Vasemmiston suussa uusliberalismi kalskahtaa samalta kuin kirosana. Sen vuoksi tämän otsikossa olevan aiheen valottaminen on erittäin mielenkiintoista. Valitsivatko demarit puoluesihteerikseen uusliberalistin.
Junger sanoo itse, että sosialismi ei ole hänelle innoituksen lähde. Tämän vuoksi hän kuvaakin itseään demokraatiksi. Junger kuului alunperin Tölö Unga Socialister -puolueosastoon samoin kuin Turun entinen apulaiskaupunginjohtaja Tero Hirvilammikin. Nämä Lipposlaiset olivat kovasti miettineet, että minkä sortin sosialisteja ovat ja totesivat, etteivät minkään sortin sosialisteja. Niinpä he perustivat ihan oman osaston eli Helsingin Demokraatit. Eli olisiko asiaa tulkittava näin: oikeistodemarien oikeistolaisinkin siipi oli liian vasemmistolainen Jungerille ja kumppaneille.
Junger on sanonut olevansa yksilön etujen puolustaja - SDP:n edellisissä vaaleissa teemana on käytetty yhteisöä ja joukkohenkeä, ei missään nimessä yksilön etuja ja yksilön etujen puolustamista.
Arja Alho on todennut, että Paavo Lipponen toi uusliberalismin Suomeen. Liisa Jaakonsaari erosi Ylen hallintoneuvostosta "vastalauseena Mikael Jungerin uusliberalistiselle politiikalle" - ja juuri näitä sanoja käyttäen.
2000-luvun alussa Junger oli kuvannut olevansa Frommilais-rawlsilainen sosialisti, mutta koska hän nyt YLEn johtajuuden jälkeen ei enää ole sosialisti niin hän on kai pelkästään Frommilais-rawlsilainen demokraatti. Fromm oli psykoanalyytikko joka korosti vapautta ja Rawls oli vapautta korostava filosofi. Mitä muuta uusliberalismi on kuin suppeasti sanottuna markkinoiden vapauden korostamista.
No entäpäs sitten. Monet sosialidemokraatit hämmentyivät, kun Mikael Junger ja Wahlroos olivat syyskuussa 2010 yhtä mieltä siitä, että finanssikriisi ei ollutkaan markkinatalouden syy vaan viranomaisten ja byrokratian syy. Tähän saakka en ole yhdenkään sosialidemokraatin nähnyt päätyvän tällaiseen johtopäätökseen. Jungeria ja Wahlroosia voisi tulkita niin, että markkinat toimivat parhaiten itsesääntelyn avulla. Sosialidemokraatit ovat yleisesti vaatineet markkinasääntelyn tiukentamista eli päinvastaista.
Sitten asiayhteyteen sopiva hieman muokattu lainaus sosialidemokratian lässähtämisestä:
Ensin olivat sosiaalidemokraatit,
- sitten tulivat sosialidemokraatit,
- jäljelle jäivät demokraatit ja
- lopuksi pelkät naatit
Niin hektistä on meno elon, kukapa siitä ottaisi selon.
Uusliberalismistä enemmän http://fi.wikipedia.org/wiki/Uusliberalismi
Junger sanoo itse, että sosialismi ei ole hänelle innoituksen lähde. Tämän vuoksi hän kuvaakin itseään demokraatiksi. Junger kuului alunperin Tölö Unga Socialister -puolueosastoon samoin kuin Turun entinen apulaiskaupunginjohtaja Tero Hirvilammikin. Nämä Lipposlaiset olivat kovasti miettineet, että minkä sortin sosialisteja ovat ja totesivat, etteivät minkään sortin sosialisteja. Niinpä he perustivat ihan oman osaston eli Helsingin Demokraatit. Eli olisiko asiaa tulkittava näin: oikeistodemarien oikeistolaisinkin siipi oli liian vasemmistolainen Jungerille ja kumppaneille.
Junger on sanonut olevansa yksilön etujen puolustaja - SDP:n edellisissä vaaleissa teemana on käytetty yhteisöä ja joukkohenkeä, ei missään nimessä yksilön etuja ja yksilön etujen puolustamista.
Arja Alho on todennut, että Paavo Lipponen toi uusliberalismin Suomeen. Liisa Jaakonsaari erosi Ylen hallintoneuvostosta "vastalauseena Mikael Jungerin uusliberalistiselle politiikalle" - ja juuri näitä sanoja käyttäen.
2000-luvun alussa Junger oli kuvannut olevansa Frommilais-rawlsilainen sosialisti, mutta koska hän nyt YLEn johtajuuden jälkeen ei enää ole sosialisti niin hän on kai pelkästään Frommilais-rawlsilainen demokraatti. Fromm oli psykoanalyytikko joka korosti vapautta ja Rawls oli vapautta korostava filosofi. Mitä muuta uusliberalismi on kuin suppeasti sanottuna markkinoiden vapauden korostamista.
No entäpäs sitten. Monet sosialidemokraatit hämmentyivät, kun Mikael Junger ja Wahlroos olivat syyskuussa 2010 yhtä mieltä siitä, että finanssikriisi ei ollutkaan markkinatalouden syy vaan viranomaisten ja byrokratian syy. Tähän saakka en ole yhdenkään sosialidemokraatin nähnyt päätyvän tällaiseen johtopäätökseen. Jungeria ja Wahlroosia voisi tulkita niin, että markkinat toimivat parhaiten itsesääntelyn avulla. Sosialidemokraatit ovat yleisesti vaatineet markkinasääntelyn tiukentamista eli päinvastaista.
Sitten asiayhteyteen sopiva hieman muokattu lainaus sosialidemokratian lässähtämisestä:
Ensin olivat sosiaalidemokraatit,
- sitten tulivat sosialidemokraatit,
- jäljelle jäivät demokraatit ja
- lopuksi pelkät naatit
Niin hektistä on meno elon, kukapa siitä ottaisi selon.
Uusliberalismistä enemmän http://fi.wikipedia.org/wiki/Uusliberalismi
Vastaukset 18
Vanhimmat
Juu. Mikael Junger on Ylen hyvä ylimystödemari. Kuinkahan ego mahtuu sihteerin tehtäviin. Kohta varmaan kaappaa puolueenkin itselleen ja tekee siitä oikeistolaisemman kuin kokoomuksesta.
Antaa Jungerin kertoa omin sanoin..
- Ärsyttävyys olisi tullut siitä, että kun olen jatkuvasti onnistunut lähes kaikessa, niin sellainen voittokulku tuppaa tekemään ihmisestä aika ärsyttävän.
- Pelasin jossain vaiheessa myös nettipokeria, mutta kun voitin niin paljon, oli pakko lopettaa. Ajattelin, että jos jatkan näin, liiallinen raha tekee minusta pinnallisen materialistin, Jungner sanoo.
Kertoi itse kuinka hän ollessaan Mustasaaren sairaalassa töissä, vei ulos vaarallisimmat vangit
ja pelasi niiden kanssa jalkapalloa. Kyllä hän olisi voinut merkittävän uran luoda sielläkin.
Vapaus, veljeys, tasa-arvo. Siis kyllä vapauttaja!! Liberta!!!!
Olikohan siellä töissä?
Jungeria on paras pitää silmällä, voi olla niin nero, että saa demaritkin vielä nousuun. Se on estettävä kaikin keinoin!
ruikkuttaa nalkutta hällä on jokin vika korvien välissä rkp:sfp SIINÄ SUOMEN TUHOLAISET SOSSU MUKAAN LUKIEN, KUKA VIELÄ VOI SUOMESSA ÄÄNESTÄÄ SOSSUJA NIIN KAUAN KUN KIKKELI MIES JUNGER ON SILLÄ PALLILLA
SDP on keskiluokkaisten puolue. Jungnerin avulla heitämme rasvanahkaiset metallimiehet ym. pois puolueen johtopaikoilta.
Me olimme ennen iso puolue, meillä oli unelmia.
Tulevaisuudessa olemme persujen apupuolue!!!
Muistot vain jää. Kalliomäen, Tuomiojan ja Mönkäreen muistot.
sitten on käymässä, työväki siirtyy perussuomalaisiin.
Ruotsin kanava usein tekstittää suomeksi ohjelmat: KATSELE sunnuntaina 23:45 tai maanantaina 17:25
kulttuurikeskustelu JONNE PAAVO LIIPPONEN KIELTÄYTYI tulemasta.
Tala edustaa kielivapautta ja perisuomalaisuutta:
http://yle.fi/ohjelmat/849111
Kolmas valtiovalta 24/30
29 min Vieraana lehdistöneuvos Anders Eriksson. Keskustelemassa kansanedustaja Mikaela Nylander ja Heikki Tala, Suomalaisuuden liiton entinen puheenjohtaja. Kurkistus Spotlightin kulisseihin. Studiossa Heidi Finnilä ja Barbara Savolainen.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9436878
heikki_tala
Käyttäjän viestit5.11.2010 16:16
HBL:n päätoimittaja
Hannu Olkinuora ilmoitti tänään, että vastineeni julkaistaan huomenna (ruotsalaisuuden päivänä!). Huomenna klo 21.00 tulee ulos myös leikkaamattomana FST5 Tredje statsmakten, jossa väittelen ruotsin kielestä kansanedustaja Mikaela Nylanderin (rkp) kanssa. Paavo Lipponen peruutti osallistumisensa, kun kuuli, että vastapuolena olen minä. ;-)
Ohjelma uusitaan FST5:ssä sunnuntaina klo 23.45 ja maanantaina klo 17.25. Sen jälkeen se lienee katsottavissa kuukauden päivät Yle Arenan arkistossa.
Täytyy kyllä sanoa, että tavattoman paljon mielummin väittelin Mikaelan kanssa kuin Paavon kanssa konsanaan.
Aatehistorioitsijona ja Jungnerin näkemyksiin tutustuneena vastaan että ei ole.
Hän on oikeistodemari ja talouspoliittinen pragmatisti, kuten vaikka Paavo Lipponen.
Uusliberaaleja eli aatehistoriallisesti paremmin kuvattuna oikeistoliberalisteja tai
markkinafundamentalisteja Suomessa on lähinnä kokoomuksen ja RKP:n oikeistosiivessä.
Jos tämä voidaan tarkasti edes määritellä, heitä on korkeintaan parisenkymmentä
kansanedustajaa.
Ymmärrän kyllä hyvin, että sinä haluat kumota väitteet Lipposen ja hänen oppipoikansa Jungerin uusliberalistisuudesta. Eikö kuitenkin olla aika lähellä uusliberalismia, kun katsotaan finanssikriisin johtuneen viranomaisten aktiivisista toimista ja byrokratiasta. Oletko myös sitä, mieltä että myöskään asiasta Jungerin kanssa täysin samaa mieltä oleva Wahlroos ei ole uusliberalisti. "Harveyn mukaan uusliberalismissa vapaus surkastuu vapaan yrittäjyyden edistämiseen".
Et myöskään pane paljonkaan arvoa sille, että SDP:n omista riveistäkin Lipposta on arvosteltu uusliberalismista ja jopa arveltu hänen tuoneen uusliberalismin Suomeen (tohtori A. Alho). Lisäksi Jaakonsaari arvosteli Jungeria uusliberalismista. Junger oli Lipposen erityisavustaja ja pojasta polvi tunnetusti paranee.
Minusta on mielenkiintoista, kuinka vähän demareilla on jäljellä arvoperustaa. Kuka tahansa ja millä arvopohjalla tahansa voi nousta lyhyessä ajassa jopa demareiden huipulle. Tärkeintä näyttää olevan mahdollinen äänisaalis, ei se mitä henkilö edustaa tai onko hänellä koeteltua sosialidemokraattista kansalaiskuntoa.
Esimerkiksi Mitro Repo, Ilkka Kantola ja Mikael Junger jne.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9442229
Tredje statsmakten
Lördag kl. 21:00, repris söndag kl.23.45 och måndag 17:25 i FST5.
I tredje statsmaktens debatt om svenskans framtid Paavo Lipponen, konsult, politiker och Heikki Tala, fd. ordförande för Finskhetsförbundet. Gäst i statsmakten är pressrådet Ander Eriksson. En tjuvtitt i Spotlight-programmets kulisser en hektisk bandningsdag.
Yllä oleva ilmoitus on ruotsinkielisen YLE:n nettisivuilla. Huomenna oli tarkoitus nauhoittaa ohjelma, mutta Paavo Lipponen ilmoitti olevansa estynyt. Tilalle tulee kansanedustaja Michaela Nylander. Mukana on myös Ruotsin suurlähetystön lehdistöneuvos Anders Eriksson (harvinainen riikinruotsalainen, sillä hän osaa sujuvasti suomea). No, minä ilmoitin toimitukselle, että HBL:n häväistyskirjoituksen takia en voi luottaa ruotsinkieliseen mediaan ja peruin myös osallistumiseni. Toimittaja Barbara Savolainen huolestui syvästi ja teki kovasti töitä saadakseen minut pyörtämään päätökseni. Pitkän keskustelun jälkeen suostuin lähtemään ohjelmaan, sillä muutoin Barbara olisi joutunut kohtuuttoman vaikeaan tilanteeseen.
Ken elää, hän näkee?
Oheistan Tyyrikselle opiksi Mikael Jungnerin fiksummasta fiksumpia näkökulmia siitä, miten asiat maassamme oikeasti ovat.
Mikael Jugner kirjoittaa, että rasvatyyni, dead calm ja pläkä. Nuo sanat kuvaavat tilannetta, jossa tuulta ei ole ja mikään ei liiku. Termi maalaa myös tämän päivän poliittisen tilanteen. Vaaleihin on aikaa 160 päivää ja kaikki seisoo. Missään ei tunnu tapahtuvan mitään. Isot asiat kuten kuntauudistus, veroratkaisut, työurien pidentäminen tai vaikkapa valtion hurjasti kasvavan velkaantumisen pysäyttäminen on kaikki siirretty odottamaan seuraavaa hallitusta. Sama ilmiö etenee yhä pienempiin asioihin. Anni Sinnemäki kertoi kuluvalla viikolla, että työmarkkinatuen määrää laskettaessa ei puolison tuloilla pitäisi olla enää merkitystä. Asia korjataan tietysti vasta vaalien jälkeen.
Joskus kannattaa olla tekemättä mitään. Somalian shillinki säilytti hyvin arvonsa läpi 90-luvun sisällissodan kaaoksen, kun maassa ei ollut hallitusta painamaan uusia seteleitä. Vasta vuonna 2000 uusi hallitus romahdutti Somalian valuutan painattamalla Kanadassa lisää seteleitä. Joskus sitten kannattaa tehdä jotain. Suomessa laitettiin 90-luvun laman keskellä rutkasti osaamista ja rahaa taloudellisen kasvun synnyttämiseen. Luotiin Suomen ihme, joka nosti meidät monella mittarilla ihmiskunnan mallimaaksi.
Ei ole yksin Mari Kiviniemen tai Jyrki Kataisen vika, että isänmaa ajelehtii. Valtion hallinnossa on valuvika, joka lamauttaa tekemisen. Suomen valtiolta puuttuu tyystin strateginen johtaminen. Tai korrektimmin: keskisuuresta pizza-ketjusta löytyy enemmän strategisen johtamisen osaamista kuin Suomen hallituksesta. Otetaan vaikka hallitusohjelma. Kesäkuussa valmistuneessa hallitusohjelmassa selvitellään, käynnistellään ja valmistellaan, vaikka hallituksen elinaikaa oli vain 300 päivää. Antaako hallitusohjelma valtion työntekijöille suunnan työn tekemiselle? No ei. Luoko ohjelma uskoa kansalaisiin? Tuskinpa.
Suuri osa ministereistämme on siirtynyt nuorisopolitiikasta erityisavustajiksi ja sieltä edelleen kansanedustajuuden kautta ministereiksi. Komeita urapolkuja, mutta kokemusta johtamisesta ei valitettavasti juuri ole. Johtamisvajetta pahentaa tapa, jolla hallitus toimii. Kun hyvässä johtoryhmässä on yleensä alle 10 jäsentä, on ministereitä Suomessa 20. Hallitus ei linjaa tulevaisuutta, koska se on loputon seminaari. Tärkeimmät ministeriöt on jaettu eri puolueista olevien ministereiden kesken. Jonninjoutavaa valtataistelua, jakomielitautista hallintoa. Kun vahva pääministeri vielä puuttuu, on esimerkiksi työ- ja elinkeinoministeriö ajautunut kaaokseen. Monella on Lipposta ikävä.
Suomea ei siis johdeta strategisesti. Päivän puheenaiheet revitään aamun lehdistä ja allakka täytetään kissanristiäisillä. Aikaa pohdintaan tai analyysiin ei jää. Ehdotin muutamalle ministerille kesäopintoja strategisesta johtamisesta vaikkapa Stanfordin tai Harvardin yliopistossa. Jos vaikka jotain tarttuisi hihaan. Ei käynyt. ”Iltapäivälehdet kirjoittaisivat ikäviä juttuja”. ”Eiks ne ollu just ne jenkit ku tän lamankin teki? Mitä niiltä muka vois oppia?”. Yhä useammalle 160 päivää pläkää on kovasti pitkä aika.
Tilanne on ihan tyypillinen jokaisella vaalikaudella. Lopussa ei tehdä mitää isoja asioita. Isoja asioita ei edes voi viedä eduskuntaan, koska asian jumittuminen tarkoittaisi asian poispyyhkiytymistä uusien vaalien vuoksi. Tuon asian ymmärtäminen kuuluu perussivistykseen. On lisäksi muistettava, että SDP on motivoinut työmarkkinajärjestöjä vastustamaan ja hidastamaan työurien pidentämistä. Suomalainen neuvottelumekanismi ei mahdollista asioiden yksipuolista eteenpäinviemistä. Asioihin ei siis saada mitään ratkaisua Ay-liikkeen hetkellisen vastustuksen vuoksi.
Muistutan sinulle, että esim. puolison tulojen huomiotta jättäminen kuului SATA-komitean pakettiin, jonka ay-liike (sen demarijohto) tyrmäsi. Jälkeenpäin kun kaikki on vesitetty, niin ay-liike muka olisi ollut valmis poimimaan joitakin yksittäisiä asioita paketista. Sanoisin että on turha huudella jälkeenpäin kaatunutta maitoa, jos sen itse on mennyt kaatamaan.
Tosiasiassa valtion velkaantumista ei pysäytetä millään muulla kuin talouskasvulla. Mistä ihmeestä poliitikot voisivat taikoa talouskasvun. Talouskasvu edellyttää ulkomaisen investointi- ja kulutuskysynnän huomattavaa kasvua. Valtion velkaantumista ei voida pysäyttää pelkästään verotusta nostamalla ja leikkauksilla. Näin ei ole koskaan aikaisemminkaan tapahtunut, vaan korjaus on tullut aina talouskasvusta. Sinun pitäisi tietää tämä, jos tunnet taloushistoriaa.
En usko, että olet lukenut alkuperäistä hallitusohjelmaa läpi. Vielä vähemmän uskon, että olisit vertaillut hallitusohjelmaa aikaisempiin hallitusohjelmiin, jossa SDP on ollut mukana. Minä olen sentään pääosin lukenut sen. Kun et ole perehtynyt hallitusohjelmaan etkä muihinkaan, niin sinulla ei ole edes pizzapojan kompetenssia arvostella sitä. Kuinka voi arvostella heikoksi sellaista mihin ei ole itse perehtynyt?
Et taida muistaa, että Jungerilla ei ollut mitään johtamiskokemusta, kun hänet nimitetiin Yleen johtajaksi pelkästään politiisella virkanimityksellä. Sopivaa johtajaa etsi Jouni Backman, joka löysi ja ehdotti ensin itseänsä johtajaksi, mutta sitä ei muut hyväksyneet, joten asia jäi siihen. Samalla kompetensilla Backman löysi seuraavaksi Lipposen erityisavustajan eli Jungerin (Jungerilla ei ollut mitään kompetenssia).
Voisin kuvitella, että sinun mielestäsi työ- ja elinkeinoministeriö on ajautunut kaaokseen sen vuoksi, että SDP vastusti näiden kahden ministeriön yhdistämistä. Ei ole työllisyyttä ilman toimivaa taloutta. Siten näiden ministeriöiden yhdistäminen oli hyvinkin perusteltua.
Ohjeeksi sinulle. Hallitus pystyy vaikuttamaan varsin vähän Suomen talouskasvuun. Vain talouskasvusta saadaan työllisyyttä ja hyvinvointia.
Yksi asia mikä on varma, niin ainakaan SDP:ssä ei strategista johtajuutta ole eikä ymmärrystä siitä, miten Suomi saadaan takaisin kasvu-uralle. Jos SDP:ssä olisi edes tavallista maallikkojärjen käyttöä, niin sen kannatus voisi olla nyt samalla tasolla kuin viime laman korvilla. Nyt demarit ovat kunnostautuneet pelkästään sekoilussa, katteettomissa lupauksissa ja populismissa.
Vähän on pannut mettimään tämä pääministerikysymys? Jutta Urpilaisella ei ole päivääkään ministerikokemusta ja jos Perussuomalaiset sotkevat äänivyöryllään nämä tulevat hallituskuviot, niin SDP voi joutua ottamaan hallitusvastuuvedon ja pääministeriyden. Jutta Urpilaisella ei ole myöskään johtajuuskokemusta, niin kuin Mikael Jungnerilla, jolle pääministerin titteli sopisi luontevammin. Suomi saisi empaattisen, sanavalmiin ja iloa ja rakkautta pursuavan tyypin johtajakseen ja tätä me Siperian opettamat suomalaiset tarvitsisimme.
Demarien ei tarvitse ottaa hallitusvastuuta siitä he ovat itse pitäneet huolen. He ovat kuin ajopuu tässä porvari virrassa tosin keväällä vähän Kreikka äänestyksessä pää kolahti johonkin rantakiveen, mutta se siitä.Demarit ovat katselleet vain kaikessa rauhassa kun ihmisiä on pudonnut virtan jonka nimi on köyhyys ja antaneet heidän solua lampiin joka on köyhyys ja ahdistus. Tuon edellisen seurauksena me päähänpotkitut menemme virtana teidän ohitsenne toisiin puolueisiin tai blankko äänestykseen. Demareissa ei ole paljon mitään siitä mitä varten se alunperin on perustettu. Sosiaali sana on heitetty jo kauan aikaa sitten kompostiin. Demareissa on liian paljon ja liian pitkään ollut näitä kultalusikka suussa syntyneitä, joilla ei ole mitään käsitystä fyysisesti raskaan työn raatajista. Ymmärrystä ei anna koulutus jos ei ihmisellä itsellään ole mitään edellytyksiä siihen, sillä nyt demareissa on edustus kaikkea muuta kuin äänestäjäkuntansa ja tulos on sen mukainen.
se on vaan hyvä että demareihin valittiin sihteeriksi porvari. Nyt vielä odotellaan jos porvarista saataisiin koko puolueen puheenjohtaja niin voitaisiin äänestää puolettakin. Junger on ihan hyvä.