KUULKAA SANA KUNINKAAN, ÄÄNI PYHÄN JUMALAN:
En kutsunut teitä makaamaan, en laiskana ikuisesti olemaan. Ostin teidät kallihisti, maksoin hinnan veriristin. Teidän velkanne sovitin, syntinne kaikki pois siis pyyhittiin. Yhtä olla piti teidän kaikkien, yksi ruumiissa Jeesuksen. Mutta kuinka te takaisin maksoittekaan, ette työtä tee ollenkaan. Ei ykseyttä, ei yhteyttä kanssa toisien, olette laiskureita, niin, teistä jokainen. Olen teille monesti puhunut, huutooni jopa ääneni korottanut, mutta te ette edes ole korvianne avanneet, ette sydämessänne kuunelleet. Teillekö perinnön siis antaisin, mistä, sen tietää tahtoisin. Kun ette edes vaivaa sen eteen nää, ei totuus lainkaan syömeenne jää. Millä siis teitä kurittaisin, millä taitä ravistaisin, jotta saisin teidät liikkeelle, teidät kaikki oppipojan tuolille.
Minun kuuluisi teitä opettaa, mutta ulos, vain ulos te lennätte vaan. Ette kuule sanojani laisinkaan, ette Totuuttakaan käy Rakastamaan. Teille sen sydämiinne vuodattaisin, jos osisi sydän joka sen vastaan ottaisikin. Kun teidän sydämenne vain unta vetelee ja jalkanne pois minun luontani kävelee. Ettekö oppineet kuinka kävi Israelin kansan kun unohtivat he Rakkaimpansa, minulle käänsivät selkänsä, eivät pitäneet minua Isänä.
Jos kerran en heitä säästänyt, niin kuinka säästäisin teitä nyt. Niskastako teitä kiinni ottelen, pitkin maita mantuja viskailen, vai ruoskalla ko teidät parantaisin että teidät jo vihdoin kuulemaan saisin. Miksi vieroksutte veljiänne, pakoon juoksette sisartanne, ette samaan pöytään heidän kanssa käy, ei teitä koskaan yhdessä näy. Te ootatte ihmettä kuin Israelin kansa, mutta ihmeet odottavat ja tulevat aikanansa. Mutta vieraillekko niitä mä jakelisin, täysin tuntemattomille ojentelisin. Omalle ruumiilleni ne kuuluvat kun ruumis ydessä kaikki ponnistavat. Silloin ei voimaa tule puuttumaan, ei armoa vaille kenkään olemaan. Ei sairaita sailloin joukossanne käy, ei heikkoja astumassa huoneissanne näy. Ihmiset käy kaikki silloin katsomaan Rakkautta Minun ja ISÄ JUMALAN.
HERRAN ARMOSTA HÄNEN OMILLEEN
En kutsunut teitä makaamaan, en laiskana ikuisesti olemaan. Ostin teidät kallihisti, maksoin hinnan veriristin. Teidän velkanne sovitin, syntinne kaikki pois siis pyyhittiin. Yhtä olla piti teidän kaikkien, yksi ruumiissa Jeesuksen. Mutta kuinka te takaisin maksoittekaan, ette työtä tee ollenkaan. Ei ykseyttä, ei yhteyttä kanssa toisien, olette laiskureita, niin, teistä jokainen. Olen teille monesti puhunut, huutooni jopa ääneni korottanut, mutta te ette edes ole korvianne avanneet, ette sydämessänne kuunelleet. Teillekö perinnön siis antaisin, mistä, sen tietää tahtoisin. Kun ette edes vaivaa sen eteen nää, ei totuus lainkaan syömeenne jää. Millä siis teitä kurittaisin, millä taitä ravistaisin, jotta saisin teidät liikkeelle, teidät kaikki oppipojan tuolille.
Minun kuuluisi teitä opettaa, mutta ulos, vain ulos te lennätte vaan. Ette kuule sanojani laisinkaan, ette Totuuttakaan käy Rakastamaan. Teille sen sydämiinne vuodattaisin, jos osisi sydän joka sen vastaan ottaisikin. Kun teidän sydämenne vain unta vetelee ja jalkanne pois minun luontani kävelee. Ettekö oppineet kuinka kävi Israelin kansan kun unohtivat he Rakkaimpansa, minulle käänsivät selkänsä, eivät pitäneet minua Isänä.
Jos kerran en heitä säästänyt, niin kuinka säästäisin teitä nyt. Niskastako teitä kiinni ottelen, pitkin maita mantuja viskailen, vai ruoskalla ko teidät parantaisin että teidät jo vihdoin kuulemaan saisin. Miksi vieroksutte veljiänne, pakoon juoksette sisartanne, ette samaan pöytään heidän kanssa käy, ei teitä koskaan yhdessä näy. Te ootatte ihmettä kuin Israelin kansa, mutta ihmeet odottavat ja tulevat aikanansa. Mutta vieraillekko niitä mä jakelisin, täysin tuntemattomille ojentelisin. Omalle ruumiilleni ne kuuluvat kun ruumis ydessä kaikki ponnistavat. Silloin ei voimaa tule puuttumaan, ei armoa vaille kenkään olemaan. Ei sairaita sailloin joukossanne käy, ei heikkoja astumassa huoneissanne näy. Ihmiset käy kaikki silloin katsomaan Rakkautta Minun ja ISÄ JUMALAN.
HERRAN ARMOSTA HÄNEN OMILLEEN
Vastaukset 2
Vanhimmat
Täällähän on toinen melkein saman kaltainen, siis kahdesti tullut sanoma.
Kirjoituksista:
2.Kor.
6:13 Minä puhuttelen teitä/ nijncuin omia lapsiani/ että te myös minua wastan teitänne nijn asetaisitta/ ja olcat tekin turwasa.
6:14 Älkät wetäkö ijestä epäuscoisten cansa: sillä mitä oikeuden on wääryden cansa tekemist? Eli mitä osallisutta on walkeudella pimeyden cansa?
6:15 Eli mikä sowindo on Christuxella Belialin cansa? Taicka mitä osa on uscollisella uscomattoman cansa?
6:16 Eli cuinga Jumalan Templi sopi epäjumalden cansa? Sillä te oletta eläwän Jumalan Templit/ nijncuin Jumala sano: Minä tahdon heisä asua/ ja heisä waelda/ ja minä tahdon olla heidän Jumalans/ ja heidän pitä oleman minun Canssan.
6:17 Sentähden paetcat heidän seastans/ ja eroittacat teitän heistä/ sano HERra/ ja älkät saastaisehen ruwetco/ ja nijn minä corjan teitä/
6:18 Ja olen teidän Isän/ ja teidän pitä oleman minun poicani ja tyttäreni/ sano Caickiwaldias HERra.
7:1 ETtä meillä nyt sencaltaiset lupauxet owat/ minun rackani/ puhdistacam sijs idzem caikesta Lihan ja Hengen saastaisudesta/ täyttäin pyhyttä Jumalan pelgosa.