Koska joukkoliikenne on mielestäni turhaa ja kallista ylellisyyttä 15 kilometrin koulumatkalla, mikäli taivaalta ei vain sada märkiä rättejä, hyppäsin aamulla tuttuun tapaani pyörän selkään ja lähdin polkemaan aurinkoiseen viileyteen. Kun päivä sitten kääntyi iltapäivään, tuli aika palata yliopistolta kotiin; sään pysyttyä edelleen hyvänä päätin tehdä pienen lenkin.
Kotimatkani varrella - tai hieman siitä sivussa - on minulle erittäin rakas paikka. Vanha ja rähjääntynyt tanssilava (täysin autio) ja viihdekeskus (lähes autio ottamatta lukuun satunnaisia tapahtumia), joissa en koskaan ole asiakkaana käynyt, mutta joiden hiljaisesta rappiosta olen saapunut nauttimaan usein ohikulkiessani. Autiolla tanssilavalla, jonka pallovalaisimet yhä roikkuvat katosta, voi sopivassa mielentilassa melkein kuulla orkesterin soittavan ajan takaa. ATM:lle kaikki kaunis ja hyvä on kadonnutta historiaa, muistikuvia lapsuudesta, jolloin loistavan tulevaisuuden mahdollisuus vielä häämötti edessä. Tällaiset autiot rakennukset symboloivat kaikkea menetettyä, joten niissä on hämmästyttävää vetovoimaa. Tehoa lisää, että kyseinen paikka on ollut olemassa hauskanpitoa varten, mutta sitten hauskanpito on päättynyt ja Luonto ottanut selkävoiton. Sen edessä lopultakin - onneksi! - ovat tasa-arvoisia ne, joille on suotu mahdollisuus nauttia elämästä, ja me muut.
No jaa, myönnettäköön että ehkä tämänkertaisella visiitilläni oli myös puhtaan praktisia tarkoitusperiä. Viikonloppuna nimittäin kyseisellä paikalla oli (esiintyjäkaartin tasosta päätellen ns. roskaväen) seksitapahtuma. Juuri sellaisen väen, jota EI missään tapauksessa tarvitsisi motivoida enää lisää seksuaalisesti; lisääntymistä tapahtuu aivan tarpeeksi jo ilmankin. Kaltaiselleni "toisenlaisen roskaväen" edustajalle tässä kuitenkin oli mahdollisuus: koska tapahtuman potentiaalinen yleisö kuluttaa reippaasti alkoholijuomia, tyhjien tölkkien ja pullojen löytymisen todennäköisyys tuntui keskimääräistä suuremmalta.
Kansan syvät rivit olivatkin rellestäneet urakalla: parkkipaikalle oli hylätty yksi ajopeli, josta oli vain hakattu ikkunat, revitty puskureita, puhkottu renkaat ja viety stereot, mutta toisen auton kohdalla oli pistetty paremmaksi: se oli poltettu kokonaan. Ihastelin auton luurankoa (samasta syystä kuin lavaa), ja siinä sivussa tutkaillessani ympäristöä löysin muutaman tyhjän ja kaksi TÄYTTÄ Karhu-tölkkiä. Sääli että vannoutuneelle absolutistille noiden arvo on vain niiden palautusarvo 0,30€...
Auringon paistaessa syksyisen lempeästi huvittelukeskuksen sammaloituneille ja rikkaruohottuneille pihoille ja hylättyihin autonromuihin koin jännittävän postapokalyptisen vision maailmasta ilman ihmisiä. Se näky oli kaunis; "onnellisuuden" käsite kenties kuuluu ylempien sosiaali- ja seksuaaliluokkien etuoikeuksiin, mutta sanottakoon että loppumatkan kotiin tunsin oloni ainakin hyvin levolliseksi.
Kotimatkani varrella - tai hieman siitä sivussa - on minulle erittäin rakas paikka. Vanha ja rähjääntynyt tanssilava (täysin autio) ja viihdekeskus (lähes autio ottamatta lukuun satunnaisia tapahtumia), joissa en koskaan ole asiakkaana käynyt, mutta joiden hiljaisesta rappiosta olen saapunut nauttimaan usein ohikulkiessani. Autiolla tanssilavalla, jonka pallovalaisimet yhä roikkuvat katosta, voi sopivassa mielentilassa melkein kuulla orkesterin soittavan ajan takaa. ATM:lle kaikki kaunis ja hyvä on kadonnutta historiaa, muistikuvia lapsuudesta, jolloin loistavan tulevaisuuden mahdollisuus vielä häämötti edessä. Tällaiset autiot rakennukset symboloivat kaikkea menetettyä, joten niissä on hämmästyttävää vetovoimaa. Tehoa lisää, että kyseinen paikka on ollut olemassa hauskanpitoa varten, mutta sitten hauskanpito on päättynyt ja Luonto ottanut selkävoiton. Sen edessä lopultakin - onneksi! - ovat tasa-arvoisia ne, joille on suotu mahdollisuus nauttia elämästä, ja me muut.
No jaa, myönnettäköön että ehkä tämänkertaisella visiitilläni oli myös puhtaan praktisia tarkoitusperiä. Viikonloppuna nimittäin kyseisellä paikalla oli (esiintyjäkaartin tasosta päätellen ns. roskaväen) seksitapahtuma. Juuri sellaisen väen, jota EI missään tapauksessa tarvitsisi motivoida enää lisää seksuaalisesti; lisääntymistä tapahtuu aivan tarpeeksi jo ilmankin. Kaltaiselleni "toisenlaisen roskaväen" edustajalle tässä kuitenkin oli mahdollisuus: koska tapahtuman potentiaalinen yleisö kuluttaa reippaasti alkoholijuomia, tyhjien tölkkien ja pullojen löytymisen todennäköisyys tuntui keskimääräistä suuremmalta.
Kansan syvät rivit olivatkin rellestäneet urakalla: parkkipaikalle oli hylätty yksi ajopeli, josta oli vain hakattu ikkunat, revitty puskureita, puhkottu renkaat ja viety stereot, mutta toisen auton kohdalla oli pistetty paremmaksi: se oli poltettu kokonaan. Ihastelin auton luurankoa (samasta syystä kuin lavaa), ja siinä sivussa tutkaillessani ympäristöä löysin muutaman tyhjän ja kaksi TÄYTTÄ Karhu-tölkkiä. Sääli että vannoutuneelle absolutistille noiden arvo on vain niiden palautusarvo 0,30€...
Auringon paistaessa syksyisen lempeästi huvittelukeskuksen sammaloituneille ja rikkaruohottuneille pihoille ja hylättyihin autonromuihin koin jännittävän postapokalyptisen vision maailmasta ilman ihmisiä. Se näky oli kaunis; "onnellisuuden" käsite kenties kuuluu ylempien sosiaali- ja seksuaaliluokkien etuoikeuksiin, mutta sanottakoon että loppumatkan kotiin tunsin oloni ainakin hyvin levolliseksi.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Lukisin sun tekemän kirjan.
SNIFFF!!!
Tyylikäs viesti, kiitos!
On se hieno tuo suomalainen koululaitos jatko-opiskelu mahdollisuuksineen. Tyhjänpäiväinen kirjoitus vailla mitään sisältöä. Wau. Tuo on vaatinut jo monta vuotta yliopistolla.
Hyvä on koululaitoksemme, on. Sinäkin osaat kirjoittaa kokonaisia lauseita.
Iloksesi voin todeta, että olen saavuttanut jo lähemmäs 30 vuoden iän, enkä ole tehnyt päivääkään mitään hyödyllistä tai tuottavaa työtä tai muutenkaan ollut virallisesti työelämässä! Aluksi se oli olosuhteiden pakkoa (kun huomasin että ilman työkokemusta en saa työtä et vice versa), mutta sitten tein siitä myös periaatepäätöksen: minähän en tämän yhteiskunnan rattaiden pyörittämiseen aio millään lailla osallistua.
Niinpä koen velvollisuudekseni julistaa hyödyttömyyden ja sisällöttömyyden sanomaa maailmassa, joka mittaa kaiken arvon vain hyödyssä ja materiassa. Tämän pitäisi olla jokaisen humanistin ohjelmassa niin kauan, kunnes talouden eetokselle alistetuista yliopistoistamme kyseinen "tuottamaton" linja lakkautetaan. Sen jälkeen onkin entistä vähemmän syitä laittaa rikkaa ristiin. Onneksi te tosimiehet sentään raadatte ja jatkossakin elätätte meidät.
"Onneksi te tosimiehet sentään raadatte ja jatkossakin elätätte meidät." Ja ilman minkäänlaista katkeruutta äänessä pystyt sanomaan tuon? Heh. Muista vain jatkosssakin meitä iltarukouksessasi sillä se on ainut toivosi.
humanistien pyörittämä maailma olisi kyllä aika mielenkiintoinen :-D
...tässä ketjussa se, joka aloitti katkeransävyiset kommentit. Totta kai pystyn sanomaan tuon ilman katkeruutta. Mitä ihmettä hyötyisin yhteiskuntaan integroitumisesta? Hyvä on, ehkä saisin työstä rahaa ja elintasoni kohoaisi, mutta entä sitten? En nytkään tarvitse rahaa juuri mihinkään; kuten Don Williams laulaa, "I've got silver in the stars and gold in the morning sun". Kun ei ole ystäviä, ihmissuhteita eikä näin tarvetta näyttää ja näytellä kenellekään mitään, ei ole liioin tarvetta kulutusjuhlaan.
Ja että ihan ainut toivoni? Mitä toivoon tulee, olen pitkälti luopunut siitäkin käsitteestä. Noin ikään kuin poeettisesti tarkastellen kyseinen käsite on varsin kaunis, mutta käytännössä siitä on vain harmia: se luo turhia odotuksia ja toisinaan myös passivoi odottamaan tuon- tai tämänpuoleista ulkopuolista pelastusta tilanteessa, jossa oma toiminta ja vallankumous olisi välttämätöntä.
Humanistien pyörittämään maailmaan en jaksa erikseen vastata, joten menköön tässä: siinä maailmassa ei välttämättä olisi kosketusnäyttöpuhelinta, mutta sitä kompensoisi hieman se, että ihmiset saattaisivat jopa välittää toisistaan.
kirjoittelua, tekstisi ovat hienoja ja niitä on todella kiva lukea. Muutenkin mielestäni sinulla on täysin oikea asenne, mitä muutakaan voi odottaa yhteiskunnan ja naisten hylkimältä mieheltä kuin halua olla antamatta mitään yhteiskunnalle ja imemään siitä kaiken mahdollisen.
Myös mies on yhteiskuntaa, myös naiseton mies on yhteiskuntaa - ja mitä tekemistä on huonolla flaksilla ja yhteiskunnan hylkimisellä?
Se näissä humanisteissa on huvittavaa kun ne oikeasti leijuu kuin pilvessä. Maailma olisi niin ja niin paljon parempi ja kaikki rakastaisivat toisiaan. Hohhoijaa. Jos isäsi ja äitisi lakkaisivat ruokkimasta ja elättämästä sinua niin voisihan se äänensävy iltarukouksessa olla sinullakin hivenen kunnioittavampi niitä kohtaan jotka veroja maksavat.
On sinänsä sääli että kaltaisiasia resulsseja menee hukkaan mutta ei yhteiskunta kaipaa yhtä eikä kahta toisinajattelijaa.
Se on mitä ilmeisemmin meillä niin, että näihin humanistisiin juttuihin otetaan aivan liiaan paljon koulutettavaksi. Tosin ei siitäkään vaikka nyt vähentäisi radikaalisti tämän alan koulutusta olisi välttämättä enää paljon hyötyä niille jotka ovat nyt jo päätyneet tykkänään syrjäytymään yhteiskunnasta. Kyllä tällaisesta asiasta on vastuussa myös näitä koulutuksia järjestävät ja suunnittelevat tahot.
Olet yliromanttinen. Kun tajuat että nuo unelmasi tuosta tanssilavasta saattoivat olla päiväuntasi koska et ehkä koskaan halunnutkaan sellaista elämää tosissasi niin olet lähempänä totuutta.
Kaikki tuhoutuu lopulta, niin tanssilavat kuin ne kiimaisten hinulointipaikat. Älä takerru niihin vaan liiku eteenpäin.
taas aloitin tänään yrittäjän urani ja rupesin tekemään bisnestä. Liikeideani on kerätä luennon jälkeen luentosaleista kaikki sinne jätetyt tyhjät Battery- ja Teho-tölkit sekä muut pahalta haisevat roskat, joista saa pantin.
Tänään keräsin 11 kpl tölkkejä/pulloja. Kannattavuuslaskelmieni mukaan toiminimeni tuottaa kuukaudessa 45 euron liikevaihdon ja 45 euron liikevoiton verojen jälkeen, jos kykenen joka arkipäivä keräämään 15 pullon/tölkin satsin olettaen, että jokaisesta maksetaan 15 sentin pantti.
Pidän 15 tölkin tavoitettu varsin mahdollisena, sillä opiskelijatoverini ovat onneksi siinä määrin ystävällisiä, että useimmiten heittävät pantilliset tölkit ja pullot roskikseen, jolloin voin kätevästi päivän päätyttyä pienellä vaivalla käydä kiertämässä ja dyykkaamassa muutaman luentosalin, tietokoneluokan ja kuntosalin roskikset. 45 eurolla kuukaudessa syön joka arkipäivä ruokalassa opiskelijahintaisen lounaan, joten voin jatkossa kehuskella syöväni opiskelijakavereideni kustannuksella.
Tyhjien pullojen raahaaminen ympäriinsä tietysti entisestään vahvistaa friikin leimaani, mutta en jaksa välittää siitä.
Minuulle vanhat tanssilavat ovat nostalgisiakin paikkoja. Erityisesti tanssilavat tietyllä eteläsuomen alueella. Se vaan että ei näitä nuoruuteni lavoja niin montaa enää ole edes pystyssäkään.
Minä ehdin vielä ihan nuorena teininä kokea siinä 70-luvun alussa jäänteitä siitä tuolloin jo mailleen hiipumassa olevasta romanttisemmasta tanssilavakulttuuristakin. Ensin oli iso kynnys uskaltaa hakea outoja pimuja tanssimaan, mutta kun muutaman kerran ensin uskalsi hakea niin sen jälkeen se olikin sitten jo helppoa. Naistakaan ei tarvinnut sen paremmin iskeä kun se sitten siinä lattialla heiluessa kyllä kävi muutenkin selväksi halusiko nainen jatkaa seurassa. Siitä sitten automaattisesti illan päätyttyä jatkettiin n.s. saatolle, ja aina joskus pääsi yöksi pimun sänkyynkin. En kyllä kertaakaan kenekään pimun kanssa harrastanut yhdyntää ensimmäisenä yönä hänen sängyssään(niinkuin nykyään ilmeisesti tehtäisiin), eikä kukaan heistä ainakaan agressiivisesti sellaista vaatinutkaan, se riitti kun vaan oli heidän kanssaan.
Tuokin on hyvä huomio kun toteat roskaväen pitäneen paikalla hauskaa. Sitten siinä itsesi toteat niinikään roskaväkeen kuuluvaksi mutta ihan toisella tavalla. Ei siinä sellaisessa roolisssa juuri itselleen sopivaa seuraa voi mistään saada, eikä siinä koe enää olevan edes paikkoja joihin sekä hlauaisi että katsoisi sopivaksi mennä jotain seuraa hakemaan.
"ATM:lle kaikki kaunis ja hyvä on kadonnutta historiaa" Ilmoitin viestin asiattomaksi.
Perusteet olivat?
hittikin on joskus ollut joka meni jotenkin 'mies muistoineen eiliseen käy uudelleen'
"ATM:lle kaikki kaunis ja hyvä on kadonnutta historiaa" Ilmoitin viestin asiattomaksi.
Miksi asiattomaksi viestin ilmoitit ?
ATM-tyypin miehiä on varmasti monenlaisia ja monesta syystä sellaisia, ja varmaan ihan ilman mitään erityistä syytäkään tai vaan huonosta tuurista johtuen parisuhde/seksi-markkinoilta syrjäytyneitä.
Mutta mitä tulee tuohon väittämääsi "ATM:lle kaikki kaunis ja hyvä on kadonnutta historiaa" niin se minusta kyllä on ihan luonnollinenkin seuraamus parisuhde/seksi-markkinoilta ja vähitellen sosiaalisesti ja usein vielä taloudellisestikkin syrjäytyneeksi ajautumisesta. Näin syrjäytyneelle ATM-tyypin miehelle ei tietenkään muiden ihmisten tunteissaan tai ihmissuhteissaan piehtaroinnilla eikä millään muillakaan asioilla ole välttämättä enää mitään merkitystä(paitsi mitä tietenkin kulttuurin kautta tulevien paineiden kautta) sillä ne eivät millään tavalla häntä koske suoraan henkilökohtaisella tasolla.
Riippuen tapuksesta parisuhde/seksi markkinoilta ja sosiaalisestikkin on voitu syrjäytyä jo heti alkuunsa tai sitten jossain myöhemmässä ikävaiheessa. Jos tähän syrjäytymiseeen asti elämä on kuitenkin ollut kutakuinkin mallillaan niin on varsin luonnollista että näitä aikojaan ja silloin vallitsevaa asioiden tilaa sitten kauniimpana muistelee. Jos taas asiat eivät koskaankaan ole olleet mallillaan ja niinikään maailman kokee rujona edessään niin silloinkin siinä helposti alkaa fantasioida kauniimpana esim. juurikin jotain meneitä aikoja, vaikka ei itse näitä aikoja elänyt olisikaan.
Minäkin olen tähän ketjuun kirjoittanut kommentin jossa sanoin itselleni nimenomaan vanhojen tanssilavojen olevan nostalgiapaikkoja siksi kun muistelen niitä sellaisena kun ne omalla kohdallani muistan vielä romanttisemmilta ajoilta.
Totta ihmeessä minunkin elämääni olisi henkilökohataisella tasolla tullut niin paljon muuta jos olisin aikanaan itselleni sopivan naisen kanssa pariutunut ja perheen perustanut ja lapsia hankkinut. Pitkäksi aikaa minä kyllä jo unohdinkin tällaiset asiat, mutta nyt vanhemmiten olen alkanut fantasioida siitä että minulla olisi oma jo aikuinen tytär. Ihailen siis edelleen kauneita naisia.