Otsikoidun kysymyksen eteen jouduin tänä aamuna, kun maikkarin aamuteeveessä kokenut toimittaja kiitti haastateltavaa sanomalla ”kiitoksia tavattoman paljon”.
Kokenut toimittaja ei ollut kuka vaan häiskä, vaan sodanaikaisen hallituksen ministerin Edvin Linkomiehen tyttären poika.
Hyvin usein saamme kuulla ja itse kukin myös käyttää puolihuolimattomasti määrää ilmaisevia adverbejä kuten paljon, kosolti, hiukan.
Kun kukaan ei oikein tunnu tietävän paljonko on paljon, niin vielä mutkikkaammaksi asia menee, kun sanotaan ”tavattoman paljon”.
Kun ei tiedetä, paljonko on ”tavattoman paljon”, niin sattuisiko joku täällä ikäihmisten piirissä tietämään, paljonko on ”tavallisen paljon”.
Kuten edellä olevasta käy ilmi, olemme tekemisissä visaisen filosofisen kysymyksen kanssa.
Eräs ratkaisu voisi olla määrää ilmaisevien adverbien eteen liitettävän ruman sanan sanominen.
Esimerkkinä vaikkapa sellainen tilanne, jossa myyjä ilmoittaa ostajaehdokkaalle, kuinka paljon parempi hänen tarjouksensa on, kuin jonkun muun tekemä tarjous.
Myyjä voisi sanoa esim. näin ”tarjoukseni on saatanan paljon parempi, kuin muut saamasi tarjoukset”.
Miltä se kuulostaisi, jos aamutelkkarin haastattelija sanoisi haastateltavalle, että ” saatanan paljon kiitoksia haastattelusta”?
Ainakin kuuntelijalle ja katsojalle kävisi hyvin selville, että tosi paljon sai haastateltava kiitoksia.
Nyt olisi paikka suomenkielen tuntijoille kertoa, miten tähän on tultu?
Meillä on monia muitakin kieleen ja sen käyttöön liittyviä ilmaisuja, jotka ovat mitä ovat.
Kuten esim. ”muutama”.
Se tiedetään, että mustalaisten muutama on kuusi (6).
Miten se on selvinnyt.
No, se selvisi silviisii, kun mustalainen meni kyläkauppaan ja pyysi kauppiaalta, että ”hai, anna sie muutama tupakki”. Kauppias antoi viisi (5), johon mustalainen tokaisi, että ”annan viel yksi”.
Tämmöisiä vakavia asioita tulin pohdiskelleeksi tänä tiistain pakkasaamuna, kun kahden (2) asteen pakkanen paukkui nurkissa, mutta vain hiukan vai pitäisikö sanoa helvetin hiukan?
Paljonko on paljon?
54
849
Vastaukset
- klo 9:50
Kiitoksia...mitä eroa on sanonnassa paljon kiitoksia , ja kiitoksia paljon?
Ainakin äänen käytössä säästää kun ei tarvitse toistaa useita kymmeniä kertoja kiitos, ja jos vielä kuten eräs laulaja kertoilee "osaan sanoo kymmenellä kielellä kiitos", = paljon kiitoksia.
Melkoinen määrä voi olla myös mitä vaan, lukumäärä voi olla 2 ylöspäin ja määrä kpleita, litroja, metrejä jne.
Kansanomaisesti olemme oppineet käsittämään "uskomattomia asioita"/sanontoja. - katleija4
Me turkulaiset tiärämme kyl mitä tavattoman paljon tarkoittaa. Se on tiätty kauhian pal tai oikke pal. Muistattek ko Hiatane kiitti Tuntemattomis siit yhrest silakast "kiitoksi ny kauhian pal, täl mää elänki nyt pual vuat."
- Vaarivanha
kirosanoilla kun sitä ei ole muuten.
Noilla sotilailla ei juuri kirosanoja ollut käytössään Linnan kirjoissa,
Hietanen (ja esittäjänsä) oli yksi rakastetuimmista hahmoista huumoreineen siinä Tuntemattomassa,
samanaikaisesti aiheutti hymyn ja kyynelet. - Ramoona*
Hyvä ettei sanonut telkkaritoimittaja nuorten käyttämää ilmaisusa "kiitti vit...sti." Oisihan meillä adverbejä erotella kiitollisuuden ja muidenkin tunnetilojen määrää : pikkiriikkisestä suurenmoiseen, hyppysellisestä kahmalolliseen. Jotkut ottavat lukusanatkin käyttöön : tuhannesti kiitos (pitäisi olla tietysti : tuhannet kiitokset), sadat kiitokset. Kiitti paljon on outo ilmaus, mutta ehkä toimittaja kiitti eilen paljon, mutta tänään vähän.
Mikä on puolta vähemmän ? Kun saan puolta vähemmän palkkaa eläkkeellä, mitä se tarkoittaa ? Pitäisi sanoa vaikka näin : työssä ollessani palkkani oli kaksinkertainen eläkepalkkaani verrattuna.
Mitä tarkoittaa : huomenna ulkoilen puolta enemmän , sitäkö, että puoli tuntia enemmän kuin tänään ? Selkeä sanonta olisi : huomenna ulkoilen kaksi kertaa niin paljon kuin tänään.
Kyllähän nämä yleensä oikein ymmärretään, kun puhutaan vaikka, että maito maksaa puolta enemmän kuin 10 vuotta sitten, mutta joskus tarvitaan selkeitä yksiselitteisiä ilmauksia.
Puhekieli kukkikoon, rönsyilköön ja luokoon uutta, mutta joukkomediassa pitäisi käyttää selkeää yleiskieltä tai kirjakieltä. Kokkiohjelmissa voi olla rennompi, vaikka ärsyttäähän niissäkin, kun lause aloitetaan : Elikä, ansin otetaan vähän jauhoja... - Ramoona*
Ramoona* kirjoitti:
Hyvä ettei sanonut telkkaritoimittaja nuorten käyttämää ilmaisusa "kiitti vit...sti." Oisihan meillä adverbejä erotella kiitollisuuden ja muidenkin tunnetilojen määrää : pikkiriikkisestä suurenmoiseen, hyppysellisestä kahmalolliseen. Jotkut ottavat lukusanatkin käyttöön : tuhannesti kiitos (pitäisi olla tietysti : tuhannet kiitokset), sadat kiitokset. Kiitti paljon on outo ilmaus, mutta ehkä toimittaja kiitti eilen paljon, mutta tänään vähän.
Mikä on puolta vähemmän ? Kun saan puolta vähemmän palkkaa eläkkeellä, mitä se tarkoittaa ? Pitäisi sanoa vaikka näin : työssä ollessani palkkani oli kaksinkertainen eläkepalkkaani verrattuna.
Mitä tarkoittaa : huomenna ulkoilen puolta enemmän , sitäkö, että puoli tuntia enemmän kuin tänään ? Selkeä sanonta olisi : huomenna ulkoilen kaksi kertaa niin paljon kuin tänään.
Kyllähän nämä yleensä oikein ymmärretään, kun puhutaan vaikka, että maito maksaa puolta enemmän kuin 10 vuotta sitten, mutta joskus tarvitaan selkeitä yksiselitteisiä ilmauksia.
Puhekieli kukkikoon, rönsyilköön ja luokoon uutta, mutta joukkomediassa pitäisi käyttää selkeää yleiskieltä tai kirjakieltä. Kokkiohjelmissa voi olla rennompi, vaikka ärsyttäähän niissäkin, kun lause aloitetaan : Elikä, ansin otetaan vähän jauhoja...sepä onkin ihan oikeaa kieltä, kun tarkemmin ajattelin.Olen kiitollinen, kiitän, tattis , miten tahansa, äänensävy ja eleet kertovat paljon. Ruusukimpullakin voi sanattomasti kiittää, tai suukolla.
Kiitos on kielemme kauneimpia sanoja, taitaa olla ihan omaa suomalais-ugrilaista peruakin, vaikka virolaiset kiittävät : tänan. Hmm...
Onkin tarpeen opetella edes kiitos-sana niitten maitten kielillä, minne matkustaa. - Makriina ek
Ramoona* kirjoitti:
Hyvä ettei sanonut telkkaritoimittaja nuorten käyttämää ilmaisusa "kiitti vit...sti." Oisihan meillä adverbejä erotella kiitollisuuden ja muidenkin tunnetilojen määrää : pikkiriikkisestä suurenmoiseen, hyppysellisestä kahmalolliseen. Jotkut ottavat lukusanatkin käyttöön : tuhannesti kiitos (pitäisi olla tietysti : tuhannet kiitokset), sadat kiitokset. Kiitti paljon on outo ilmaus, mutta ehkä toimittaja kiitti eilen paljon, mutta tänään vähän.
Mikä on puolta vähemmän ? Kun saan puolta vähemmän palkkaa eläkkeellä, mitä se tarkoittaa ? Pitäisi sanoa vaikka näin : työssä ollessani palkkani oli kaksinkertainen eläkepalkkaani verrattuna.
Mitä tarkoittaa : huomenna ulkoilen puolta enemmän , sitäkö, että puoli tuntia enemmän kuin tänään ? Selkeä sanonta olisi : huomenna ulkoilen kaksi kertaa niin paljon kuin tänään.
Kyllähän nämä yleensä oikein ymmärretään, kun puhutaan vaikka, että maito maksaa puolta enemmän kuin 10 vuotta sitten, mutta joskus tarvitaan selkeitä yksiselitteisiä ilmauksia.
Puhekieli kukkikoon, rönsyilköön ja luokoon uutta, mutta joukkomediassa pitäisi käyttää selkeää yleiskieltä tai kirjakieltä. Kokkiohjelmissa voi olla rennompi, vaikka ärsyttäähän niissäkin, kun lause aloitetaan : Elikä, ansin otetaan vähän jauhoja...Minua kiusaa "kiitos paljon". "Kiitos" on yksikkö, "kiitoksia" on monikko.
Jos on yksi "kiitos", se ei voi olla "paljon".
Joko pelkkä kiitos, tai sitten kiitoksia paljon (mikä on hoopoa suomen kieltä, mutta muuttunut sanontatavaksi).
Se puolta enemmän/vähemmän on minustakin kovin mutkikas ymmärtää. Jos sanon että tavara maksoi ennen 100 euroa, ja nyt puolta enemmän, niin eikö uusi hinta ole 150 euroa? Jos se maksaa 200 euroa, niin sanoisin, että hinta on nyt kaksinkertainen.
Eilisessä Tositarinassa kuvattiin mukavaa Lapin ukkoa, jonka puheesa vilahteli kirosanat niin luontevasti, ettei se varmastikaan haitannut kuulijaa. Kun sitten kuuntelee rääväsuisia puolikasvuisia turuilla ja toreilla, niin se kiroilu kuuluu ensin ja asia sitten, jos siitä selvän edes saa.
Kiroilukin on taitolaji. - epämiellyttävyydessä
Makriina ek kirjoitti:
Minua kiusaa "kiitos paljon". "Kiitos" on yksikkö, "kiitoksia" on monikko.
Jos on yksi "kiitos", se ei voi olla "paljon".
Joko pelkkä kiitos, tai sitten kiitoksia paljon (mikä on hoopoa suomen kieltä, mutta muuttunut sanontatavaksi).
Se puolta enemmän/vähemmän on minustakin kovin mutkikas ymmärtää. Jos sanon että tavara maksoi ennen 100 euroa, ja nyt puolta enemmän, niin eikö uusi hinta ole 150 euroa? Jos se maksaa 200 euroa, niin sanoisin, että hinta on nyt kaksinkertainen.
Eilisessä Tositarinassa kuvattiin mukavaa Lapin ukkoa, jonka puheesa vilahteli kirosanat niin luontevasti, ettei se varmastikaan haitannut kuulijaa. Kun sitten kuuntelee rääväsuisia puolikasvuisia turuilla ja toreilla, niin se kiroilu kuuluu ensin ja asia sitten, jos siitä selvän edes saa.
Kiroilukin on taitolaji.hakkee vertaansa kiroilu,,jottai mahhoiluako yrittää vätystää,,,että täältä pessöö!!!
- aputoimittaja
Olisihan mun täytyny tietää, että Turuus kaikk asiat tiäretään.
Olisinhan mä voinut kysyä, kun mul ei oo edes pitkä matka Turkuun, mä asun nimittäin Åbossa.
Ai kui niin Åbossa.
No juttu on sillä lailla, että Aurajoen itäpuoli on Åboa ja länsipuoli Turkua.
Mää muuten luulen, että katleija4:kin asuu Åbossa, vaik hän nyt haluaakin esiintyä turkulaisena.
On se niin oikke pal väärin, et jotkuse yrittää olla parempia, kui ovatkaan. Vai kui?
Mää olen reilusti vaan tällane pienen Åbon asukas, joka kunnioitan jumalattoman pal turkulaisia, jokka kaiken tietää.
Anteeks vaan, kun mä en oikein osaa tota Turun murretta, ku mä olen muualt tänne muuttannu. - hoksaavainen
aputoimittaja kirjoitti:
Olisihan mun täytyny tietää, että Turuus kaikk asiat tiäretään.
Olisinhan mä voinut kysyä, kun mul ei oo edes pitkä matka Turkuun, mä asun nimittäin Åbossa.
Ai kui niin Åbossa.
No juttu on sillä lailla, että Aurajoen itäpuoli on Åboa ja länsipuoli Turkua.
Mää muuten luulen, että katleija4:kin asuu Åbossa, vaik hän nyt haluaakin esiintyä turkulaisena.
On se niin oikke pal väärin, et jotkuse yrittää olla parempia, kui ovatkaan. Vai kui?
Mää olen reilusti vaan tällane pienen Åbon asukas, joka kunnioitan jumalattoman pal turkulaisia, jokka kaiken tietää.
Anteeks vaan, kun mä en oikein osaa tota Turun murretta, ku mä olen muualt tänne muuttannu.Täst sit selvis, aputoimittaja on sama mies ku ruuneperi
- Katleija neljä
hoksaavainen kirjoitti:
Täst sit selvis, aputoimittaja on sama mies ku ruuneperi
Suns ei ol yhtän salapoliisi vikka ko noin pal erhettysit. Mut mitä väli sill on jos hoksnokka hiuka huanolaine sattuu olemaan, toist se on mull.
- noooh??
Katleija neljä kirjoitti:
Suns ei ol yhtän salapoliisi vikka ko noin pal erhettysit. Mut mitä väli sill on jos hoksnokka hiuka huanolaine sattuu olemaan, toist se on mull.
mieles tekkee kertoo kuiteskii.
Pohdintaan tarvittaisiin Maalaismies*, joka sivistyksineen ja tietoineen on omiaan tällaiseen filosofointiin.
Tapani mukaan sanon jotakin vähän kaikesta, vähäisine tietoineni.
Paljon on enemmän kuin vähä ja jos monta vähää lasketaan yhteen saadaan lopulta paljon. Itse käytän ilmaisuja paljo ja vähä, joilla voi mielestäni korvata vaikka lauseen tai pitkän selityksen.
Late ei sivistyneenä ja oppineen sanoisi, helvetin paljon kiitoksia ja taivaallisen paljon ei jostain syystä käytetä, vaikka se myönteisyyttä paremmin korostaisikin.
Miksi tuo helvetti kelpaa kaikkeen? Voi olla helvetin hyvää tai helvetin huonoa. Taivaalllisen hyvää taidetaan sentään käyttää mausta tms.
Onko taivaallinen jotenkin pyhitetty pois arkisesta käytöstä?
Tulee tässä mieleen ehkä pahin kirosana, jumalauta. Alkuperä lienee, Jumala auta! Mitä pahaa tuossa pyynnössä olisi? Yhden a:n poisjääminenkö?- 193
Jotkut miehet käyttävätkin ilman sen kummempia analyysejä.
Aiheuttaahan se ainakin uudelleen vilkaisun kyseiseen mieheen,
sehän kai on tarkoituskin? - joutavoinen
193 kirjoitti:
Jotkut miehet käyttävätkin ilman sen kummempia analyysejä.
Aiheuttaahan se ainakin uudelleen vilkaisun kyseiseen mieheen,
sehän kai on tarkoituskin?Surnu-Pekka asui yksin syrjäisimmässä maan kolkassa Vätsärissä. Ohjelmassa hän naureskellen puheli touhutessaan ja aikamoisen paljon kiroili, aivan luontevasti korostelematta, huomaamatta itsekään.
Jumal'auta miten se näkyisi siinä sanottaessa se heitto merkki. Kirosana se kuitenkin on siitähän ei pääse mihinkään - Lorena*
joutavoinen kirjoitti:
Surnu-Pekka asui yksin syrjäisimmässä maan kolkassa Vätsärissä. Ohjelmassa hän naureskellen puheli touhutessaan ja aikamoisen paljon kiroili, aivan luontevasti korostelematta, huomaamatta itsekään.
Jumal'auta miten se näkyisi siinä sanottaessa se heitto merkki. Kirosana se kuitenkin on siitähän ei pääse mihinkäänSamaa "rakkaustarinaa" minäkin katsoin, sitä se on elää paikassa johon sivistyksen tuulet eivät paljon puhaltele - lähikauppaankin liki 50 km. Kirosanat isyuivat hyvin miehn suuhun ja maisemaan samoin kuin sätkän kääriminen ja jatkuva "mällin" syleksiminen "ympäristöystävällisesti" ilman pienintäkään huonon tavan tietoisuutta.
Aputoimittajan avaukseen, tulin tässä pohtineeksi P A L J O N samaa, miten se adjektiivien sijamuodoissa taipuu siis komparatiivissa ja superlatiivissa. Johdattelevana juttuna, nuoruusiän lavatanssi hurman päätöksenä kaverin pyörän takaistuimella kotimatkan jälkeen takamukset hellinä soratien tärinästä suukkosia vaihatessamme, kaveri silitti hiuksiani ja sanoi "kiitosten paljous luoksesi rynnätköön"! Mikä sana p a l j o u s on onko se sanan paljon johdannainen, siihen odotan vastausta. - Ramoona*
Lorena* kirjoitti:
Samaa "rakkaustarinaa" minäkin katsoin, sitä se on elää paikassa johon sivistyksen tuulet eivät paljon puhaltele - lähikauppaankin liki 50 km. Kirosanat isyuivat hyvin miehn suuhun ja maisemaan samoin kuin sätkän kääriminen ja jatkuva "mällin" syleksiminen "ympäristöystävällisesti" ilman pienintäkään huonon tavan tietoisuutta.
Aputoimittajan avaukseen, tulin tässä pohtineeksi P A L J O N samaa, miten se adjektiivien sijamuodoissa taipuu siis komparatiivissa ja superlatiivissa. Johdattelevana juttuna, nuoruusiän lavatanssi hurman päätöksenä kaverin pyörän takaistuimella kotimatkan jälkeen takamukset hellinä soratien tärinästä suukkosia vaihatessamme, kaveri silitti hiuksiani ja sanoi "kiitosten paljous luoksesi rynnätköön"! Mikä sana p a l j o u s on onko se sanan paljon johdannainen, siihen odotan vastausta."Paljo" on luullakseni kantasana, joka merkitsee suurta määrää, esim. saan kiittää paljosta.Hyvä kiittää vähästään, paha ei kiitä paljostaankaan. Tässä esimerkissä sitä on käytetty sunstantiivin tapaan. Suurin piirtein samaa tarkoittaa sen johdannainen "paljous". Paljo-sanaa voidaan myös taivuttaa adjektiivin tapaan vertailuasteissa ja käyttääkin kuin adjektiivia : tavaroiden paljo (suuri) määrä. Substantiiveja taivutetaan joskus samaan tapaan kuin adjektiiveja :illalla, illemmalla, muttei illimmällä.
paljo-enempi-enin : Omenasta on enin mädäntynyt.
"Paljon" on taas adverbi ja sitä taivutetaan enemmän-eniten. Tämäkin on tapaus, jossa sanan vartalo muuttuu, ei siis sanota : paljommin, paljoimmin.
Vielä pari mitäänsanomatonta ilmaisua : aika ja ihan. Aika paljon on ihan hyvä. - susmorsian ek.
Ramoona* kirjoitti:
"Paljo" on luullakseni kantasana, joka merkitsee suurta määrää, esim. saan kiittää paljosta.Hyvä kiittää vähästään, paha ei kiitä paljostaankaan. Tässä esimerkissä sitä on käytetty sunstantiivin tapaan. Suurin piirtein samaa tarkoittaa sen johdannainen "paljous". Paljo-sanaa voidaan myös taivuttaa adjektiivin tapaan vertailuasteissa ja käyttääkin kuin adjektiivia : tavaroiden paljo (suuri) määrä. Substantiiveja taivutetaan joskus samaan tapaan kuin adjektiiveja :illalla, illemmalla, muttei illimmällä.
paljo-enempi-enin : Omenasta on enin mädäntynyt.
"Paljon" on taas adverbi ja sitä taivutetaan enemmän-eniten. Tämäkin on tapaus, jossa sanan vartalo muuttuu, ei siis sanota : paljommin, paljoimmin.
Vielä pari mitäänsanomatonta ilmaisua : aika ja ihan. Aika paljon on ihan hyvä.Riippuu myös äänenpainosta kiitettäessä vain yksinkertaisesti...KIITOS, painottaen molempia tavuja, on voimakkaampi kiitos kuin huolimaton laiskasti sanottu kiiitooos.
No, virolaisten enemmän käytetty kiitos on aitäh!, on myös tänan väga (väka)= paljon kiitoksia.
Aitäh on jo taitolaji oikein sanottaessa, sen opettelemiseen meni minullakin aikansa, kun niin lapsenmielinen olen, vieläkin ylpeillen katsahdan ympärilleni sen sanoessani, että huomasittekos, että osaan! Aitäh ei sanota missään nimessä laiskanpulskeasti aitäh, painottaen molempia tavuja tai vain ensimmäistä, vaan sukkelasti, näpsäkästi aitäh, painottaen täh-tavua, mutta myös puolittain ai-tavua...hehheh. Taitaa olla vironkielen vaikeimpia sanoja.
Virossa ihastuinkin heti alkuun bussipysäkeillä kuunnellessani miesten nopeatempoista puhetta. Kyllä viron puhumisen oppimiseen meneekin aikaa.
Itse hoksasin tehdä alkuun niin, kun aina ostimme Öhtulehen, että luin ääneen lehden juttuja, ymmärsi paljon sukkelammin sieltä ja täältä. Varsinkin sitten, kun oppi, että d, b ja g äännetään kovina t, p ja k. Esimerkiksi kirjutad (t), kirjutab (p), kurg (k)= kurki. Ja samoin mm. yksi tee (t) sanotaan kahdennettuna kirjutate= kirjutatte.
No, ei tarkoituksena pitää oppituntia, innostuin vaan. Ei vironkieli olekaan niin helppoa puhuttuna, paljon on siinä oppimista...painotukset, rytmi yms.
Nägemist (k) tai head aega (heat aeka) = näkemiin...head päevad....mukavaa päivänjatkoa! - Katleija neljä
Ramoona* kirjoitti:
"Paljo" on luullakseni kantasana, joka merkitsee suurta määrää, esim. saan kiittää paljosta.Hyvä kiittää vähästään, paha ei kiitä paljostaankaan. Tässä esimerkissä sitä on käytetty sunstantiivin tapaan. Suurin piirtein samaa tarkoittaa sen johdannainen "paljous". Paljo-sanaa voidaan myös taivuttaa adjektiivin tapaan vertailuasteissa ja käyttääkin kuin adjektiivia : tavaroiden paljo (suuri) määrä. Substantiiveja taivutetaan joskus samaan tapaan kuin adjektiiveja :illalla, illemmalla, muttei illimmällä.
paljo-enempi-enin : Omenasta on enin mädäntynyt.
"Paljon" on taas adverbi ja sitä taivutetaan enemmän-eniten. Tämäkin on tapaus, jossa sanan vartalo muuttuu, ei siis sanota : paljommin, paljoimmin.
Vielä pari mitäänsanomatonta ilmaisua : aika ja ihan. Aika paljon on ihan hyvä.Näinki mää olen kuullu sanottava, et ku on oikke pal ni sillo on vähä pal.
Esim: Meil sato vähä pal lunt eile, ainaski pual metri. - aputoimittaja
Täällä Ruuneperi huutaa apuun Maalaismiestä, kun me muut olemme ilmeisen sivistymättömiä ja tietämättömiä.
Onhan se toisaalta hyvä, että sanoo suoraan, mitä ajattelee.
Ruuneperille tiedoksi vaan, että lue vaikka Katleija neljän kommentti, jossa otsikkona on "mää tiärän".
Meitä on muitakin, jotka voivat sanoa samoin.
Mutta ei sen puoleen, kyllä Maalaismiehen kommenttikin sopii näille palstoille.
Vaikkapa vain Ruuneperin iloksi. - *Kukkahame*
aputoimittaja kirjoitti:
Täällä Ruuneperi huutaa apuun Maalaismiestä, kun me muut olemme ilmeisen sivistymättömiä ja tietämättömiä.
Onhan se toisaalta hyvä, että sanoo suoraan, mitä ajattelee.
Ruuneperille tiedoksi vaan, että lue vaikka Katleija neljän kommentti, jossa otsikkona on "mää tiärän".
Meitä on muitakin, jotka voivat sanoa samoin.
Mutta ei sen puoleen, kyllä Maalaismiehen kommenttikin sopii näille palstoille.
Vaikkapa vain Ruuneperin iloksi.Kirjaudun siksi että voisin saada joko luvan olla tai käskyn lähteä.
Joistakin asioista tiedän jotain ja toisista en sitten yhtään mitään.
Tähän lopetan tällä kertaa :-DDD ääni! - joutavoinen
aputoimittaja kirjoitti:
Täällä Ruuneperi huutaa apuun Maalaismiestä, kun me muut olemme ilmeisen sivistymättömiä ja tietämättömiä.
Onhan se toisaalta hyvä, että sanoo suoraan, mitä ajattelee.
Ruuneperille tiedoksi vaan, että lue vaikka Katleija neljän kommentti, jossa otsikkona on "mää tiärän".
Meitä on muitakin, jotka voivat sanoa samoin.
Mutta ei sen puoleen, kyllä Maalaismiehen kommenttikin sopii näille palstoille.
Vaikkapa vain Ruuneperin iloksi.sanottu ruuneperiltä, mutta kuka uskaltaa mennä sanomaan sivistymättömäksi sitä kiroilevaa ja syljeskelevää Lapin äijää? Hänen sivistys on vain vähä paljo erilaista kuin verrata vaikkapa nyt 'sivistynyttä' ittiäni. Osaisiko meistä moni korjailla niitä kamppeita mitä hän korjailee kuin tyhjää, kysyn vaan?
Ka. -joutavoinen on muuten vaikea kirjoittaa oikein, toinen O muuttuu aaksi helposti. - *Kukkahame*
joutavoinen kirjoitti:
sanottu ruuneperiltä, mutta kuka uskaltaa mennä sanomaan sivistymättömäksi sitä kiroilevaa ja syljeskelevää Lapin äijää? Hänen sivistys on vain vähä paljo erilaista kuin verrata vaikkapa nyt 'sivistynyttä' ittiäni. Osaisiko meistä moni korjailla niitä kamppeita mitä hän korjailee kuin tyhjää, kysyn vaan?
Ka. -joutavoinen on muuten vaikea kirjoittaa oikein, toinen O muuttuu aaksi helposti.Leikilläni tuon äskeisen kirjoitin.
Lapin väki, en tiedä onko kovin yleistä, mutta muutamat 'kantapaikat' jossa tuli poikkeiltua kiroilee kyllä tavallisessakin puheessa.
Kun sitä puhetta hetken kuuntelee äimistellen, huomaakin ettei sitä kirosanaa korosteta, ääni ei voimistu ei nouse, hiljaisella rauhallisella tyylillä niitä prkleita ja -tanoita vaan tulee.
Kyllä normaalin lantalaisen korvaavat sanat sanotaan paljon voimallisemmin, sen pitää kuulostaa kiroilemiselta, kai?
Täytyy sanoa että siihen tottuu vaikka aluksi pitää vilkuilla nykiikö jollain poskista hymyä. - 3+6
*Kukkahame* kirjoitti:
Leikilläni tuon äskeisen kirjoitin.
Lapin väki, en tiedä onko kovin yleistä, mutta muutamat 'kantapaikat' jossa tuli poikkeiltua kiroilee kyllä tavallisessakin puheessa.
Kun sitä puhetta hetken kuuntelee äimistellen, huomaakin ettei sitä kirosanaa korosteta, ääni ei voimistu ei nouse, hiljaisella rauhallisella tyylillä niitä prkleita ja -tanoita vaan tulee.
Kyllä normaalin lantalaisen korvaavat sanat sanotaan paljon voimallisemmin, sen pitää kuulostaa kiroilemiselta, kai?
Täytyy sanoa että siihen tottuu vaikka aluksi pitää vilkuilla nykiikö jollain poskista hymyä.Ei pidä sitä minään kummallisena.
*Kukkahame* kirjoitti:
Leikilläni tuon äskeisen kirjoitin.
Lapin väki, en tiedä onko kovin yleistä, mutta muutamat 'kantapaikat' jossa tuli poikkeiltua kiroilee kyllä tavallisessakin puheessa.
Kun sitä puhetta hetken kuuntelee äimistellen, huomaakin ettei sitä kirosanaa korosteta, ääni ei voimistu ei nouse, hiljaisella rauhallisella tyylillä niitä prkleita ja -tanoita vaan tulee.
Kyllä normaalin lantalaisen korvaavat sanat sanotaan paljon voimallisemmin, sen pitää kuulostaa kiroilemiselta, kai?
Täytyy sanoa että siihen tottuu vaikka aluksi pitää vilkuilla nykiikö jollain poskista hymyä.kai se riippuu vähän tilanteesta. Jos on tapahtuma johon odotetaan vaikka tuhansia ihmisiä. Tuleekin muutama sata- kyllä silloin sanotaan että vähän oli osallistujia. Muutama sata voi olla vähän suhteessa odotettuun määrään.
Tai jotkut keimin mihin odotetaan pariakymmentä ihmistä-- tuleekin 20--silloin taas: olipa paljon .
Siis mistä on kysymys ja mihin suhteutetaan. Vanhan ohjeen mukaan muutama on enemmän kuin kaksi, siis kolme, neljä, tai viisi jne.
Kun rahat on loppu, löytyykin jostain laukun taskusta 100 e yllättäin. Silloin se on tosi paljon rahaa.
Kun taas eläke pieni, se on vähän rahaa. Mihin sitä verrataan- se sen ratkaisee.
Kyllä puhekielessä käytetään monenmoisia ilmaisuja kiitosten kanssa, ilmaisemaan määrää tai laatua.
Minua ne ei niin häiritse , pääasia kun kiitos on paikallaan. Uskon että hyvää kaikki kiitokset tarkoittavat.
Miksi niitä nyt aiheetta tuhlataan, ainakaan miljoonittain.meri-kukka98 kirjoitti:
kai se riippuu vähän tilanteesta. Jos on tapahtuma johon odotetaan vaikka tuhansia ihmisiä. Tuleekin muutama sata- kyllä silloin sanotaan että vähän oli osallistujia. Muutama sata voi olla vähän suhteessa odotettuun määrään.
Tai jotkut keimin mihin odotetaan pariakymmentä ihmistä-- tuleekin 20--silloin taas: olipa paljon .
Siis mistä on kysymys ja mihin suhteutetaan. Vanhan ohjeen mukaan muutama on enemmän kuin kaksi, siis kolme, neljä, tai viisi jne.
Kun rahat on loppu, löytyykin jostain laukun taskusta 100 e yllättäin. Silloin se on tosi paljon rahaa.
Kun taas eläke pieni, se on vähän rahaa. Mihin sitä verrataan- se sen ratkaisee.
Kyllä puhekielessä käytetään monenmoisia ilmaisuja kiitosten kanssa, ilmaisemaan määrää tai laatua.
Minua ne ei niin häiritse , pääasia kun kiitos on paikallaan. Uskon että hyvää kaikki kiitokset tarkoittavat.
Miksi niitä nyt aiheetta tuhlataan, ainakaan miljoonittain.Tiedän, että minun ei pitäisi paljon....siitä huolimatta. Eipä kai "paljon" sanaa suoraan taivutella. Liittynee niihin sanoihin, joita käytetään koparatiivin vahvistamiseen. Paljon, vielä, yhä, aina, jne. Sutjakkaastihan em. sanat käyvät vaikkapa "viisaampi"- sanan eteen. En kyllä paljonkaan askartele kieliopin hienouksien kanssa. Se vähäinen tietoni on puolen vuosisadan takaa, jolloin alkeiskirjoja selailin. Käyttökielen ei mielestäni tarvitse, eikä pidä jahdata pilkulleen kielioppien sääntöjä. Eikä nekään ole aina yksiselitteisiä edes asiantuntijoilla.
Helvetin hyvä/ huono kuuluu melko usein suulliseen ilmaisuuni. Joskus olen sitä ihmetellyt, että miten se uskonnollinen termi on minuunkin iskeytynyt. Kaipa se on ääripäätä, olipa kyse hyvyydestä tai huonoudesta - niinkuin eräiden käsitysten mukaan tuleva "kortteerikin." Siispä aivan viaton" vahvistussana. "
"Taivaallisen hyvää" ilmaisua en kyllä käytä. Se jo vaatii enkelikuorot ja muut siihen liittyvät ihanuudet mukaan ajatuksina ainakin. Olen kyllä kuullut käytettävän, eikä sekään häiritse.- Pyhä, pyhittää
Tarkoitus joko pyhittää tai sitten ei. Kiroiluksi tarkoitettuna se ei ole Jumalan apuun pyytämistä. Silloin ollaan totisina Pyhän edessä, ei herjaa heittäen. Asenne ratkaisee, ei se a:n puute.
aputoimittaja kirjoitti:
Täällä Ruuneperi huutaa apuun Maalaismiestä, kun me muut olemme ilmeisen sivistymättömiä ja tietämättömiä.
Onhan se toisaalta hyvä, että sanoo suoraan, mitä ajattelee.
Ruuneperille tiedoksi vaan, että lue vaikka Katleija neljän kommentti, jossa otsikkona on "mää tiärän".
Meitä on muitakin, jotka voivat sanoa samoin.
Mutta ei sen puoleen, kyllä Maalaismiehen kommenttikin sopii näille palstoille.
Vaikkapa vain Ruuneperin iloksi.Maalaismiestä ajattelin vain itseäni parempana, en tarkoittanut muita.
Tämäkin viestiketju on osoittanut palstalaisten tietävyyden, sinunkin.
Suomen kielen erinomainen hallinta osoittaa suurta oppineisuutta. Eivät nämä rehvastele oppineisuudellaan vaikka tietojeni mukaan ovatkin maistereita. Kansanomaiset kannanotot murteineen ja omaperäisine näkemyksineen säväyttävät kyllä nekin.- sydän 2
193 kirjoitti:
Jotkut miehet käyttävätkin ilman sen kummempia analyysejä.
Aiheuttaahan se ainakin uudelleen vilkaisun kyseiseen mieheen,
sehän kai on tarkoituskin?Tuhkasta nousee aamu
Moni tänään kulkee tietään itkien, joskus kuolemaansa hiljaa etsien.
Tappioiden taakka murtaa sydämen, avun huutoa vain kukaan kuule ei.
Valon kaipuu piinaa, tyyntyä ei voi. Viha sielus ylle synkän varjon loi.
Apu ihmisten ei koskaan muuttaa voi, nosta katsees elon raunioista pois!
Tuhkasta nousee aamu, aamu uus, ikuinen.
Tuhkasta nousee aamu, jos vain uskot Kristukseen.
Tuhkasta nousee aamu, aamu uus, ikuinen.
Tuhkasta nousee aamu rakkauden.
Rakkaus Herran poistaa tuskat sydämen, anteeksantamuksen voima, tunnet sen.
Ylösnousemus sun sielus kohottaa, taivaskodin kerran matkas saavuttaa.
Tuhkasta nousee aamu, aamu uus, ikuinen.
Tuhkasta nousee aamu, jos vain uskot Kristukseen.
Tuhkasta nousee aamu, aamu uus, ikuinen.
Tuhkasta nousee aamu rakkauden.
(San. Pekka Salminen)
- kielen kannoilla
Vaarini aikanaan opetti, että yksi, kaksi, kolme, monta. Tavaton on miete siitä, ettei olisi tavannut ja kuitenkin tapasi miellyttävästi.
Noin yleensä, eikö ole hyvä, kun kieltä käytetään rikkaasti?
Omaa korvaani särähtää nykyään käytössä oleva tapa sanoa ketä, kun useimmiten pitäisi sanoa kuka?
Ketä vaan ei ohjata harhaan ja kuka vain voi tietää, eikö? Juuri luin runoilija Heli Laaksosen kolumnin ja siinäkin esiintyi edellä mainittu ketä. Särähtää kielikorvaan.
Suomen kielen opettajilla on sarkaa, jotta uudet polvet oppisivat oikeat termit.- 12+8
Minä omistan murrekielikorvan, tai jonkun muun avarasti ymmärtävän kuulon, minusta on aivan tavallista arkikielessä käyttää slangia tai murretta.
Ainakin Hgin ympäristössä on niin paljon erikoisia sanoja ettei täällä parane alkaa opettamaan kirjakieltä.
Työssä ja kirjoittelussa on syytä olla siistimpää kieltä, mutta täällä sivuilla pitää kuitenkin suoda 'sanan vapaus' myös täällä keskusteluissa ja kysyä välillä montako on paljon.
Minun korvissani ei särähtele, leppoisasti vaan hymähtelen, kivaa kieliväriä. - Kuka, mikä, ken?
ja sitä käytettiin 1970-luvulla jo Helsingissäkin lasten pihaleikeissä.
"Ketä on ekana?" - Ai että kielikorvaan särähti pahasti minullakin.
Interrogatiivipronominien väärinkäyttöä. - antipatia
12+8 kirjoitti:
Minä omistan murrekielikorvan, tai jonkun muun avarasti ymmärtävän kuulon, minusta on aivan tavallista arkikielessä käyttää slangia tai murretta.
Ainakin Hgin ympäristössä on niin paljon erikoisia sanoja ettei täällä parane alkaa opettamaan kirjakieltä.
Työssä ja kirjoittelussa on syytä olla siistimpää kieltä, mutta täällä sivuilla pitää kuitenkin suoda 'sanan vapaus' myös täällä keskusteluissa ja kysyä välillä montako on paljon.
Minun korvissani ei särähtele, leppoisasti vaan hymähtelen, kivaa kieliväriä.En pidä murteiden käytöstä puhekielessä, pakinat esiintymisareenoille sinne sopivat myös Turun-, Hki:n ja muiden alueiden murteet. Turun - Rauman murteet kuuluvat niiden omille asuinalueille.
Olen kotiseutuni murteen jättänyt unholaan jo valitun ammatin puolesta. On puhuttava, esitettävä asiat selkeästi kirjakielellä että kaikki ymmärtävät. On myös kohteliasta puhua kirjakieltä kaikissa tilanteissa.
Sama eri murteiden ongelma vaivaa myös muualla maailmassa, joten emme paini yksin murteiden viidakossa. - Kumpi, kumpainen?
Kuka, mikä, ken? kirjoitti:
ja sitä käytettiin 1970-luvulla jo Helsingissäkin lasten pihaleikeissä.
"Ketä on ekana?" - Ai että kielikorvaan särähti pahasti minullakin.
Interrogatiivipronominien väärinkäyttöä.Jos joku heittelee roskia kauniiseen rantamaisemaan, siitä kärsivät ne,
joiden kauneudentaju maiseman suhteen on suurin.
Roskien heittelij viisveisaa,
Ja sam pätee kielen käyttämiseen, se on vaistonvaraista toimintaa siltä,
joka ymmärtää ja kuulee kielen oikean kauneuden.
Mutta huonon kielitajun omaava ei edes huomaa mitään. - "Just you wait..."
antipatia kirjoitti:
En pidä murteiden käytöstä puhekielessä, pakinat esiintymisareenoille sinne sopivat myös Turun-, Hki:n ja muiden alueiden murteet. Turun - Rauman murteet kuuluvat niiden omille asuinalueille.
Olen kotiseutuni murteen jättänyt unholaan jo valitun ammatin puolesta. On puhuttava, esitettävä asiat selkeästi kirjakielellä että kaikki ymmärtävät. On myös kohteliasta puhua kirjakieltä kaikissa tilanteissa.
Sama eri murteiden ongelma vaivaa myös muualla maailmassa, joten emme paini yksin murteiden viidakossa.joka osoittaa puhujan kuuluvan alamaailmaan tai olevan sieltä kotoisin.
Elisa, kukkien myyjä, puhui niin, ja eräs tohtori alkoi opettaa hänelle kieltä. - s e l k e y s ,
Kumpi, kumpainen? kirjoitti:
Jos joku heittelee roskia kauniiseen rantamaisemaan, siitä kärsivät ne,
joiden kauneudentaju maiseman suhteen on suurin.
Roskien heittelij viisveisaa,
Ja sam pätee kielen käyttämiseen, se on vaistonvaraista toimintaa siltä,
joka ymmärtää ja kuulee kielen oikean kauneuden.
Mutta huonon kielitajun omaava ei edes huomaa mitään.koetaan arvona, se on enemmän kuin timantit taikka helmet,
samaa luokkaa se on kuin kaunis hammasrivi, osoittaa jotain ihmisestä. - --------------------
"Just you wait..." kirjoitti:
joka osoittaa puhujan kuuluvan alamaailmaan tai olevan sieltä kotoisin.
Elisa, kukkien myyjä, puhui niin, ja eräs tohtori alkoi opettaa hänelle kieltä.ja tohtori Higgins
http://www.youtube.com/watch?v=Yv2kl_6Y6Ss&feature=related "Just you wait..." kirjoitti:
joka osoittaa puhujan kuuluvan alamaailmaan tai olevan sieltä kotoisin.
Elisa, kukkien myyjä, puhui niin, ja eräs tohtori alkoi opettaa hänelle kieltä.Kun "My fair lady oli Kaupunginteatterissa parikymmentä vuotta sitten, kävimme katsomassa ja sen jälkeen ostimme liput lapsillemmekin ja heidän kavereilleen. On jäänyt mieleen vaikuttamaan.
Jos joku sanoo minulle: "Minä rakastan sinua!"
niin se on mielestäni enemmän kuin jos hän olisi sanonut:
"Minä rakastan sinua paljon."
Jos minä sanon lapsenlapselleni, että "minä rakastan sinua sydämestäni!" se tuntuisi olevan enemmän kuin jos sanoisin "minä rakastan sinua täydestä sydämestäni!"
Makuasioitahan nämä.- 115
Keitä te ootte te pienet pojat kun en mä tunne teitä?
Kuka mitä häh? 115 kirjoitti:
Keitä te ootte te pienet pojat kun en mä tunne teitä?
Kuka mitä häh?Joskus muinaisuudessa radion kuuluttajien ja luennoitsijoiden piti hallita suomen kirjakieli ikään kuin esimerkiksi kuulijoille.
Nykyisin hyväksytään yleiskieli, eikä siinä mitään, mutta minun korvaani on särähtänyt juuri se, josta Marina Ek kirjoitti. Jopa uutisten lukijat sanovat puolta suurempi, kun tarkoitetaan kaksi kertaa niin suurta.
Jos kerran numerotietoja tarjotaan, pitää niiden olla oikeita.
Koska olen jo ajautunut kauas aloituksen otsikosta, viilaan vähän pilkkujakin.
Joka paikkaan tungetaan pisteitä pilkkujen paikalle. Jos on vettä yksi litra ja kaksi desilitraa, sanotaan yksi piste kaksi ja kirjoitetaan 1.2.
V-alkuisen sanan käytöstäkin olisi sanottavaa ja vielä enemmän sinä-passiivista, joka englannin mukana on tullut suomalaisten kielikorvaa pilaamaan.
- Maalaismies*
Aamulenkillä käy monesti, että samaan aikaan tulee vastaan tuntematon, josta tulee kasvotuttu ennen pitkää. Molemmat vilkaisevat toisiinsa sanomatta mitään. Minulla on tapana aloittaa tervehtiminen. Tuntuu epäkohteliaalta "tavata" jatkuvasti sama ihminen sanomatta mitään.
Marketissa kassat on opetettu sanomaan TERVE. Olisi perin omituista kuulla "hyvää päivää herra". Ranskassa "bonjour monsieur" on perinteinen sanonta. Siellä pelkkä terve=salut olisi isku vasten kasvoja.
Suomalaisesta "hyvää päivää" tuntuu liioittelulta. Tai "kiitos paljon". Ranskalaista jokamiehen/naisen kohteliaisuutta pidettäisiin Suomessa nuoleskeluna. Ruotsin kielessäkin "tusen tack" sujuu luontevasti. Meillä "tuhannet kiitokset" tuntuu liioittelulta.
Missä on totuttu tulemaan toimeen erilaisten ihmisten kanssa kohteliaisuus lisää turvallisuuden tunnetta. Ranskalainen kättelee mielellään ystäviäänkin. Sillä varmistetaan ystävyyden jatkuminen. Suurkaupungeissa tapaa - kummallista kyllä, ystävällisimmät ihmiset....vieroksu kohteliaisuutta,
päinvastoin, minä ainakin ihastun heti ihmisiin,
jotka osaavat luontevasti ja kivasti olla kohteliaita,
halaukset ja poskien kosketukset ovat minulle mieleen.
Ja niitä on tänäänkin osakseni tullut tämän monivivahteisen päivän elettyäni!
Meillä täällä etelärannikolla kassat sanovat aina hymyn kera "hei!"
katsekontaktin otettuaan. Minusta se on luonteva tervehdys.
Ja sitten meidän pihan ja talon nuoret miehet, he sanovat aina määrätietoisesti
ja selkeästi "terve!" ja se tuntuu minusta hyvältä.
Vaikka olisin selin juttelemassa jonkun kanssa, takaani kuuluu reipas ja selkeä tervehdys
heidän tullessaan tai mennessään.
On totta, mitä sanoit, Mmies*, että kohteliaisuus lisää turvallisuuden tunnetta,
siksi kai se tuntuu niin hyvältä.
:)- Maalaismies*
satu kirjoitti:
...vieroksu kohteliaisuutta,
päinvastoin, minä ainakin ihastun heti ihmisiin,
jotka osaavat luontevasti ja kivasti olla kohteliaita,
halaukset ja poskien kosketukset ovat minulle mieleen.
Ja niitä on tänäänkin osakseni tullut tämän monivivahteisen päivän elettyäni!
Meillä täällä etelärannikolla kassat sanovat aina hymyn kera "hei!"
katsekontaktin otettuaan. Minusta se on luonteva tervehdys.
Ja sitten meidän pihan ja talon nuoret miehet, he sanovat aina määrätietoisesti
ja selkeästi "terve!" ja se tuntuu minusta hyvältä.
Vaikka olisin selin juttelemassa jonkun kanssa, takaani kuuluu reipas ja selkeä tervehdys
heidän tullessaan tai mennessään.
On totta, mitä sanoit, Mmies*, että kohteliaisuus lisää turvallisuuden tunnetta,
siksi kai se tuntuu niin hyvältä.
:)Päääiiiväää, noinhan se menee hyvän päivän toivotus. Jos siihen vielä lisää hyvääää, niin johan tulee tervehdykselle mittaa. Vertailin tuota ranskan kieleen, jonka kanssa olen joskus joutunut melskaamaan. Bonjour sisältää lyhyydessään sekä hyvän että päivän ja kun se lausutaan nopeasti, niin lyhykäisyydessään on samaa mittaluokkaa kuin terve, puhumattakaan hei huudahduksesta.
Susmorsian otti esille sori (sorry), ranskaksi pardon. Anteeksi tuntuu taas pitkältä ja kömpelöltä jossakin nopeassa tilanteessa. Suomalainen sanoo oho, jos sanoo mitään.
Minä rakastan sinua on niin toivottoman pitkä, vaikea ja kaikin puolin hankala ettei suomalainen mies sellaista hevin sano - ei puhu eikä pussaa. - Ramoona*
Maalaismies* kirjoitti:
Päääiiiväää, noinhan se menee hyvän päivän toivotus. Jos siihen vielä lisää hyvääää, niin johan tulee tervehdykselle mittaa. Vertailin tuota ranskan kieleen, jonka kanssa olen joskus joutunut melskaamaan. Bonjour sisältää lyhyydessään sekä hyvän että päivän ja kun se lausutaan nopeasti, niin lyhykäisyydessään on samaa mittaluokkaa kuin terve, puhumattakaan hei huudahduksesta.
Susmorsian otti esille sori (sorry), ranskaksi pardon. Anteeksi tuntuu taas pitkältä ja kömpelöltä jossakin nopeassa tilanteessa. Suomalainen sanoo oho, jos sanoo mitään.
Minä rakastan sinua on niin toivottoman pitkä, vaikea ja kaikin puolin hankala ettei suomalainen mies sellaista hevin sano - ei puhu eikä pussaa.Terve ja hei ovatkin hyvin moneen arkiseen tilanteeseen sopivat tervehdyssanat, niitä käytetään myös usein erotessa. Nythän on muotia sanoa nähdään, tavataan, kuullaan, kun ennen toivoteltiin näkemiin ja kuulemiin. Jää hyvästi sanotaan enää hautajaisissa, mutta se on ollut aikaisemmin aivan tavallinen toivotus erotessa. Jää hyvin, niin että sinulla on kaikki hyvin - eikö ole kaunista ?
Minä rakastan sinua - onneksi sitä ei kevyesti kaikille viljellä. Onkos meillä oikein "dear"-sanan vastinetta, ehkä kulta tai muru, mutta vain lähipiirissä. Vai ei suomalainen mies puhu eikä pussaa ? Yleistäminen tässäkin on niin yleistä. Isäni sanoi usein "olet rakas" ja sitä minäkin paljon käytän, esim. lapsista ja lapsenlapsista. Kansanperinteessäkin kerrotaan paljon suulle suikkaamisesta ja suun antamisesta, vanhoista lauluista löytyy paljon hellittelyä : mesimarjani, pulmuni, pääskyni mun, paras aarteeni oot sinä mun, sinä mun...
Pojasta polvi on parantunut, nuoret miehet näyttävät avoimesti tunteitaan perhettään kohtaan, anoppikin saa kauniita kohteliaisuuksia, poskipusuja ja haleja, - Satu*
Ramoona* kirjoitti:
Terve ja hei ovatkin hyvin moneen arkiseen tilanteeseen sopivat tervehdyssanat, niitä käytetään myös usein erotessa. Nythän on muotia sanoa nähdään, tavataan, kuullaan, kun ennen toivoteltiin näkemiin ja kuulemiin. Jää hyvästi sanotaan enää hautajaisissa, mutta se on ollut aikaisemmin aivan tavallinen toivotus erotessa. Jää hyvin, niin että sinulla on kaikki hyvin - eikö ole kaunista ?
Minä rakastan sinua - onneksi sitä ei kevyesti kaikille viljellä. Onkos meillä oikein "dear"-sanan vastinetta, ehkä kulta tai muru, mutta vain lähipiirissä. Vai ei suomalainen mies puhu eikä pussaa ? Yleistäminen tässäkin on niin yleistä. Isäni sanoi usein "olet rakas" ja sitä minäkin paljon käytän, esim. lapsista ja lapsenlapsista. Kansanperinteessäkin kerrotaan paljon suulle suikkaamisesta ja suun antamisesta, vanhoista lauluista löytyy paljon hellittelyä : mesimarjani, pulmuni, pääskyni mun, paras aarteeni oot sinä mun, sinä mun...
Pojasta polvi on parantunut, nuoret miehet näyttävät avoimesti tunteitaan perhettään kohtaan, anoppikin saa kauniita kohteliaisuuksia, poskipusuja ja haleja,Kyllä suomalaisissa miehissä on paljon hyviä tyyppejä,
niinkuin Ramoonakin on kertonut, aivan samaa mieltä siitä olen.
Mutta 'santarmi'-tyyli, nyt en ole varma ymmärretäänkö tätä,
mutta olen sitä mieltä, että poliisit ja muu tällainen virkamieskunta
on - esim. Lontoossa vaikkapa - vain jotain neuvoa kysyttäessä ystävällisempiä
kuin Suomessaa, melkein tuntuu, että joka lauseen loppuun liitetään tuo 'dear'.
Ja Suomessa nuorten miesten huolenpito perheistään, ruuan tekeminen ja tarjoaminen,
lapsen kuljettaminen ja hellyyden osoitukset, anopin tervehtimiset juuri halauksin
ja poskikosketuksin ovat osoituksena hyvästä kasvatuksesta ja luonteesta. - Lorena*
Ramoona* kirjoitti:
Terve ja hei ovatkin hyvin moneen arkiseen tilanteeseen sopivat tervehdyssanat, niitä käytetään myös usein erotessa. Nythän on muotia sanoa nähdään, tavataan, kuullaan, kun ennen toivoteltiin näkemiin ja kuulemiin. Jää hyvästi sanotaan enää hautajaisissa, mutta se on ollut aikaisemmin aivan tavallinen toivotus erotessa. Jää hyvin, niin että sinulla on kaikki hyvin - eikö ole kaunista ?
Minä rakastan sinua - onneksi sitä ei kevyesti kaikille viljellä. Onkos meillä oikein "dear"-sanan vastinetta, ehkä kulta tai muru, mutta vain lähipiirissä. Vai ei suomalainen mies puhu eikä pussaa ? Yleistäminen tässäkin on niin yleistä. Isäni sanoi usein "olet rakas" ja sitä minäkin paljon käytän, esim. lapsista ja lapsenlapsista. Kansanperinteessäkin kerrotaan paljon suulle suikkaamisesta ja suun antamisesta, vanhoista lauluista löytyy paljon hellittelyä : mesimarjani, pulmuni, pääskyni mun, paras aarteeni oot sinä mun, sinä mun...
Pojasta polvi on parantunut, nuoret miehet näyttävät avoimesti tunteitaan perhettään kohtaan, anoppikin saa kauniita kohteliaisuuksia, poskipusuja ja haleja,Poskisuudelmat ovat jo aikoja sitten vaihtuneet ns poskien sipaisuiksi. Jos jotkut haluavat pitäytyä poskisuudelma-tavoissa, siitä vaan.
Halaaminen ei aina vaadi poskien sipaisua sen voi tehdä aivan hyvin ilman sitäkin. Viime sunnuntaina Tanssi tähtien kanssa kilpailussa eräs tunnettu artisti mossautti poskipusun jonkun Jukan poskeen niin että huulipuna loisti poskella koko kansan nähtäväksi. Taisipa olla oikea tyylimoka!
Onhan kaikella tavalla hygieenisempaa tänä päivänä, että on yleisesti maailmassa poskisuudelmat jätetty pois etiketistä. Mikä pöpöjen vaihto seremonia varsinkin jos kanssapelurin suu on täynnä mätäsiä ikeniä!, - Ramoona*
Lorena* kirjoitti:
Poskisuudelmat ovat jo aikoja sitten vaihtuneet ns poskien sipaisuiksi. Jos jotkut haluavat pitäytyä poskisuudelma-tavoissa, siitä vaan.
Halaaminen ei aina vaadi poskien sipaisua sen voi tehdä aivan hyvin ilman sitäkin. Viime sunnuntaina Tanssi tähtien kanssa kilpailussa eräs tunnettu artisti mossautti poskipusun jonkun Jukan poskeen niin että huulipuna loisti poskella koko kansan nähtäväksi. Taisipa olla oikea tyylimoka!
Onhan kaikella tavalla hygieenisempaa tänä päivänä, että on yleisesti maailmassa poskisuudelmat jätetty pois etiketistä. Mikä pöpöjen vaihto seremonia varsinkin jos kanssapelurin suu on täynnä mätäsiä ikeniä!,Vävyjen poskisuukot ovat poskihipaisuja, kuka sitä anoppiaan oikeasti pussaisi ! Tiedetään toki hygieniankin vaatimukset , vaikka tervehampaisia ollaan. Hali riittää ihan hyvin, mutta varsinkin onniteltaessa ja pitemmän tauon jälkeen tulee poskiakin sipaistua. Mukavalta tuntuu myös, kun selkä saa muutaman sivelyn. Asteikko on hyvin laaja tässä silittelyssä ja sylittelyssä. Vanhimmalla lankomiehellä on tapana kyllä hiukan moiskuttaakin poskelle , leikinpäiten eräs miehen opiskelukaveri on aina suutelevinaan kädelle. Nämähän ovat tällaisia lähipiirin omia tapoja, ei silloin etiketeistä ole niin väliä, lämmin , läheinen tunne on tärkeintä.
- uzma
Maalaismies* kirjoitti:
Päääiiiväää, noinhan se menee hyvän päivän toivotus. Jos siihen vielä lisää hyvääää, niin johan tulee tervehdykselle mittaa. Vertailin tuota ranskan kieleen, jonka kanssa olen joskus joutunut melskaamaan. Bonjour sisältää lyhyydessään sekä hyvän että päivän ja kun se lausutaan nopeasti, niin lyhykäisyydessään on samaa mittaluokkaa kuin terve, puhumattakaan hei huudahduksesta.
Susmorsian otti esille sori (sorry), ranskaksi pardon. Anteeksi tuntuu taas pitkältä ja kömpelöltä jossakin nopeassa tilanteessa. Suomalainen sanoo oho, jos sanoo mitään.
Minä rakastan sinua on niin toivottoman pitkä, vaikea ja kaikin puolin hankala ettei suomalainen mies sellaista hevin sano - ei puhu eikä pussaa.mieheni luuli minun kioilevan suomeksi,hanen mielestaan rakastan sanassa kuulosti r aivankuin piru ja perkele.
- susmorsian ek.
Vastaavaa ei kai meillä suomenkielessä ole, tietyssä tilanteessa.
Olen joskus hakenut oikeaa ilmaisua suomeksi, kun en haluaisi kuitenkaan käyttää tätä sori-sanaa, vaikka se sopisikin hyvin. Anteeksi tai olen pahoillani eivät aina olekaan just sopivia.
Sopiskohan esimerkiksi vaikkapa tilanne, kun ei ole toisen viestiin vastannut pitempään aikaan, haluaa pahoitella saamattomuuttaan, mutta silti anteeksi tai olen pahoillani eivät osu ihan nappiin.
Sori, kun vaivaan miettimään, mut kiitti kuiteskin.- Ramoona*
Suomalaisen anteeksipyyntö on aika usein "oho", jos vaikka tönäisee vahingossa toista. Se on kuitenkin vain tavallaan toteamus, että jotain hämminkiä sattui, siinä ei pyydetä anteeksi omaa osuutta tapahtumaan. "Olen pahoillani" on käännöslaina, sorittelu on tullut puhekieleen hyvin yleiseksi. Mikähän olisi sopiva suomalainen ilmaisu "kevyeen"anteeksipyyntöön...en keksi muuta luontevaa kuin "anteeksi, etten ole vastannut viestiisi." Tositilanteisiin voi liittää, vaikka "pyydän sydämestäni anteeksi."
Surunvalitteluihin "sorryt" eivät suomessa sovi, meillä otetaan suruun osaa, käytössä on myös ilmaisu surunvalittelut.
Minua ärsyttää amerikkalaistyyliset mielettömän upeat ja mahtavat, megat ja superit. Jättikokoinen sen sijaan sopii hyvin. Aputoimittajan alkuperäistäkysymystä unohtamatta "paljonko on paljon" voi myös miettiä. Kun kysytään, paljonko se maksoi, voi vastata : ei paljon tai paljon.
Sylintäydeltä, kukkurakaupalla onnea Liisoille ja muille päivänsankarittarille ! Liisan liukkaat aiheuttavat varsin paljon liukastumisia, olkaahan todella varovaisia. (eiks ärsytä toi "todella"...) - 172
Ramoona* kirjoitti:
Suomalaisen anteeksipyyntö on aika usein "oho", jos vaikka tönäisee vahingossa toista. Se on kuitenkin vain tavallaan toteamus, että jotain hämminkiä sattui, siinä ei pyydetä anteeksi omaa osuutta tapahtumaan. "Olen pahoillani" on käännöslaina, sorittelu on tullut puhekieleen hyvin yleiseksi. Mikähän olisi sopiva suomalainen ilmaisu "kevyeen"anteeksipyyntöön...en keksi muuta luontevaa kuin "anteeksi, etten ole vastannut viestiisi." Tositilanteisiin voi liittää, vaikka "pyydän sydämestäni anteeksi."
Surunvalitteluihin "sorryt" eivät suomessa sovi, meillä otetaan suruun osaa, käytössä on myös ilmaisu surunvalittelut.
Minua ärsyttää amerikkalaistyyliset mielettömän upeat ja mahtavat, megat ja superit. Jättikokoinen sen sijaan sopii hyvin. Aputoimittajan alkuperäistäkysymystä unohtamatta "paljonko on paljon" voi myös miettiä. Kun kysytään, paljonko se maksoi, voi vastata : ei paljon tai paljon.
Sylintäydeltä, kukkurakaupalla onnea Liisoille ja muille päivänsankarittarille ! Liisan liukkaat aiheuttavat varsin paljon liukastumisia, olkaahan todella varovaisia. (eiks ärsytä toi "todella"...)Poskisuudelmat ovat olleet muualla jo kauan ja pysyvästi, eun myötä ne tännekin tulivat.
Venäjällä joskus vuosia sitten mojautettiin suulle, jopa presidenttikin, se oli tapana ja siinä ei vielä ollut mitään pöpöhuumaa.
Jos pöpöjä kaikessa pelkää on elämä todella vaikeaa.
Paljon on paljon pöpöjen laskijallekin, toivon että poskisuudelmat pysyy, huulipuna on vain hyvä merkki noissa piireissä, voi näyttää kaverillekin että jostain on tullut palkkioksi.
Näyttelijät suutelee eri ihmisiä ja eivät ne ainakaan vielä ole suuteluun kuolleet.
On hyvä selvittää miksi ihmisiä rokotetaan, selviää suutelunkin salat samassa.
Paljon joskus painavan paljon. 172 kirjoitti:
Poskisuudelmat ovat olleet muualla jo kauan ja pysyvästi, eun myötä ne tännekin tulivat.
Venäjällä joskus vuosia sitten mojautettiin suulle, jopa presidenttikin, se oli tapana ja siinä ei vielä ollut mitään pöpöhuumaa.
Jos pöpöjä kaikessa pelkää on elämä todella vaikeaa.
Paljon on paljon pöpöjen laskijallekin, toivon että poskisuudelmat pysyy, huulipuna on vain hyvä merkki noissa piireissä, voi näyttää kaverillekin että jostain on tullut palkkioksi.
Näyttelijät suutelee eri ihmisiä ja eivät ne ainakaan vielä ole suuteluun kuolleet.
On hyvä selvittää miksi ihmisiä rokotetaan, selviää suutelunkin salat samassa.
Paljon joskus painavan paljon.Jos saan kertoa. Eräässä keskieuroopan maassa jouduimme (turisti) juhliin. Sanottiin että ovella jokainen nainen saa tullessaan poskisuudelman talon isännältä. Meitä oli n. 200 ainakin , yli puolet naisia.
Onneksi se oli vain hipaisu poskelle. Ei nimittäin tuntunut yhtään mukavalta ajatella olevansa "yksi monien joukosta". Nykyisin se on tosiaan vain hipaisu.. sekin pitää osata hyvin tahdikkaasti tehdä.
Tuossa voi jo sanoa että oli paljon hipaisuja yhdelle miehelle.
Kyllä käsisuudelma ja kunnon lämmin halaus voiton vie, ainakin jos on läheiset suhteet, kuten perheyhteisöllä.
Vaikka vähänkin, kukin omalla tavallaan, huomioi toista ihmistä. Se on aina parempi ja ennemän kuin ei mitään. Ei paljon eikä vähän vaan siltä väliltä.- hieman pirullinen
172 kirjoitti:
Poskisuudelmat ovat olleet muualla jo kauan ja pysyvästi, eun myötä ne tännekin tulivat.
Venäjällä joskus vuosia sitten mojautettiin suulle, jopa presidenttikin, se oli tapana ja siinä ei vielä ollut mitään pöpöhuumaa.
Jos pöpöjä kaikessa pelkää on elämä todella vaikeaa.
Paljon on paljon pöpöjen laskijallekin, toivon että poskisuudelmat pysyy, huulipuna on vain hyvä merkki noissa piireissä, voi näyttää kaverillekin että jostain on tullut palkkioksi.
Näyttelijät suutelee eri ihmisiä ja eivät ne ainakaan vielä ole suuteluun kuolleet.
On hyvä selvittää miksi ihmisiä rokotetaan, selviää suutelunkin salat samassa.
Paljon joskus painavan paljon.Kun noin lujasti pidät poskisuudelmista nimenomaan jonakin voiton merkkinä, niin pidätkö myöskin fritsuista ympäri kaulaa sinertävän-punaisen- kellertävistä jäljistä, niillähän voi lesoilla vielä enemmän kuin huulipunan jättämästä jäljestä poskelle. Kun on fritsuja läjäpäin kaulalla, sitähän voi hienovaraisesti tuttava kysyä, onko vetosolmu pettänyt!
- /()=+
hieman pirullinen kirjoitti:
Kun noin lujasti pidät poskisuudelmista nimenomaan jonakin voiton merkkinä, niin pidätkö myöskin fritsuista ympäri kaulaa sinertävän-punaisen- kellertävistä jäljistä, niillähän voi lesoilla vielä enemmän kuin huulipunan jättämästä jäljestä poskelle. Kun on fritsuja läjäpäin kaulalla, sitähän voi hienovaraisesti tuttava kysyä, onko vetosolmu pettänyt!
venutus kysees tääs
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1552238
- 1181703
- 941580
Maailmanlaajuinen tietokone ongelma?
Kuinka systeemit voidaan rakentaa niin että yksi tietokone ongelma vaikuttaa miljardin ihmisen elämään jopa viikkokausia971483- 1691332
Venäjä lähettää 480 tuhannen sotilaan armeijan Suomen rajalle
Miten Suomessa vastataan Venäjän uhkaan sotilaallisesti2231265- 561239
- 2121227
- 991111
Timo Soini tyrmää Tynkkysen selitykset Venäjän putinistileiristä
"Soini toimi ulkoministerinä ja puolueen puheenjohtajana vuonna 2016, jolloin silloinen perussuomalaisten varapuheenjoht252976