Teologia on se yliopiston tieteenala, joka metodisesti kurinalaisella tavalla asettaa kysymyksen Jumalasta. Näin sanoessani yritän koko ajan pitää mielessäni kaksi erilaista rooliani. Alma materin alumnina ja dosenttina haluan tyytyä Jumalan kysymiseen, uskoa tavoittelevana kristittynä ja pappina haluan antaa myös vastauksen, että Jumalaan voi luottaa ja viime kädessä yksin häneen voi panna turvansa.
Rohkenen väittää, että niin ateisti, agnostikko kuin uskova asettavat kaikki kysymyksen Jumalasta, hänen olemassaolostaan ja olemuksestaan. Vastaukset poikkeavat, mutta kysymys on perusluonteeltaan sama. Kieltävää vastausta ei voida antaa, ellei ensin ole asetettu kysymystä. Mistä kysymys Jumalasta alunperin nousee, on kieltämättä vaikeimpia ja avoimeksikin jäävimpiä ongelmia. Lyhyyden vuoksi uskallan sanoa, että elämä itsessään asettaa ihmisen tämän kysymyksen eteen. Elämän karuus ja lyhyys pakottavat kuin sisäisellä välttämättömyydellä miettimään sitä, tässäkö on kaikki. Hetken pienenkö vain kuljemme täällä, syömme ja juomme - siinäkö elämä?
Kysymys Jumalasta on kysymys siitä, mihin ihminen viime kädessä panee turvansa. Mitä minä lopultakin haluan priorisoida? Hyvinvointia, työtä, rakkautta, terveyttä, menestystä, onnea... Mutta mitä sen jälkeen, kun kaikki nämä menevät. Mikko Alatalon vanhan veisun sanojen mukaan viimeisellä portilla "riskinkin rikoot on rumat". Mihin silloin panen toivoni? Mikä on elämämme kallein asia?
(Piispa Eero Huovinen 14.4.2004)
Rohkenen väittää, että niin ateisti, agnostikko kuin uskova asettavat kaikki kysymyksen Jumalasta, hänen olemassaolostaan ja olemuksestaan. Vastaukset poikkeavat, mutta kysymys on perusluonteeltaan sama. Kieltävää vastausta ei voida antaa, ellei ensin ole asetettu kysymystä. Mistä kysymys Jumalasta alunperin nousee, on kieltämättä vaikeimpia ja avoimeksikin jäävimpiä ongelmia. Lyhyyden vuoksi uskallan sanoa, että elämä itsessään asettaa ihmisen tämän kysymyksen eteen. Elämän karuus ja lyhyys pakottavat kuin sisäisellä välttämättömyydellä miettimään sitä, tässäkö on kaikki. Hetken pienenkö vain kuljemme täällä, syömme ja juomme - siinäkö elämä?
Kysymys Jumalasta on kysymys siitä, mihin ihminen viime kädessä panee turvansa. Mitä minä lopultakin haluan priorisoida? Hyvinvointia, työtä, rakkautta, terveyttä, menestystä, onnea... Mutta mitä sen jälkeen, kun kaikki nämä menevät. Mikko Alatalon vanhan veisun sanojen mukaan viimeisellä portilla "riskinkin rikoot on rumat". Mihin silloin panen toivoni? Mikä on elämämme kallein asia?
(Piispa Eero Huovinen 14.4.2004)
Vastaukset 27
Vanhimmat
"Teologia on se yliopiston tieteenala, joka metodisesti kurinalaisella tavalla asettaa kysymyksen Jumalasta."
Mitä vastauksia teologia on metodisesti kurinalaisella tavalla löytänyt Jumalasta?
"Uskoa tavoittelevana kristittynä ja pappina haluan antaa myös vastauksen, että Jumalaan voi luottaa ja viime kädessä yksin häneen voi panna turvansa. "
Vastaus, jonka perustuu toiveajatteluun.
"Rohkenen väittää, että niin ateisti, agnostikko kuin uskova asettavat kaikki kysymyksen Jumalasta, hänen olemassaolostaan ja olemuksestaan."
Jumalia on kristinuskon ulkopuolellakin. Kuinka sattuikaan, juuri täällä tunnetaan se ainoa oikea.
"Elämän karuus ja lyhyys pakottavat kuin sisäisellä välttämättömyydellä miettimään sitä, tässäkö on kaikki. Hetken pienenkö vain kuljemme täällä, syömme ja juomme - siinäkö elämä? "
Tarvitsetko enemmän?
"Kysymys Jumalasta on kysymys siitä, mihin ihminen viime kädessä panee turvansa."
Turvaa kaipaavat ne jotka pelkäävät.
"Mitä minä lopultakin haluan priorisoida? Hyvinvointia, työtä, rakkautta, terveyttä, menestystä, onnea... Mutta mitä sen jälkeen, kun kaikki nämä menevät."
Eikö uskovainen pysty luopumaan?
Ymmärrän, että asia on sinulle ongelmaton.
minkälaisille ihmiselle nuo ovat ongelmia ja miksi?
Monille tavallisille ihmisille, koska uskontoja on aina ollut ja tulee aina olemaan. Koska uskontoja on aina, on tarpeellista säätää niistä laeilla, kouluttaa työntekijöitä niiden virkoihin jne jne. Ruokkoamaton uskonto voi olla jopa yhteiskunnalle vaarallinen, sen olemme nähneet. Väärissä vallanhimoisissa käsissä uskonto on vaarallinen ase. Älkää siis vastustako kouluopetusta, teologista koulutusta, kirkkoja ja niiden järjestystä ja lakeja. Uskontoa ja taipumusta uskomiseen on vaikea hävittää, opiskelkaamme siis sitä.
>>Monille tavallisille ihmisille, koska uskontoja on aina ollut ja tulee aina olemaan. >Koska uskontoja on aina, on tarpeellista säätää niistä laeilla, kouluttaa työntekijöitä niiden virkoihin jne jne.>Ruokkoamaton uskonto voi olla jopa yhteiskunnalle vaarallinen, sen olemme nähneet. Väärissä vallanhimoisissa käsissä uskonto on vaarallinen ase.>Älkää siis vastustako kouluopetusta, teologista koulutusta, kirkkoja ja niiden järjestystä ja lakeja. Uskontoa ja taipumusta uskomiseen on vaikea hävittää, opiskelkaamme siis sitä.
voi yhtyä USA on hyvä esimerkki kuinka siellä kehittyy kokonaan rahamies/maallikojen käsissä kaikenlaisia itsemurha/karismaattisia/New Age liikkeitä. Mielestäni Suomi saattaisi olla hyvinkin otollinen maaperä tuollaisille vaarallisille ihmistä todella vahingoittaville liikkeille.
Ev.lut. kirkkomme papit ja piispat ovat hyvin koulutettuja, jotka osaltaan merkittävästi auttavat ihmisiä välttämään todelliseen pusinekseen perustuvan vaarallisen uskonnollisen huuhaan.
Jos minulla olisi valta, muuttaisin kyllä hieman uskonnon opetuksen painopistettä enemmän teologiseen ja historialliseen suuntaan.
on todella hyvä esimerkki uskontojen järjettömyydestä, mutta miksi sinun mielestäkin sitten todellisen luonnontiedon levittäminen on niin vaikeata uskontojen sijasta?
Eräs opettaja valitti, että samassa kirjassa ovat sulassa sovussa emakkosikalat, käytöstavat, planeetat, räkättirastaat ja lähi-idän öljyvaltiot 6 luokkalaisilla.
Nuoret eivät erota kuusta männystä, reittä säärestä ja kuvittellaahan täälläkin viellä usein, että sydän ajattelee, tuntee ja siellä asuu joku ja silti samat ihmiset väittävät tutevan totuuden?
Ei kait tälläisessä tyhmyydessä voi muuta kun uskoa uskomuksiin ja taikauskoisuuteen, tai yliluonnollisiin jumaliin?
Eiköhän olisi aika pistää koulutustaso ja tiedon opetus jo tälle vuosituhannelle, eikä opettaa enää vuosituhansia vanhoja uskomuksia.
Mutta kait jotkut tuollaisetakin typeryydestä hyötyy, siksi niistä ei päästäkkään eroon?
ellei välttämätöntä tuntea historiansa, myös uskontojen ja uskonnonhistorian osalta. Myös uskonnolle/uskolle on edellen suurta tilausta jota ei voida millään keinoin estää. Ylivoimaisesti suurin osa uskovistakin elää kaikintavoin normaalia realiteetit huomioivaa elämää.
Hihhulit tietysti pitävät omaa meteliään, niin ateistihihhulit, kuin uskovathihhulitkin. Vakaaalla pohjalla oleva oppineiden johtama kirkkolaitos kuitenkin vakaannuttaa yhteiskuntaa.
Pidän nykyistä tilannetta Pohjois- maissa varsin hyvänä. Hallinon aikanaan kirkon kautta tekemät vääryydet ovat loppuneet. Noilla USAsta tulevilla liikkeillä ei juurikaan ole elitilaa. Varsinaisesta uskon hihhulismista emme todellisuudessa tiedä juuri mitään. Pidän sen varsin hyvänä saavutuksena, josta valtionkirkkomme ansaitsee pisteet.
Kaikki taistelut uskontoa vastaan ovat lopulta jääneet tuloksettomiksi.
Pidän mahdollisena kirkkojen tarpeelisuuden vähenemistä luonnollisen kehityksen mukana. Mikäli näin on sen on tapahduttava vähitellen luonollisesti, pakkokeinot eikä painostus ei siihen auta.
Tuota nykyistä nuorten yleistiedon tasoa kyllä ihmettelen itsekkin. Yliopistollisten loppututkintoja suoritattaneidenkin osalta tieto on usein hyvää, mutta kovasti kapealla sektorilla.
Toisaalta ei tämäkään kovin helppoa ole, olla ensin suuren seurakunnan pappi ja lisäksi vielä mailman viisain.
Mitä nauroiko taas joku? Ai ottikin nokkaansa?
>>Ihmisen on hyvä ellei välttämätöntä tuntea historiansa, myös uskontojen ja uskonnonhistorian osalta. >Myös uskonnolle/uskolle on edellen suurta tilausta jota ei voida millään keinoin estää. >Ylivoimaisesti suurin osa uskovistakin elää kaikintavoin normaalia realiteetit huomioivaa elämää>Vakaaalla pohjalla oleva oppineiden johtama kirkkolaitos kuitenkin vakaannuttaa yhteiskuntaa.>Pidän nykyistä tilannetta Pohjois- maissa varsin hyvänä. Hallinon aikanaan kirkon kautta tekemät vääryydet ovat loppuneet. Noilla USAsta tulevilla liikkeillä ei juurikaan ole elitilaa. Varsinaisesta uskon hihhulismista emme todellisuudessa tiedä juuri mitään. Pidän sen varsin hyvänä saavutuksena, josta valtionkirkkomme ansaitsee pisteet.>Kaikki taistelut uskontoa vastaan ovat lopulta jääneet tuloksettomiksi.>Tuota nykyistä nuorten yleistiedon tasoa kyllä ihmettelen itsekkin. Yliopistollisten loppututkintoja suoritattaneidenkin osalta tieto on usein hyvää, mutta kovasti kapealla sektorilla.
käynyt niin, ettei sen enempää uskontoa, biologiaa enää ollenkaan opeteta peruskoulusssa sen enempää kuin lukiossakaan. Ainakin hyvin harva erottaa kuusen ja männyn toisistaan. Oppineiden tiedon puute ajaa kaikenlaiseen New Ageen ja saatanan plvontaan kun kunnollista uskontoakaan ei opeteta riittävästi. Monikaan ei tunne edes Jumalan olemassaoloa.
Papitkin kulkevat ilman lipereitä ilman pienintäkään arvovaltaa. Minä pidän sentään lipereitä joka kummasti rauhoittaa rähiseviä nuoriso joukkoja. Liperit olisi viipymattä palautettava entiseen arvoonsa.
Keskustelin tässä juuri peruskouluopetusta antavan maisterin kanssa joka ei tiennyt perunoita lisättävän istuttamalla perunoita maahan. Tällaisessa tilanteessa edes uskonnot antavat jotan sisältöä, onnettomien mailmasta mitään tietämttömien elämään.
Juuri kukaan nykyisistä maistereista ei tunne kirkhakkista tai mustavarista. Kanaria linnun ja marsun he kyllä tuntevat. Kasveista puhumattakaan.
Tilanne on nyt sellainen, että yksi tuntee hieman kasveja ja eläimiä. Toinen vähän matematiikkaa joku osaa kieliä ja joku jopa Suomen kieltä.
Minusta nuo peruskoulut ja lukiot voitaisiin kokonaan lopettaa ei niissä mitään järjellistä ole opetettu enää vuosikymmeniin. Mikäli mukulat pantaisiin töihin, näkemään normaalia elämää oppisivat he monin verroin enemmän hyödyllistä tietoa ja kaiken lisäksi vähän käytöstapojakin.
Jotkut heikommat ja henkisiltä kyvyiltään rajoittuneet voitaisiin laittaa päätoimiseen koululaitokseen. Muiden tulisi opiskella tarpeeliset tiedot työn ohella.
Ainakin kasvien keräily ja siihen liittyvä opetus pitäisi palauttaa opintosuunnasta riippumatta. Pakkoruotsin opetus tulisi vähintäin kolminkertaistaa lukio-opetuksessa.
jos opettajille palautettaisiin karttakepit ja oikeus käyttääkkin niitä opetukseen?
minun koulu aikana niillä oli merkillisen opettava vaikutus.
Papistokin voisi hankkia jalkapuut kirkkojen eteen ja poliisi pistäisi niihin Sunnutaisin kaikki viikolla tapaamat pahantekijät, niin saataisiin tuota järjestystäkin taas yhteiskuntaan, vai mitä tuumaat?
jalkapuu jotta siihen kaikki viikon pahantekijät mahtuisivat. Ei taitaisi kirkon ovenvierusta riittää. Pitäisi jalkapuun kiertää kirkko parikin kertaa, ainakin isommilla paikkakunnilla.
noita kirkkoja mitä laittaa kiertämään?
Ja jos ulkopuolella ei ole tilaa laitetaan loput sisäpuolelle, melkein tyhjinähän ne pääasiassa taitaa olla, mitä nyt turistit katselee, vai onko ihan väärä kuvitelma?
>> Rohkenen väittää, että niin ateisti, agnostikko kuin uskova asettavat kaikki kysymyksen Jumalasta, hänen olemassaolostaan ja olemuksestaan. >>
Väitteesi pitää varmaankin paikkansa, mutta se ei vielä merkitse että juuri nuo kysymykset kaikkein vaikeimmilta tuntuisivat jokaisen mielestä.
Aivan toinen kysymys sai minutkin uskontopalstoille.
Halusin ymmärtää miten niin monet järkevät ja rehellisen tuntuiset ihmiset saattoivat uskoa kirjaimellisesti asioihin joita koko elämäni ajan olen pitänyt kokoelmina enemmän tai vähemmän opettavaisia tarinoina ilman konkreettista todellisuuspohjaa.
Paljon olen kallista aikaa netillä kuluttanut ja koko joukon uutta oppia saanut, mutta tärkeimpään kysymykseeni en ole minkäänlaista vastausta löytänyt.
Kysyminen on tärkeää, joskus tärkeämpää kuin vastaaminen. Kysymyksemme vaihtelevat elämämme aikana. Joskus tämä askarruttaa, joskus tuo. Jumalaa koskevan kysymyksenkin aika on monilla jossakin elämänvaiheessa.
mahdollisuudet millään tavoin määritellä Jumalaa. Teologiaa voidaan hyödyntää Raamatun tulkinnassa ja eri uskontojen tutkimuksessa.
Mielestäni teologiaa on Jumalan määrityksessä käytetty viimeeksi vuonna 325 kun Nikean konsiilissa päätettiin; keisarin mielipiteen ratkaistessa kirkonisien enemmistöä vastaan Jeesuksen jumaluudesta.
Jumala johon itse uskon on muotoutunut siten, että olen nöyrtynyt tosiasian edessä etten pysty hallitsemaan edes omaa elämääni. Etten kohdallani ole mailman kaikkeuden korkein, vaan on minua itseäni suurenpi/a voimia. Minulle kelpaa aivan hyvin luterilaisen käsityksen mukainen Raamatun Jumala. Minusta ei ole mahdollista eikä edes Jumalan tahdon mukaista määritellä Häntä tarkasti.
Minulta vaaditaan ja teen kykyjeni mukaan oman osuteni. Loput jätän tyynin mielin "Herran haltuun". Tyynenä odotan myös oman pienen matkani päättymistä.
Kuolemassa odotan oikeudenmukaisuutta. Mitä se on?Viisaista viisainkaan teologi ei sitä tiedä. Eikä ole tarpeellistakaan tietää.
En myöskään usko, että Jumalaa voidaan koskaan tyhjentävästi määritellä. Asioiden kysyminen ja pohtiminen, teologinen keskustelu, voi kuitenkin viedä asioita eteenpäin (esim. Luther). Ihmiset voivat ymmärtää uskoa ja Jumalaa paremmin tai huonommin ja tässä uskon teologiallakin olevan merkitystä.
>>Kysyminen on tärkeää, joskus tärkeämpää kuin vastaaminen.
Kysyminen on tärkeää, erityisesti suurimpien ja vaikeimpien asioiden kysyminen, sillä vaikka vastausta ei saataisi, prosessi sinänsä voi olla merkityksellinen.
vastaa kysymykseen?
En vastaa nyt sinun kysymykseesi.
Selvennys: En vastaa siksi sinulle, että et ole saanut minua motivoituneeksi keskustelemaan kanssasi pitempään. (Saat ihan rauhassa tulkita, että en kykene vastaamaan)
kykenisit kyllä, mutta jos vastaisit rehellisesti niin samalla osoittaisit typeryytesi uskoessasi uskomuksiisi, siitähän se on kiinni.
päivastoin helpottaa kun ei usko itseään Jumalaksi. Usko vaan :pp. vaikka huviksesi. Omana Jumalanaan on melkoisen raskasta elää. Aivan pikkuisen kun kykenee onajumaluudestaan luopumaan niin se on siinä!!!! Elämä helpottuu kummasti.
miten sinä olet jumaluudestasi luopunut, ellei sitten pullo ollut jumalasi?
Minä en ole jumaluuksia kokenut, en itsessäni enkä "kokemuksissani" ja ehkä sen vuoksi onkin niin helppo elää ja nauttia siitä. Ja jos se viellä tästä helpottuu niin sitten alkaa naurattaa tosissan elämäkin, eikä vaan nämä hihhulit täällä, mutta sen nautittavan elämän kunniaksi kohotan nyt lasillisen Nicolas Feuillatte vuodelta 1996 Samppanjaa huulilleni ja otan maistiaiset, eiköhän kohta tuo keulakin suuntaa sinne Turkkuseen päin, että saatammepa nähdäkkin pian?
Tuntematon on aina pelottavaa, ja mikä olisikaan kauempana primitiivi-ihmisen havaintokyvyn ulkopuolella kuin se mitä tapahtuu kun elävästä ihmisestä tulee kuollut lihankappale. Tuntemattoman pelottavuutta on kautta aikojen lievennetty tukkimalla tiedoissa olevat aukot uskomuksilla, kertoivat ne sitten vainajien hengistä, demoneista tai ihmistä mahtavammista personoiduista voimista. Rajallinen mieli voi luoda vain rajallisia selityksiä, ja siksi jumalatkin ovat yleensä hyvin inhimillisiä ja käyttäytyvät maailmanselitystarinoissa suoranaisen ristiriitaisesti.
Tiedekin pyrkii kursimaan kokoon näkemyksen maailmasta kuromalla tiedon aukkoja umpeen hakemalla lisää tietoa ja luomalla loogisia malleja siitä, miten asiat noiden aukkojen kohdalla saattaisivat jatkua. Ehkä tämä juuri saakin monet ihmiset vastustamaan tieteen maailmankuvaa: se kun myöntää aukkojen olemassaolon, vaikka voikin tarjota mahdollisia selityksiä siitä mitä niiden täytteenä voisi olla. Toisin kuin uskon opinkappaleet, tieteen selitykset sisältävät aina tietyn epävarmuuden tason, ja ovat toisaalta aina korjailtavissa mikäli niistä löytyy ristiriitoja todellisuuden kanssa. Kun pääsemme vihdoin kurkistamaan yhteen näistä aukoista ja näemme mitä siellä todella on, tiede voi hetimiten korjata käsitystään ilman että olisi väkisin yritettävä selittää miten sen aukon tukkeeksi keksityn jumalan tai hengen saa edelleen pysymään paikallaan.
on tietysti oma napa, varsinkin kristityn oma, koska se ei pysty edes ajattelemaan, että siitä pitäisi joskus luopua.