Uusitussa Suomen perustuslaissa poistui presidentin asema evankelis-luterilaisen kirkon päämiehenä ja piispojen nimittäjänä. Tuo menettely oli saanut alun siitä, kun Rooman keisarista tuli kristillisen kirkon päämies. Samalla se oli merkinnyt suuren luopumuksen ajan alkamista. Alkukirkossa ollut apostolinen valtuus johtaa kirkkoa hävisi. Kirkosta tuli Rooman valtionkirkko.
Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristukselle Kirkolle on palautettu apostolinen valtuus. Ensin Johannes Kastaja palautti parannuksen evankeliumin ja upotuskasteen valtuudet ja myöhemmin Pietari, Jaakob ja Johannes palauttivat korkeamman eli Melkisedekin pappeuden avaimet, joihin kuului mm. kirkon perustamisen valtuus.
Lukiessani Jukka Tarkan kirjaa "Max Jokobson. Kylmän sodan diplomaatti", Otava 2010, tulin sivulle 227. Siinä puhuttiin Kekkosen seuraajaehdokkaista tasavaltamme presidentiksi. Myös Jakobsonia jotkut pitivät mahdollisena, mutta hän kieltäytyi moneen otteeseen. Kirjassa sanotaan:
"Sitä paitsi. Miten juutalainen olisi voinut olla evankelis-luterilaisen kirkon päämies ja piispojen nimittäjä? K.- A. Fagerholm oli aikanaan ennen vuoden 1956 presidentinvaalia ilmoittanut liittyvänsä kirkkoon, jos hänet valittaisiin presidentiksi. Mutta entä jos Jakobson olisi päätynyt siihen asemaan, olisiko hänen pitänyt erota juutalaisesta seurakunnasta ja kääntyä kristinuskoon?
Kirkon päämiehenä toimiminen näyttää olleen presidenttiyden tärkeänä pidetty sektori, vaikka siitä ei puhuttu. Jakobson kertoo Kekkosen jossakin keskustelussa sanoneen, että hän todennäköisesti eroaisi kirkosta, ellei olisi presidentti. Jakobson sai siitä kimmokkeen selostaa omaa täysin toisenlaista tilannettaan, jos kuviteltaisiin hänen olevan Kekkosen asemassa. Kaiken sen jälkeen, mitä juutalaisille oli tapahtunut, eroaminen seurakunnasta olisi ollut rintamakarkuruutta. Se teki ilmeisesti vaikutuksen presidenttiin, joka hetken vaiettuaan oli vastannut: 'Tuota en ole tullut ajatelleeksi, mutta nyt kyllä ymmärrän.' "
Tuo Jakobsonin lausuma poisti ehkä viimeisenkin epäilyksen Kekkoselta siitä, että Jakobson olisi asettunut presidenttiehdokkaaksi. Suomen perustuslain kirkon päämiehen asemaa koskevasta muutoksesta saanemme kiittää Martti Ahtisaarta. Tässä uudessa tilanteessa Jakobsonkin olisi vapaa valitsemaan ehdokkuuden presidentiksi.
Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristukselle Kirkolle on palautettu apostolinen valtuus. Ensin Johannes Kastaja palautti parannuksen evankeliumin ja upotuskasteen valtuudet ja myöhemmin Pietari, Jaakob ja Johannes palauttivat korkeamman eli Melkisedekin pappeuden avaimet, joihin kuului mm. kirkon perustamisen valtuus.
Lukiessani Jukka Tarkan kirjaa "Max Jokobson. Kylmän sodan diplomaatti", Otava 2010, tulin sivulle 227. Siinä puhuttiin Kekkosen seuraajaehdokkaista tasavaltamme presidentiksi. Myös Jakobsonia jotkut pitivät mahdollisena, mutta hän kieltäytyi moneen otteeseen. Kirjassa sanotaan:
"Sitä paitsi. Miten juutalainen olisi voinut olla evankelis-luterilaisen kirkon päämies ja piispojen nimittäjä? K.- A. Fagerholm oli aikanaan ennen vuoden 1956 presidentinvaalia ilmoittanut liittyvänsä kirkkoon, jos hänet valittaisiin presidentiksi. Mutta entä jos Jakobson olisi päätynyt siihen asemaan, olisiko hänen pitänyt erota juutalaisesta seurakunnasta ja kääntyä kristinuskoon?
Kirkon päämiehenä toimiminen näyttää olleen presidenttiyden tärkeänä pidetty sektori, vaikka siitä ei puhuttu. Jakobson kertoo Kekkosen jossakin keskustelussa sanoneen, että hän todennäköisesti eroaisi kirkosta, ellei olisi presidentti. Jakobson sai siitä kimmokkeen selostaa omaa täysin toisenlaista tilannettaan, jos kuviteltaisiin hänen olevan Kekkosen asemassa. Kaiken sen jälkeen, mitä juutalaisille oli tapahtunut, eroaminen seurakunnasta olisi ollut rintamakarkuruutta. Se teki ilmeisesti vaikutuksen presidenttiin, joka hetken vaiettuaan oli vastannut: 'Tuota en ole tullut ajatelleeksi, mutta nyt kyllä ymmärrän.' "
Tuo Jakobsonin lausuma poisti ehkä viimeisenkin epäilyksen Kekkoselta siitä, että Jakobson olisi asettunut presidenttiehdokkaaksi. Suomen perustuslain kirkon päämiehen asemaa koskevasta muutoksesta saanemme kiittää Martti Ahtisaarta. Tässä uudessa tilanteessa Jakobsonkin olisi vapaa valitsemaan ehdokkuuden presidentiksi.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Muuten hyvä kirjoitus, mutta presidentin aseman muutumisen paneminen Martti Ahtisaaren ansioksi ei pidä aivan paikansa.
Mauno Koivisto oli ensimmäinen, jioka sanoi, että piispan nimtysasia ei kuulu maan presidentille. Silloin Lut.kirkko ei loksautanut korviaan asialle. Asia tajutiin vasta, kun toinen presidentti Martti Ahtisaari sanoi saman asian samassa tilanteessa. Silloin kyseinen kirkko ymmärsi, ettei se voi jatkua, että jokainen presidentti piispan nimitämisen yhteydessä esitäisi saman kommentin, jonka vuoksi piispan valinta ja asettaminen siirettiin kirkon sisäiseksi asiaksi. Ilmeisesti se mahdollisti myös perustuslakimuutoksen, jossa valitulta presidentiltä ei edelytettä enää tietyn kirkon jäsenyyttä.
Olen itse kiitollinen siitä, että saan kuulua kirkkoon, jonka pää on Jeesus Kristus, jonka vuoksi ei tarvitse tehdä mitään muutoksia.
mielenkiintoisesta juonesta ja vastauksesta. Muistan hämärasti jotakin keskustelua juuri tuosta Jakobsonista. Äitini sanoi jotakin siihen tapaan, että eihän juutalainen voi olla kristityn kirkon pää.
Kyllä se niin on että kirkon ja valtion olisi oltava erillään. Kuten Lehi sanoi, kirkkomme johtaja on itse Jesus Kristus.
juutalainen voi kuitenkin olla kirkolla jumalana...
Jakobson ei kuitenkaan koskaan ollut presidenttiehdokkaana, joten missä yhteydessä äitisi noin totesi?
Jakobsonin ehdokkuudesta keskusteltiin tuohon aikaan. Häntä ei asetettu ehdokkaaksi. Hän kieltäytyi siitä jopa moneen kertaan tietäen, ettei tulisi kuitenkaan valituksi.
spekulaatioita, en ole vielä lukenut kirjaa - mainittiinko siinä lehdistössä keskustellun asiasta? Yritys /yrityksen torpedointi YK:n pääsihteeriksi oli mediassa tietysti esillä laajalti, mutta harvemmin Kekkosen jälkeen mahdollisesti presidentiksi pyrkivät- uskalsikohan kukaan julkisesti tuohon aikaan edes uskoa että Kekkonen jopa joskus kuolisi ? Varmaan Kekkonen ja Jakobson ovat keskenään näitä pohtineet, mutta pääsikö pohdinta tosiaan tiedotusvälineisin asti?
Tuossa on kommentoitu lähinnä mustana hevosena. (Helvi Sipilän mielestä paras vaihtoehto olisi ollut vaalea tamma eli hän itse.)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Max_Jakobson
Tietoni perustuu vain kirjassa olevaan. Sivulla 226 mainitaan, että lehdistössä kierteli tieto vennamolaisten tunnusteluista Jakobsonin tai Kaarlo Pitsingin suostumisesta Kekkosen vastaehdokkaaksi.
Tämän päivän Hesarin mielipidesivulla on omituinen dosentti, teologian tohtorin kirjoitus "Valtio ja kirkko erotettiin toisistaan jo vuonna 1869". Mm. näin hän sanoo. "Suomen evankelisluterilaisen kirkon helpotukseksi valtiokirkko purettiin vuonna 1869, kun päätösvalta kirkon asioista siirrettiin ortodoksisen tsaarin hovista kirkon omaan elimeen, kirkolliskokoukseen."
On totta, että nyt on "Perustuslain mukaan jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Tähän liittyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa..." Joopa joo, on nyt, mutta uskonnon vapaus saatiin Suomeen vasta itsenäisyyden yhteydessä. Mormoneja vainottiin tsaarin vallan aikana. Eräs heistä istui jopa vankilassa syytettynä vieraan uskonnon saarnaamisesta. Ruotsista tulleet lähetyssaarnaajat karkotettiin maasta.
Edelleen kirkko ja valtio ovat tiiviisti yhdessä mm. veronkannon kautta.
Hyvä vain. Voihan ateistikin tulla presidentiksi. Olisi omituista, jos ateistin pitäisi nimittää piispoja. Presidentti on edelleenkin puolustusvoimien ylipäällikkö. Entä jos presidentti olisikin aseistakieltäytyjä? Tuokin historiallinen omituisuus tulisi poistaa. Onhan Suomessa kylläkin ollut aseistakieltäytyjä puolustusministerinä.