Kuinka olette soputuneet ikääntymiseen ?

Olet juuri se positiivinen ihminen johon itse en pysty, elämä on takana , edessä on vain vanhuus kipuineen.
Ympyrät pienenee vääjämmättä, se surettaa.

lähden uimaan.... kirjoitti:

Olet juuri se positiivinen ihminen johon itse en pysty, elämä on takana , edessä on vain vanhuus kipuineen.
Ympyrät pienenee vääjämmättä, se surettaa.

Eino Leinon tavoin:
Ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden päällä täysikuu.
Kesäyön on onni omanani, kaskisavuun laaksot verhouu.
En mä murehdi, en sure, huokaa, mutta metsän tummuus mulle tuokaa.
Puunto pilven, johon päivä hukkuu, siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu.
Tuoksut vanamon ja varjot veen. Niistä Sydämeni laulun teen !!

Siis ihan hyvä ikä elää. Monta asiaa voi miettiä vain itseään varten, ja ajatella ETEENPÄIN. Kukin omilla ehdoillaan, terveyden ja muiden olosuhteiden mukaan. Mennään päivä kerrallaan, ja nautitaan siitä mitä meillä jo/vielä on !

meri-kukka98 kirjoitti:

Eino Leinon tavoin:
Ruislinnun laulu korvissani, tähkäpäiden päällä täysikuu.
Kesäyön on onni omanani, kaskisavuun laaksot verhouu.
En mä murehdi, en sure, huokaa, mutta metsän tummuus mulle tuokaa.
Puunto pilven, johon päivä hukkuu, siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu.
Tuoksut vanamon ja varjot veen. Niistä Sydämeni laulun teen !!

Siis ihan hyvä ikä elää. Monta asiaa voi miettiä vain itseään varten, ja ajatella ETEENPÄIN. Kukin omilla ehdoillaan, terveyden ja muiden olosuhteiden mukaan. Mennään päivä kerrallaan, ja nautitaan siitä mitä meillä jo/vielä on !

Lue lisää

En ole edes ajatellut koko vanhentumista, mutta kyllä se aika varmasti tulee.
Olen koko ikäni ollut työn touhussa ja 'liikkeellä', tuntuu kuin sitä pitää vaan jatkaa, tietysti omasta halusta mitään pakotteita ei ole.
Minussa asuu edelleenkin n 40 sisällä, mutta ulkokuori paljastaa jo mummoutuneen naisen.
Sisärenkaassa kyllä keskustellaan kivuista ja lääkkeistä ja milloin mistäkin ikäisillemme jo tutuksi tulleista vaivoista, mutta myös paljon muusta ja vanheneminen kai tulee niin odottamatta ettei sitä miettimisillä paranna tai edes hidasta.
Ihan kaikki toiminnot tulee ajallaan tehtyä, laiskuus se vasta veitikka on, joskus tulee aivan yllättäen, sitten ei auta muu kuin lähteä kaupungille ja unohtaa velvollisuudet imurointi ja silitys, onhan näitä mitä voi ajallisesti säädellä oman mielen mukaan.
Edestään sen aikanaan löytää ja, mutta sitten voi olla jo mielekästä nuo hommat.
En tiedä miten sopeudun kun siihen kohtaan elämässä tulen tai joudun.

Olihan se jo minun nimi siellä kuolin ilmoituksissa, syntymä vuosi, paikka ja kaksi lapsen perhettä suremassa, mutta kun itse olin lukemassa sitä, enkä tietysti ollu kuollu. Sitten tälle naisväelle oli kaverit siitä surkutelleet hän oli vastannut 'Kyllä se kotia nyt ainakin imuroimaan jäi'.

Ei tästä mitään kauhukokemusta ole tullut. Johtuu varmaan siitä, että vuosikymmeniä on ollut hiljalleen aikaa sopeutua.
Kohdallani pitää paikkansa, että jos ei elämässä muuta opi niin ainakin hiljaa kävelemään. Askel on lyhentynyt ja vauhti hidastunut, mutta nythän sitä on aikaa katsella luontoa ja taivastella pilviä.

Kaikenlaisia kremppoja tulee, ja ne tuovat uusia vaivoja tullessaan.
Kuolemakin on päivä päivältä lähempänä, mutta ei sitä kannata jäädä odottelemaan; sehän tulee varmasti sitten kun on tullakseen.
Kun kerran on vielä elossa, kannattaa elää niin kauan kuin henki pihisee.

Venlastiina kirjoitti:

Ei tästä mitään kauhukokemusta ole tullut. Johtuu varmaan siitä, että vuosikymmeniä on ollut hiljalleen aikaa sopeutua.
Kohdallani pitää paikkansa, että jos ei elämässä muuta opi niin ainakin hiljaa kävelemään. Askel on lyhentynyt ja vauhti hidastunut, mutta nythän sitä on aikaa katsella luontoa ja taivastella pilviä.

Kaikenlaisia kremppoja tulee, ja ne tuovat uusia vaivoja tullessaan.
Kuolemakin on päivä päivältä lähempänä, mutta ei sitä kannata jäädä odottelemaan; sehän tulee varmasti sitten kun on tullakseen.
Kun kerran on vielä elossa, kannattaa elää niin kauan kuin henki pihisee.

Lue lisää

En viitsi edes luetella, mitä itsekkin "omistan" , kaikennäköistä ja lisää tulee....
Nehän ovat niitä "ikälisiä". Kun ne on jotenkin hallinnassa ja niiden kanssa sopeutuu elämään- niin hyvin menee. Turhaa niillä on mieltään pahoittaa, kas kun ei niille mitään voi.
Sekin on selvää että tiedot pitää tasata, voinnin kuulumiset kysellä. Aina kun Tuttuja/ystäviä/ sukulaisia sattuu kohdalle. Sekin kuuluu asiaan.
Positiivisella asenteella vaan porskutellaan eteenpäin, kukin vointinsa mukaan. Kaikki tulee ajallaan, jopa ihan odottamatta !
En kyllä nykynuorikaan tahtoisi olla.

Nuorena ei voi koskaan olla varma, elääkö vanhaksi, näkeekö lapsiaan aikuisina, ehtiikö nähdä lapsenlapsiaan, seuraavasta sukupolvesta puhumattakaan. Joskus elämä loppuu jokaiselta, mutta vanhana tietää, ettei se loppunut nuorena!

Kun on saanut elää kaikki takana olevat vuosikymmenet, voi huokaista helpotuksesta, että selvisimpä tänne saakka. Ja jos on tänne saakka selvinnyt, ei kannata antaa periksi. Kuljetaan rinta rottingilla tie loppuun asti!

Hintriika* kirjoitti:

Nuorena ei voi koskaan olla varma, elääkö vanhaksi, näkeekö lapsiaan aikuisina, ehtiikö nähdä lapsenlapsiaan, seuraavasta sukupolvesta puhumattakaan. Joskus elämä loppuu jokaiselta, mutta vanhana tietää, ettei se loppunut nuorena!

Kun on saanut elää kaikki takana olevat vuosikymmenet, voi huokaista helpotuksesta, että selvisimpä tänne saakka. Ja jos on tänne saakka selvinnyt, ei kannata antaa periksi. Kuljetaan rinta rottingilla tie loppuun asti!

Lue lisää

ole mitään lisäämistä,noin se on.

muori67 kirjoitti:

ole mitään lisäämistä,noin se on.

että kyllä on hyvää aikaa elää, ei ole liikaa työtä, ja voi karsia sen mitä ei näe mielekkääksi. Saa seurata maailman tilannetta, nuorisoaan ja on aikaa ajatella ja harrastaa:D Tyytyväinen mielikin tuntuu hyvältä:D

Katsella ihmisiä ympärillään, ja nauttia taas kodin ihanasta rauhasta, vaikka viettää pyjamapäivää, jos siltä tuntuu ja lukea.---- Joo pää pystyyn vaan iloiseen!

Noin ajattelen myös, mutta kun luoja on antanu terveyttä ja elämä jatkuu vaan, jotain hyödyllistä pitää keksiä kuolemaa ootellessa.
Jos puoliso olisi vielä hengissä, elämä olis mielekkäämpää .

Ei milloinkaa, kuka on sanonu että PITÄÄ, jos tuntee olevansa terve ja elämä on ihanaa, nauti ihmeessä elämästäsi.
Mä pidän itseäni jo vanhuksena, en jaksa samoja asioita kuin ennen, se harmittaa.
Koitan pitää hyvää kuntoa yllä uimalla päivittäin, sitten teen käsitöitä, TV:tä kattelen ja sättäilen koneella, joskus kirjoitan runoja elämän tuskasta.
On yksi pahae, pitäs päästä eroon rahapeleistä, onko kellään hyviä neuvoja, otan kiitollisena vastaan ?

mä vanha koppura kirjoitti:

Ei milloinkaa, kuka on sanonu että PITÄÄ, jos tuntee olevansa terve ja elämä on ihanaa, nauti ihmeessä elämästäsi.
Mä pidän itseäni jo vanhuksena, en jaksa samoja asioita kuin ennen, se harmittaa.
Koitan pitää hyvää kuntoa yllä uimalla päivittäin, sitten teen käsitöitä, TV:tä kattelen ja sättäilen koneella, joskus kirjoitan runoja elämän tuskasta.
On yksi pahae, pitäs päästä eroon rahapeleistä, onko kellään hyviä neuvoja, otan kiitollisena vastaan ?

Lue lisää

Kun en koskaan ole pelannut niitä. Jotenkin ovat sentit aina olleet vähissä ettei ole peleihin joutaneet.
Mutta Ruune kertoi tuolla toisessa ketjussa vinkkejä- Ja itsekuria, päästä niistä eroon!

Muutenhan meidän ikäisillä on kokonaan eri tavoitteet kuin nuorilla: on koti, perhe, ammatti, työ jne.
Joten ellellään vaan me niinkuin Sinisirkku kertoi, nauttien mistä milloin huvittaa.
Vanhaksi ei tarvitse itseään tuntea-- on tekemättä mikä ei milloin suju, ja sillä siisti.
Kun sydän ja mieli on nuori... saahan mummotkin olla sopivasti nykyaikaisia. Meitähän ei sellaiset normit määrää.

meri-kukka98 kirjoitti:

Kun en koskaan ole pelannut niitä. Jotenkin ovat sentit aina olleet vähissä ettei ole peleihin joutaneet.
Mutta Ruune kertoi tuolla toisessa ketjussa vinkkejä- Ja itsekuria, päästä niistä eroon!

Muutenhan meidän ikäisillä on kokonaan eri tavoitteet kuin nuorilla: on koti, perhe, ammatti, työ jne.
Joten ellellään vaan me niinkuin Sinisirkku kertoi, nauttien mistä milloin huvittaa.
Vanhaksi ei tarvitse itseään tuntea-- on tekemättä mikä ei milloin suju, ja sillä siisti.
Kun sydän ja mieli on nuori... saahan mummotkin olla sopivasti nykyaikaisia. Meitähän ei sellaiset normit määrää.

Lue lisää

on ihan eläväinen, näkeehän jo henkisen vireyden (nuoruuden), kun jaksetaan ottaa kantaa milloin mihinkin ja välillä höpsötelläkin.
Minustakkii tuntuu, että on vaan "nuortunut vanhetessaan", tehnyt kaikenlaista sellaista, mitä ei nuorempana tohtinut tehdä tai ei ollut tietysti mahdollisuutta ja aikaa. Onhan nyt kerinnyt ottaa takaisin sen, mitä ei aikaisemmin kerinnyt tehdä. Sanon kyllä suoraan, etten enää niinsanotusti harrasta mitään, mielestäni olen sitäkin tehnyt ihan kyllikseni.

No, munulla on kyllä erinäiset vuodet mennyt aikaa näitten nuorten kanssa, kun siihen paneuduin niin tosissani, että välillä olen ollut jopa aika nääntynyt itse. Nyt enää tämä viimeinen rynnistys, se kodin laitto tämän 18-vuotta täyttävän kanssa.
Todellisille ystäville olen oppinut antamaan suurenmoisen arvon.
Hulluimpia juttuja tässä ikäkysymyksessä on minulla ollut, (nyt vasta tajusin tämän paperi-iän täyttäessäni 70 vuotta), että monesti iän tullessa puheeksi, sanoin epähuomiossa itseni vuotta vanhemmaksi...että se siitä "iän" merkityksestä.
Ystäväni ja hyvät tuttavani ovat aina olleet huomattavastikin nuorempia kuin minä itse, osoittanee sekin, että henkisesti olen itsekin nuorempi kuin syntymävuoteni näyttää.
Oli toki minullakin sellainen kausi, että tutkiskelin naamaani enkä valokuvissa ollut lainkaan mielelläni. Olin alamaissa, että...ei voi olla totta, olenko noin vanhan näkönen. Mutta pääsin senkin yli, mitä merkitystä on luonnollisella vanhenemisella ulkonaisesti...ei yhtikäs mitään. Ystävät pitävät edelleen minusta samalla tavoin, eivät kurtut, kuopat, ylimääräset leuat ja krämpät meinaa mittään.
Silmiin vaan pilkettä toivottelen teille kaikille muillekin...ja itselleni, ettei kovin noppeesti liian suuri annos järkeä ilmaantuisi!

susmorsian ek. kirjoitti:

on ihan eläväinen, näkeehän jo henkisen vireyden (nuoruuden), kun jaksetaan ottaa kantaa milloin mihinkin ja välillä höpsötelläkin.
Minustakkii tuntuu, että on vaan "nuortunut vanhetessaan", tehnyt kaikenlaista sellaista, mitä ei nuorempana tohtinut tehdä tai ei ollut tietysti mahdollisuutta ja aikaa. Onhan nyt kerinnyt ottaa takaisin sen, mitä ei aikaisemmin kerinnyt tehdä. Sanon kyllä suoraan, etten enää niinsanotusti harrasta mitään, mielestäni olen sitäkin tehnyt ihan kyllikseni.

No, munulla on kyllä erinäiset vuodet mennyt aikaa näitten nuorten kanssa, kun siihen paneuduin niin tosissani, että välillä olen ollut jopa aika nääntynyt itse. Nyt enää tämä viimeinen rynnistys, se kodin laitto tämän 18-vuotta täyttävän kanssa.
Todellisille ystäville olen oppinut antamaan suurenmoisen arvon.
Hulluimpia juttuja tässä ikäkysymyksessä on minulla ollut, (nyt vasta tajusin tämän paperi-iän täyttäessäni 70 vuotta), että monesti iän tullessa puheeksi, sanoin epähuomiossa itseni vuotta vanhemmaksi...että se siitä "iän" merkityksestä.
Ystäväni ja hyvät tuttavani ovat aina olleet huomattavastikin nuorempia kuin minä itse, osoittanee sekin, että henkisesti olen itsekin nuorempi kuin syntymävuoteni näyttää.
Oli toki minullakin sellainen kausi, että tutkiskelin naamaani enkä valokuvissa ollut lainkaan mielelläni. Olin alamaissa, että...ei voi olla totta, olenko noin vanhan näkönen. Mutta pääsin senkin yli, mitä merkitystä on luonnollisella vanhenemisella ulkonaisesti...ei yhtikäs mitään. Ystävät pitävät edelleen minusta samalla tavoin, eivät kurtut, kuopat, ylimääräset leuat ja krämpät meinaa mittään.
Silmiin vaan pilkettä toivottelen teille kaikille muillekin...ja itselleni, ettei kovin noppeesti liian suuri annos järkeä ilmaantuisi!

Lue lisää

Noinhan se näyttää olevan, tai onko se ihan noinkaan. Kun meillä tämä naisväki puhuu muoreista ja nauraa niiden toilailuille, kauhistelee kiukkusia eukkoja ja itse on 75v omasta vanhuuesta ei puhu mitään. Sanoo minun olevan hänen huolehittavana vaikka asia on justiisa päinvastoin. Samapa tuo olokoon miten tahasa, en enempi puutu.

joutavoinen kirjoitti:

Noinhan se näyttää olevan, tai onko se ihan noinkaan. Kun meillä tämä naisväki puhuu muoreista ja nauraa niiden toilailuille, kauhistelee kiukkusia eukkoja ja itse on 75v omasta vanhuuesta ei puhu mitään. Sanoo minun olevan hänen huolehittavana vaikka asia on justiisa päinvastoin. Samapa tuo olokoon miten tahasa, en enempi puutu.

Lue lisää

En koe mitään sopeutumisen tarvetta, ihan sama täyttääkö 15 vai 70, 15 ollaan nuoria ja ja nyt sopivan ikäisiä, luin tuolla ikää tarkoittavaa nimitys ketjua, sekin on kuin herneet pussista valusi pitkin rappuja, sanoja on eikä mitään uutta.
Mukavahan tässä kirjoitella, ei kiire mihinkään, takana rikas elämä kaikkine iloineen ja suruineen, ei minulla ole tarvetta mihinkään erikoiseen saatikka sitten sopeutumista vuosiakin jo muutama päälle 70.
Kirjoittelen vain ajankuluksi, ja harrastelen ajatuksen kulkua, en kyllä ole varma kulkeeko sekään, ainakin tuppaa jotain unohtumaan, sehän on luvallista.