Uskova luulee tietävänsä, että juuri hänestä piti tulla juuri hän itse. Ajatus siitä, että uusi ihmisenalku ei syntyessään ole mikään erillinen sielu ja persoona, on uskovalle hankala käsittää. Toki esim Päivi Räsänen lääkärinä tietää, että vauva luulee pitkän aikaa olevansa samaa ruumista ja yksilöä, kuin äitinsä.
Ajatus siitä, että ihminen on syntymänsä hetkellä pitkälti tabula rasa, voi olla osalle uskovia liian vaikea hyväksyä. Itse ateistina ajattelen, että perimän lisäksi koko ihmisen persoona (uskovilla sielu?) muokkautuu ympäristön ja perimän avulla ja siten pitkälti ratkaisee, kuka kestäkin tulee.
Jos onnekseen/onnettomuudekseen sattuu syntymään Puolaan ja katoliseen perheeseen, niin lähes 100% varmuudella syntyy katolilainen ihminen. Olettaisin, että olisi tullut minustakin sopivissa olosuhteissa.
Eli ihmisen vakaumus, persoona, moraali ym on pitkälti ulkopuolelta opetettua ja opittua. Olettaisin tämän ajatuksen saavan vain vähän/ei yhtään kannatusta, koska se vie meiltä henkilökohtaisen oikeassa olemisen ansion.
Ajatus siitä, että ihminen on syntymänsä hetkellä pitkälti tabula rasa, voi olla osalle uskovia liian vaikea hyväksyä. Itse ateistina ajattelen, että perimän lisäksi koko ihmisen persoona (uskovilla sielu?) muokkautuu ympäristön ja perimän avulla ja siten pitkälti ratkaisee, kuka kestäkin tulee.
Jos onnekseen/onnettomuudekseen sattuu syntymään Puolaan ja katoliseen perheeseen, niin lähes 100% varmuudella syntyy katolilainen ihminen. Olettaisin, että olisi tullut minustakin sopivissa olosuhteissa.
Eli ihmisen vakaumus, persoona, moraali ym on pitkälti ulkopuolelta opetettua ja opittua. Olettaisin tämän ajatuksen saavan vain vähän/ei yhtään kannatusta, koska se vie meiltä henkilökohtaisen oikeassa olemisen ansion.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Miksi jotain olisi kuoleman jälkeen? Vähän vierestä, mutta kuitenkin. Joskus tuntuu siltä, että uskovaiset ovat egoisteja. He haluavat, että heillä on joku aivan erityinen merkitys tai tarkoitus. Mikä sekin mahtaisi olla?