kirjotan tänne, tätä palstaa oon kyllä viimisen vuoden aikana aika ahkerasti kulutanut, kiitos keksijälle, hieno juttu.
On se vaan ihmeellistä tämä elämä, ja miten aika parantaa haavoja. 3 kuolemaa ja paljon sairautta on ollut viimisen vuodenaikana, ja eilen nämä vainajat tietenkin korostuivat kun oli pyhäinpäivä. monta valkeaa ja vitivalkeaakin arkkua on tullut bongattua vuoden aikana. katsellut vainajaa arkussa, videolta ym. näky jää mieleen, se on niin eriryinen, jopa peljättävä, mutta mitä peljättävää kuolemassa oikeastaan on ? sehän ympäröi meitä kaikkia, sen haluaa aina siirtää syrjään, ja unohtaa.... kukaan ei pääse pakoon sitä. suru ei helpota hetkessä, ensin laimenee järkytys ja asian hyväksyntä, mikä minulla kesti aika pitkään, olenhan myös vuoden aikana vaihtanut myös työpaikkaa. tuntui, että en jaksa enään, ne voimat kuiten palautuivat, kun ymmärtää antaa itselle aikaa vaan olla ja levätä, ei muuta mahdollisuutta olisi edes ollut selvitä, uupumaan en halua alkaa, ei ollut muuta keinoa kuin levähtää ..joudun vielä pitkään lepäämään vapaa- ajallani, mutta se kuuluu nyt elämääni, en voi sille yhtikäs mitään. suruhan kannattaa surra, ettei se jää asumaan itteensä.,minunkin äitini on tehnyt itsemurhan , olin tosin jo täysikäinen, mutta alkuun syytin itteeni ja isääni, mutta jokainen on kuitenkin vastuussa omasta jaksamisesta, tyhmää alkaa esittään jotain muuta kuin on.
Kohta tulee joulu ja se on juhlista ihanin. joulu on lasten juhla, onneksi omassa lähipiirissäni on paljon noita välittömiä ja aitoja ohmisiä, jotka eivät esitä yhtään mitään.surukin laimenee ajan kanssa. sen kanssa oppii elämään, eikä tartte enään koko aikaa surkutella ja miettiä vainajia, miksi pitäis, hehän elivät täällä aikansa, ja mekin elämme aikamme, kunnnes joudumme kuolemaan pois. joskushan kuolema tulee helpotuksena, mutta suru on aina suru ja se kyllä kannattaa työstää mielestä kunnolla pois. tarkotan etttei jää kummittelemaa mieleen ja jäytämään omaa itteensä.
On se vaan ihmeellistä tämä elämä, ja miten aika parantaa haavoja. 3 kuolemaa ja paljon sairautta on ollut viimisen vuodenaikana, ja eilen nämä vainajat tietenkin korostuivat kun oli pyhäinpäivä. monta valkeaa ja vitivalkeaakin arkkua on tullut bongattua vuoden aikana. katsellut vainajaa arkussa, videolta ym. näky jää mieleen, se on niin eriryinen, jopa peljättävä, mutta mitä peljättävää kuolemassa oikeastaan on ? sehän ympäröi meitä kaikkia, sen haluaa aina siirtää syrjään, ja unohtaa.... kukaan ei pääse pakoon sitä. suru ei helpota hetkessä, ensin laimenee järkytys ja asian hyväksyntä, mikä minulla kesti aika pitkään, olenhan myös vuoden aikana vaihtanut myös työpaikkaa. tuntui, että en jaksa enään, ne voimat kuiten palautuivat, kun ymmärtää antaa itselle aikaa vaan olla ja levätä, ei muuta mahdollisuutta olisi edes ollut selvitä, uupumaan en halua alkaa, ei ollut muuta keinoa kuin levähtää ..joudun vielä pitkään lepäämään vapaa- ajallani, mutta se kuuluu nyt elämääni, en voi sille yhtikäs mitään. suruhan kannattaa surra, ettei se jää asumaan itteensä.,minunkin äitini on tehnyt itsemurhan , olin tosin jo täysikäinen, mutta alkuun syytin itteeni ja isääni, mutta jokainen on kuitenkin vastuussa omasta jaksamisesta, tyhmää alkaa esittään jotain muuta kuin on.
Kohta tulee joulu ja se on juhlista ihanin. joulu on lasten juhla, onneksi omassa lähipiirissäni on paljon noita välittömiä ja aitoja ohmisiä, jotka eivät esitä yhtään mitään.surukin laimenee ajan kanssa. sen kanssa oppii elämään, eikä tartte enään koko aikaa surkutella ja miettiä vainajia, miksi pitäis, hehän elivät täällä aikansa, ja mekin elämme aikamme, kunnnes joudumme kuolemaan pois. joskushan kuolema tulee helpotuksena, mutta suru on aina suru ja se kyllä kannattaa työstää mielestä kunnolla pois. tarkotan etttei jää kummittelemaa mieleen ja jäytämään omaa itteensä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
ei sua kukaan tarvii kuole pois mitä vittua sä tuut tänne internettiin vinkumaa ja vuodattamaan kyyneleitä ja odottamaan että joku rupee sua säälimään? mene afghanistanii sotaa terroristeja vastaa siellä ei itketä vittu.