Niin. Hyvää isänpäivää, isä. Laitoin sulle kortin mutta en ole ihan varma laitoinko sen oikeaan osoitteeseen niistä kahdesta mahdollisesta. No, saat kortin ennemmin tai myöhemmin. Soittaa en sulle halua, en halua että minua piikitellään ja syyllistetään kun en ole käynyt vuosiin. En pärjää kovin hyvin töiden suhteen enkä rahallisestikaan eikä niistä asioista mielellään enää puhu omaisille joista on ajat sitten vieraantunut.
Muistan kun joskus lapsena tulin innokkaana sinulle kertomaan jotakin kivaa ja sain kuulla että se oli sinun mielestäsi tyhjänpäiväistä höpinää. Äiti neuvoi minulle miten voin tehdä pienen kasvimaan ja sellaisen teinkin. Olin kerran menossa näyttämään serkulleni hienoa kasvimaatani - kun totesin että sinä, isä, olit kasannut suuria haloiksi hakattavia puita kasvimaani päälle ja se oli sen kasvimaan loppu.
Tukkapöllyä ja piiskaa meillä annettiin ja puhuit usein että pitää varmaan pieksäyttää. Olen joskus miettinyt että nautitko siitä pikkulapsen hakkaamisesta? Äiti joskus puhui siitä miten kovaa suutuspäissäsi hakkasit lehmiä rautaisilla riimuilla.
Äidillä on ollut aina ikävä tapa puhua sinusta pahaa selän takana minulle ja olen joskus häntä siitä kieltänyt mutta ei hän niin vain lopeta. Minusta ei ole hyvä että toinen vanhempi myrkyttää lapsen mielen toista kohtaan, vaikka kyllähän sinä itsekin vaikutit siihen millainen kuva minulla sinusta on.
Minua ärsyttää se, että äiti aina marisee minulle siitä, että ei voi tehdä sitä eikä tätä ruokaa koska sinulla on laktoosi-intoleranssi. Mutta jos teille kylään tulee joitakin naapurin ukkoja niin ei äiti yhtään valita kun laittaa ruokaa ihan liikaakin. Vai onko se vaan äidin piikki minulle, kun olen yksinäinen ja kuitenkin laitan joskus itselleni ruokaa - pitäisikö minun siis olla syömättä kun olen vain yksinäinen ihminen?
Muistan miten kovaa ja rumasti minulle joskus karjuit. Ja kun neuvoit minulle matematiikan laskuja (kiitos), revit minua pitkästä tukasta (siitä en kiitä). Kun olin murrosikäinen niin vielä oikein tahallasi ärsytit minua - arvasitkohan miten paljon sinua inhosin silloin - olisin voinut vaikka tappaa sinut!
Kerran kun olin pesemässä pyykkiä käsin (koska sinun mielestäsi kunnon pyykinpesukonetta ei tarvittu, koska sinä et itse koskaan pessyt pyykkiä) tulit jäkättämään minulle jotakin, mitä se mahtoi ollakaan. Suutuin ja paiskasin oven kiinni ja kolautin vahingossa ovella sinua päähän. Olit sitten mennyt sitä äidille valittamaan. Äiti sitten karjui minulle että en ansaitse isää ollenkaan! Kiitos vaan siitäkin.
Sanotaan että "joka vanhoja muistaa, sitä tikulla silmään". Enhän minä näitä läheskään joka päivä muistele mutta nytpä vaan muistui mieleen. Se on eri asia muistaa ja muistella. Olen ihan varma ettet isä sinäkään minua aina hyvällä muista. Pyysin kyllä anteeksi menneitä silloin vuosia sitten kun tulin uskoon, mutta olen vuosien varrella pannut merkille äänensävyistäsi ja ilmeistäsi, että taidatpa itsekin muistella menneitä toisinaan.
Kerran, muistutit minua siitä, että lasten pitää kunnioittaa vanhempiaan. Vastasin siihen että isien ei pidä kiihoittaa lapsiaan vihaan. Nuo molemmat kohdathan löytyy Raamatusta, vaikkei ihan sanatarkasti noin mutta silti.
Monet usein syyllistävät sillä, että kyllä lasten pitäisi usein käydä vanhempiaan katsomassa. Ja aina vaan lasten ja lasten - eikö vanhemmilla ole samaa velvollisuutta? Varsinkin jos niin kuin minun tapauksessani, vanhemmat aikoinaan passittivat jo aika nuorena maailmalle vaikka olisin edes yhden vuoden olla vielä kotona. Mutta se ei heille silloin käynyt vaikkakaan ei meidän lapsuuskoti ihan köyhä ollut. Nyt sitten vanhemmiten on kaikenlaista kiristystä että pitäisi siellä päin käydä useammin. Itse asiassa ei minulla ole edes varaa sinne matkustaa mutta en halua tästä heidän kanssaan keskustella.
Mutta pitemmittä puheitta, Hyvää isänpäivää kaikille isille, hyville, huonoille ja sellaisillekin jotka eivät edes tiedä olevansa isiä!
Muistan kun joskus lapsena tulin innokkaana sinulle kertomaan jotakin kivaa ja sain kuulla että se oli sinun mielestäsi tyhjänpäiväistä höpinää. Äiti neuvoi minulle miten voin tehdä pienen kasvimaan ja sellaisen teinkin. Olin kerran menossa näyttämään serkulleni hienoa kasvimaatani - kun totesin että sinä, isä, olit kasannut suuria haloiksi hakattavia puita kasvimaani päälle ja se oli sen kasvimaan loppu.
Tukkapöllyä ja piiskaa meillä annettiin ja puhuit usein että pitää varmaan pieksäyttää. Olen joskus miettinyt että nautitko siitä pikkulapsen hakkaamisesta? Äiti joskus puhui siitä miten kovaa suutuspäissäsi hakkasit lehmiä rautaisilla riimuilla.
Äidillä on ollut aina ikävä tapa puhua sinusta pahaa selän takana minulle ja olen joskus häntä siitä kieltänyt mutta ei hän niin vain lopeta. Minusta ei ole hyvä että toinen vanhempi myrkyttää lapsen mielen toista kohtaan, vaikka kyllähän sinä itsekin vaikutit siihen millainen kuva minulla sinusta on.
Minua ärsyttää se, että äiti aina marisee minulle siitä, että ei voi tehdä sitä eikä tätä ruokaa koska sinulla on laktoosi-intoleranssi. Mutta jos teille kylään tulee joitakin naapurin ukkoja niin ei äiti yhtään valita kun laittaa ruokaa ihan liikaakin. Vai onko se vaan äidin piikki minulle, kun olen yksinäinen ja kuitenkin laitan joskus itselleni ruokaa - pitäisikö minun siis olla syömättä kun olen vain yksinäinen ihminen?
Muistan miten kovaa ja rumasti minulle joskus karjuit. Ja kun neuvoit minulle matematiikan laskuja (kiitos), revit minua pitkästä tukasta (siitä en kiitä). Kun olin murrosikäinen niin vielä oikein tahallasi ärsytit minua - arvasitkohan miten paljon sinua inhosin silloin - olisin voinut vaikka tappaa sinut!
Kerran kun olin pesemässä pyykkiä käsin (koska sinun mielestäsi kunnon pyykinpesukonetta ei tarvittu, koska sinä et itse koskaan pessyt pyykkiä) tulit jäkättämään minulle jotakin, mitä se mahtoi ollakaan. Suutuin ja paiskasin oven kiinni ja kolautin vahingossa ovella sinua päähän. Olit sitten mennyt sitä äidille valittamaan. Äiti sitten karjui minulle että en ansaitse isää ollenkaan! Kiitos vaan siitäkin.
Sanotaan että "joka vanhoja muistaa, sitä tikulla silmään". Enhän minä näitä läheskään joka päivä muistele mutta nytpä vaan muistui mieleen. Se on eri asia muistaa ja muistella. Olen ihan varma ettet isä sinäkään minua aina hyvällä muista. Pyysin kyllä anteeksi menneitä silloin vuosia sitten kun tulin uskoon, mutta olen vuosien varrella pannut merkille äänensävyistäsi ja ilmeistäsi, että taidatpa itsekin muistella menneitä toisinaan.
Kerran, muistutit minua siitä, että lasten pitää kunnioittaa vanhempiaan. Vastasin siihen että isien ei pidä kiihoittaa lapsiaan vihaan. Nuo molemmat kohdathan löytyy Raamatusta, vaikkei ihan sanatarkasti noin mutta silti.
Monet usein syyllistävät sillä, että kyllä lasten pitäisi usein käydä vanhempiaan katsomassa. Ja aina vaan lasten ja lasten - eikö vanhemmilla ole samaa velvollisuutta? Varsinkin jos niin kuin minun tapauksessani, vanhemmat aikoinaan passittivat jo aika nuorena maailmalle vaikka olisin edes yhden vuoden olla vielä kotona. Mutta se ei heille silloin käynyt vaikkakaan ei meidän lapsuuskoti ihan köyhä ollut. Nyt sitten vanhemmiten on kaikenlaista kiristystä että pitäisi siellä päin käydä useammin. Itse asiassa ei minulla ole edes varaa sinne matkustaa mutta en halua tästä heidän kanssaan keskustella.
Mutta pitemmittä puheitta, Hyvää isänpäivää kaikille isille, hyville, huonoille ja sellaisillekin jotka eivät edes tiedä olevansa isiä!
Vastaukset 6
Vanhimmat
että omat vanhemmat voivat olla suorastaan lapsiaan vastaan ja jopa vihata ja halveksia heitä. Mutta niin vain on, sillä Raamattu kertoo, että tuollainen yleistyy lopun aikana. Meillä uskovaisilla on kuitenkin ihana tie. Meidän ei tarvitse koskaan vastata pahaan pahalla, vaan saamme Jumalan Voiman kunnioittaa ja rakastaa jopa vihollisiamme ja eikö sitten vanhempiakin, olivat nuo millaisia olivatkin. Jumalan käsky kuuluu: Kunnioita ja rakasta isääsi ja äitiäsi. Sitä seuraa lupaus menestyksesä ja pitkästä iästä.
Jumala ei ole antanut minkäänlaista helpotusta tuonkaan käskyn osalle, ei ole sanonut, että tee tuota hyville vanhemmille.
Joka tavoittelee tuon käskyn nostamista voimaan omalla kohdallaan, tulee saamaan siihen Jumalalta kyvyn ja voiman. Usko voittaa kaiken.
"Surullista on se, että omat vanhemmat voivat olla suorastaan lapsiaan vastaan ja jopa vihata ja halveksia heitä. Mutta niin vain on, sillä Raamattu kertoo, että tuollainen yleistyy lopun aikana.
Teitä uskovia on paljon (viestistä päätellen sinäkin), jotka otatte tuon ohjeena.
Kuvittelette elävänne lopun aikaa ja teette itse lopunajan merkkejä.
Minkä ohjeen kuvittelet minun ottaneen? Kerron sen sinulle. Olen ottanut Jeesuksen opetuksista vaarin ja siksi minä olen saanut rakastaa vanhempiani ja lapsiani ja elämäni on hyvää ja vapaata.
Oletko sinä isä?
On vahinko se, jos lapsuudesta jää päällimmäisenä pahoja muistoja. Eipä ole varmaan nekään vanhemmat aikanaan miettineet miltä tuommoinen käytös lapsesta on tuntunut. Autoritaarinen ja alistava kasvatus jossa ei mitään selitellä vaan käsketään ja määrätään, sellainen kasvatus ei kunnioita lapsia ollenkaan.
Kun vanhempia käsketään kunnioittaa niin toteutuakseen se minun mielestä vaatii sen että myös vanhemmat kunnioittavat lapsiaan.
Jos lapset kunnioittaa vanhempiaan ja vanhemmat kunnioittaa lapsiaan muutenkin kuin hammasta purren ja naama norsunv.....a, niin sellaiseen kotiin on vanhemmiten paljon mukavampi mennä käymään.
"lasten pitää kunnioittaa vanhempiaan"
Kyllä vanhempien pitää tavalla tai toisella ansaita lastensa kunnioitus. Mielestäni se, että satut vain olemaan isä tai äiti, ei pelkästään riitä kunnioitukseen.
Isäksi on helppo tulla, mutta vaikea olla.