Kun kristityt (tai mikseipä muutkin luulevaiset) esittelevät toisinaan asioita, jotka ovat heidän mielestään todisteita Jumalan olemassaolosta, he varsin usein unohtavat erään asian. Nimittäin sen, että jumala ≠ Jumala. Tulee vaikka minkälaista teleologista argumenttia ja sitten hihu riemuissaan toteaa, että siinäs näette, kristinuskon Jumala on olemassa. Heidän päähänsä ei millään mahdu, että jumala voisi olla jotain muuta kuin heidän satukirjassaan kuvattu mielikuvitusolento. Mm. uskovaisten nettikirjoituksia lukiessa usein törmää siihen, että jumala kirjoitetaan isolla alkukirjaimella, vaikka se pitäisi siinä yhteydessä kirjoittaa pienellä. Tämä sarjakuva tiivistää mielestäni hyvin homman:
http://www.smbc-comics.com/index.php?db=comics&id=1817#comic
http://www.smbc-comics.com/index.php?db=comics&id=1817#comic
Vastaukset 9
Vanhimmat
http://www.smbc-comics.com/?db=comics&id=1055#comic
:D Toi oli hyvä!
Esimerkki: Hesarin mielipidekirjoitus uskonnon oppikirjoja tehneeltä Soili Tiimoselta viime toukokuussa sisälsi mm. tämän uskomattoman väitteen:
"Oxfordin yliopistossa työskentelevä psykologian tutkija Justin L. Barrett on havainnut, että pienillä lapsilla on luontainen taipumus uskoa Jumalaan, vaikka perhe tai koulu ei olisi heitä siihen opettanut. Lapsi uskoisi Jumalaan, vaikka kasvaisi erämaassa tai autiolla saarella."
Sen lisäksi että Tiimonen vääristelee törkeästi sitä, mitä Barrett todella kirjoitti (Barrett sanoi, että pikkulapsille on luontaista uskoa *selityksiin* jumalista, koska ne vastaavat pikkulasten tapaa hahmottaa maailmaa), hän väittää että autiolla saarella kasvanut lapsi rupeaisi spontaanisti uskomaan itsensä siittäneeseen taruhahmoon nimeltä Jahve.
Ja kyseessä on nollatutkimus"tieteen" teologian tohtori.
Aatami9
Kaikissa kulttuureissa ja kansoissa kaikkialla maailmassa on aina palvottu jotain yliluonnollista Jumalaa, vaikka se onkin monesti saanut vääristyneitä muotoja. Tämä todistaa, että Jumala jo luodessaan ensimmäiset ihmiset pani heidän sisimpäänsä tietoisuuden olemassaolostaan. Ei sitä ole kukaan heille opettanut, eikä pakkosyöttänyt, kuten ateistit yrittävät uskotella. Tästä syystä on ymmärrettävää, että lapsikin, vaikka kasvaisi autiolla saarella, omaksuu uskon Jumalaan.
http://www.tiede.fi/artikkeli/677/taikausko_juontaa_ydintiedon_sekasotkusta
"Kaikissa kulttuureissa ja kansoissa kaikkialla maailmassa on aina palvottu jotain yliluonnollista Jumalaa, vaikka se onkin monesti saanut vääristyneitä muotoja."
Ihmiset ovat tosiaan aikojen kuluessa uskoneet jumaliin/jumalaan. Onko todisteita siitä, että jumalia on todella olemassa, niitä on vain yksi ja se on tämä juutalaisten heimojumala Jahve.
"Tämä todistaa, että Jumala jo luodessaan ensimmäiset ihmiset pani heidän sisimpäänsä tietoisuuden olemassaolostaan. Ei sitä ole kukaan heille opettanut, eikä pakkosyöttänyt, kuten ateistit yrittävät uskotella."
Jos toi on totta niin tämä jumala ei ole kaikkivaltias, minkä eri uskonnot ja niiden eri suunnat osoittavat.
homo eli hyvä sinun mielestä.
Allah ja Raamatun Jahve ovat yksi ja sama jumalolio,tuskin aineeton ja näkymätön, mikä ei ole mitään
voisi olla homo.
Eihän tämä ole edes missään mielessä suuri ongelma.
Mikäli menee kysymään joltakin tavalliselta uskonnolliselta henkilöltä, tai miksi ei myös uskonnottomalta, onko teleologinen argumentti mielestäsi vakuuttava argumentti jumalan olemassaolon puolesta?
Puhut hyvin todennäköisesti henkilön kanssa joka ei tiedä, mikä teleologinen argumentti on.
Kai muuten tiesit että teleologinen ja teologinen eivät ole sama asia. Teleologinen argumentti kun on yksi tietty argumentaation muoto ja teologinen on argumentaatio kaikissa muodoissa jumalan olemassaolosta.
Ongelma on siinä että nämä teologiset argumentit ovat usein muodollisia ilmauksia argumenteista joita tavallisen uskonnollisen ihmisen kuulee esittävän, eikä uskonnollinen ihminen joka argumentteja esittää yleisesti ottaen ole tietoinen siitä että hän käyttää argumenttia josta on olemassa muodollinen versio.
Kun joku sitten kuulee jossakin yhteydessä esim; teleologisesta argumentista, joka kuulostaa samalta kuin jota on aiemmin käyttänyt, saattaa kuulla esitettävän että tämä argumentti todistaa kyseisen henkilön jumalkäsityksen olevan tosi.
Ongelma ei siis ole se että näitä argumentteja käytetään oman asemansa todistamiseen, vaan ongelma on se että näitä argumentteja käytetään oman aseman tukemiseen ymmärtämättä mitä nämä argumentit itseasiassa ovat.
Hyvänä esimerkkinä tästä toimii seuraava: Kuinka usein olet kuullut jonkun esittävän Pascalin vaa'an?