Viimeaikaisissa keskusteluissa on puitu paljon yksilön vapautta päättää omasta hoidostaan ja elämästään.
Seuraava aihe koskettaa sekä vanhenemista että tätä yksilönvapautta, voidaan mieltää osittain koskettavan myös eutanasia-aihetta.
Jossain alempana olevista aiheista otin esille itsemurhat. Eikö sitäkin voida toisaalta pitää yksilön omana päätöksenä päättää oma elämänsä? Eikä oikeastaan vain "toisaalta", vaan juuri tuollaisena päätöksenä. Pitäisikö siihen siis puuttua ollenkaan? Miten on? Mitä ajattelette itsemurhayrityksistä (sillä yrityksiä niistä tulee kun hoitotoimin keskeytetään prosessi)?
Tämä oli nyt kysymys mahdollisen keskustelun aloitukseksi. Kysymys on monta kertaa askarruttanut mieltä... Ja erityisesti kun iäkäs ihminen haluaa päättää elämänsä.
Seuraava aihe koskettaa sekä vanhenemista että tätä yksilönvapautta, voidaan mieltää osittain koskettavan myös eutanasia-aihetta.
Jossain alempana olevista aiheista otin esille itsemurhat. Eikö sitäkin voida toisaalta pitää yksilön omana päätöksenä päättää oma elämänsä? Eikä oikeastaan vain "toisaalta", vaan juuri tuollaisena päätöksenä. Pitäisikö siihen siis puuttua ollenkaan? Miten on? Mitä ajattelette itsemurhayrityksistä (sillä yrityksiä niistä tulee kun hoitotoimin keskeytetään prosessi)?
Tämä oli nyt kysymys mahdollisen keskustelun aloitukseksi. Kysymys on monta kertaa askarruttanut mieltä... Ja erityisesti kun iäkäs ihminen haluaa päättää elämänsä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olen sitä mieltä, että ihmisellä on oikeus päättää elämästään tai sen päättämisestä.
Silloin, kun ihminen päättää elämänsä harkiten, se pitää hänelle sallia.
On kuitenkin harkitsemattomia itsemurhayrityksiä jotka ovat ikäänkuin avunhuutoja. Silloin niihin pitäisi varmasti puuttua, sillä henkilö saattaa haluta elää, mutta ei tiedä, "miten". Silloin hän tarvitsee myös apua elämänsä järjestämiseen.
Taito sinänsä olisikin sitten erottaa nämä toisistaan, koska toisen ihmisen pään sisään emme kuitenkaan pääse. Eikä mikään asia ole koskaan aivan mustavalkoinen.
Minulle rakas ihminen teki itsemurhan joitakin
vuosia sitten ja olen ajatellut näitä asoita valtavasti pääsemättä ikinä kovinkaan pitkälle.
Ei ole laisinkaan tärkeää, saako joku tehdä itsemurhan, vaan miksi joku tekee itsemurhan.
Siksi, että usein syyt ihmisen itsemurhaan, olipa sitten kysymyksessä minkä ikäinen ihminen tahansa ovat yhtiskuntaan ja sen toimintatapoihin ja asenteisiin sidottuja.
Vanhukset eristetään helposti ja unohdetaan yhteiskunnallisesta osallistumisesta.
Vanhukset tuntevat itsensä hylätyiksi ja unohdetuiksi, heidän avuntarpeitaan ei huomioida ja heidän sairauksiaan ei enää oteta vakavasti.
Heistä tulee toisen tai kolmannen luokan kansalaisia.
Ei ole helppoa elää jos vain laitetaan odottelemaan kuolemaa syrjään ja sairaana.
Kun tällaiset ongelmatilanteet poistetaan , vanhuksillakin elämänilo palaa.
Eutanasia on sitten jo aivan eri asia.
Eutanasia on vaarallinen siksi, että se voi johtaa löysäkätiseen yhteiskunnan apua ja yhteiskuntaa rasittavien ihmisten tappamiseen yhteiskunnallisten kriisitilanteitten aikana.
Näinhän kävi esim natsi-Saksassa aikoinaan.
Siellä kaikki alkoi etutanasian läpijyräämisestä ja päättyi miljoonien ihmisten joukkotuhoon.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4500000000000038&posting=22000000003248344
>>Eutanasia-kysymys on vaikea. Toisaalta sen evääminen sotii vastaan yksilön oikeutta päättää omasta elämästään. Mistä tulee myös mieleeni, että pitäisikö ihmiselle antaa mahdollisuus päättää elämänsä myös suicidi-tarkoituksessa? No, se poikkeaa aiheesta, mutta käytännössä asia on hyvin samankaltainen. Taas toisaalta: mihin vedetään raja? Eutanasia on jäänyt laillistamatta koska se on niin vaikea eettinen kysymys. Millainen dokumetti riittää? Hoitotahto? Kenelle annetaan mahdollisuus eutanasiaan; parantumattomasti sairaille? Kuinka sairas ihmisen on oltava voidakseen turvautua eutanasiaan?
Hyvä muistaa: Ihmisellä on oikeus elää, ei velvollisuus!
Se mitä itse epätoivon vimmalla yritin joskus tuoda esiin :)
Aika ei liene kypsä vielä pohtia näitä asioita.