Täällä on usein ylistetty Keskustan vakautta. Viikon monien muiden tekemisteni ohella olen lukenut kaksi kirjaa, Kauko Kareen kirjan vuodelta 1967 ”Tähän on tultu – Paasikiven linjalta K-rintamaan” ja Pentti Sainion kirjan vuodelta 1982 ”Mitä tapahtui Urho Kekkoselle – viimeiset vaiheet presidenttinä”. Kumpikaan kirja ei keskity yksin maalaisliitto-kepuun, mutta kylliksi näyttöä ne antavat myös siitä, että puolue on jo vuosikymmenten ajan pysynyt vakaana: vallanhalu on ollut aina kiihkeä, on juonittu muita ja omiakin vastaan, ensin mielistelty ja sitten puukotettu selkään. Pari poikkeusta on: ei juonittu valtaan päässyttä Kekkosta vastaan, eikä SKDL:ää vastaan, kun niiden takana oli Neuvostoliitto; tästä Kareen kirja antaa todistusta.
Nyt taas kepu pysyy yhtä vakaana kuin ennenkin. Kun korruptioepäilyille, vaalirahasotkuille ja muulle epämiellyttävälle piti saada syylliset, sattumakorpraaliksi halveerattu Vanhanen ja työpaikkakiusattu Korhonen sysättiin syrjään, mutta juonittelu heidän paikoilleen tulleita Kiviniemeä ja Laanista vastaan on jo hyvässä vauhdissa. Hallituskumppani kokoomusta tökitään ja demareita nimitellään populisteiksi, mutta silti ehdotellaan jo yhteishallitusta noiden kummankin kanssa, kun vallassa halutaan pysyä epätoivoisesti, ja hätä oppositioon joutumisesta on suuri persujen puuskuttaessa jo kintereillä ja kohta ehkä porhaltaessa ohi.
Kepupolitiikan ainoa periaate on periaatteettomuus. Vallanhimollaan kepu haluaa vain varmistaa kepupoliitikon, omien satraappeien ja kannattajakunnan pienen vähemmistön edun, ei koskaan tavoitella koko kansan etua, ei edes kannattajien enemmistön etua. Tilaisuudet on aina käytettävä hyväksi piittaamatta seurauksista muille, siitä aina yli, missä aita matalin. Siten syntyy kepun politiikan ainutlaatuinen vakaus: pysyvä opportunismi. Näyttöä siitä tarjoaa mm. Sainion kirja kertoessaan, miten härskisti kepupoliitikot yrittivät käyttää omaksi hyväkseen jo hyvin sairasta Urho Kekkosta tämän presidenttikauden viimevaiheissa.
Kepulaiset täällä koettavat esittää puolueensa Alkion aateperinnöstä nousevana liikkeenä. Sellainen Maalaisliitto alkujaan olikin. Se syntyi tarpeesta sen ajan Suomessa, jossa 80 % väestöstä sai elantonsa maasta. Kovin toisenlaisessa nyky-Suomessa kepu on tarpeeton. Kepu on sen tiedostanut yrittäessään muuttaa imagoaan nimenmuutoksilla. Eikä se enää olekaan se Alkion luomus. Puolueen menettelytavat muutti jo Urho Kekkonen, joka ei tainnut enää Alkioon viitatakaan. ”Urho Kekkosen politiikan ainoa sisältö on Urho Kekkonen”, sanoi jo viimeiseksi alkiolaiseksi mainittu Maalaisliiton pitkäaikainen johtohahmo Viljami Kalliokoski. Nythän kepupoliitikot tosin taas juhla- ja vaalipuheissaan muistavat Alkion, mutta hänen kehotustaan seuraajilleen ”heiluttakaa edistyksen lippua älkääkä unohtako köyhän asiaa” ei näy kepun politiikassa.
Maalaisliitto aikoinaan teki paljon hyvää maalaisväestön asemaa parantaessaan, mutta Kekkonen teki puolueesta oman valtansa astinlaudan, ja Kekkosen seuraajat saivat siitä mallin itselleen. Kekkosen omaamaan valtaan ei tosin kukaan enää pääse, kun perustuslakiamme on muutettu, ja Kekkosen vallan takuumies Neuvostoliitto on romahtanut, joten olkaamme kiitollisia siitä, ettei enää ole mahdollista tulla sellaista Kekkosta, josta Kauko Kareen kirja kertoo. Kepussa kuitenkin yhä monet kaipaavat uutta Kekkosta, ja eräillä kepupoliitikoilla on ollut pyrkyä sellaiseksi, Sainion kirjassa hyvin esille tuleva Paavo Väyrynen tyyppiesimerkkinä. Silloin tosin vielä oli olemassa Neuvostoliitto, jonka tukeen Paavo luotti, mutta yrittäähän hän vieläkin.
Luettuani nuo kirjat ja ajateltuani kepussa ja sen politiikassa menneinä kuten viime aikoinakin tapahtunutta tulin vakuuttuneeksi siitä, että kepu on kauan ollut ja on edelleen todella vakaa, aina samanlainen: opportunistinen, kiero juonija, petollinen jopa omiaan kohtaan. Puolueen johtajat itse eivät tietenkään usko siihen, mitä he ilmoittavat puolueen pyrkimyksiksi, mutta vielä on puolueella vähenevä joukko kannattajia, jotka näkyvät heitä uskovan; se nähdään täälläkin.
Tässä rajoitetussa tilassa ei ole mahdollista paljon referoida noita kirjoja, jotka synnyttivät minussa paljonkin ajatuksia myös muusta kuin kepusta, mutta kepupalstalla puhun tietysti niistä vain kepun osalta. Vaikka pyrin lyhyyteen, joudun käsittelemään kummankin kirjan omana osanaan.
Mielestäni tämä avaukseni jatkoineen antaa riittävästi eväitä keskusteluun aiheesta, jottei kenenkään tarvitse keskustella vain avaajasta. Jos joku niin tekee, hän siten osoittaa ”heittäneensä pyyhkeen kehään” jo ennen ottelun alkamista. Kekkosen ollessa esitysteni keskiössä, muistutan hänen sanoillaan niitä, joilla on halu tuoda tänne vain mielikuvituksensa tuottamaa: ”Tosiasiat kuitenkin painavat omalla voimallaan ja toteuttavat itsensä huolimatta perusteettomista toiveista ja omaehtoisesta lappusilmäisyydestä” (Tamminiemi).
Nyt taas kepu pysyy yhtä vakaana kuin ennenkin. Kun korruptioepäilyille, vaalirahasotkuille ja muulle epämiellyttävälle piti saada syylliset, sattumakorpraaliksi halveerattu Vanhanen ja työpaikkakiusattu Korhonen sysättiin syrjään, mutta juonittelu heidän paikoilleen tulleita Kiviniemeä ja Laanista vastaan on jo hyvässä vauhdissa. Hallituskumppani kokoomusta tökitään ja demareita nimitellään populisteiksi, mutta silti ehdotellaan jo yhteishallitusta noiden kummankin kanssa, kun vallassa halutaan pysyä epätoivoisesti, ja hätä oppositioon joutumisesta on suuri persujen puuskuttaessa jo kintereillä ja kohta ehkä porhaltaessa ohi.
Kepupolitiikan ainoa periaate on periaatteettomuus. Vallanhimollaan kepu haluaa vain varmistaa kepupoliitikon, omien satraappeien ja kannattajakunnan pienen vähemmistön edun, ei koskaan tavoitella koko kansan etua, ei edes kannattajien enemmistön etua. Tilaisuudet on aina käytettävä hyväksi piittaamatta seurauksista muille, siitä aina yli, missä aita matalin. Siten syntyy kepun politiikan ainutlaatuinen vakaus: pysyvä opportunismi. Näyttöä siitä tarjoaa mm. Sainion kirja kertoessaan, miten härskisti kepupoliitikot yrittivät käyttää omaksi hyväkseen jo hyvin sairasta Urho Kekkosta tämän presidenttikauden viimevaiheissa.
Kepulaiset täällä koettavat esittää puolueensa Alkion aateperinnöstä nousevana liikkeenä. Sellainen Maalaisliitto alkujaan olikin. Se syntyi tarpeesta sen ajan Suomessa, jossa 80 % väestöstä sai elantonsa maasta. Kovin toisenlaisessa nyky-Suomessa kepu on tarpeeton. Kepu on sen tiedostanut yrittäessään muuttaa imagoaan nimenmuutoksilla. Eikä se enää olekaan se Alkion luomus. Puolueen menettelytavat muutti jo Urho Kekkonen, joka ei tainnut enää Alkioon viitatakaan. ”Urho Kekkosen politiikan ainoa sisältö on Urho Kekkonen”, sanoi jo viimeiseksi alkiolaiseksi mainittu Maalaisliiton pitkäaikainen johtohahmo Viljami Kalliokoski. Nythän kepupoliitikot tosin taas juhla- ja vaalipuheissaan muistavat Alkion, mutta hänen kehotustaan seuraajilleen ”heiluttakaa edistyksen lippua älkääkä unohtako köyhän asiaa” ei näy kepun politiikassa.
Maalaisliitto aikoinaan teki paljon hyvää maalaisväestön asemaa parantaessaan, mutta Kekkonen teki puolueesta oman valtansa astinlaudan, ja Kekkosen seuraajat saivat siitä mallin itselleen. Kekkosen omaamaan valtaan ei tosin kukaan enää pääse, kun perustuslakiamme on muutettu, ja Kekkosen vallan takuumies Neuvostoliitto on romahtanut, joten olkaamme kiitollisia siitä, ettei enää ole mahdollista tulla sellaista Kekkosta, josta Kauko Kareen kirja kertoo. Kepussa kuitenkin yhä monet kaipaavat uutta Kekkosta, ja eräillä kepupoliitikoilla on ollut pyrkyä sellaiseksi, Sainion kirjassa hyvin esille tuleva Paavo Väyrynen tyyppiesimerkkinä. Silloin tosin vielä oli olemassa Neuvostoliitto, jonka tukeen Paavo luotti, mutta yrittäähän hän vieläkin.
Luettuani nuo kirjat ja ajateltuani kepussa ja sen politiikassa menneinä kuten viime aikoinakin tapahtunutta tulin vakuuttuneeksi siitä, että kepu on kauan ollut ja on edelleen todella vakaa, aina samanlainen: opportunistinen, kiero juonija, petollinen jopa omiaan kohtaan. Puolueen johtajat itse eivät tietenkään usko siihen, mitä he ilmoittavat puolueen pyrkimyksiksi, mutta vielä on puolueella vähenevä joukko kannattajia, jotka näkyvät heitä uskovan; se nähdään täälläkin.
Tässä rajoitetussa tilassa ei ole mahdollista paljon referoida noita kirjoja, jotka synnyttivät minussa paljonkin ajatuksia myös muusta kuin kepusta, mutta kepupalstalla puhun tietysti niistä vain kepun osalta. Vaikka pyrin lyhyyteen, joudun käsittelemään kummankin kirjan omana osanaan.
Mielestäni tämä avaukseni jatkoineen antaa riittävästi eväitä keskusteluun aiheesta, jottei kenenkään tarvitse keskustella vain avaajasta. Jos joku niin tekee, hän siten osoittaa ”heittäneensä pyyhkeen kehään” jo ennen ottelun alkamista. Kekkosen ollessa esitysteni keskiössä, muistutan hänen sanoillaan niitä, joilla on halu tuoda tänne vain mielikuvituksensa tuottamaa: ”Tosiasiat kuitenkin painavat omalla voimallaan ja toteuttavat itsensä huolimatta perusteettomista toiveista ja omaehtoisesta lappusilmäisyydestä” (Tamminiemi).
Vastaukset 66
Vanhimmat
Maalaisliittohan tuo puolue oli aikana, josta Kauko kareen kirja kertoo, mutta jo tuolloin Kekkonen oli sen saanut muutetuksi sellaiseksi kuin se on nykyäänkin. Oli siis täysin vakaa kepulainen.
Kareen kirja jo nimellään – ”Tähän on tultu – Paasikiven linjalta K-rintamaan” – kertoo, että kirjoittajan mielestä ei ollut olemassa mitään Paasikiven-Kekkosen linjaa. Kareen mukaan Paasikiven linja meni hautaan hänen mukanaan 1956. Kun Fagerholmin II hallitus erosi ja sdp jäi pois Sukselaisen hallituksesta, ulkopolitiikassa siirryttiin Kekkosen linjalle, joka erosi Paasikiven linjasta kuin yö päivästä. Jo saatesanoissaan Kare ilmaisee mielipiteensä siitä: ”Vallassaolijain suorittama järjestelmällinen aivopesu, ulkopoliittinen pelottelu, sensuurimieliala on tehnyt tehtävänsä: totuus on unohtunut.” Noin oli, sen huomasin jo silloin minäkin, vaikka en ollut politiikasta kovinkaan kiinnostunut, enkä sotilaana tietenkään poliittisia kannanottoja esittänyt.
Kekkonen pääsi valtaan juonimalla, Suuren ja Mahtavan Neuvostoliiton avulla. Mutta Kekkosta vastaan ei sitten enää Maalaisliitto-kepussa juonittu; se oli puolueessa poikkeuksellista aikaa, ja se aika kesti pitkään, edelleen Suuren ja Mahtavan tuella. Siitä Karekin kirjassaan todistaa. Samoin, miten Kekkosen yksi tukipilari, Repo-radio harjoitti aivopesua ”tiedonvälityksellään”, johon verrattuna kepulaisten herjaamassa Jungnerin YLEssä kaikki kukat saivat kukkia.
Kare kysyy: ”Mitä on ´itsenäisyys´, mitä ´puolueettomuus´ vuoden 1967 Suomessa? Mitä on ´isänmaallisuus´, mikä ´ulko-´ ja mikä ´sisä´-politiikkaa? Mikä ero on ´valtiomiehellä´ ja ´poliitikolla´?” Kareen mielestä nuo ensiksi mainitut käsitteet olivat pahasti hämärtyneet silloisessa Suomessa, jota johti poliitikko – ei siis valtiomies – Urho Kekkonen.
Kare sanoo: ”Mitä hämärämpi ja epämääräisempi aate on, sitä selvemmältä se näyttää ja sitä varmemmin siihen uskotaan. Hämärää aatetta voi jokainen yksilö tai sosiaalinen ryhmä tulkita omalla tavallaan, ja soveltaa sitä omien tarpeidensa mukaisesti, ja epämääräisyys kätkee silmältä aatteessa piilevät ajatukselliset ristiriidat”. Eipä paremmin voisi kuvata nykykepunkaan olemusta!
Kekkosen presidentinvaalimainoksessa v. 1962 sanoi Kustaa Vilkuna; ”Urho Kekkosen johtotähtenä on aina ollut sosiaalinen oikeudenmukaisuus. Se on ollut ensi sijassa taistelua maaseudun vähäväkisten aseman parantamiseksi, taistelua siirtoväen oikeuksista sekä vanhusten ja sotainvalidien aseman turvaamisesta”. Kare toteaa: ”Kekkosen valtakunnassa kuitenkin esim. poliittisten tukipalkkioiden ja vanhuuseläkkeiden epäsuhta on huutava. Sotainvalidit ja –veteraanit purnaavat jatkuvasti lehtien yleisönosastoissa; en pidä purnausta aiheettomana. Kekkonen on veljeillyt paljon enemmän suosikkiurheilijain, hirvenmetsästäjien ja kvasiradikaalien kuin sotainvalidien kanssa; katsottakoon Linnan juhlien kutsuvierasluetteloita”. Vuonna 1996 kuollut Kare sentään ehti nähdä sotaveteraanien arvonpalautuksen, jonka huipentumana presidentti Martti Ahtisaari alkoi kutsua Mannerheimin ristin ritarit Linnan juhliin.
Kare kirjoitti kirjansa kun oli jo olemassa kokemukset vuoden 1962 Honka-liitosta ja sen saamasta kohtalosta, ja Kekkonen oli jo ”näyttänyt kyntensä” monilla muillakin tavoilla. Kyllä tuossa kirjassa jo sosialidemokraatitkin saavat osansa, esim. luvussa ”Sosialidemokratian dilemma” (jos demareilla on nytkin dilemma, ei se mitään uutta ole). Mutta silloin ei vielä ollut koettu vuoden 1974
poikkeuslakia eikä 300 000 suomalaisen joutumista elintasopakolaiseksi Ruotsiin. On helppo arvata, mitä Kare niistä olisi sanonut. Poikkeuslaista osansa olisi saanut kokoomuskin, jonka enemmistö sitä kannatti, joskin kokoomuspoliitikoissa oli myös suoraselkäisiä, joihin kuuluva Tuure Junnila sitten kirjoitti kirjan ”Vallankaappaus lain ja oikeuden varjolla”.
Vain perin suppea kuva kirjasta on mahdollista tässä antaa. Kirjassa esitetään ja ruoditaan satojen ihmisten tekoja ja sanomisia. Tapahtumia taustoineen yhteen liittäessään kirja rönsyilee monille tahoille ja ottaa usein tukea kauempaa historiasta, joten se ei ole helppolukuinen. Asioista aidosti kiinnostuneille kirja kuitenkin on mielenkiintoinen. Paljon kirjaa ostettiin ja luettiin, minulla oleva on jo kuudetta painosta, ja siihen mennessä kirjaa oli painettu yli 50 000 kappaletta.
Kirjaa oli jo tuolloin arvioitu. Sakari Talvitie (Uusi Suomi) sanoo: ”Kare iskee valonarkoihin, hämäriin kohtiin. Hänen kuvakaappinsa ei ole hetkeäkään pimeänä. Hän paljastaa, sivaltaa, tekee sukoilemattomat johtopäätökset, hän on epäröimätön”. Heikki Jalanti (Aamulehti) toteaa: ”Jokaisen valveutuneen suomalaisen… kannattaisi lukea tämä kirja ja aprikoida sen sisältöä”. Ja Simppa (Suomen Sosialidemokraatti): ”Sanakirjan mukaan kare on vieno viri, mutta murteissa sillä saatetaan tarkoittaa mahtavaakin myllerrystä. Kauko Kare pitää ottaa tuolla lailla murteellisesti”.
Kopio Kapi se jaksaa...
Kohta alkaa itkeä sen toisen Korhosen tavoin, kuinka kepulaiset kiusaa. Tänään näämme siis vielä kunnon itkuripulin...
Kapikin armeijassa ollessaan ja huollon teltassa sikanautaa mussuttaessaan...täysiverinen töpinäukko...
…kuuluu vanha tunnettu väittämä, ja paikkansa se paljolti pitää, mutta minulla ei siihen ollut sotilasurallani ansioita kuin kahden vuoden aikana, 1963-64 – siitäkin ajasta olin poissa neljä kuukautta RUK:n kurssilla (jonka suoritin jv-linjan priimuksena, en siis huollossa – joten olen väärä henkilö ottamaan kehuja. Sotilasurani alkupuolen olin ihan kuraportaassa, ”Yleisjohtajana” täällä kuultua termiä käyttääkseni, ja vuodesta 1965 alkaen yleishallinnon ja henkilöstöhallinnon nousujohteisesti vaatimus- kuten muultkin tasoltaan kasvaneissa tehtävissä. Tosin vajaan vuoden komppanian vääpelinä Kyproksella ja vajaat neljä vuotta sotakoulun opettajana, henkilökuntaan kuuluvien kursseilla, pääaineenani tuolloinkin henkilöstöhallinto.
Tämän sanon vain siksi, etteivät kepulireppanat mollaisi armeijan huoltoa turhaan, kun minun vaikutusaikani siihen oli kovin vähäinen.
Vaikka armeijan huoltoon vaikutuksesi vähäinen onkin, kuten kaikkeen muuhunkin ryhtyymääsi, niin nötkötit onnistuit varastamaan ja kotiin rahtaamaan, kuten teemakkarat ja muut. Senhän olet todistanut
Pentti Sainion kirja ”Mitä tapahtui Urho Kekkoselle – viimeiset vaiheet presidenttinä” sijoittuu aikaan, jolloin poliittinen valta oli jo luisunut demareille, ja kepulla oli suuri hätä yrittäessään sairaan presidentin avulla vielä tarrautua valtaan kuin hukkuva oljenkorteen. Juonittelu eli kepulainen vakaus oli puolueessa silloin huipussaan. Kepupoliitikkoja kauhistutti ajatus, että mitä tapahtuukaan, jos Koivisto pääsee presidentiksi. Kauheitahan sitten tapahtuikin, hän päästi kokoomuksenkin bannasta, tosin vasta 1988, jolloin Holkeri muodosti hallituksen. Siihen saakka kepu oli pysynyt apupuolueena Sorsan III ja IV hallituksissa, joten ei ollut tapahtunut pahinta pelättyä, joskaan ei ollut päästy asemiin, joihin vielä sairaan Kekkosen avulla pyrittiin.
Sainio kertoo Kekkosen viimeisistä ajoista presidenttinä Kekkosta kohtaa tuntemallaan sympatialla. Kyllä minunkin sympatiani Kekkosta kohtaan kasvoivat kirjaa lukiessani sitä myötä, kuin kasvoi inhoni Väyrystä, Karjalaista, Uusitaloa ja muita kepupoliitikkoja kohtaan, jotka säälittä käyttivät jo hyvin sairasta, omissa maailmoissaan elävää miestä härskisti hyväkseen yrittäessään pönkittää omaa asemaansa. Vielä talvella 1981 Eino Uusitalo esitti, että Kekkonen tulee valita presidentiksi vuonna 1984. Voi Luoja!
Kekkonen vapautettiin presidentin tehtävästä hänen henkilääkäreidensä Pentti Halosen ja Erkki Kivalon (professoreita molemmat) todistuksella, jossa hänen sairaudekseen ilmoitettiin Arteriosclerosis universalis, eli verenkiertojärjestelmän vajaatoiminta, joka aivoverenkiertoon vaikuttaessaan aiheuttaa muistikatkoja, kuulon heikkenemistä, tasapainovaikeuksia, puhe- ja näkövaikeuksia, väsymystä sekä ajoittaista herpaantumista todellisuudesta. Sairaudessa lukuisat pienet veritulpat vahingoittavat aivojen eri osia, ja aivot surkastuvat, koska kalkkeutuneet verisuonet eivät pysty kuljettamaan tarpeeksi happea aivoihin, jolloin myös sairaan älyllinen kapasiteetti heikkenee. Kekkosella sairaus oli todettu ja 1970-luvun alussa ja sitä oli hoidettu koko ajan erilaisilla verenohennuslääkkeillä, mutta lopulta lääkkeetkään eivät enää auttaneet. Tämä kaikki käy ilmi kirjasta, jossa kerrotaan lukuisista tapauksista, joissa Kekkosen sairaus ilmeni hänelle itselleen ja varsinkin läsnä olleille kiusallisella tavalla.
Sairauden luonteeseen kuuluu, että ihminen saattaa välillä lähes sokeutua, kuuroutua tai unohtaa täysin viisi minuuttia aikaisemmin tapaamansa henkilön nimen ja koko tapaamisen, mutta vanhojen elämysten muistikuvat säilyvät poikkeuksellisen hyvinä. Valtiovierailullaan Saksan liittotasavallassa toukokuussa 1979 Kekkonen pystyi pitämään päivällispöytäpuheensa vasta, kun hänelle oli tuotu kaksi kertaa lisävaloa. Usein hän saattoi kysyjälle vastata aivan muusta kuin kysytystä asiasta. Kadettien ylentämistilaisuudessa 1980 hän pyysi adjutantiltaan eversti Wächteriltä tämän hallussa ollutta kirjallista puhettaan pitääkseen sen kadeteille, muistamatta, että hän oli viisi minuuttia aikaisemmin puheen pitänyt. Valtiovierailuillaan ja ulkomaisia vieraita vastaanottaessaan hän sekoili ihmisissä ja heidän kotimaissaan. Eräästä virallisesta tilaisuudesta poistumisensa syyksi hän ilmoitti, että hänellä on nyt neuvottelu presidentti Paasikiven kanssa. Syksyllä 1980 Tamminiemessä eräiden vieraittensa kanssa seurustellessaan hän rupesi puhumaan kesken olevasta koulunkäynnistään Kajaanissa.
Hyvin onnistui kepu ja muu Kekkosen ja Neuvostoliiton tuen varassa oleva poliittinen eliittimme aikanaan salaamaan suomalaisilta Kekkosen sairauden vakavuuden, vaikka siitä tihkuikin eräitä tietoja, jotka saivat tällaisen epäpoliittisen sotilaankin huolestuneena asiaa ajattelemaan. Ymmärsin tehdä oikeita johtopäätöksiä myös Kekkosen viimeisistä tv-esiintymisistä, joissa hän sekosi papereihinsa ”silmissänsä orpo katse lapsen eksyneen” – Juicea mukaillen.
Olen aina arvostanut Mauno Koivistoa mm. hänen osallistumisestaan sotaan vapaaehtoisena Törnin maineikkaassa porukassa, kuten hänen tuloksellisesta kommunistien valtapyrkimysten torjumisesta Turun satamassa, ja tietenkin myös hänen opinnoissaan osoittamastaan lahjakkuudestaan ja määrätietoisuudestaan. Mutta en aina ole pitänyt Koiviston jahkailevasta tyylistä politiikassa. Sainion kirjan myötä ymmärsin, millaista viisautta siihen ”jahkailuun” sisältyikään silloin, kun tuo kepuklikki sairasta Kekkosta hyväkseen käyttäen yritti pudottaa hänet pääministerin pallilta ja tulpata hänen presidenttitiensä. Ihailtavalla taitavuudella Koivisto kerta toisensa jälkeen teki klikin pyrkimykset tuloksettomiksi niin, että nauramatta ei voi lukea Sainion kertomuksia siitä. Ja yhä vielä eräät kepulaiset olisivat nostamassa tuota Väyrystä puolueensa ja maankin johtoon. Jälleen täytyy huokaista: voi Luoja!
Miten munakarvat jaksavat, joko on sängellä? Jos on niin pistä kuva niistä...;)
Eipä voi kuin sääliä tuollaista... Oletko raukka noin tosiaan noin tollukka?? Etkö todellakaan kykene muuhun?
Mitähän jos nyt tekisit fiksusti, tiedät kyllä mitä se tarkoittaa.
Annas kun arvaan. Koko viikon olet silmä kovana tuijottanut ruutua ja tätä palstaa, ja ruikkinut tänne puskasta. Väsännyt sepustustasi hikoillen ja kieli poskella. Siinä sinun viikon muut tekemiset.
Josko harvat, harmaat karvat alkaisivat kasvaa genitaalialueelle...;)
…arvasit pahasti väärin. Ne eivät olleet sellaisia, vaan tällaisia:
Naisystäväni on ollut luonani viikon, viime viikon perjantaista alkaen, ja hänen kanssansa olemme käyneet ruokakaupoissa, laittaneet ruokia, joita pakastimeni on taas täynnä, olemme siivonneet, ulkoilleet ja tehneet yhtä ja toista muuta – sinä et taida tietää, mitä kaikkea mies voikaan naisen kanssa tehdä? Huomenaamulla hänet saatan junalle, jolla hän matkustaa kotiinsa.
Mutta ei naisystävän kanssa seurustelu – varsinkaan vakiintuneessa suhteessa tässä iässä – niin kaiken ajan vievää ole, etteikö ehtisi muutakin tehdä. Sen lisäksi viikkooni on sisältynyt siis kahden kirjan lukeminen, Valioeläkeläisten vuosikokous, Helsingin Sydäntoipilaissa tanssia ja jumppaa, kirjeenvaihtoa sähköpostitse eräiden ystävieni ja Päällystöliiton evp-yhdistyksen pääkaupunkiseudun osaston hallituksen jäsenien kanssa. Huomenna on varmasti kiva tilaisuus, pojanpoikani 4-vuotissynttärijuhla Länsi-Uudellamaalla.
Joten tämä palsta ei todellakaan ole houkuttanut, enkä olisi tänne juuri ehtinytkään. Ainoa pistäytymiseni täällä tapahtui tiistai- tai keskiviikkoiltana, jolloin näin palstalla monta minusta tehtyä minua avaustakin, ja minusta oli keskusteltu myös muissa avauksissa, tarkoituksena vain lapsellinen houkuttelu tänne. Ilmeisesti kyseessä oli aina sama moninikkeilijä. Arvatkaapa, millaista kihelmöintiä mielessäni – masmaloissani asti – tunsin, kun en niitä mitenkään noteerannut, ja tiesin siten jättäväni niiden tekijän ja niissä itsensä kanssa keskustelleen kihelmöimään kovin toisenlaisissa tunnelmissa! ;)
Noiden ”sepustusteni” kirjoittamiseen aikaa ei mennyt kauan, kun jo kirjat lukiessani olin tehnyt muistiinpanoja asioista, jotka nyt otin esille. Vajaassa tunnissa ne Wordilla sutaisin naisystäväni ollessa nyt vaateostoksillaan keskikaupungilla. Tuollainen esitys on helppo sille, joka tietää asioista ja pystyy ilmaisemaan tietämänsä kirjallisesti. Mutta en vielä tänään ehdi paljon kanssanne seurustella, kun naisystäväni kohta varmaan palaa asioiltaan, niin tänä iltana minulla edelleen on varmaan mukavampaakin tekemistä kuin olla täällä teidän seurananne, kepulaiset.
Sinä ilmaisit noin, minä noissa avauksissani toisella tavalla, sinä varmaan paremmin kuin minä, sillä olethan sentään kepulainen ;)
Kapin varoituksista huolimatta, Kepulireppanalauma käy kiivaasti Kapin kimppuun, kuin kiljuvat Jalopeurat, vailla minkäänlaista kannanottoa Kapin esittämiin tosiasioihin. Mistä ihmeestä näitä keskenkasvuisia pölkkypäitä on tuohon Kepulireppanalaumaan oikein pesiytynyt, eihän tuollaisia aivoinvaliideja luulisi enää tänäpäivänä olevan olemassakaan.
En minäkään tuosta Kapin tyylistä oikein tykkää, mutta kyllä Jumal-avita, pitäisi sentään jonkinlainen kohtelu olla palstan parhainpiin kuuluvaa kirjoittajaa kohtaan, hävettää teidän Kepuleiden takia. Halunnette purkaa katkeruuttanne ensikevään tappiovaalien vuoksi, ei tuohon muuta selitystä voi olla.?
Niin on kuin näet, mutta tässä sille selitys:
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/9444114/46612684
Voi jumalauta, en paremmin sano!
kapi_Käyttäjän viestit20.10.2010 23:05
Kyllä tuo savusaunakuvani on aiheuttanut eräissä kepulaisissa sellaisen trauman, että se ei voi syntyä terveessä päässä ainakaan sellaisella ihmisellä, joka on varma omasta seksuaalisesta identiteetistään!
Ei todellakaan ole normaali ihminen, joka näki jotakin perverssiä siinä kuvassa, jonka lähetettä jälleen ties monennenko kerran tänne linkität.
Tässä on se kuvanikin, tuijota sitä nyt silmäsi kipeiksi ja tiiraa oikein, onko niitä karvoja vai ei, ja kuvittele vaikka millaista melaa sinne häveliäästi ristissä pitämieni reisieni väliin ja kiihotu siitä niin, että pääset perille siinä hommassa, jota varten tuota kuvaa niin kiihkeästi jatkuvasti kaipaat
Siis että homot ajelevat munakarvansa. Enkä liioin ole ajellut alapään karvojani, mutta eivät ne minulla napaan asti ole koskaan kasvaneet, ja kun ne näin vanhemmiten ovat harventuneet ja käyneet harmaiksi, niin eivät ne tule juuri näkyville tuossakaan, kun tarkoitin kuvan niin siveelliseksi, että sen voi näyttää missä tahansa, en suinkaan tarkoittanut sillä teitä homoja kiihottaa.
Sinun olisi mieluummin kannattanut lukea esim Risto Vuolle-Apialan kirjoja suomalaisista saunoista, niin tietäisit missä savusaunan räppänä on, ja mikä on lakeinen.
Vai vieläkö väität, että räppänä on saunan katossa???
Ja olisit voinut lukea myös SDP:n historiaa, niin et väittäisi, että puolue on perustettu uudelleen 1918 jälkeen.
Mutta onhan se kekkos-kauna sellainen, että se vaatii tuollaista luettavaa...
Kapin räppänä onkin erilainen kuin teillä kepuleilla... sellaista ei ole muilla
Tuntee kapin räppänän. Se vuotaa kuin seula, siksi vaipat....
Täällä kepulaiset ovat usein korostaneet kepun erityisluonnetta: se on suomalaista kantaa, toisin kuin muut puolueet. Myönnän, että niin on. Niin ovat eräät muutkin ilmiöt. Kuten suomalainen tautiperintö.
Varsinkin itäisen ja pohjoisen Suomen harvaan asutuilla alueilla väestömme on syntynyt hyvin pienestä kantapopulaatiosta, jonka seurauksena meissä on sellaisia sairauksia, joita muualla maailmassa ei ole. Moniin noihin geneettisperäisiin sairauksiin liittyy aivotoiminnan häiriöitä tai muuta kehitysvammaisuutta. Tässä on suomalainen tautiperintö Wikipedian mukaan:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomalainen_tautiperint%C3%B6
Jo tulleet eräät vastineet osoittavat, että tuohon tautiperintöön pitäisi ehdottomasti lisätä myös kepulaisuus, caeca fide interconnect latinaksi (suomeksi: sokea usko yhteen liittää). Ei sitäkään sairautta, kepulaisuutta siis, juuri muualla maailmassa ole. Mutta kepulaisuudesta voidaan parantua, toisin kuin useimmista muista tautiperintöömme kuuluvista sairauksista, kepulaisuutta sairastaneista on viimeisten vuosien aikana parantunut yli 25 %!
Väitetään, että vasta hänen isoisänsä isä olisi ollut viimeisiä joka laskeutui puusta.
Ja jälki näkyy vain kansakoulu ja rottakoulu punikki-vanhuksella käytynä....;)
Niin, sinähän edustat tuota itäisen Suomen degeneroitunutta populaatiota - ja sen sairauksiin liittyviä aivotoiminnan häiriöitä, joka siis voi ilmetä monin eri tavoin, muutoinkin kuin kepulaisuutena. Joka muuten on idässä paljon vähäisempää kuin lännessä - kuten vaikkapa pohjanmaalla
Kiitos antamastasi havainnoillisesta esimerkistä
Kapin viimeisimpinä oireina on ollut manakarvojen kuvaaminen ja kuvan postaaminen politiikkasaitille.
Oire on kuulema yleinen puolimustalaisille hieman ennen kuolemaa...
Niin, tuo on oire siitä Kapin itsekin mainitesemasta pienen populaation aiheuttamasta sekopäisyydestä.
Taudeilla on aina latinalaiset tai kreikkalaiset nimet, jotka maallikosta kuulostavat hienoilta, vaikka ne vain kuvaavat kyseistä sairautta aivan arkisesti sillä kielellä. Kylläi myös caeca fide interconnect kuulostaa paljon hienommalta kuin kepulaisuus, vaikka se kepulaisuutta aivan arkisesti kuvaa latinaksi.
…sanon nyt näkemiin joksikin aikaa. Näkyy olevan tarpeellinen siksi, että halunne debatoida on kova, mutta kykynne siihen niin rajalliset, etteivät ne riitä debattiin avaukseni ja sen jatkojen pohjalta. Ymmärrän, ajattelukykyähän ja tietoja sen perustaksi sellainen edellyttäisi. Mutta sellaista on varmaan turha toivoa teiltä, kepulireppanat, varsinkin kipeiden tosiasioiden kyseessä ollen.
Mutta minä kiinnostan teitä siitäkin edestä, ja minuun kiinnittyneet ajatuksenne saavat teidät esittämään mainiosti sitä kepulaisuutta, jonka tuossa edellä olen todennut kuuluvan suomalaiseen tautiperintöön.
Kun joskus täällä esittämäni eräät valokuvat itsestäni yhä jaksavat ylläpitää eräissä vastineissa taas nähtyä kiihkeää mielenkiintoa niitä kohtaan, niin laitanpa uuden kuvan, jottei teidän tarvitse enää elää vain vanhoissa muistoissanne. Tsiigatkaapa nyt vaikka silmänne kipeiksi tätä kuvaa, jonka naisystäväni halusi hoikentuneesta kaveristaan, kun hän oli varma, että viimeistään jouluna olen taas entiselläni, 85-86-kiloisena. Löin hänen kanssansa vetoa, että painoni ei nouse yli 80 kilon joulunakaan. Sovimme vedon voittajan palkinnosta, mutta sitä en tässä kerro; varma olen, että oikein mukava palkinto on minun, eikä tuo häviäjäkään eli palkinnon antaja siitä mieltään pahoita;)
Tässä siis naisystäväni ottama kuva 79,5-kiloisesta urhostaan. Kun yritin vetää vatsaani sisään, ystävättäreni kovisteli, että ”älä yritä, seiso luonnollisesti”. Ja luonnollisestihan minä ”tässä seison enkä muuta voi”, asian Martti Lutherin tavoin ilmaisten:
http://sphotos.ak.fbcdn.net/hphotos-ak-snc4/hs906.snc4/71912_456145199181_758244181_5299246_5986654_n.jpg
Kuvan laatu ei ole kovin hyvä, se on huonontunut tänne tuodessa, mutta kyllä siitä oleellinen selväksi tulee. Saatte niellä pettymyksenne, kun kuvassa ei näy sitä, mikä teitä niin polttavasti kiinnostaa! Joten ihailkaapa, kepulaiset ystäväni, ja varmaan myös kerrotte ihailevista mielipiteistänne. Jos ne mielipiteenne ovat toisenlaisia, varmaan esitätte oman kuvanne, jotta tulisin surulliseksi!
Naisystäväni jo palasi kauppareissultaan, joten en jatka enää tänä iltana, mutta eiköhän teillä, kepulini, riitä tarpeeksi debatoitavaa toistenne ja itsenne kanssa, varsinkin nyt, kun saitte tässä uuden aiheen! (;
Näkemiin!
Totta, huono on laatu kuvassa. Kuvan laadusta en tiedä
Jos tuo on kuva hoilkasta miehestä, niin minä olen vähintään Paavi.
No, rumuutta ei voi kätkeä, sen tuo kuva todistaa, ja sen, että naamahalvauksesi vaikutukset senkun pahenee, irvistyksesi vinossa naamassa on sairaan iljettävä, anteeksi vaan.
Mutta olisit voinut ottaa vaipan pois pöksyistä kuvauksen ajaksi...;)
Nyt selvisi sitten se alapääsi karvattomuuden salaisuus. Tuo housuissasi oleva vaippa tietysti hautoo karvatkin pois.
Kiitos kun tuonkin taas todistit - ihan kuvan kera. Eipähän tarvitse meidän kepuleiden sitäkään ihmetellä enenpää.
Kitkeristä kommenteista voi päätellä, että on myös ymmärretty oikein, että se ei ole vaippa, joka siellä pöksyssä pullottaa ;D
heijastuu jokaisesta sonnimiehen räkäisystä sivustolle.pieni surkea elämän erhe purkaa mitäänsanomattaman elämänsä tuottamaa vihaa.
Tuosta kuvasta jonka Kapi julkisti voi selvästi nähdä, että vaippahan se siellä. Mikä sitten sinun mielessäsi??
Jos jotain muuta on niin todisteita peliin...
joka on miehillä. Sinullekin luultiin sellaisen kasvavan, kun sinut ristittiin Martiksi, mutta sitä ei sitte kasvanutkaan. Se siis kasvaa vain miehille.
Oliskohan nimenmuutoksen paikka, helposti Martista saat Martan.
Normaalina heteromiehenä minua ei miesten sukuelimet kuule kiinnosta, joten en osaa sanoa muuta kuin, että tuossa Kapin kuvassa hänellä on vaippa housuissa. Se mitä sinä näet, liittyy tietysti omiin fantasioihisi, lienetkö Kapin ihan parhaita kavereita kun noin häntä puolustat.
Pidä sinä vaan fantasiasi, minä uskon vain mitä näen. Jos Kapi voi todistaa jotain muuta niin tuokoon uusia kuvia saitille
joita sanotaan "jorman" kylkeen kasvaneiksi. Ilmankos on "jorma" itsekkin. Sopivan nimen antoivat aviottomalle kersalle.
…sanoisin vain, että ei sillä ole muuta vaippaa kuin esinahka.
Olisitpa nähnyt tuon valokuvan ottajan, niin sinunkin housussasi olisi ehkä se kauan – kenties aina – kuolleeksi luulemasi elin alkanut jotain elonmerkkiä osoittaa.
Ja teitä karvoistani kiinnostuneita pyydän vain tsiigaamaan pääni karvoitukseen, samanlaista harmaata karvaa siellä teitä niin kovin kiihottavassa paikassakin vain on.
Tuohon ei usko kukaan, sillä kyllähän tuo kuva, kuten monet aiemmat, osoittaa hyvin selvästi vaippojen käyttötarpeesi.
Joten jos jotain muuta väität niin parempia todisteita tarvitaan.
Äläkä nyt perversiydessäsi luule, etä kaipaamme alastonkuviasi. Kyllä sinä sellaisenkin kuvan saat aikaan, jossa olet siveellisesti pukeutunut ja osoitat ettet vaippoja käytä. Tähän asti olet osottanut vain käyttäväsi.
Olet tuppimuna kapuliini. Senvuoksi fiksut naiset ylenkatsovat tarjouksesi.
Niin Kare kuin Sainio olivat teräviä näkijöitä, sananmestareita, ja hienosti saitin sananmestari kapi tuo esiin heidän kiistatonta todistustaan kepun ”vakaudesta”. Ei sitä näytä yksikään kepulainen edes yrittäneen vastaan sanoa. Toivoton olisikin yritys tuollaisia mestareita vastaan. Pyyhe on siis heitetty kehään ennen ottelun alkamista, kun on alettu vain räävimään avaajasta.
Kepupolitiikan ainoa periaate on aina ollut periaatteettomuus. Vallanhimo vain vallan itsensä ja pienen porukan etujen vuoksi, välittämättä seurauksista muille.
Sääliksi käy Kekkosta, joka jo oikeasti poissa olevana joutui kepuhyeenojen välikappaleeksi heidän julmassa valtapelissään. Mutta Mauno Koivisto oli heille yhtä kova luu kuin kapi kepulaisille täällä, voimattomia olivat Väyryset ja muut kepuvaliot Koiviston älyn edessä.
Hätä on taas kepupolitiikoilla suuri ja aiheellinen, niin kuin avauksessasi sanot.
Kepu on siis jo yli 40 vuotta ollut samanlainen, yhtä ”vakaa”. Terävästi on Kare nähnyt kpun jo silloin, kun on sanonut ”Mitä hämärämpi ja epämääräisempi aate on, sitä selvemmältä se näyttää ja sitä varmemmin siihen uskotaan. Hämärää aatetta voi jokainen yksilö tai sosiaalinen ryhmä tulkita omalla tavallaan, ja soveltaa sitä omien tarpeidensa mukaisesti, ja epämääräisyys kätkee silmältä aatteessa piilevät ajatukselliset ristiriidat”. Terävästi näet sinäkin, kun sanot ”puolueen johtajat itse eivät tietenkään usko siihen, mitä he ilmoittavat puolueen pyrkimyksiksi, mutta vielä on puolueella vähenevä joukko kannattajia, jotka näkyvät heitä uskovan; se nähdään täälläkin”.
"Kun korruptioepäilyille, vaalirahasotkuille ja muulle epämiellyttävälle piti saada syylliset, sattumakorpraaliksi halveerattu Vanhanen ja työpaikkakiusattu Korhonen sysättiin syrjään, mutta juonittelu heidän paikoilleen tulleita Kiviniemeä ja Laanista vastaan on jo hyvässä vauhdissa."
Tällä palstalla kyllä City-Keskustalta, mutta hän on keskustalainen vain nikissään. Mikä lie persu tai Hagiksen punakoneen osa.
on sonni,kili,pappa,emäntä, ylil, etc. herrajumala että voi syödä pientä näätäihmistä totuus kapi on upseeri, sinusta ,pikku paskasta, ei ole koskaan ollut yhtään mihinkään.
"Keskusta on vakaa"
"Keskustan vakaus huipussaan"
Kiitos huumoripläjäytisistä kapi_ on siinä meillä tosi umpikepulainen, no ensivaalien jälkeen kes_kusta
saa olla "vakaa" oppositiossa maailmantappiin.
”Mitä hämärämpi ja epämääräisempi aate on, sitä selvemmältä se näyttää ja sitä varmemmin siihen uskotaan. Hämärää aatetta voi jokainen yksilö tai sosiaalinen ryhmä tulkita omalla tavallaan, ja soveltaa sitä omien tarpeidensa mukaisesti, ja epämääräisyys kätkee silmältä aatteessa piilevät ajatukselliset ristiriidat”.
Tuon siis sanoi Kauko Kare jo 1967. Kauan tosiaan on kepu pysynyt samanlaisena. Monta kertaa on saanut nauraa täälläkin, kun on kuullut eri kepulaisten käsityksiä puolueestaan. Ei kai ristiriitaisempia käsityksiä siitä voi olla kenelläkään muulla kuin on Seppo Hietasella ja eräillä toisen rannan kyykkykepuilla.
Mutta nyt se kepu muuttuu, ei luonteeltaan vaan kooltaan, paaaaljon pienemmäksi ;D
En toki uskonut kepulaisten alkavan debatoida tässä kanssani avaukseni asioista, ovathan ne liian kipeästi tosia heille, mutta runsaasti näyttöä kepulaisuudesta se on kuitenkin tuottanut. Sehän on aina avausteni toisena tarkoituksena, ja siltä osin avaukseni on tuottanut toivomaanikin tulosta. Tosin olisin mielelläni debatoinut nimenomaan kepulaisten kanssa noista avausteni aiheista, mutta eihän sellainen olisi mahdollista kepulaiselle, jolla tietoja ei ole, ja avauksellani onnistuin järkyttämään hänen uskonsakin.
Mutta kapista debatoimista tiedon ja uskon puute ei haittaa koskaan. Siksi kepulaiset eivät ilmeisesti koskaan ole lukeneet faktatodistein todeksi osoittamiani kertomuksia itsestäni, sillä nehän olisivat vain haitaksi, saattaisivat estää lentoa mielikuvitukselta, jota siivittää alhainen mieli ja sairas pää.
Kun eräs tyyppiesimerkki tuollaisesta ei ilmeisesti ole uskonut saavansa tarpeeksi julkisuutta kepulaisuudelleen vastineillaan tällä avauksellani, hän on tehnyt aiheesta – siis kapista – lukuisia omia avauksiaan, joissa sitten on debatoinut itsensä kanssa. Tuollaistakin siis se kepulaisuus teettää. Hullun se pitää taatusti aina hulluna – sekin on siis osa sitä avauksissani käsittelemääni keskustalaista vakautta!
Mutta minun elämäni ei ole yhtä vakaata kuin kepulaisuus. Nyt siinä taas tapahtui suuri muutos, kun äsken vein viikon luonani olleen naisystäväni junalle, joka lähti viemään häntä kotikaupunkiinsa. Mutta puhelinyhteyden päässä hän on, eikä toivottavasti mene kauan, kun hän on taas täällä luonani – minä tosin sitä ennen luultavasti teen visiitin hänen luokseen. Ja yhtä ja toista muuta tekemistä on lähiaikojen ohjelmassani, josta varmaan tulee myös kerrottavaa tänne, ehkäpä saatte matkaraportinkin!
Mutta nyt ihan kohta käännän autoni nokan Länsi-Uuttamaata kohden ja hieman vajaan sadan kilometrin ajon jälkeen olen pojanpoikani 4-vuotissynttärijuhlilla, joihin muuten tuli oikein hieno kutsukorttikin!
Parturi on tulossa länsi uudelle maalle
Saunakuva vai alapään kuvasi. Senkin pervo
on sattuva sanonta. Milläs ruumis pieree, kun perse on jäässä.
mutta verkko katosi, nyt näyttää toimivan.
Veikkasin aamulla, ettei yhtään asiallista vastausta kepulaisilta tule ja eihän niitä olle vielä tullut. On se kumma, ettei Änkyröillä ole mitään asiallista sanottavaa.
Epäilin tuolla alempana, että kepu ja varsinkin kepulehdistö ja sen Änkyräsiipi on omien valheitensa vanki. Miten esimerkiksi Ilkka ja Keskisyöpäläinen kirjoittavat edes pikkuriikkisen siten kuionka asiat ovat? Vaalirahasotku, Hiihtoliiton asiat Nuorisosäätiö ja muut... Jorma Korhosen ylityökorvaukset ja mitä kaikkea SIELTÄ PERUNAKELLARIN rallien alta löytyy.
Luin armeijasa osan Kauko Kareen kirjasta. Eikös se ollut niin, ettei sitä kirjaa edes painettu Suomessa vaan "toisin kustantajien"toimesta Ruotsiassa? Vai kustansiko sen joklu muskaliokko Kekkosen uhasa huolimatta? Otto Kuneliuksen Vastavakooja ainakin painettiin Ruotsissa. Kekkosen synkän ajan päätyttyä sen suomensi Seppo Heikinheimo ja Gummerus painoi Jyväskylässä Mauno Koiviston ollessa presidenttinä...
Ei tullut Noottioa, eikä Yöpakkasia, miten Änkyrät tämän selittävät?
Osmiumi kirjoittaa: "Jorma Korhosen ylityökorvaukset ja mitä kaikkea SIELTÄ PERUNAKELLARIN rallien alta löytyy." Tottahan tuo, että kapi tekee paljon töitä kepun kannatuksen lisäämiseksi, mutten arvannut hänen sentään olevan oikein kepun palkollinen. Ylitöitä hän kyllä on tehnyt palstalla riehuessaan.
Mites osmiumi, oletko sinäkin kepun palkollinen? Annattehan te molemmat kepukaunaisille erittäin vastenmieliset kasvot.
Kerrotkos vanha luupää mikä narsistisessa vuodatuksessasi käsittelee Keskustan politiikkaa. On helppoa jälkikäteen määritellä avaustensa tarkoituksia.
Ei ole täysipäisen tekoja viestitellä kaikille intiimeimpiä asioitaan. Etkö jo ole huomannut millaisena höperönä ja vedätettävänä Sinua pidetään?
Vaikka en ole vedättäjien parhaimmistoa, olen myös itse muutaman kerran onnistunut.
Nuku hyvin, älä ryyppää koska konekin käy sammaltamaan ja ajatus kiertää samaa kehää.
Olen kepukaunainen vanha narsistipaska. Tämän totuuden myönnän vain sinulle rakas päiväkirjani.
Tosin kaikki saitin lukijat tietävät tämän totuuden ja eivät ryhdy keskustelemaan hienosta avuksestani, jota tuhersin koneelleni melkein viikon salaa tampereen mötköltä, joka oli kotonani ruinaamassa taas seksiä minulta vaikka olen tehnyt täysin selväksi sille ettei hänen pimperonsa enää kiinnosta minua.
Laitoin saitille valokuvan kauniista vartalostani, jota kaikki kepulireppanat ihailevat ja suurin osa haluaisi panna minua. Olen siitä aivan varma, olenhan kirjoittanutkin siitä kymmenet kerrat. Tämä ajatus tuottaa minulle suurta mielihyvää...
Kukaan kepulireppana ei ole koskaan nähnyt niin kaunista miestä kuin minä. Genitaalialueeni karvoituskin on hyvin kaunis vaikka en enää näytäkkään sitä reppanoille koska ne yltyvät siitä aivan hirmuiseen kiimaan.
vastaamaan ja keskustelemaan aloittajan aloittamasta AIHEESTA, eikä esimerkiksi aloittajasta?
Kapi on sellainen kirjoittaja ja hänen tietonsa ja TAITONSA OVAT SELLAISIA ETTEI YKSIKÄÄN tälle saitille tähän mennessä kirjoittanut kepulainen yllä. Sinä, Sonnimanninen, Dosentti, kapitulantti jne. pystytte ainoastaa törkeään henkilökohtaiseen parjaukseen. Teillä ei ole pienintäkään käsitystä historiasta, ainoastaan Kepuänkyrävalheista vuosikymmenten aikana kertynyt "perustieto", jota Väyrysen aloittama vihankylvo ja -lietsonta on jalotanut.
Tietojeni mukaan kaikki olette saavuttaneet oppiarvonne Seinäjoen kaupungin alueella Törnävällä siaitsevassa "korkeakoulussa". Paikkakuntalaiset sanovat sitä Hullujenhuoneeksi ja ylin opetus ja Upseerimiekat, arvo- ja kunniamerkit sekä Tohtorin hatut tädit antavat suljetulla osastolla.
KAPITEELEILLÄ kirjoittajat ovat vähämielisiä huutajia!
"Teillä ei ole pienintäkään käsitystä historiasta, ainoastaan Kepuänkyrävalheista vuosikymmenten aikana kertynyt "perustieto", jota Väyrysen aloittama vihankylvo ja -lietsonta on jalotanut.
Tietojeni mukaan kaikki olette saavuttaneet oppiarvonne Seinäjoen kaupungin alueella Törnävällä siaitsevassa "korkeakoulussa". Paikkakuntalaiset sanovat sitä Hullujenhuoneeksi ja ylin opetus ja Upseerimiekat, arvo- ja kunniamerkit sekä Tohtorin hatut tädit antavat suljetulla osastolla."
vaikuttaa vahvasti että "törnävän toivo" on päässyt piiriltä vapaaksi viikonlopuksi sellasta on kirjoitus
josko nyt kiltisti otat lääkkeesi viikonloppuna ja palaat taas hoitoon sunnuntaina..eikös ?
Pitääkö sitä nyt törnävälle itsensä hommata kun puolueen (kepu) kannatus valuu sontakaivoon.
PS: Mistäs olet tietosi saanut ettet vain ole itse ihan vakiasiakas kyseisessä "korkeakoulussa" se siitä seuraa kun vanhemmat aivopesee jälkeläisensä..jaa nyt ottaa lujille.
Pökkää kuule äänesi ensi vaaleissa perussuomalaisille, josko alkaisi helpottamaan elämä sen jälkeen.
Törnävän naapuri. Ninimerkki "Kapitulantti" on yksi todellinen Kepuänkyrä tällä Keskustan saitilla. Hän esiityy upseerina, vaikka tiedoista ja kirjoitustyylistä päätellen ole käynyt mitään kouluja sotakouluista puhumattakaan. Sana kapitulantti on vanhaa suomea ja tarkoittaa kantahenkilökuntaan kuuluvaa sotilasta.
Kapiteeli taas viittaa pankkikriisin ja laman jälkeiseen roskapankiin ja Valtion omaisuudenhoitoyhtiöön. Olisi ehkä sinunkin syytä lukea muutakin kuin Kepuänkyröiden raamattua Ilkka-lehteä.
Ninimerkkisi c.c.c.p. on oivallisen hyvä, se tuo mieleen Kekkosen ajan synkimmät ja demokratialle vieraimmat hetket, siis sen kun Kekkonen juonitteli KGB:n kanssa poliittisia- ja muita vastustajia vastaan, olivatpa ne todellisia tai kuviteltuja.
-Yöpakkashallitus ja Kekkosen juonittelut itse nimittämäänäsä hallituta vastaan yhdessä KGB:n kanssa
-Noottikriisi, Kekkonen tilasi nootin, jolla sai peloteltua suomalaiset.
-Ruplarahoitus, Kekkoen/Korsimon rupla-amomukset Neuvostoliiton Kommunistiselta puolueelta Maalaisliitolla ja Kekkoselle itselleen, Ml olikin Länsimaiden ainut ei-kommunistinen puolue, joka oli NKP:n "sisarpuolue".
Paavo Vladimirov Väyrysen kirje, jossa hän aneli vaikeuksia Suomelle ja suomalaisille, "jotta
tulisi tilanne, että Ahti Karjalainen voitaisi valitä Suomen presidentiksi..." tätä suurta kepulaista Isänmaallita tempausta hän esitti aloitettavan taloudellisella painostuksella Suomea ja suomalaisia kohtaan, myöhemmin olisi tullut poliittinen ja sotilaallinen painostus.
Matti Ruokolan toiminta Rauhanpuoluastajien puheenjohtajana. Tämän stalinistien ja kepulaisten hallitseman "rauhan järjestön" lähtökohtana oli ja on Neuvostoliiton ja NKP:n sokea ihannoiminen.
Matti Ruokola ml/kepu, oli Kekkosen luottomies. Hän piti varmana, että Länsi-Saksa on uhka maailman rauhalle ja Neuvostoliitto on varustaitunut ainoastaa Länsiuhan vuoksi jne. Tämä on oikeaa Keskustalsita Isänmaallista toimintaa, sivistönöistön ja lakia tuntevien keskuudesa sitä sanotaan ISÄNMAANPETTURUUDEKSI.
Eikö Kepuänkyröiden raamattu Ilkka-lehti kerro tai ole kertonut maamme kannalta tärkeistä asioista? Onko totta se kun jotkut sanovat; "kepulaiset ovat kuin siitakesieniä, pidetään pimeässä ja syötetään paskalla."
Oikeassapa olet ollut eilen aamulla, ja helppoahan sellainen oikeastaan on: kuinka kintereilläni roikkuvilta kepuleilta voisi tulla jotakin asiallista vastinetta! Mahdotonta, ei niillä edellytyksillä.
Oikeassa olet muissakin huomioissasi tuossa. Mutta ainakin tuo minun kirjamessuilta ostamani Kareen kirja näkyy painetun Länsi-Savon kirjapainossa Mikkelissä, jo ilmestymisvuonnaan 1967, vaikka on jo kuudetta painosta. Olisiko ensimmäisiä painoksia jouduttu painamaan Ruotsissa, kuten ainakin eräät muut liian suorapuheiset kirjat jouduttiin painamaan.
...kaikessa edellä. Ja sellainen on myrkkyä noille palstan kepuleille, niin moninikkiselle feikkiupseerille kuin muillekin, jotka eivät ole lainkaan puuttuneet avaukseni asiapuoleen, avaajaan siitäkin edestä.
Vastasin Sinulle aikaisempaan viestiisi vasta äsken tällä:
http://keskustelu.suomi24.fi/listmessage/9444114/46635548
Kun avaukseni jatkoineen oli ilmeisesti liian pitkä kepulaisten lukutaidolle, niin heitä auttaakseni tässä eräitä oleellisia kohtia kirjoituksestani:
>> Kepupolitiikan ainoa periaate on periaatteettomuus. Vallanhimollaan kepu haluaa vain varmistaa kepupoliitikon, omien satraappeien ja kannattajakunnan pienen vähemmistön edun, ei koskaan tavoitella koko kansan etua, ei edes kannattajien enemmistön etua. Tilaisuudet on aina käytettävä hyväksi piittaamatta seurauksista muille, siitä aina yli, missä aita matalin. Siten syntyy kepun politiikan ainutlaatuinen vakaus: pysyvä opportunismi.>Vallassaolijain suorittama järjestelmällinen aivopesu, ulkopoliittinen pelottelu, sensuurimieliala on tehnyt tehtävänsä: totuus on unohtunut.> Mitä hämärämpi ja epämääräisempi aate on, sitä selvemmältä se näyttää ja sitä varmemmin siihen uskotaan. Hämärää aatetta voi jokainen yksilö tai sosiaalinen ryhmä tulkita omalla tavallaan, ja soveltaa sitä omien tarpeidensa mukaisesti, ja epämääräisyys kätkee silmältä aatteessa piilevät ajatukselliset ristiriidat >Hyvin onnistui kepu ja muu Kekkosen ja Neuvostoliiton tuen varassa oleva poliittinen eliittimme aikanaan salaamaan suomalaisilta Kekkosen sairauden vakavuuden, vaikka siitä tihkuikin eräitä tietoja, jotka saivat tällaisen epäpoliittisen sotilaankin huolestuneena asiaa ajattelemaan. Ymmärsin tehdä oikeita johtopäätöksiä myös Kekkosen viimeisistä tv-esiintymisistä, joissa hän sekosi papereihinsa ”silmissänsä orpo katse lapsen eksyneen” – Juicea mukaillen.> Kun korruptioepäilyille, vaalirahasotkuille ja muulle epämiellyttävälle piti saada syylliset, sattumakorpraaliksi halveerattu Vanhanen ja työpaikkakiusattu Korhonen sysättiin syrjään, mutta juonittelu heidän paikoilleen tulleita Kiviniemeä ja Laanista vastaan on jo hyvässä vauhdissa. Hallituskumppani kokoomusta tökitään ja demareita nimitellään populisteiksi, mutta silti ehdotellaan jo yhteishallitusta noiden kummankin kanssa, kun vallassa halutaan pysyä epätoivoisesti, ja hätä oppositioon joutumisesta on suuri persujen puuskuttaessa jo kintereillä ja kohta ehkä porhaltaessa ohi. >Kepu on kauan ollut ja on edelleen todella vakaa, aina samanlainen: opportunistinen, kiero juonija, petollinen jopa omiaan kohtaan. Puolueen johtajat itse eivät tietenkään usko siihen, mitä he ilmoittavat puolueen pyrkimyksiksi, mutta vielä on puolueella vähenevä joukko kannattajia, jotka näkyvät heitä uskovan; se nähdään täälläkin.
Jotenkin en mahda sille mitään, että yhdistän nuo kapin pitkät selostukset aina yhteen moninimimerkkiseen riihimäkeläiseen demarikaupunginvaltuutettuun.
Olisihan pitänyt arvata, että nerokkaat kepulaiset, jotka ovat erikoistuneet salaliittojen tutkimiseen, paljastavat minutkin. Eihän toki kansa- ja rottakoulupohjalta tuollaisia kirjoitella, joita nimissäni täällä esitän, ei tietenkään.
Mutta kun olen sentään upseerismies, niin en minä minkään käpykylän kaupunginvaltuuteun bulvaaniksi rupea. Itse Paavo Lipponen nuo nimiini laitetut kirjoitukset on kirjoittanut, mutta jatkossa niitä kirjoittaa myös Mikael Jungner, ja sukulaispoika Jarmo Korhonenkin on tarjoutunut, mutta en ainakaan vielä ole suostunut; häneltä saattaisi tulla liian kepukaunaisia juttuja.
kun kalikka kalahti.
ja kipeetä näkyy tekevän ;D
Korhosen kirjoitus 10 vuoden takaa on jälleen hyvin ajankohtainen ja osuva. Siis nykyisten kepulien veivaamisessa ja parhaillaan käynnistyvässä pj-kisassa.
Paksu ja paksumpi maatalonemäntä tappelevat kuka saa suurimman rosvopäällikkö atamaanin tittelin.
Olenko minä todella kirjoittanut tuon? Nikki on oikea, mutta miksi se ei värity eikä siinä ole profiilikuvaa, jollaista olen aina käyttänyt. Ehkä silloin ei vielä ollut rekisteröitymismahdollisuutta.
No, kyllä kai tuo minun kirjoitukseni on. Paljon on ollut sanottavaa, kun avauskin on täytynyt kahteen osaan jakaa. Enpä muista tuollaista kirjoitustani. Suuremman vaikutuksen se on tehnyt erääseen, joka on tuon tallettanut ja nyt kymmenen vuotta myöhemmin sen palstalle nostanut.
Tosiasiaahan olen kyllä puhunut. Niin ymmärrettävästi, että se näkyy tehneen kovin kipeää eräisiin, jotka ovat alkaneet puhua vain kolauksen saaneen päänsä tuottamaa minusta. Tuolloin elettiin kepun kannalta melkoisesti samanlaisia aikoja kuin nytkin. Puolueen surkean menestyksen seuraavan vuoden vaaleissa ymmärtänyt Vanhanen oli kesällä luopunut puolueen puheenjohtajan ja pääministerin tehtävästä ja tilanneen oli tullut Mari Kiviniemi, jonka johdolla puolue sai sitten v. 2011 eduskuntavaaleissa kokea lähes samanlaisen rökäletappion jonka se koki viime vaaleissa.
Enpä tietenkään itse ota tuota talteen nytkään, minun ei tarvitse tehdä niin siksikään, kun minulla näkyy olevan täällä arkistonhoitaja, joka huolehtii kaiken tänne kirjoittamani tallentamisesta.
》》Olenko minä todella kirjoittanut tuon? Nikki on oikea, mutta miksi se ei värity eikä siinä ole profiilikuvaa, jollaista olen aina käyttänyt. Ehkä silloin ei vielä ollut rekisteröitymismahdollisuutta.《《
Terve parahin JKK!
Kyllä se Sinun kirjoitus on. Googlasin Kauko Kare Suomi24 -haulla ja tuo juttu osui kohdalle. Moni asia on kuin suoraan tätä päivää ja kommentoimallahan se nousee ns. kehään.
Silloinkin pystyi rekisteröitymään ja tuolla nimellä olit silloin. Taisitpa kirjoitella muillakin nikeillä ja aina välillä poistuitkin ja poistit nikkisi. Tämä lienee selitys nyt käytössäsi olevaan, täsmälleen samanlaiseen, nikkiisi.
Hyvin kirjoitit silloinkin, ja hyvin kirjoitat vieläkin, kun palstarakit ulvoo!!!
Nykyään tulee harvemmin seurattua Kepu-palstaa kun siellä hilluu samaa törkysoopaa vuodesta toiseen lykkäävä sekopää. Se poloinen kun vieläkin luulee olevansa ties millainen "oikea sotilas, ylivääpeli tai peräti majurikin".
-
Terveiset Jorma K Korhoselle täältä Oulun kupeesta ja hyvää kesän jatkoa.
Hyvissä voimissa tunnut vieläkin olevan ja toivottavasti pysyt virkeänä vielä pitkään!
Sinäkö se olit! Mukava yllätys! Luulin, että kyseessä olisi se perässäni roikkuva, joka tallettelee ja tuo tänne vanhoja viestejäni. Siksi ”leukailin” arkistonhoitajastani. Sorry! Olisihan pitänyt ymmärtää, ettei nyt ollut kyseessä hän, sillä hän tallettelee ja tuo vain sellaisia vanhoja viestejäni, joilla luulee voivansa minua jotenkin herjata.
Joo, 3.7.2012 tapasimme siellä Oulun luona Zeppelinissä, jossa taisimme käydä syömässäkin yhdessä. Koneellani on muutama valokuvakin tapaamisestamme, sellaisesta valokuvasta ilmenee tuo päivämäärä. Olin ollut synnyin- ja lapsuuspitäjässäni Rautavaarapäivillä, josta olin ajellut Iihin vanhoja ystäviä tapaamaan ja sieltä palatessani sopimuksemme mukaan tapasimme siellä Zeppelinissä.
Olimmehan me olleet tämän palstan kautta harvakseltaan yhteyksissä tuolloin jo useampia vuosia, mutta viime vuosina et ole tainnut täällä paljonkaan esiintyä. Aikaisempaa vähemmän minäkin. Kun on jo tätä ikää, 1.7. pätkähti 85 vuotta täyteen. Ja kun korkeasta iästäni huolimatta yhä on yhtä ja toista muuta tällaista touhua enemmän kiinnostavaa. Monia kaukomatkojakin olen tuon tapaamisemme jälkeen tehnyt. Viime vuonna alkuvuodesta Etelä-Afrikassa ja loppuvuodesta Thaimaassa. Oli minulla jo synttärimatkakin varattuna - nyt lähemmäs, Irlannin kiertomatka - mutta korona esti senkin tekemisen. Tässähän kuitenkin vielä keikun.
Vielä pahoitellen edellisen viestini väärälle henkilölle mennyttä ”leukaisuani” ja oikaisevasta viestistäsi kiittäen toivotan Sinulle edelleen kaikkea hyvää. Kiva olisi, jos useammin kävisit tällä palstallakin, sillä ei täällä asiakirjoittajia ruuhkaksi asti ole.
Parahin JKK:
Eipä ole mitään syytä pahoitteluihin!
Joko siitä Zeppeliinin visiitistämme on tosiaan jo 8 vuotta aikaa? Silloin tulin Kainuusta mökiltämme käväisemään Kempelessä mutkan.
Iän suhteen sanoisin, että jäljessä tullaan, sillä 60v tuli minullakin jo täyteen heinäkuun alkupuolella.
Töissä ja monenlaisissa harrastuksissa menee aikaa ja palstavisiitit täällä liittyy yleensä johonkin erityisempään aiheeseen KePun tapahtumissa.
Onpa tullut luettua juttujasi melko pitkään eli n. 2004 lähtien ja olikohan 1. aihe eräs Kekkostutkielmasi muistaakseni Historia -palstalla.
Hyvää jatkoa ja pidähän jatkossakin porukat täällä "hereillä"... vaan kylläpä olet pitänytkin.
Ollaan luultavasti samoja Sotkamon Korhosia, minä siis äitini puolelta.