vei lähes kaikki paperit mukanaan Moskovaan.
vaikenevat punavalpon ajasta,vaikkei syytä olisi.Sotien veteraaneja virusi vuosia punavalpon vankina ja vielä syyttömänä.
Täällä Suomessa vaietaan vähän kaikesta. Tämä lisää epäluottamusta ja henkistä kärsimystä, sukupolvesta toiseen. Olkoon uhrit punaisia tai valkoisia, vaikeneminen on kertakaikkiaan väärin.
Keskitysleirien paperitkin tuhottiin melkein kaikki, ja osa "säilytetyistä" kirjoitettiin uudelleen, jätettiin vain säätiedot ja muut neutraalit asiat. Yritä nyt sitten kaivella vanhoja tietoja. Ehkä Valponkin papereille on käynyt samoin, en tiedä. Jossain vaiheessa täytyy lähteä paikan päälle arkistoon tutkimaan asiaa.
Pääsin isäni jäljille juuri tuon Leiri luettelon kautta .1950 luvulla isäni kertoi leireistä ? Sitä vaan hämäsi se, että ollessaan vielä Neuvostokansalainen 1940 hän joutunut Stalinin leirille 3 kk. Syy töistä kieltäytyminen. Ja kun valta vaihtui jäi Äänisjärven pohjoispäässä yöllä Suomalaisten puolelle Meg-saaressa 1941 .
Nämä tiedot kerrotaan leirikortissa .Leirikortin mukana tuli vankilista ,120 henkilöä ,Siinä komentajan merkintä Arkistot tuhottu polttamalla ,Elokuu .
Mitä hämärää siinä oli ? Miksi poltettiin ? Kuulusteluasiakirjoja ei saa ,Sota-arkisto ilmoitti "viety syksyllä 1944 Ruotsiin" Operaatio Stella -Polaris .
Isälle myönnettiin Suomen kansalaisuus 1964 ,ja niin meille 5 lapselle .Minulle piti alkaa hommaamaan Muukalaispassia- näin lukee Sisäministeriön lähettämässä kirjeessä Nimismiehelle 1963.
Joiltakin leireiltä papereita tosiaan jäi. Mutta kai suurin osa siis poltettiin, kun jouduttiin lähtemään Itä-Karjalasta. Syynä oli lukemani mukaan se, ettei paperit jäisi venäläisille. Mutta kyllä tätä yksi jos toinenkin epäilee, eli kapiaiset yrittivät ennen kaikkea peitellä sitä, mitä kaikkea pahaa olivat leireillä tehneet. Vaikea todistaa tätä enää.
Wikipedian mukaan olisi tänä syksynä tulossa uusittu versio Stella Polaris-kirjasta, täytyykin lainata heti kun tulee meidän kirjastoon. Wikipedian mukaan kyse oli kylläkin lähinnä tiedustelumateriaalista, eli ehkä siellä ei niinkään kerrota leirien tietoja. Mutta jos isääsi on kuulusteltu, niin ne ehkä ovat tiedustelumateriaalia.
Luin jo 1970 luvulla Stella -Polaris kirjan .Toisen painoksen noin kymmenen vuotta sitten. Otin kirjastossa kopion siitä sivusta mitä asioita kirja pitää sisällään?
Mielenkiintoista on se ,että Ruotsiin vietiin kaikki Ylipäällikön Mannerheimin suorassa käskytysvallassa olevien yksiköiden materiaalit.
Siinä ensimmäisenä Tiedustelu asastot ,Ulkovaltojen vakoilija asastot ,Valvontaosastot , Itäkarjalan Sotilashallinnon valvontaosasto .Tämä elin pidätti isäni 1943 Viteleessä ,kuulusteli 2 kk .Isäni kertoi menetelmistä ,että nyrkkiä tuli .Minulla on valokuva isästä Itäkarjalan väestökirja 1943 ,kuin suoraan Hitlerin leirillä .Toinen poski mustana painaa ehkä 40 kiloo. Kuulustelija Sivilissä Rikoskuulustelija ,Polisi -Sotapolisikomppaniassa .
"päivystäjille" punavalpon tekemiset olevan herkkua paljastaa,koska kärsijöinä oli reserviläisten lisäksi kantahenkilökuntaakin.
Itse kiinnostuin sotahistoriasta vasta muutama vuosi sitten, vaikka tiesin kyllä jo aiemmin isoisäni vaiheista jotain, suullisena perimätietona. Pettymyksekseni ei sitten arkistotietoa olekaan pahemmin löytynyt.
Tulee oikein paha mieli, kun kuulee tai lukee näistä kuulustelu- ja kidutusjutuista. Eipä ole tainnut suomalaisten ja venäläisten (NKVD) menetelmät paljon erota toisistaan. Allekirjoitukset tekaistuihin tunnustuksiin saatiin siten ennemmin tai myöhemmin lähes kaikilta syyttömiltäkin.
Itä-Karjalan Keskitysleireistä on kirjoittanut (väitöskirjan) ainakin Antti Laine: Suur-Suomen kahdet kasvot (1982). Siinä on lähes vain sellaista numero- ja tilastotietoa, ja kuvataan Itä-Karjalan sotilashallinnon organisointia. Mutta sitä, miten ihmisiä kohdeltiin, ei tosiaan taida olla kuin siinä aiemmin mainitsemassani Mikkolan kirjassa sekä venäläisessa kirjallisuudessa (johon en ole perehtynyt, en osaa venäjää). Tästäkin aiheesta tarvittaisiin Suomessa lisää tietoa.
on museoitu miehitysaikojen KGB.n kidutuskammiot.Niissä se todella vetää hiljaseksi ihmisen raakuus.Miehityksen alkuaikoina oli vielä kiduttajana NKVD,koska nimi muuttui KGB.si myöhemmin.Helvetti mitä touhua.
Nyt rupes ahdistamaan... ehkä olis parempi jättää tämä aihe.
Mutta sen verran vielä, että luin pari viikkoa sitten jutun musiikkiterapiasta. Sillä voidaan hoitaa pahoin traumatisoituneita ihmisiä, kuten kidutettuja. Se voi ajan mittaan avata tunteita ja muistoja hellävaraisin keinoin, ja auttaa kokemaan myös myönteisiä tunteita. Sotien aikana ja jälkeen ei meillä tällaista vielä ollut. Ja nythän vielä amerikkalaiset ym. käyvät kiduttamassa terroristeiksi epäilemiään ihmisiä. Sanattomaksi vetää koko tämä "touhu".
vihollistiedusteluun liittyvää aineistoa ja kalustoa.Valvontaosaston arkistoaineisto poltettiin lähes kokonaan. Sotilashallinnon arkistot ovat tallessa ainakin pääosin.
Airon johtama operatiivinen jaosto oli tärkein. Sen arkisto on tallessa.
---"Mielenkiintoista on se ,että Ruotsiin vietiin kaikki Ylipäällikön Mannerheimin suorassa käskytysvallassa olevien yksiköiden materiaalit.
Siinä ensimmäisenä Tiedustelu asastot ,Ulkovaltojen vakoilija asastot ,Valvontaosastot , Itäkarjalan Sotilashallinnon valvontaosasto "---
Kuvitelma ei siis pidä paikkaansa. Suoraan Marskin "käskytysvallassa" olivat sitä paitsi tarvittaessa kaikki osastot.
Sinäkö tiedät näistä tarkemmin? Mahtoikohan näiden papereiden joukossa olla Mannerheimin ns. Suvilahti-kansio (S32)? Mitä tapahtui sille materiaalille, jonka prof. Heikki Ylikangas sai Tukholmasta 2000-luvun alussa? Niitä ei tietääkseni julkaistu.
Se on satusetä Vilho Tahvanaisen luomus.
Ei Ylikangas ole Tukholmasta mitään materiaalia saanut. Tiedusteluosaston Ruotsista palautettua aineistoa on entisessä sota-arkistossa. Se käsittää lähinnä avattuja radiosanomia. Ei niissä vankileireistä mitään puhuta.
Mitä tulee Rolf Schildtiin, niin hän on voinut olla Petroskoin/Äänislinnan kaikkien leirien johtaja. Tietoja voi löytyä Jukka Kulomaan Äänislinnan varuskuntaa koskevasta tutkimuksesta. En nyt muista kirjan nimeä, mutta voin etsiä sen.
"Äänislinna: Petroskoin suomalaismiehityksen vuodet 1941-1944. Helsinki SHS 1989."
Siitä voi jotain löytyä.
Ok, kiitos tiedoista!
Vilkaisin kirjaa "SKP Ohranasta oppositioon, Kommunistit Helsingissä 1944-1951" (Veli-Pekka Leppänen 1994). En nyt valitettavasti ehdi nyt lukea tai edes selata koko teosta (yli 830 sivua), mutta sivulla 99 on paljon puhuva maininta: "Harvat uudet valpolaiset jaksoivat pitäytyä toimivaltansa rajoissa, sillä alle vuodessa toteutunut vaihdos samaisen talon asiakkaasta työntekijäksi tarjosi useinkin liian kutkuttavan tilaisuuden. Ilmeni kosolti ylilyöntejä, virkavaltaista pöyhkeilyä ja kostomentaliteettia.".
Luulisin että kirjassa olisi tarkemminkin pidätyksistä yms. Palaan ehkä myöhemmin tässä kuussa asiaan.
Tuli kirjastoreissu eteen.
Ok, toivottavasti löydät hakemasi.
Tuolla on juttua VALPO -aiheeseen liittyen:
Kommunistisisäministeri Leino itse paljasti (oletetun) kommunistien kapinasuunnitelman ja tarvittaviin toimenpiteisiin osattiin ryhtyä eli aseet pantiin tehostettuun vartointiin ja osa siirrettiin muualle. Se olikin samalla Leinon "uran" loppu kun hän näin paljastui vakoojaksi.
Aiheesta on montakin kirjaa. Leinon omat muistelmat, jotka tuhottiin tuoreeltaan ja julkaistiin uudelleen eli Kommunisti sisäministerinä, uusintajulkaisuna, ja sen Leinon pojan kirjoittama, Kuka oli Yrjö Leino.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Yrjö_Leino
Jukka Seppisen omituinen tulkinta samasta aiheesta nimellä Vaaran vuodet?
Tämä on eduskunnan raportti Valpon tilasta: Paljastettu Valpo,
Kustantaja: Kokoomuksen Nuorten Liitto, 1948
http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2009/04/kuka-oli-yrjo-leino.html
Lähdeaineisto:
Yrjö Leino Kommunisti sisäministerinäISBN 951-30-9637-8
Olle Leino Kuka oli Yrjä Leino ISBN 951-30-2652-3
Lauri Hyvämäki Vaaran vuodet 1944-48
Itsenäisen Suomen historia osa 3
Raimo Seppälä Pelon vuodet ISBN 951-30-5888-3
Veikko Vennamo Kekkos-diktatuurin vankina ISBN 951-20-3237-6
Juhan Suomi Vonkamies ISBN 951-1-09770-9
Paasikiven päiväkirjat ISBN 951-0-13291-8
Itsenäisyytemme vuosikymmenet 1917-1966
Itsenäinen Suomi ISBN 951-9079-77-7
"Huhtiniemen päivystäjät",siis sitaateissa.Tarkoitin lähes kaikkeen puuttuvat,nähtävästi tietoakin omaavat vaikenevat palstalla punavalpoa koskevissa asioissa.Ehkä siitä ei ole paljoakaan tietoa.Osan noista kirjoista olen lukenut vuosia sitten,mutta kertaus lienee paikallaan.
Olen lukenut Antti Laineen kirjan ja soitin hänelle .Sotavanki ja luovutukset Lars Vesterlund kyselin häneltä .Myös Oula Silvennoinen on tuttu puhelimessa. Hänen välityksellä sain Suejelupolisin kirjeen vuodelta 1943 syyskuulta .Siinä isäni anoo vapautusta Kolvasjärveltä .Sitä ei voida myöntää ?
Hänen kauttaan sain Sisäministeriön arkistoista Itäkarjalan Sotilash. Henkilökortit joista selviää ,että isäni vihitty naimisiin Vitelessä 8.6.-42 .Niistä löytyy myöskin tietoja sukulaisista joita jäi jostain syystä Neuvostoliiton puolelle ,isän äiti Puudosissa ,sisko siellä toinen siellä.
Soita Sota -Arkistoon -Maksoi kyllä jotain kun penkovat .
Mutta miksi voittamattoman armeijan paperit vietiin Ruotsiin ,lukisin kuulustelut mielellään ?
syyskuussa -44. Talteen jäi vain joidenkin henkilöiden itselleen kokoamia papereita.
Ruotsiin vietiin lähinnä tiedusteluaineistoa ja kalustoa. Ei siellä ollut valvontaosaston kuulustelupöytäkirjoja. Katso Vladimir Panschinin "Kasvottomien miesten sota".
---"Mutta miksi voittamattoman armeijan paperit vietiin Ruotsiin ,lukisin kuulustelut mielellään ? "---
-44. Jos oli koskaan ollutkaan. Missä neuvotteluissa kirkonmiehet mahtoivat olla mukana? Tutkijat eivät tunne heidän panostaan.
Taidat olla vähän sama kuin se entinen kerrostalo. Siinä oli kyllä hissi, mutta se ei aina noussut ihan ylimpiin kerroksiin.
Selvitä Suomen Luterilaisen kirkon panos Jatkosotaan .Siis kaikki se materiaali jonka kirkko ja kirkon miehet sanoivat Jatkosodasta .? Päättivätkö olla tukemassa ?
Eivätkö tukeneet ? Ole rehellinen itsellesi ensin .Muuten sokea sokeaa opettaa -Jeesuksen sanat .Lue sitten Vuorisaarna -menee noin 20 minuttia .