erosin pari vuotta sitten pitkästä avioliitosta ja tuossa nyt vuosi tullut asusteltua miehen kanssa saman katon alla ja enää ei oikeen nappais, mut ei vaan pysty asiaa sanomaan. ärsyttää kun on niin mustasukkainen esim. mun vanhasta miehestäni, en saisi olla missään tekemisissä, mutta kun on vähän pakko kun on kuitenkin yhteisiä lapsia, tämä uusi haluisi, että sulkisin entisen miehen vallan elämästäni..
miten pääsee nätisti
eroon...
6974
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Jos ei kaverille keskustelun kautta aukene asia, että lasten vuoksi ex:ät joutuvat olemaan tekemisissä ja keskustelemaan lastensa asioista ja toimintatavoista, niin sitten ei auta kuin antaa jäädä omaan luuloonsa ja lähteä kävelemään asunnosta. Sellaisen kanssa on tulevaisuuskin tosi hankalaa ja ajanhukkaa. Hänen pitäs ymmärtää, että ottamalla sinut hän ottaa myös mukanasi tuomat asiat; lapset yms. Hän hyväksyy ne jos todella rakastaa. That`s it!
mutta täytyy myöntää että varmaan meissä naisissa on jotain vikaa. itse olin todella rakastunut aluksi ja hehkutin kaikille kavereille kuinka ihanaa elämä on ja tietenkin sillä hetkellä vielä piti ex haukkua maan rakoon kuinka paska oli ja on. nyt ehkä myös ero vähän harmittaa mutta en yksinkertaisesti pysty myöntämään kenellekään tutulle tilannetta kun en halua edes myöntää asiaa itselleni
Mikäs ihmeen kiire on heti mennä uusiin naimisiin? Olette ilmeisesti sitä KAIKKIMULLE JA HETI-sukupolvea...ei kyllä teillä ole mitään järkeä päänupissa...vai? Ja sitten pitäisi alkaa erota heto kun vähänkin arki alkaa palaamaan suhteeseen...rakkauden huuma ei kestä ikuisesti eikä jatkuvastai voi hyppiä kukasta kukkaan...aikuistu jooko?
entistä miestäsi elämästäsi sillä on tärkeää että lapset näkevät että te voitte keskustella kuten aikuiset toistenne kanssa. Olen nähnyt niin monta paria jotka pilaavat lasten elämän sillä etteivät ole ystäviä. Jos ei jätkälle sovi että pidät välit exääsi niin jätä se, sillä on ongelmia jos ei osaa ajatella aikuisten tavalla. Lapset aina ensin eikö vaan.
Mikä ihme siinä on että sitä pitää eron hetkellä HAUKKUA sitä jonka kanssa on viettänyt vuosikaudet ja ehkä on lapsiakin saatu yhdessä aikaa. Kun minä erosin aikoinani niin totesin vaan että enää ei mene yksiin ajatukset ja pyysin mieheltäni että jätämme omat asiamme omiin ympyröihinsä vaivaavaamatta ketään sivullisia meidän avioerolla. Toisin kävi, hän kulki itkemässä jokaiselle joka vaan jaksoi kuunnella ja Haukkui minua ja millainen olen, se on mielestäni raukkamaista touhua, ja siinä paljastaa vaan itsensä älyköyhyyden. Minulla ei ollut itselläni muuta sanomista kun että kasvettiin erillemme, syyttämättä ketään. Joten onko aikuiset ihmiset joka puolella niin lapsellisia että hakevat myötätuntoa itselleen toisen ihmisen kustannuksella ja musta maalaamisella ja samalla hetkellä itkevät takaisin menetettyä kumppaniaan, kummallinen symbioosi.
Jos ihmiset oppisivat että kukaan ei omista toista ihmistä ja toisen ihmisen ajatuksia vaan rakkaus perustuu vapaaehtoisuudelle. Kaikki te jotka olette niin kauhean mustasukkaisia se on teidän iki oma ongelma ei sen toisen jolta kielletään mustasukkaisuudn nimissä oma elämä.
niin olit melko varmaan pettänyt sitä ja silloin onkin syytä haukkua