Luen Iltalehdestä keskustelupalastan juttua, missä sos.virkailija paljastaa vakavia väärinkäytöksiä. Miksi asioista vaietaan juuri sosiaalipuolella? Meneekö suomalaisen työpaikka, jos kertoo, mitä todella tapahtuu seinien sisällä toimeentuloluukuilla.
"Ei ole sosiaalipuolellakaan helppoa mamujen kanssa
Maahanmuuttaja-asiakkaan julkisiin palveluihin kohdistamat odotukset ovat haastateltavien mukaan usein ylimitoitetut ja yksipuoliset. Sosiaalipalveluilta tullaan hakemaan pääsääntöisesti vain rahaa ja etuuksia, terveyspalveluilta lääkkeitä ja tutkimuksia. Muilta osin maahanmuuttaja haluaa itse päättää elämästään. Tämä on eräs asiakastyön suurimpia ristiriitoja.
Kun haastateltavat kuvailivat maahanmuuttajia yhteistyöhaluttomiksi ja passiivisiksi, kyseessä oli usein asiakas, joka ei halunnut antaa tietoja perheestään ja muista yksityisasioistaan tai ei toiminut sosiaali- ja terveyspalvelujen asiantuntijoiden ohjeiden mukaan. Jotkut haastateltavista kokivat maahanmuuttajien kertovan heille taustastaan vain sen, minkä olettivat olevan edullista toivotun lopputuloksen kannalta. Asiakas ei välttämättä kerro, missä muualla on käynyt samaa asiaa kysymässä tai mitä muuta apua hänellä on saatavilla ongelman ratkaisuun. "
Erään sosiaalityöntekijän mukaan asiakas kertoi surullisia asioita lapsestaan mutta sosiaalityöntekijän koottua tiimin lapsen auttamiseksi selvisikin, että miehen kertomuksen perustavoite oli saada perheeseen uusi matto ja kello.Vammais- ja kuntoutuspalveluissa työskentelevät kertovat asiakkaista, jotka haluavat kalliita laitteita ja välineitä, joita ei anneta suomalaisillekaan. Kuntoutusohjelmaa, joka vaatisi omaa aktiivisuutta, on vaikea markkinoida maahanmuuttajalle. Asiakas myös syö mieluummin lääkkeitä, joita saa ilmaiseksi apteekista kuin muuttaa elämäntapojaan.
Kuntoutuksen asiakastyössä toimiva sanoi tunteneensa avuttomuutta maahanmuuttajaperheen motivoimattomuuden edessä, kun heidän yhdeksänvuotiaan poikansa jalkaa kuntoutettiin leikkauksen jälkeen. Ensimmäisessä vaiheessa poika sai ohjeet tehdä tietyn kuntoutusohjelman kotonaan. Kun suunnitelma ei toteutunut, pojalle järjestettiin aika fysioterapeutille kyseisten harjoitusten tekemiseen. Kun poika jätti usein tulematta sovittuna aikana, haastateltava yritti vielä luoda vedenpitävää systeemiä koulun kanssa kuntoutuksen toteuttamiseksi. Lopulta yrittämisestä oli luovuttava. Kenelläkään ei ollut niin paljon aikaa yhden asiakkaan tukemiseen kuin tässä tapauksessa olisi tarvittu. Lapsen vanhemmat suuttuivat kun heidän odotettiin näkevän vaivaa lapsensa kuntouttamiseksi. He odottivat, että suomalainen huippulääketiede parantaa lapsen kokonaan ilman lapsen omia tai heidän ponnistuksiaan.
Perusterveydenhuollossa työskentelevien mukaan maahanmuuttaja-asiakkaat hakevat herkästi apua, esimerkiksi tulevat lääkäriin lapsen pienenkin lämmönnousun tai nuhan takia. Joillakin maahanmuuttajaryhmillä on taipumus vaatia paljon kalliita tutkimuksia pienenkin ongelman vuoksi. Toisaalta on myös tyypillistä, että asiakas tulee pyytämään apua johonkin yksittäiseen, rajattuun tarpeeseensa. Mutta kun työntekijä ryhtyy tarkemmin selvittämään tilannetta, taustalta löytyy usein uskomattoman sotkuinen materiaalisten ja muiden ongelmien vyyhti."
Jatkuu seuraavassa viestiketjussa.
"Ei ole sosiaalipuolellakaan helppoa mamujen kanssa
Maahanmuuttaja-asiakkaan julkisiin palveluihin kohdistamat odotukset ovat haastateltavien mukaan usein ylimitoitetut ja yksipuoliset. Sosiaalipalveluilta tullaan hakemaan pääsääntöisesti vain rahaa ja etuuksia, terveyspalveluilta lääkkeitä ja tutkimuksia. Muilta osin maahanmuuttaja haluaa itse päättää elämästään. Tämä on eräs asiakastyön suurimpia ristiriitoja.
Kun haastateltavat kuvailivat maahanmuuttajia yhteistyöhaluttomiksi ja passiivisiksi, kyseessä oli usein asiakas, joka ei halunnut antaa tietoja perheestään ja muista yksityisasioistaan tai ei toiminut sosiaali- ja terveyspalvelujen asiantuntijoiden ohjeiden mukaan. Jotkut haastateltavista kokivat maahanmuuttajien kertovan heille taustastaan vain sen, minkä olettivat olevan edullista toivotun lopputuloksen kannalta. Asiakas ei välttämättä kerro, missä muualla on käynyt samaa asiaa kysymässä tai mitä muuta apua hänellä on saatavilla ongelman ratkaisuun. "
Erään sosiaalityöntekijän mukaan asiakas kertoi surullisia asioita lapsestaan mutta sosiaalityöntekijän koottua tiimin lapsen auttamiseksi selvisikin, että miehen kertomuksen perustavoite oli saada perheeseen uusi matto ja kello.Vammais- ja kuntoutuspalveluissa työskentelevät kertovat asiakkaista, jotka haluavat kalliita laitteita ja välineitä, joita ei anneta suomalaisillekaan. Kuntoutusohjelmaa, joka vaatisi omaa aktiivisuutta, on vaikea markkinoida maahanmuuttajalle. Asiakas myös syö mieluummin lääkkeitä, joita saa ilmaiseksi apteekista kuin muuttaa elämäntapojaan.
Kuntoutuksen asiakastyössä toimiva sanoi tunteneensa avuttomuutta maahanmuuttajaperheen motivoimattomuuden edessä, kun heidän yhdeksänvuotiaan poikansa jalkaa kuntoutettiin leikkauksen jälkeen. Ensimmäisessä vaiheessa poika sai ohjeet tehdä tietyn kuntoutusohjelman kotonaan. Kun suunnitelma ei toteutunut, pojalle järjestettiin aika fysioterapeutille kyseisten harjoitusten tekemiseen. Kun poika jätti usein tulematta sovittuna aikana, haastateltava yritti vielä luoda vedenpitävää systeemiä koulun kanssa kuntoutuksen toteuttamiseksi. Lopulta yrittämisestä oli luovuttava. Kenelläkään ei ollut niin paljon aikaa yhden asiakkaan tukemiseen kuin tässä tapauksessa olisi tarvittu. Lapsen vanhemmat suuttuivat kun heidän odotettiin näkevän vaivaa lapsensa kuntouttamiseksi. He odottivat, että suomalainen huippulääketiede parantaa lapsen kokonaan ilman lapsen omia tai heidän ponnistuksiaan.
Perusterveydenhuollossa työskentelevien mukaan maahanmuuttaja-asiakkaat hakevat herkästi apua, esimerkiksi tulevat lääkäriin lapsen pienenkin lämmönnousun tai nuhan takia. Joillakin maahanmuuttajaryhmillä on taipumus vaatia paljon kalliita tutkimuksia pienenkin ongelman vuoksi. Toisaalta on myös tyypillistä, että asiakas tulee pyytämään apua johonkin yksittäiseen, rajattuun tarpeeseensa. Mutta kun työntekijä ryhtyy tarkemmin selvittämään tilannetta, taustalta löytyy usein uskomattoman sotkuinen materiaalisten ja muiden ongelmien vyyhti."
Jatkuu seuraavassa viestiketjussa.
Vastaukset 4
Vanhimmat
"Ihmissuhde- ja psyykkisiä ongelmia on erityisen vaikea selvittää. Tämä johtuu haastateltavien mukaan siitä, etteivät maahanmuuttajat ole tottuneet puhumaan näistä ongelmistaan perheen ulkopuolisten kanssa. Osa maahanmuuttajista ei edes tunne 'psyyken' käsitettä. Heitä on siten vaikea saada keskustelemaan ongelman todellisista syistä tai hyväksymään hoidoksi muuta kuin materiaalisia vaihtoehtoja, kuten rahaa tai lääkettä.
Miehen halu kontrolloida vaimoaan tuli esiin. Parissa kolmessa tapauksessa mies ei ottanut vaimoaan mukaan asiakaskäynnille, jossa tehtiin koko perhettä koskevia päätöksiä eikä sallinut kotikäyntejä.
Joissakin tapauksissa työntekijä suostutteli miehen tuomaan vaimonsa vastaanotolle etuisuuksien myöntämiseen vedoten. Yhdessä tapauksessa maahanmuuttajanainen ei suostunut tulemaan vastaanotolle selvittämään perheen avioero-, huoltajuus- ja muita riitoja ja viivytti siten kuukausikaupalla tarvittavien asiakirjojen aikaansaamista ja sitoi sosiaalityöntekijän aikaa. Mies sen sijaan oli hyvin yhteistyökykyinen.
Lastenneuvolassa työskentelevät kohtaavat jatkuvasti pulmia eri kulttuurista ja yhteiskunnallisista oloista tulevien perheiden neuvonnassa, etenkin vastasyntyneiden ja alle kouluikäisten lasten hoidossa. Erilainen käsitys lasten ruokavaliosta ja unen ja ulkoilun tarpeesta aiheuttavat useimmin ongelmia. Kehitysmaasta tuleva arvostaa täällä kaikkea aineellista hyvinvointia ja sen mukaisesti pitää äidinmaitovastiketta parempana lapselleen kuin äidinmaitoa ja valmisruokia parempana kuin itse valmistettuja ruokia.
Mikä sopii perheelle, sopii myös lapselle, kuvaa eräs haastateltava maahanmuuttaja-asiakkaidensa ajattelua. Lapsen annetaan valvoa myöhään yöhön ja vastaavasti nukkua aamulla pitkään perheen rytmin mukaan. Ongelmia tulee silloin, kun lapsen pitäisi jaksaa mennä päiväkotiin tai kouluun aikaisin aamulla.
Haastateltavien mukaan sosiaali- ja terveyspalvelut toimivat pitkälle luottamuksen varassa, mutta tätä luottamussuhdetta oli vaikea luoda maahanmuuttaja-asiakkaan kanssa. Riittävän tiedon saanti maahanmuuttajan taustasta etuisuuksien myöntämisen pohjaksi ja asiakkaan auttamiseksi muilla tavoin koettiin erittäin vaikeaksi. Luottamusta vähensi se, ettei asiakas useinkaan itse halunnut kertoa avoimesti asioistaan tai jäi kiinni väärien tietojen antamisesta. Samaa tekevät suomalaisetkin, mutta heidän kohdallaan on helpompi arvioida tilanteita, sanoi eräs haastateltava. Kerran puijatuksi tullut työntekijä ei hevin uudelleen luottanut maahanmuuttajaan.
Haastateltavat kertoivat joutuvansa usein torjumaan maahanmuuttajien taholta tulevaa kovaa painetta saada rahaa ja muita etuisuuksia, kuten kodinkoneita. Erityisesti vammaispalvelujen asiakkaat vaativat kalliita koneita ja laitteita. Kuntoutussihteerin asiakkaana olevasta pariskunnasta nainen oli haavoittunut kranaattiräjähdyksessä. Mies yritti sitkeästi saada eri paikoista maksusitoumusta maastopyörään ja radioon, jolla voi kuunnella kotimaan ohjelmia. Kun se ei onnistunut, hän osti omilla rahoillaan laitteet ja vaati kuitteja vastaan niistä korvausta.
Sosiaali- ja terveyspalvelujen työntekijät kokivat rajan vetämisen vaikeaksi myös silloin, kun vastapuolella oli suuri ja yhtenäinen etninen yhteisö. Esimerkkinä tästä olivat somalit, jotka saatuaan pieniä myönnytyksiä lastensa koulunkäyntiin liittyvissä asioissa tiukensivat otettaan kaikissa suhteissa. Lopulta he vaativat kunnalta omaa, islamilaisten periaatteiden mukaan toimivaa koulua.
Haastatteluissa tuli toistuvasti esiin asiantuntijan turhautuminen siitä, ettei maahanmuuttaja tee omaa osuuttaan ongelmiensa ratkaisemiseksi. Paljon etnisten asiakkaiden kanssa työskentelevä ammattilainen peräsi keskustelua ja ohjeita siitä, missä määrin sosiaali- ja terveyspalvelujen tulisi tehdä myönnytyksiä asiakkaan erilaisen kulttuurisen ja yhteiskunnallisen taustan takia. Erityisesti perheneuvolan ja lastensuojelun asiantuntijat joutuivat tekemään paljon ylimääräistä työtä siksi, että maahanmuuttajat eivät halunneet noudattaa suomalaista käytäntöä avioero-, huoltajuus- ja perheväkivalta-asioita selvitettäessä eivätkä olleet riittävän yhteistyöhaluisia.
Tutkimuksen perusteella näyttää siltä, että sosiaali- ja terveyspalvelujen työntekijät sietävät hyvin pitkälle maahanmuuttajien yhteistyöhaluttomuutta ja motivaation puutetta ja joustavat aikataulu- ym. kysymyksissä enemmän kuin suomalaisten kohdalla. Kun esimerkiksi suomalaisten kohdalla lapsen huoltajuusasia avioerotilanteessa tulee ratkaista kolmen kuukauden sisällä, maahanmuuttajalle annettiin siihen kuukausia lisäaikaa. Toimeentulotuki jousti ja maksoi poikkeuksellisesti elatusmaksut, kunnes asia oli ratkennut. "
nuo maahanmuuttajat luovat tänne työpaikkoja, ainakin sosiaalialan ihmisille.
Mielenkiintoinen keskustelu: "http://keskustelu.suomi24.fi/node/9441947"
Että hallitus on päättänyt vaieta niistä. Ja niin suuri, ettei tarkkaa lukua voida antaa. Kyse on miljardeista ja taas miljardeista todennäköisesti.
Resursseja on mamujen paapomiseen löytynyt. Muissa asioissa "kilpailutetaan"