Kun Usa kehittelee semmoista matkasalkkuun mahtuvaa ydinpommia, niin eikö ydinvoimalastakin voisi kehitellä semmoisen näppärän pienoisvoimalan. Vähän niinkuin mökkiaggregaattori. Kyllähän sukellusveneetkin kulkee ydinvoimalla, miksei sähköä voisi tuottaa myös pienissä ydinvoimaloissa, jotka olisivat hajasijoitettuna ympäri Suomea. Luovuutta kun löytyisi.
Sitten kun jokaisella kiinalaisella on jääkaappi, joka käy hiilivoimalla, niin minä en halua enää silloin olla täällä hengittämässä niitä saasteita.
Sitten kun jokaisella kiinalaisella on jääkaappi, joka käy hiilivoimalla, niin minä en halua enää silloin olla täällä hengittämässä niitä saasteita.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Hakevoimala ois parempi kerta suomessahan puuta riittää.
Kyllä ydinvoimaa voi vallan hyvin tuottaa pienessäkin mittakaavassa. Itse reaktori tarvitsee toimiakseen vain kriittisen massan polttoainetta, hidastinaineen ja säätömenetelmän, mutta jäähdytys, vesikierto, generaattorit, lauhdutin, kontainmentti yms. vievät suurimman osan tilasta. Suurin osa on toki tyypillisiä mille tahansa lämpövoimalalle. Niinpä pienikin voimala vie väkisinkin suurehkon tilan, ja ydinvoiman tapauksesssa äärimäisen pienistäkin polttoainemääristä saatavat energiat ovat niin suuria, että ihan mökkikoon voimala ei ole järkevä toteuttaa.
Sen sijaan isoihin voimaloihin verrattuna pieniä reaktoreita voidaan tehdä ja onkin tehty, ei minkäänlaista ongelmaa. Kulkeehan maailman merillä suuri joukko laivojakin ydinvoimalla. Esimerkiksi kelvannee venäläinen KLT-40 painevesireaktori, jonka reaktoriastia on neljä metriä korkea ja läpimitaltaan 2,2 metrinen sylinteri. Sähköteho on 35 MW.
Suurin yksiköihin on päädytty lähinnä suuruuden ekonomian takia, eli teollisuusmaassa on yksinkertaisesti taloudellisempaa tuottaa sähkö keskitetysti ja jakaa se siirtoverkolla.
Pienet reaktorit sopivat laivojen voimalähteiksi, nykyistä laajemminkin, syrjäisille ja kehittyville seuduille helppohoitoisiksi, päästöttömiksi, luotettaviksi ja riittoisiksi energianlähteiksi, sekä muihin erikoistarkoituksin kuten vaikka suolanpoistoon makean veden tuottamiseksi tai avaruuteen, jossa niitä onkin jo menestyksekkäästi käytetty kymmenittäin.
rakentaa ydinvoimala etelänavalle. Siellä järjestyis jäähdytyskin helposti ja vois rakentaa vaikka kaupungin jonnekin kupolin sisälle ja sinne vaikka tropiikin lämpö.
Kyllähän tuo onnistuisi, mutta jos nyt ensin saataisiin järjestykseen energiahuolto edes näillä alueilla joilla asutusta jo on. Ydinvoima, vaikkakin kaikkein merkittävin ihmiskunnan päästöttömistä energianlähteistä, kattaa vasta 17% maailman sähkönkulutuksesta. Fossiilisten polttoaineiden käytön leikkaamisen massiivisessa, globaalissa mittakaavassa on oltava ensimmäinen prioriteetti tai kohta koko etelänapa on muutenkin tropiikkia (no, vähän liioitellen).
1961 McMurdon tutkimusasemalle asennettiin PM-3A tyyppinen pieni siirrettävä reaktori jonka teoreettinen teho 1800 KW. Käytännössä siitä saatiin irti 1250 KW
Reaktorin perustyyppi oli painevesireaktori ja se oli niin pieni, että sen pystyi kuljettamaan USA:n C-130 rahtikoneessa (muuten aika tolkuttoman iso kone).
Reaktori poistettiin käytöstä 1972
Islanti on mielenkiintoinen esimerkki tästä. Siellähän niitä kuumia lähteitä riittää. Viljelevät viinirypäleitä ja muuta tropiikin hedelmää kasvihuoneissa, kylmissä olosuhteissa. Mikäs siinä, kun maaperästä pulppuaa ilmaista energiaa.
Islanti aikoo olla ensimmäinen valtio maailmassa, joka alkaa toimia pelkän vedyn avulla. Autot ja kalastuslaivasto. Siellä kun saa sitä vetyä tuotettua ympäristöystävällisesti.
"Kun Usa kehittelee semmoista matkasalkkuun mahtuvaa ydinpommia, niin eikö ydinvoimalastakin voisi kehitellä semmoisen näppärän pienoisvoimalan. Vähän niinkuin mökkiaggregaattori."
Kuluttajilla olisi aito valinnan vapaus: jos haluat ydinenergiaa, osta tämä miilu. sillä lämpiää saunakin, mutta kiukaaksi sitä ei pidä erehtyä luulemaan.
miilu olisi tietysti vaihtoladattavissa, esimerkiksi noin 10000 käyttötunnin välein. plutonium-polttoainetta tuottaa myös kotimaiset myrkyntuotantolaitokset, joiden tarkoitus on tuottaa voittoa/osinkoja omistajilleen. kyllä niille varmasti tommonenki bisnes kelpaisi. niistä myrkyistä kun ei pääse millään eroon.
"Kuluttajilla olisi aito valinnan vapaus: jos haluat ydinenergiaa, osta tämä miilu."
Äärimmäisen pienetkin määrät ydinpolttoainetta tuottavat niin valtavia määriä energiaa, ettei sellainen olisi järkevää. Tupakka-askin kokoista mötikkää polttoainetta ei yksi ihminen saisi järjellisessä ajassa kulutettua, niinpä näin pienen mittakaavan kuluttajasovellukset eivät vain ole järkeviä.
"sillä lämpiää saunakin, mutta kiukaaksi sitä ei pidä erehtyä luulemaan."
Itseasiassa mikä estää? Olen monesti leikilläni ajatellut heti valmis -tyyppistä saunankiusta jossa olisi sopivasta isotoopista tehty lämpöelementti keskellä ja rautaa ympärillä säteilysuojana. Olisi kokoajan kuumana vaikka vuosikymmeniä ja täysin vaaraton, ei sieltä muuta tulisi kuin ilmaista energiaa.
"miilu olisi tietysti vaihtoladattavissa, esimerkiksi noin 10000 käyttötunnin välein."
Kovinpa olisi lyhyt latausväli. Pistettäisiin samantien 10 vuoden (~90000h) latausväli niin reaktorin voisi palauttaa tehtaalle aina latauksen yhteydessä ja saada uuden tilalle. Muuten olisi täysin huoltovapaa.
Kotitalouksissa tämä ei sentään ole järkevää, mutta monissa erikoissovelluksissa kylläkin. Esimerkiksi kovasta kuivuudesta ja vesipulasta kärsiville alueille, joissa merivettä on saatavilla, voitaisiin tämäntapaisilla reaktoreilla tuottaa tehokkaasti vettä, jolla pelastettaisiin ihmishenkiä ja poistettaisiin äärimmäistä kurjuutta. Käytetty tekniikka on testattua ja osoitettu turvalliseksi, päästöttömäksi ja luotettavaksi. Osoittaisi kovin suurta sydämmettömyyttä ja piitaamattomuutta, jos joku vastustaisi tällaista ihmisten pelastamista janoon kuolemiselta ja täysin todellisen inhimillisen kärsimyksen torjumista pelkkien mielikuvituksen tuottamien uhkakuvien nojalla.
"plutonium-polttoainetta tuottaa myös kotimaiset myrkyntuotantolaitokset, joiden tarkoitus on tuottaa voittoa/osinkoja omistajilleen. kyllä niille varmasti tommonenki bisnes kelpaisi. niistä myrkyistä kun ei pääse millään eroon."
Ydinteollisuuden osuus ongelmajätteistä on häviävän pieni. Lisäksi käytetty polttoaine on mahdollista kierrättää 95%. Suhteessa tuotettuun energiaan ydinenergia tuottaa minimaalisia määriä jätettä, niin pieniä määriä että se on teknisesti ja taloudellisesti mahdollista pysyvästi eristää elollisesta luonnosta energian kuluttajien kustannuksella. Kunpa sama pätisi myös siihen 80% maailman energiasta, joka tuotetaan polttamalla fossiilisia polttoaineita ja levittämällä käytetty polttoaine ympäri maailman ilmaan ja luontoon.
miten tuollaiset salkkupommit ja muut pienoisydinpommit voivat ylipäänsä toimia? Normaalissa pommissahan on riittävästi lähes 100% väkevöityä fissiiliä ainetta, jonka tavallinen räjähde(TNT) puristaa lujan ulkokuoren sisällä kasaan. [Tämä erittäin nopea tiheyden kasvu lisää voimakkaasti reaktiivisuutta, fissioita tapahtuu paljon nopeasti, lämpöä ja painetta syntyy valtavasti yhteen pisteeseen kunnes paine-erot pystyvät tasaantumaan eli tapahtuu räjähdys.]
Polttoaineen väkevyyttä ei siis enää voi juuri lisätä, sillä on tietty kriittinen massa ja käsittääkseni paljonkaan vahvempia kemiallisia räjähdysaineita ei ole eikä tule. Mikä noissa miniydinpommeissa sitten oikein on se tekninen juju?
Tänä päivänä voipi olla vaikeaa saada tietoa ydinpommin valmistusmenetelmistä, mutta katso oisko tämän haun tuloksesta apua:
http://www.google.fi/search?hl=fi&ie=UTF-8&oe=UTF-8&q=Nuclear Posture Review mini&btnG=Hae&lr=
"Salkkupommit" ovat vähän sellaista legendaa, ihan varmoja niiden olemassaolosta ei olla ja vaikka niitä suurvalloilla olisikin, eivät ne kovin kevyitä vempeleitä ole: tosi iso "salkku" ja painoa väkisinkin kymmeniä kiloja.
Toimintaperiaate on kutakuinkin sama kuin lentopommeissakin, kriittisen massan verran fissiiliä ainetta pidetään erillään ja ne "ammutaan" ajastetulla räjähteellä yhteen. Yksi tapa on tehdä melkein kriittinen pallo, jonka keskelle on porattu reikä. Siihen sitten ammutaan laukaisuhetkellä reiän muotoinen fissiili kappale. Plutoniumilla taitaa riittää kymmenisen kiloa kriittiseksi massaksi - heijastinaineiden avulla vähemmänkin - joten isohko salkkukoko on teoriassa mahdollinen.